Ompelukset blogiunohduksessa

Törmäsin kauppareissulla työkaveriin, jota en ollut nähnyt aikoihin. Hän kysyi ohimennen, vieläkö ompelen ihania lastenvaatteita ja olenko päivittänyt blogiin niitä. No en kyllä ole, ja se harmittaa. Siksi päätin päivittää ompeluidenkin osalta blogin ajan tasalle ja laittaa vähän kuvia viimeisistä teelmyksistäni.

Olen kova kiertelemään kirppiksiä ja yleensä bongailen pojalle seuraavaa kokoa varastoon aina kun hyväkuntoisia vaatteita tulee vastaan. Nyt kun kartoitin keväällä vaatetilannetta, huomasin ihmeekseni hamstranneeni hirveät määrät shortseja, mutta t-paitoja ja niiden päälle vetoketjullista pitkähihaista ei ollut juuri ollenkaan. Niinpä kaivoin kangasvarastojani ja panin saumurin surraamaan. Osa on vielä tekovaiheessa mutta nämä sain yhtäkkiä laneilla aikaiseksi.

Paapiin ihanan minttu Siiri ja Myyry on odottanut kaapissa jo pitkän tovin vaatteeksi pääsyään, ja minusta se sopi täydellisesti kesäpaidan kuosiksi!

Alkuvuonna eräs ompeluryhmämme jäsen piti kotonaan kangaspenkojaiset ja sieltä bongasin tämän ihanan leppäkerttu-interlocktrikoon jonka näin heti sieluni silmin peruspertsateepparissa, ja sellainen siitä tuli.

Ylemmän kuvan vihreä vastaa enemmän oikeaa sävyä, ihanan raikas ruohonvihreä. Näihin raglan-teeppareihin käyttämäni kaava on Brave Firemen OB 3/13.

Halusin tehdä jotain hieman peruspertsasta poikkeavaakin, ja totesin etten ole tehnyt ikinä vielä taskuja lastenvaatteisiin joten etsin Ottobreistani taskullisen shortsiasun kaavaa ja sellaisen löysin OB 3/13 nimellä Star-Star leikkipuku! 

Kankaaksi valitsin Paapiin ihanan jota olen myös hautonut kangaskaapissani jo pitkän tovin.

Taskut onnistui hyvin ja asu muutenkin! Nyt vaan niitä hellekelejä kehiin! 

Loppuviikoksi on onneksi lupailtu tosi lämmintä!

Ostin yhdeltä lanikaverilta tällaisia silitettäviä kokomerkkejä muutamassa koossa ja toistaiseksi olen ollut todella tyytyväinen. Pysyvät hyvin eivätkä hierrä pientä pehmoista niskaa niinkuin karheat kangasmerkit.

Lempikankaakseni jo ompeluharrastuksen alussa valikoitui tämä Verson puodin Tuutti-kuosinen joustocollege. Se on yksi melko ensimmäisistä kangashamstrauksistani, josta tein Onnillekin jo ensimmäiseksi kevääksi ihanan jumppiksen, johon meinasin laittaa linkin tästä mutta selattuani lähes koko blogihistoriani läpi huomasin etten jostain todella kummallisesta syystä ole siitä postannut ollenkaan vaikka se oli kaikkien aikojen lempivaatteeni vauvavuoden aikana!!! Niinpä laitan siitä kuvan nyt tähän.

Ihastuin tuohon niin että halusin tehdä siitä Onnille nyt kesäksi vinovetskahupparin ja valitsin kaavan Stardust (OB 4/13) koossa 92, mutta muokkasin sitä hieman. Koko osoittautui mielestäni enemmän 98 vastaavaksi, mutta väliäkös hällä, menee syyshuppariksi sitten! Kangasta minulla on jäljellä vielä niin paljon että siitä riittää pariinkin vaatteeseen vastaisuudessa joten ei hätää lempikankaan loppumisesta.

Ompelu on minulle eräänlainen henkireikä tässä välillä niin hektisessä ja toisaalta hyvinkin rytmiltään samaa toistavassa arjessa. En kaipaa reissuja pois kotoa ja irti arjesta (joskus tietysti), tai muita irtiottoja lainkaan niin paljoa kuin hetkiä ompelukoneeni seurassa ja joskus kokonaista ompelupäivää jolloin ei tarvitse ajatella mitään muuta kuin omia ompeluksia ja suunnitella uusia.

Mikä on sinun henkireikäsi tai tapasi irrottautua arjen pyörästä?

Terveisiä blogitauolta!

Heippa lukijat!

Olen pitänyt pidemmän tauon blogin päivittämisestä. Osittain vahingossa ja osittain tarkoituksella. Elämä todella vilkkaan puolitoistavuotiaan kanssa on hektistä ja sitä rauhallista "omaa" aikaa ei kauheasti ole aina. Illalla kun nappulan saa nukkumaan, onkin jo niin poikki ettei aivot pysty kirjoitustyöhön vaan sohvan kutsu on liikaa ja kaikki illat menevät kodin siistimiseen, television katseluun ja virkeämmät illat ompeluun. Niinpä päätin olla itselleni armollinen ja jättää osan harrastuksista sivuun hetkeksi, siksi aikaa että elämä tasaantuu, ja nauttia tästä hektisestäkin elämänvaiheesta täysillä.

 Nyt elämän tahti on kuitenkin vihdoin vähän rauhoittunut ja tuo ihanainen taapero osaa ja jaksaa leikkiä itsekseenkin jo joitain aikoja, joten äidilläkin jää enemmän aikaa muille touhuille eikä illallakaan ole niin piipussa. Minulla on monia ideoita uusiin blogiteksteihin ja tässä alan niitä pikkuhiljaa kirjoitella ja postailla.

Luvassa on alkuvuoden ompelusten esittelyä (obviously), uusia valtauksia viljelyksissä ja kasvimaalla, remppahaaveita ja -suunnitelmia, ruokakokeiluja ja ihan tätä tavallista elämää ja lapsiperheen arkea. Kesä inspiroi minua ihan valtavasti moneenkin asiaan, ja valon lisääntyminen vaikuttaa minuun tosi paljon: jaksan enemmän, innostun enemmän ja saan aikaa enemmän!

Ihanaa alkavaa kesää!!

Salaisen Jouluystävän 2. paketti.

Salainen Jouluystäväni lähetti taas ihanan paketin!! 

Samaan aikaan käytännöllinen ja tunnelmallinen sisältö oli mieluisa!

Paketista löytyi monta pientä joulujuttua.

Glögitarpeita

Tunnelmanluojiksi jouluisia kynttilöitä ja sydänkoriste

Ja vielä ihanan vanhanajan kuvajoulukalenterin

Kiitos ihanalle Jouluystävälleni, seuraavassa lähetyksessä ehkä jo selviääkin 

kuka niitä salaisia paketteja siellä minulle väsäilee! :)

Ompelulanit!

Olemme jo jonkin aikaa pitäneet "oman perheen" ompelulaneja, joissa mukana ovat olleet minä, siskoni, äitini, kälyni ja hänen äitinsä. Toista kälyä vielä houkutellaan mukaan! Ne ovat olleet mukavia ja välillä tuotteliaita, välillä vähemmän mutta aina se on odotettu päivä.

Nyt osallistuin ensimmäistä kertaa alueemme laniryhmän laneille. Olen nähnyt heidän tuotoksiaan facebookin ompeluryhmässä ja aina miettinyt että olisi hauska joskus mennä mukaan. Osa heistä ompelee jopa aamukymmenestä aamuyön pikkutunneille saakka, ja jotenkin kiehtoo ommella flowssa koko päivä yömyöhään. No, tällä kertaa minulla oli kuitenkin pikku rajoitukset, sillä kotona piti olla antamassa iltamaidot pikkumiehelle. Silti ompeluaikaa oli klo.12-20. Valmistauduin laneille leikkaamalla kaavat ja kankaat valmiiksi muutamiin projekteihin jotta pääsisin heti vauhtiin. Laneille osallistui 9 ompelua rakastavaa naista joilla kaikilla oli omat projektinsa ja hirveä into antaa koneiden laulaa.

Tässä lanien saldoa omalta osaltani:

Tein pääasiassa pyynnöstä kypärämyssyjä kavereiden lapsille, 

se on mukavaa ja nopeaa hommaa jolla saa ompelun käyntiin.

Tämän hetken yksi kangassuosikeistani, Noshin uusi ihana Polku-trikoo on 

aivan ihana myös kypärämyssyissä. Tällainen taitaa tulla omallekin murulle.
Kankaat: Nosh

Näiden piti alunperin olla yksivärisiä, mutta koska vaaleanpunainen resori ja trikoo olivat juuri ärsyttävästi eri sävyä, ystäväni halusikin miksailla värit näin, ja minusta näyttää hyvältä!
Kankaat: Nosh, koot.fi

Tästä kankaasta en aluksi innostunut saadessani sen possupussista, 

mutta siitä on tullut jo monta ihanaa lahjaa pienille tyttösille.
Kangas: Paapii

Myssyihin meni yllättävän paljon aikaa koristetikkauksineen, mutta ehdin onneksi vielä aloittaa uuden projektin, ihanan pandapaidan omalle Onnille!!!
Kangas: Viljamin puoti, minttu resori koot.fi

Rakastuin tähän pandakankaaseen heti sen nähtyäni ensimmäisen kerran, ja siitä olen ommellut jo pari bodya vauvalahjaksi, ja vihdoin omakin pikkuinen siitä sai paidan. Tuo minttu resori on niin herkku etten kestä!! Tätä kangasta on ehkä saatava vielä lisää!

En malttaisi odottaa seuraavia laneja, sillä ensi kerralla aion olla yöhön saakka, ja leikata enemmän kankaita valmiiksi etukäteen. Jospa pääsisin kunnon flowhun kun ei ole kotiintuloaikaa niin aikaisin!

Ja tietenkin meidän omat lanit jatkuvat myös, lähes kuukausittain!
Nämä ovat minulle tosi tärkeitä hengähdystaukoja kotona olosta, vaikka siitäkin

nautin ihan täysillä. Silti kun pääsee päiväksi ompelemaan, tuntuu kotielämäkin taas

ihan älyttömän ihanalta kun jaksaa paremmin hengähdettyään, ja tuleehan siinä päivän aikana jo kamala ikäväkin omaa pikkuista!

Salainen Jouluystävä 2015

Ihanaa, se aika on taas alkanut! 

Joulun odotus!! 

Vuoden yksi ihanimmista ajoista, kun alkaa joulumieli kohota 

ja mieleen tulvia sekä muistoja edellisistä jouluista ja haaveita tulevista.

Elokuussa alkoi ilmoittautuminen Salainen Jouluystävä 2015 -rinkiin ja minähän ilmoittauduin jo toista kertaa. Viime vuonna oli ihana osallistua ja sain kipinän osallistua toistamiseen.

Tänään vihdoin koitti päivä jolloin sain ensimmäisen pakettini! Malttamattomana jo odottelin milloin se saapuu, ja vihdoin postilaatikossa oli pahvinen paketti suorastaan huutamassa minua.

Avasin sen, ja sieltä tupsahti aivan ihastuttavia pikku paketteja ja pieni kortti.

Kortissa luvattiin paketin sisältävän jotain minulle, jotain pikku pojulleni ja jotain koirallemme Nuudelille. Aivan ihania lahjoja.

Äidille turvaa vaunulenkeille ja jotain makeaa

 Pimeisiin syysiltoihin

Pimeän keskelle vähän valoa

Jäbälle varpaat lämpimiksi

Nuudelille

Aivan ihana paketti, nyt on menossa niin tiukka ruokavalio etten ihan heti päässyt iskemään hampaitani suklaaseen mutta enköhän joku päivä pidä jonkun herkkupäivän niin silloin saa levy kyytiä!!! Nuudeli saa omansa aamulla ja epäilen sukkien olevan jo pienet poitsulle 

mutta kyllä niitä käyttäjiä vielä toivottavasti tulee joskus ;) 

Kiitos paljon Salaiselle Jouluystävälleni! 

Seuraavaa pakettia innolla odotellen ja itse suunnitellen!!!

Syksyn satoa!

Niin se on syksykin jo pitkällä vauhdissa, ja nämä kuukaudet hujahtavat ohi ihan hetkessä täällä touhussa ja tohinassa. Ehdin jokunen aika sitten ottaa vielä kuvia kasvilaatikoista ennenkuin kylmät ilmat tulivat ja vähän veivät kasveilta vihreyttä ja vehreyttä. Tässä siis kuvia alkusyksyn sadosta:

Ihan vihreimmillään ne eivät olleet enää kuvaushetkellä, mutta täytyy sanoa että aakeanlaakealla pihamaallamme nuo laatikot kyllä hivelevät minun silmääni aina pihalla ollessa. Rakastan rehevyyttä ja on ihana nähdä oman kasvatuksen tulos joka päivä pihassa.

"Kaalilaatikosta" olemme saaneet satoa jo pitkän aikaa, kesästä saakka. Lehtisalaattia tuli jo aikaisin, ja myöhemmin olemme päässeet syömään lehtikaalia ja kyssäkaalia. Kyssäkaalia söimme aina lapsena siivutettuna keittiön pöydän ääressä, ja näin vuosien tauon jälkeen maku aiheutti melkoisia nostalgioita! Lehtikaalihan on älyttömän terveellistä ja sitä kannattaakin tunkea vähän joka ruokaan. Heh. Aion ensimmäistä kertaa nyt säilöä lehtikaalia talvenkin varalle.

Sieltä puskee palsternakkaa, ja tässä kun kurkkasin juureen, ei vielä kummoisia palsternakkoja ollut mutta vihreää puskee. Vielä on silti aikaa kasvatella juuriakin. Vasemmalla on ollut hernettä mutta se on jo mennyt huonoksi ja pitää kiskaista pois kun joutaa.

Kesäkurpitsoja on taas tullut hienosti, olemme saaneet niitä laatikoista omiin tarpeisiimme sekä myös lähes jokaisen kylästelijän mukaan olen loppukesästä saanut lykätä ison kesäkurpitsan kotiinviemisiksi. Tämän kesän uutuutena oli tavallinen keltainen pyöreä kurpitsa. Kävi niin hassusti että torilta ostettuani kuusi kesäkurpitsan planttua ja yhden kurpitsan plantun laatikoistani puski kuitenkin kolme kurpitsaa ja neljä kesäkurpitsaa!!! Ensin harmittelin että myyjä oli niin huolimaton ollut, mutta ei se enää harmita. Saanpahan kunnolla maistaa uutuuttani.

Maisseille taitaa käydä yhtä surullisesti kuin viime kesänäkin, eli jäävät kypsymättä. Ne pyrähtivät pituutta vasta ihan heinä-elokuun vaihteessa, ja tähkiä alkoi syntyä vasta syyskuun puolella. Tupsut pilkottavat tähkien päistä, mutta kyllä saa tänäkin syksynä maissit ostaa kaupan vihannesosastolta. Ehkä ensi kesänä.....

Porkkanasadosta tulee hyvä! Kurkistelin porkkanoidenkin juuria jo ja hienoja isoja porkkanoita on tulossa. Tämä alemman kuvan yksilö on yksi monista sateenkaariporkkanoista, joita on oransseja, valkoisia, liloja, keltaisia ym.. Jännä nähdä koko kirjo sitten kun nostan ne kaikki lokakuun puolella.

 Toisena uutena yritelmänä minulla oli tomaattia kasvusäkissä pihamme kuumimmalla seinällä, ja loppukesästä aloimme saadakin satoa vaikka kesä olikin huono ja kylmä. Ihana on vieläkin mussutella omia tomaatteja, ja hauskaa että pihastamme saa periaatteessa kaikki perussalaatin ainekset. Kurkkuakin oli kasvamassa kunnes varsi katkesi, mutta sain muutaman herkkukurkun syötyä.

Seuraavaksi ovatkin vuorossa loppujen satojen korjaukset ja kasvimaiden laitto talvikuntoon kunhan lokakuu pääsee käyntiin ja ilmat vähän viilenevät vielä. Se mielihyvä, mitä saa omilla käsillä tekemisestä ja siitä kun näkee keväällä vaivaa ja kesän ajan korjaa satoa ja tekee herkkuruokia koko vuoden omista antimista, on ihan mieletön ja lisäksi uskomattoman terapeuttista!! Saas nähdä mitä uutuuksia ensi kesäksi pitää keksiä.....

Pieni rakas 1v!!

Niin se vauvavuosi vilahti, vaikka yritin hidastaa ajankulua ja nauttia joka ikisestä pikku sekunnistakin. Ja niin nautinkin ja aion vastedeskin. Tuli aika järjestää pikkumiehelle yksivuotissyntymäpäivät ja kutsua rakkaat koolle juhlimaan. Tässä kuvia vauvelista aamulla kun herätimme hänet onnittelulaululla ja pakettien kanssa. Uninen pieni lahjojenavaaja <3

Ensireaktio kun annoin paketin revittäväksi :D

Paketin avaus oli varsin jännittävää puuhaa.

 Ja poju innostui heti kun tunnisti muskarista tutut soittimet paljastuvan paperin sisältä!

 Hienot keltaiset rytmimunat...

 ...ja punaiset marakassit!!

Sekä keltainen Nalle Puh -tamburiini ja laulava kirja!

Meillä onkin tuosta aamusta saakka soinut kaikin tavoin koko viikonlopun ajan milloin mikäkin, taitaa olla musikaalinen poika kasvamassa. Juhlia vietettiin lauantaina, ja poika saikin ihania lahjoja sukulaisilta. Yksi niistä oli mummulta ja papalta saamansa pihakeinu!!

Siitähän keinumista rakastava poika innostui ja ollaankin ahkeraan keinuiltu aina kun sateelta on ehditty. Muita ihania lahjoja olivat ksylofoni jota Onni osaa nyt jo soittaa itse, musta hieno potkumopo, nättejä astioita, hiekkalaatikolle Volvo-kuormuri, mummun tekemät housut, ämpärillinen mustikoita, paidan, pehmon, moottorisahan (tulee käyttöön "vähän" myöhemmin) ja rahaa.

Halusin hillityt koristeet juhliin, ja pohdiskelin muutamia vaihtoehtoja kunnes eräs ystävä suositteli blogista bongaamaansa ilmapallokoristelua. Joten tilasin äkkiä juhlapalloja netistä juhlamaailmasta ja Prismasta löysin 1-pallot.

Tykkään koristelun yksinkertaisuudesta tosi paljon. Laitoin olohuoneeseen samoja palloja ikkunaseinän matkalle roikkumaan.

Tarjottavana oli perinteisen kakun tilalla kesäistä pavlovaa.

Juhlien lapsivieraille ja tietysti sankarille itselleen oli aivan oma hedelmäkakku ilman lisättyä sokeria.

...ja vaikka mitä herkkuja!

Juhlat olivat todella onnistuneet ja kaikilla oli hauskaa, tosin sankari itse oli melko 

väsynyt ja välillä kiukkuinenkin, mutta uskon että poitsukin nautti 

kun sai olla huomion keskipisteenä ja ihana pieni synttärisankari!

Lauantaille sattui tosi ihana ilma joten mieheni kuvaili ulkonakin pikkuvierastamme Onnin serkkua.

Kiitos että seurasit meidän ihanaa ja spesiaalia päivää!
Äitinä muistelin koko syntymäpäivän ajan tunti tunnilta missä menin vuosi sitten, milloin supistukset alkoivat, milloin sain epiduraalin ja milloin sain vihdoin maailman suurimman lahjan syliini.
Itku meinasi tulla monta kertaa, koska saan vihdoin elää todeksi suurinta unelmaani!