sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Ensimmäinen äitienpäivä!

Tämä postaus tulee nyt viikon myöhässä, mutta haluan sen silti kirjoittaa koska aihe on minulle nyt niin tärkeä ja lähellä sydäntä. Itse olin sitä mieltä, ettei vielä äitienpäivää meillä vietetä kun pikkuinen on vielä masussa, mutta mies oli päättänyt jo toisin. Koitin sanoa, että eikö sen aika olisi vasta ensi vuonna, että enhän minä vielä periaatteessa ole äiti (vaikka niin jo koenkin), niin mies sanoi samantien "shhh, olepas hiljaa, tommosia puhuta kun vauva kuulee!" Niinpä, äitienpäiväaamuna minut herätettiin tämän ihanan aamiaisen kera:


Kurkut ja juustotkin oli sydämen muotoon veistelty, oi että!


Pohjoisessahan (josta mieheni on kotoisin) eivät valkovuokot vielä kuki äitienpäivänä kun useasti on lumikin maassa osittain, joten hän ei ollut tietoinen täkäläisestä valkovuokkoperinteestä, mutta kuultuaan siitä etsi paikan mistä niitä saa ja kävi aamuvarhaisella koiran kanssa noukkimassa ne minun vielä nukkuessa. En kestä miten herttaista!!!


Ja ehkä ihanimpana kaikista: hän oli hankkinut tulevalle mammalle eli minulle vielä lahjankin, eikä mitä tahansa lahjaa vaan itse kyhäämänsä ja suunnittelemansa t-paidan minun lempiväreissäni!


Mies oli töissä suunnitellut ja piirustanut tuon kuvan, ja kirjoittanut siihen beibimme "nimen" eli Minimöö sydämen sisään. T-paita on hieman reilun kokoinen mutta kuulemma suunniteltukin niin että kesän helteillä mahdun siihen isommankin masun kanssa. En ehkä kestä tätä onnea! <3

Maltan tuskin odottaa mitä isukki ja Minimöö keksivät sitten kun pikkuinenkin on jo maailmassa suunnittelemassa isukin kanssa ylläreitä! :)

torstai 8. toukokuuta 2014

Uusi harrastus: kerran viikossa neulatyynynä.

Kyllä vaan, vajosin epätoivossani niin alas, että tuttavan suositellessa akupunktiota jo neljä kuukautta jatkuneeseen raskauspahoinvointiini otin selvää mistä sellaista meidän läheltä saa, ja soitin ajan itselleni. Eihän se mitään alas vajoamista ollut, mutta niin aluksi ajattelin. Pidin sitä ihan vihoviimeisenä vaihtoehtona mutta todellisuudessa olin jo täysin luopunut toivosta ja psyykannut itseni henkisesti selviämään raskauden loppuun saakka pahoinvoinnin kanssa.

Neuloja laitettiin yhteensä yhdeksän, neljä jalkoihin, neljä käsiin ja yksi keskelle mahaa pystyyn. Raskausaikana on tosi tarkkaa missä kuussa saa mihinkin iskeä niitä neuloja jottei vauvalle aiheudu mitään väärää eikä vahingossa käynnistä jotain synnytystä.... :D Nyt olen käynyt kaksi kertaa pisteltävänä, ja en voi muuta kuin suositella! Ensimmäisen kerran jälkeen oksetus hävisi, mutta aamupalan jälkeen oli pientä kuvotusta parisen tuntia, ja toisen kerran jälkeen sekin hävisi. Nyt aamuisin ei ole minkäänlaisia oloja, sen enempää mitä ennen raskauttakaan. Aivan uskomatonta! Vieläkin on vaikea tajuta että alle kaksi viikkoa sitten makasin vielä aamulla heräämisen jälkeen sängyssä pari tuntia keräämässä itseäni ja väkisin pitämässä aamupalaleipää mahassa tahdonvoimalla nousten vasta 11-12 aikaan, ja nyt voin nousta sängystä ihan milloin haluan, 6.30 on aikaisin kun olen "joutunut" tai "saanut" herätä ja voida hyvin. Mahtava fiilis! Onhan raskaus tuonut muita kolotuksia ja vaivoja jo, mutta silti tämä tuntuu todelliselta riemuvoitolta! Olen täynnä energiaa ja intoa ja jaksan tehdä asioita ihan erilailla kuin ennen.

Ehkä tämä on nyt sitten sitä keskiraskauden hehkua! :)


perjantai 2. toukokuuta 2014

Vappuja!

Niin se vappu taas tuli ja meni! Yhtä nopeasti kuin aina. Meillä vappuaattoa vietettiin rauhaisasti kotosalla ja päätimme kokeilla munkinpaistoa, sillä kumpikaan meistä ei ole eläissään tehnyt munkkeja. Olin VARMA että munkit epäonnistuvat aivan kuten kaikki pulla- ja sämpyläyrityksenikin, mutta innolla aloin valmistaa taikinaa joka näyttikin kohoavan ihan kiitettävästi.




Työnjako oli seuraavanlainen: minä pyörittelin reiät munkkeihin, paistoin ne ja mies sokeroi. Ja homma toimi saumattomasti! :) Oltiin huipputiimi mutta ihmeteltiin siinä kiireessä että miten ihmeessä joku ehtii tehdä tuon kaiken yksin...


Hommissahan oli luonnollisesti koko ajan mukana sammutuspeite, sillä luottamus toimiimme ei ollut huipussaan, todellakaan!!!


 Vasemmalla pellillä on ensimmäisiä munkkeja, joista näkee että ajoitus ei ehkä ollut vielä hioutunut täysin optimaalisen kohdilleen, mutta melko pian löytyi hyvä rytmi ja oikeanvärisiä munkkeja saatiin iso kasa aikaan. Onhan ne omalaatuisen muotoisia mutta onkos sillä sitten väliä, sitä paitsi mielestäni ne rapsakat pikku ulokkeet ovat just parhaita!!!


Ja eikun simat esiin ja munkkien kimppuun!!!


Ja suureksi hämmästykseksi NE ONNISTUIVAT!!!!
NAM NAM NAMMMM!!! Niitähän syötiin samantien parit ja saatiin mahat kipeiksi, mutta ihaninta oli että maku oli juuri sellainen kun toivoinkin, niistä tuli päältä rapeita ja sisältä pehmoisia! Oi oi. Miehen kanssa juteltiin illalla masut täynnä ja todettiin, että on kyllä kummankin elämän paras vappu, monenmoisia vappuja on tullut nähtyä ja koettua mutta jotenkin tämä perheidylli vei voiton, eikä kumpikaan kaivannut mitään muuta lisäksi vappuun! Illalla katsottiin telkkaria ja käytiin saunassa, ihanan rauhallista ja "perinteistä" vapunviettoa ilman riehumista ja rälläämistä.

Ja tulihan niitä munkkeja niin paljon että jätettiin osa syötäväksi ja ison kasan pakastin jotta niitä voi pakkasesta sitten sulatella aina kun mieli tekee. Masuasukki vaan tuntuu innostuvan niin kovasti aina kun munkkia syön etten kovin usein viitsi alkaa, se potkuttelu kun kestää älyttömän kauan ja iskut on melko koviakin jo. Kivaahan se on mutta kohtuus kaikessa, potkuissakin ;)