tiistai 25. kesäkuuta 2013

Häämatka osa 4, Italia; Garda-järvi!

Tänään kirjoitusvuorossa maisemamielessä reissun lempikohde, Garda-järvi Italiassa. Sinne saavuimme päivän junassa istumisen jälkeen. Italiaan Veronaan saavuttuamme satoi kaatamalla, olimme väsyneitä ja nälkäisiä. Tunnelma ei siis ollut mitenkään katossa, ja italialaisten välinpitämättömyys ja tietämättömyys jopa omassa työssä alkoi ottaa molemmilla päähän. Bussikuskit eivät tietäneet itsekään mihin ovat ajamassa, kaikki ohjailivat vääriin paikkoihin, ja meillä alkoi olla jo kiire hotellille, jonka nettisivulla luki että sisään pääsee vain klo 17. saakka. Stressi nousi, itse olin sairastumassa ja kuume ja kiputila alkoivat nousta selvästi jo bussimatkalla. Noh, tästä alkutuskasta päästyämme ja saavuttuamme hotellille ihastuimme hotellin lähimaisemaan. Ihana kirkasvetinen järvi, takana vihreyttä pursuava vuori, edessä jylhempi korkea vuori niiden välissä kauempana lumihuippuisia. AHHHH!!! Siellä olisi sielu levännyt, ellei olisi ollut lukittuna hotellin vessaan ensimmäisen illan ja yön itkien.




Aamulla herätessä maisema suoraan sängystä (ylin kuva) oli aivan mieletön! Keskimmäisessä näkyy maisemaa suoraan parvekkeelta kuvattuna ja alakuvassa hotellimme omaa "rantaa" ja idyllinen laituri. Kuvat puhukoon puolestaan. Ensimmäinen päivä tosiaan menikin sitten siihen, että ensin etsimme paikallista sairaalaa jotta pääsin lääkärille, sen jälkeen etsimme auki olevaa (sunnuntaina) apteekkia joka löytyi sitten 30km päästä sairaalalta ja busseja saimme odotella yhteensä sinä sunnuntaina ainakin neljä tuntia plus bussimatkat.


                 Kipiä Maikki oottelloo linjuriautoja....


Paikallinen "sairaala".

Sairaalahan oli tuollainen sympaattinen pieni kivilinna, johon mennessämme odotimme kohtaavamme englantia puhuvan valkotakkisen lääkäri-ihmisen. Totuus oli karumpi!
Sairaalan pihalla oli tupakalla pari naista, joista toinen näytti vähän "kadun naiselta" rönttäisissä vaatteissaan ja riutuneen näköisenä imien tupakkaansa kuin viimeistä päivää, ja toinen oli selvästi vastaanottotäti. Oletin lääkärin odottavan sisällä, mutta EI, tämä hampsuinen nainen nousi, tumppasi tupakkansa, kaivoi avaimet taskustaan ja vei meidät vastaanottohuoneeseen. APUA!!!!!!!
Englantia ei pahemmin tullut ja elekielellä siinä sitten selostin mikä vaivasi ja antibiootit sain, vaikka ihan varma en ollut ennenkuin apteekissa mikä lääke oli määrätty ja mihin vaivaan! Siitä selvittiin ja lääke helppasi oloa jo seuraavana päivänä. Pienenä miinuksena oli se, että lääke oli melko tuju, ja selosteessa kiellettiin olemasta auringon kanssa "kosketuksissa" ja silloin sattui olemaan koko reissun ensimmäinen lämmin aurinkopäivä. Aina ei voi voittaa!






Järvi-, vuori- ja kylämaisemia ei voinut kuin ihastella ja koittaa vangita kauneus kuviin siinä tuskin kuitenkaan täysin onnistumatta. Jos kuvista kuitenkin näkisi edes vähän millaisissa paikoissa pyörimme.


Uimassa ei käyty tulehdusteni takia, joten käytiin vaan hymyilemässä rannalla. :D


Teki mieli ostaa reissusta joku taulu muistoksi, mutta se sitten jäi kun sitä olisi joutunut käsissään kantamaan koko matkan... ehkä ensi kerralla!


Garda-järven kauneutta lentokoneiden lennellessä yltä.


Kylän nimi, jossa olimme, oli Malcesine.


Hieman tervehdyttyäni pääsimme kiertelemään paremmin lähikyliä ja nauttimaan intohimomme kohteesta eli SYÖMISESTÄ erilaisissa ravintoloissa ja mieheni iloksi jäätelöbaareissa! :D


Lähdimme yhtenä päivänä toteuttamaan myös pyöräilyhaavettani ja otimme hotellilta ilmaislainapyörät allemme ja polkaisimme liikkeelle. Pyörät olivat täysin rämät, mieheni pyörästä oli toinen poljinkin irti, mutta niillä viiletettiin viereiseen pikkukylään maisemia ihastelemaan kuitenkin.




Eipä Gardasta ole oikein muuta sanottavaa kuin ihanat ihanat ihanat maisemat, PALJON saksalaisia (ei netissä turhaan lukenut että Garda on Saksan suurin järvi :D ), pieniä idyllisiä pikkukyliä joita voisi koluta päiviä ja nätit säät. Suosittelen kyllä. Löysin Malcesinen kylästä ihanan astiakaupan, josta sitten lopuksi ostinkin siskolleni ylioppilaslahjaksi pastalautasia ja itselleni juustolautasia jotka postitin Suomeen. Siskon lautaset olivat kaikki kunnossa mutta omistani oli kaksi mennyt postissa säpäleiksi. Kaksi kuitenkin säästyi! 




Kaikesta sairastelusta ja alkuajan tuskasta huolimatta Gardalta jäi paljon hyviä muistoja ja hyvä mieli, sinne varmasti joskus vielä mennään. Kyllä ne maisemat, hyvät ilmat ja ihmisten avuliaisuus (Gardalla, ei Italiassa yleensä) vaan niin paljon tekivät. Päätin myös että Malcesinen astiakauppaan vielä jonain päivänä palataan ja silloin tullaan omalla autolla niin että saan ostaa niin paljon astioita kuin autoon mahtuu! ;)

Loppukevennys:


tiistai 18. kesäkuuta 2013

Häämatka osa 3, Sveitsi; se ruokaisampi puoli (2/2)!

Liian vähän fiilistelen blogissa ruokia, joten nyt hypetetään kunnolla!


Sveitsiläisten tuttaviemme luokse saavuttuamme olimme tajuttoman nälkäisiä matkattuamme koko päivän junassa ilman sen kummempaa ruokaa. Mitä nyt aamulla ehti ostaa patongin. Ruokapöytä oli täynnä erilaisia leikkeleitä, juustoja, leipää ja paria hedelmää. Hetken mietin saanko niillä vatsani täytettyä mutta kyllähän se onnistui... Harmi vaan pöydästä ei tullut otettua kuvaa. 
Aamiaisilla söimme aina vaaleaa samana aamuna leipomosta haettua tuoretta leipää juustoilla, kinkuilla, hunajalla, hillolla jne...


Jossen vielä ole muistanut mainita, niin nyt sen sanon. Sain matkan alkumetreillä heittää hyvästit karppaustoiveilleni ja päätökselleni. Se ei kertakaikkiaan vain ollut millään muotoa mahdollista näissä maissa ilman keittiötä jossa olisi saanut valmistettua ruokaa. Kun ihan pelkällä turkkilaisella jugurtillakaan ei kuukautta jaksa. Alussa yhtäkkisestä vehnän lisäämisestä ruokavaliossa tuli tosi huono olo, mutta sen jälkeen sujui ihan hyvin.

 Ensimmäisessä Sveitsin bloggauksessa kirjoittelin vaellusreissustamme joenvarressa. Samalla reissulla kävimme ihanassa jäätelöbaarissa syömässä ihan huiput jädeannokset!



Annoksissa oli kolmea eri jäätelömakua ja runsaasti kastiketta, kermavaahtoa ja muita mössöjä.


Minun annokseni! Haukhauknammmm!!!


Ja mieheni annos omnommmm!

Kävimme illemmalla syömässä vielä paikallisessa ravintolassa, jossa sai vain erilaisia Cordon bleu -annoksia. Cordon bleu, eli kaksi kertaa leivitettyä nuijittua lihaa joka on täytetty erilaisilla lisäaineksilla. Paljon juustoa, pekonia ja haukkksss!!! Vieraana ollessa huomasimme, ettei meidän annettu maksaa yhtään mitään (kerran kun yritimme, loukkaantuivat ja käskivät siinä tapauksessa etsiä toisen yöpaikan... :S), mutta silti vietiin joka ilta kalliisiin ravintoloihin joihin meillä ei olisi varaa ollutkaan. Ja aina isäntä itse kävi valitsemassa sopivan viinin kuhunkin ruokalajiin.


Aivan viimeisenä Sveitsi-päivänä pääsimme Zürichin korkeimmalla kukkulalla (n.750m) sijaitsevaan ravintolaan syömään. Suurimman osan matkaa kuljimme autolla, vuoren juurelta kulki juna "lähes" huipulle saakka, junaradan loppupätkä oli remontissa joten kävelimme lopun matkaa. Junassa nauroimme erilaisia kieltokylttejä junassa käyttäytymisestä...


KYLLÄ, siinä kiellettiin junapenkin sahaaminen käsisahalla!!??!?! :D
Ensimmäisen kuvan tulkitsimme ehkä ettei saa kerjätä?
Toinen kuva ettei saa harjoittaa trubaduurin hommia junassa.
Kolmas tulikin jo selväksi, vai?
Ja neljäs näyttää ettei ole soveliasta pitää jalkoja penkillä. 
Mutta sanoisinko että melko hupaisat kiellot heillä verrattuna normaaliin "Älä tupakoi" -merkkiin!


 Maisemat sieltä ylhäältä olivat huikeat! Uskon, että pilvettömällä säällä kun sinne pääsee, näkee vielä tuplasti pidemmälle, mutta samalta näköalatasanteelta näki sekä koko mahtavan suuren Zürichin että vihreät muhkeat metsät ja maaseudut.




Vettä tuli ripotellen koko ajan, mutta kaatosateelta vältyimme täpärästi, sillä se alkoi vasta juuri kun pääsimme sisään ravintolaan. Pelkäsimme mieheni kanssa hulluna ennen ravintolaa (sillä tiesimme sen olevan Zürichin huippua) rikkovamme etikettiä tottumattomina sellaisiin. Ja niinhän siinä sitten kävikin että ruoan tilaaminen meni vähän plörinäksi, minulla pähkinät lensivät lautaselta lattialle yrittäessäni syödä sivistyneesti, tirskahdin nauramaan kun jäyhä tarjoilija tuli yllättäen takaani kertoessani lennokkaasti jotain juttua jne jne..... Päätettiin, että meistä EI tule mitään ravintolahifistelijöitä Suomeen palattuammekaan, meni niin ohi kaikki viinintarjoilu- ja -maisteluetiketit ja muut järjestykset.


Lisäksi jännitti valita listasta yhtään mitään kun katsoi hintoja. En ole eläissäni syönyt niin kallista ruokaa eikä ilmeisesti ole miehenikään. Pelottavaa!
Suomalaisella ajatusmaailmalla olisimme ottaneet kaikkein halvimmat ruokalajit vedellä, mutta isäntäpariskunta vaati meitäkin ottamaan alkusalaatit, perinteiset ruokalajit (minulle:

"Sliced veal Zurich style
sliced veal and mushrooms in a tasty cream sauce, served with golden brown roesti"

 eli vasikkaa ja sieniä herkullisessa kermakastikkeessa kullanruskean röstiperunan kera. Ja herkkua oli vaikken perunasta niin välitäkään.


Mieheni taasen otti jotain mitä itse en pystyisi syömään, MAKSAA! Samaisen röstiperunan kanssa, mutta maksaa! Kuulemma oli herkkua! :D


Jälkiruokakin piti valita, ja koska rakastan juustoja, otin iki-ihanan juustolautasen, jossa oli neljää eri herkkujuustoa, viinirypäleitä, hedelmäsiivuja ja juurikin niitä pähkinöitä jotka tykkäsivät pomppia lattialle juuri väärällä hetkellä. Mutta ah juustonrakastajana rakastin juustoja! Yllätys!


Mieheni taas ei voi saada tarpeekseen sokerista ja makeasta, ja ottikin jälkkärimixin eli lautasen jossa oli pieniä maistiaisia vähän kaikista jälkiruoista.


On se ruoka vaan niin ihana asia! :) Kävimme myös muissa paikoissa syömässä kuten italialaisessa ravintolassa ja kahvilassa, mutta nämä olivat tärkeimmät makuelämykset.

Seuraavaksi päätimmekin muuttaa suunnitelmia täysin, sillä suunnitelman mukaan seuraava paikka olisi ollut Itävalta ja alpit, mutta koska sinne luvattii lumisadetta ja jopa lumivyöryä, päätimme skipata sen ja siirtyä suoraan Italiaan. Varasimme hotellin Garda-järveltä ja lähdimme putputtamaan kohti uusia seikkailuja. Maisemat Sveitsin ja Italian välillä olivat uskomattoman kauniit alittaessamme Alpit ja kiitäessämme vuorien välissä.


Eipä siitä kummaa kuvaa saanut junan kiitäessä montaasataa, mutta Sveitsiin palaamme varmasti vielä! Ja silloin menemme myös paikkaan, jota odotin Sveitsissä eniten mutta johon emme lumimyrskyn takia päässeet, eli Appenzelleriin vuorelle, josta näkee hyyyyvin kauas!

Jatkoa luvassa jälleen...

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Häämatka osa 2, Sveitsi (1/2)!

Pääsin vihdoin jatkamaan häämatkabloggausta. Ensimmäinen osa oli siis Pariisista, jonka jälkeen aloitimme matkan virallisen reiliosuuden putputtamalla junalla kohti Sveitsin Zürichiä. Kuvia plokkaillessani totesin niitä tulevan Sveitsin osioon niin paljon, että kirjoitan jutun kahdessa erässä. Jälkimmäinen huomenna julkaistava osio olkoon ruokapainotteisempi monia ruokaa rakastavia blogini lukijoita ajatellen. ;)


Junaan päästyämme rinkkoinemme ja vihreine "tiimitakkeinemme" matka alkoi tuntua todella reilireissulta, vaikka meitä kovasti ihmetytti se, ettei ketään ollut kiinnostunut reililipuistamme, junalipuista, passeista tai meistä ylipäätään. Olisimme päässeet pari maata ilman passeja ja lippuja, sillä myöskään Helsinki-Vantaan kentällä passeja ei kysytty kertaakaan...


Juna-asemilla odottelua reissulla oli paljon ja tuntikaupalla, mutta hyvässä seurassa ja hyvän musiikin kera ne kyllä kuluivat ihan kiitettävän nopeasti.



Ranskasta Sveitsin puolelle päästyämme olimme aivan ällistyneitä maan vihreydestä!!! Se oli jotain ennennäkemätöntä. Vihreyttä oli vain kaikkialla minne katsoi, eri sävyissä ja muodoissa. Sveitsiä parhaiten kuvaava adjektiivi on ehdottomasti VIHREÄ! Ranskan ja Sveitsin rajan erotti jo junassa yhdestä pikku yksityiskohdasta; talojen rakennustyyli muuttui AIVAN täysin:


If you know what I mean!


Tässä kuva naapurustostamme, jossa siis majotuimme neljän yön ajan. Yövyimme mieheni sveitsiläisten tuttujen (heidän mökkinaapurinsa pohjoisessa) luona, ja päivisin he veivät meitä eri paikkoihin katsomaan nähtävyyksiä ja päiväretkille. Heidän asuinkylänsä Freienstein oli pieni suloinen kylä Zürichin lähellä.


Ensimmäisen reissun teimme Euroopan suurimmalle vesiputoukselle. Ei siis korkeimmalle niinkuin itse luulin sinne matkatessamme, vaan suurimmalle siinä mielessä että sen läpi virtaa eniten vettä. Kuten Pariisissakin, koko Sveitsissäoloaikamme satoi vettä eikä sinisestä taivaasta ollut tietoakaan muutakuin unissa.



Alimmassa kuvassa mukana meidän "isäntäpariskuntamme", Jürg ja Rosie. 
Vesiputouksen ääni oli korviahuumaavaa kuohuntaa ja teki kyllä vaikutuksen. Matkasimme vesiputouksen alla olevalle pienelle näköalasaarelle putousveneellä katsomaan maisemia "hiukan" lähempää. Vähän selkäpiitä karmi mennä niin lähelle kuohuvaa putousta mutta piti vain luottaa että työntekijät osaavat hommansa.




 Vesiputousseikkailun jälkeen kävimme vielä kiipeämässä kattojen ylle läheisessä kylässä ylhäällä keskellä kylää sijatsevalle linnakukkulalle.



Tietenkin kävimme myös tutkimassa linnan sisältä ja pelleilyksi se sitten meni...


Seuraavana päivänä päätimme lähteä sateesta huolimatta vaeltamaan läheiselle joelle. Joen varressa kulki parikin vaellusreittiä, ja valitsimme ns. "vihreämmän" reitin puuston alla.





Uskomattoman kaunista puustosta teki mielestäni se, että ainoastaan puiden lehdet eivät tehneet kaikesta vihreää, vaan lähes kaikkea pitkin (seiniä, puunrunkoja, kiviä, kallioita...) kiipesi ylös murattiköynnöksiä toistensa lomissa ja päällekkäin. En vaan pystynyt lopettamaan luonnon ihastelua.



Vihreää, vihreää, vihreää ja vihreän jälkeen vielä vähän vihreää... Eipä sadepäivät niin haitanneet, vaikka kaipaus aurinkoon oli koko ajan taka-alalla mielessä. Sääennusteet näyttivät lähinnä sadetta sadetta ja sadetta, ja aloimmekin miettiä jo jatkammeko matkaa suunnitelman mukaan vai lähdemmekö auringon perään.. :) Huomenna tullee toinen osa Sveitsistä!


Joonas löysi sisäisen majavansa!


...siirappia siirappia...