sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Minimöö 1kk!

Aika menee liian nopeaa!!!


Meidän pikkuinen vauva on tänään kuukauden vanha. Ei ehkä kuulosta paljolta, mutta aika on juossut niin älyttömän lujaa, että ihan kauhistuttaa! Oli korkea aika käydä ottamassa "vastasyntyneestä" kuvia, niinkuin olimme mieheni kanssa suunnitelleet, ja suuntasimmekin eilen pikkuisen kanssa miehen työpaikalle ja studiolle. 

Ajatuksena oli ottaa sellainen suloinen kuva nukkuvasta alastomasta vauvasta sykeröllä valkean viltin päällä...... noh... ei mennyt ihan kuin strömsössä, vaan vauvahan ei tietenkään nukahtanut vaikka oli päiväuniaika parhaimmillaan, ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan pöydällä vaan ryömi koko ajan reunaa kohti uhkaavasti tai oikoi muuten kaikkia raajojaan joka ilmansuuntaan. Unisykerökuva jäi haaveeksi, mutta saimme pöydällä muutaman ihanan 1kk-kuvan pikkuisesta murusesta! 







Niin se vaan on ettei suloisempaa ole maailmassa kuin pieni pehmoinen vauva!

Kun pöydällä oli tosi vaikea ottaa kuvia, päädyimme ottamaan kuvia vauva minun sylissäni, vaikkei minua pitänyt tällä kertaa kuvata enkä ollut valmistautunut oikein mallin hommiin mutta tulihan niistäkin ihan kivoja muistoja.




Sellaisia kuukauskuvia meillä, ihanasti jaksoi pikkumies poseerailla, vaikka vähän väliä hyssyteltiin ja nälkäkin iski kesken rankkojen kuvausten. Kyllä uni tuli nopeasti kun autoon päästiin ja jatkui vielä kotonakin. Ihanaista arkea täällä jatkellaan, kohta jo toista kuukautta!

tiistai 23. syyskuuta 2014

Pieni suuri aarre!

Hieman alle kuukausi sitten elämämme mullistui ja maailmamme kääntyi hetkeksi ylösalaisin!



Meille syntyi pienen pieni "Minimöö"-poika 28.8.2014 klo 23.14. Siitä saakka ollaan ihmetelty ja ihasteltu pikkuista uutta perheenjäsentä, tutustuttu ja rakastuttu koko ajan vaan lisää ja lisää! Tämä onnen ja rakkauden määrä on jotain niin valtavaa ettei sitä edes käsitä, vaikka sen kanssa on jo muutaman viikkoa elellyt.


Jotenkin Minimöön syntymän jälkeen tajusi miten onkaan ollut niin kova ikävä jo raskausaikana vaikka nyt vasta aloitetaankin tutustuminen, ja miten se joku suuri ammottava aukko elämässä täyttyi tämän hurmurin saavuttua elämäämme. Tiesin heti saatuani pienen miehen syliini että tätä varten minut on tehty, äidiksi. Ei tämä alku mitään ruusuilla tanssimista ole koko aikaa ollut, mutta kaikki kuuluu asiaan ja yksi nuuhkaisu vauvan hiuksista palauttaa joka kerta merkityksen tälle kaikelle.



Melko aivotonta tämä elo on tällä hetkellä, päivät kuluvat nukkuvaa vauvaa katsellessa, ihanaa vauvantuoksua nuuhkiessa, imettäessä ja loput jossain hattarapilvessä. Minut paremmin tuntevat tietävät vauvakuumeeni alkaneen jo hyvin nuorena ja on tämä kyllä juuri niin ihanaa ja miljoona kertaa ihanampaakin kuin haaveissani. Vauveli on rauhallinen, nukkuu tosi hyvin ja syö paljon! Yöt ollaan saatu alusta asti nukkua parilla herätyksellä ja viime yönä nukuttiin jo ihan ennätyspitkiä unia.

Kirjoittelen myöhemmin lisää synnytysfiiliksiä ja kuulumisia, nyt pitää jatkaa tätä vauvan ihastelua ja siunausjuhlien järjestelyä!

Tästä vielä Minimöön hymyt kaikille lukijoille!