torstai 4. joulukuuta 2014

3. paketti Salaiselta jouluystävältä!

Tiistaina 2. päivä joulukuuta sain postin saapumisilmoituksen ja menin innoissani hakemaan pakettia!


Sehän oli salaiselta jouluystävältäni, kolmas eli viimeinen paketti. Pentikin paperikassiin pakattuna, vaikutti isolta, aijettä!


Pussi sisälsi neljä pienempää pakettia ja kortin. Sininen paketti kiehtoi minua välittömästi suklaalevyn koollaan ja mallillaan ja revinkin sen ensimmäiseksi palasiksi! Suklaalevyhän siellä olikin, mutta leivontasuklaa :D En siis survonut himoissani sitä samantien suuhuni vaan jatkoin hillittyä lahjojen availuani. Seuraavasta paketista paljastui itse päällystetty (oletan) vihko minkä kanteen oli kirjoitettu "Joulun parhaat reseptit". Sisältä paljastui leivontasuklaallekin syy, suklaakreemin resepti. Pitää testata, kuulostaa hyvältä!


Kolmannesta paketista paljastui jouluinen servettipaketti ja ihana vaaleansininen baby-joulukoriste.


Tässä kohtaa maltoin lukaista kortinkin, ja siinä luki näin:

"Unohtumatonta Joulua pienen ihmeenne kanssa ensimmäistä kertaa!
Hei jouluinen ystäväni!
Suunnittelin viimeisen paketin ilahduttamaan sinua koko joulukuun. 
Toivottavasti onnistuin. On ollut mukavaa toimia salaisena ystävänäsi ja lukea blogiasi.
t. salainen jouluystäväsi, eli Weba blogista Neula ja Vasara"



Kortin tekstistä arvasin samantien mitä viimeinen ja isoin paketti sisältää! JOULUKALENTERIN!
Ja niin sen kyljessä lukikin, Joulukalenteri 2014. VOI ETTÄ, olin aivan äimän käkenä niinkuin vieläkin että Salainen jouluystäväni on todella nähnyt niin paljon vaivaa että on väsännyt minulle joulukalenterin!!! Huippua!!! :) Juuri edellisenä päivänä miehen kanssa juttelimme ettei meillä ole mitään kalentereita täksi jouluksi. Nyt on! Kiitos Salainen jouluystäväni!



Pieniä ihania paketteja yllätys yllätys 24 kappaletta. Keksin heti miten laitan ne esille. Siitä kuvaa myöhemmin. Koska oli jo 2.12, sain avata kaksi ensimmäistä pakettia.


Ensimmäisestä paljastui teepussi jossa oli valkoista teetä ja toisen päivän luukusta ihanainen dumle-karkki. Jännityksellä jään odottamaan mitä seuraavista luukuista paljastuu! Jännittävää, elämäni ensimmäinen tavarakalenteri!

Kiitos salainen jouluystäväni, oli ilo olla ystävänäsi tämän joulun ajan! :)

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Pientä pienelle.

Täällä on taas ollut vaatetehtailua. Tällä kertaa Onnille.
Ei se niin vauhdikasta ole kun ompelemaan ehtii aina vaan lähinnä vauvan nukkuessa, ja kaikki muutkin kotihommat pitäisi tehdä samassa päiväuniajassa, mutta pikkuhiljaa!


Halusin kokeilla bodyn ompelua vaikka minulla oli kova kynnys lähteä yrittämään sillä pidin tuota reunojan kanttausta ihan avaruustieteen kanssa samantasoisena vaikeusasteeltaan kun sitä en ollut tehnyt. Hyvinhän se meni, vaikka alaosasta tulikin liian löysä ja jäi vähän lörpöttämään. Mutta mitäpä sillä väliä kun sehän on housujen alla piilossa... kaula-aukko ja hihansuut kuitenkin onnistuivat.




Kiinnitin myös nepit ensimmäistä kertaa ja se meni muuten ihan mallikkaasti mutta reunan kantti oli niin ohut että neppi meni vähän kankaan puolelle ja teki pienen reiän siihen...


Ensimmäinen body piti tietenkin tehdä lempikankaasta eli Siiri&Myyry -kankaasta! Sehän on Onninkin lemppari! Vai onko?


Toista kun aloin tehdä, valitsin Facebookin Kangashamsterit-ryhmästä ostamani Noshin valaskankaan.


Kiinnitin erityisesti huomiota noihin edellisen bodyn mokakohtiin ja tällainen siitä sitten tuli:


Minusta aivan ihana!! :) Alaosa meni nyt nätisti kun laskin resorin pituuden valmiiksi kertoimella 0,7 ja hihoja muokkasin niin että laitoin pitemmät resorit hihansuihin.



Olen ihan supertyytyväinen tähän toiseen, kuka tietää vaikka kolmas olisi jo sitten ihan huippu! Tähän tein alareunaan sen verran leveämmän kanttauksenkin että nepit mahtuivat sen päälle niin ei kangas hajoa.

Pikahommina väsäsin parit housut myös poitsulle, sillä seuraavan koon vaatteita ei paljoa ole vielä.


Kyllä tähän nyt on ihan tosissaan hurahdettu! Eikä loppua näy.. :)

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Isänpäivähuumaa!!

Vähän myöhässä tulee tämä mutta tässä on ollut hieman hektistä viime aikoina!

Meillä siis vietettiin ihka ensimmäistä isänpäivää tänä syksynä! Olin aivan innoissani järjestäessäni ylläreitä ja lahjahankinnat menivätkin hieman överiksi, mutta kerrankos sitä mies elämänsä ensimmäistä isänpäivää viettää!

Kortti piti tietenkin olla itsetehty, joten Onnin kanssa kävimme ostamassa (Onni nukkui koko reissun) sormivärejä ja korttiainekset, ja äitini avustuksella painoin Onnin pienen jalanjäljen korttiin <3 Taakse tuli koskettava runo isälle.

Lahja piti olla, joten mietin kuumeisesti mikä olisi miehelleni sopiva isänpäivälahja. Olin suunnitellut ostavani jouluksi hänelle kauan vinkumansa Paulig Cupsolo -keittimen, mutta nythän koitti tilaisuuteni yllättää ostamalla se jo isänpäiväksi. Niinpä suuntasimme vauvelin kanssa Cittariin missä se sattumalta oli alennuksessa, ja ostin sen. Siihen piti tietenkin hankkia lisäksi Cupsolo-joulukalenteri jossa oli maisteltavana lähes kaikkia eri makuja. Itselleni myös, luonnollisesti! ;)

Sitten facebook-mammaryhmässämme joku linkitti ihanan Daddy-paidan jossa luki Daddy ja alla oli komeat meksikolaisviikset. Se oli tullut myyntiin Jack&Jones -myymälöihin. No olihan sekin pakko saada tuoreelle daddylle. Molemmissa väreissä. Valkoinen ja harmaa! Viikkoa myöhemmin toinen mamma linkitti heidän myymälässään olevan Daddylicious -paitoja. Sellainen myös. Tummanharmaana. Toinen daddyistä meni isälleni, ja mieheni sai kaksi paitaa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Pitihän omankin isini saada daddy-paitansa.

Ja jotta lahjukset menisivät vielä hieman överiksi, halusin ilahduttaa isukkia sekä aamiaisella että lounaalla, ja hankin aamiaiselle mieheni lemppareita, macarons-leivoksia. KAIKISSA väreissä koska en osannut valita väreistä enkä mauista. Otin kaikkia kaksi koska halusin itsekin maistella. Ensimmäinen meni jo leipomon pihassa autoon päästyäni. Olen toivoton. Mmmm herkullinen kinuski-macaron! <3

Isänpäivälounaalle panostin niinkin valtaisasti että ostin kaiken valmiina. MUTTA vain koska mieheni niin toivoi. Kysyin joskus mikä olisi ihanteellinen lounas, ja hän vastasi "jouluateria". Ostin kaupasta kaikkia eri joululaatikoita ja kinkkurullan. Aijettä.

Kun isänpäiväaamu vihdoin koitti, sydän läpättäen valmistelin aamiaisen keittiössä, kasasin paketit ja onneni kukkuloilla hiivin makuuhuoneeseen laulamaan onnittelulaulua. Pikkuinen lapsosemme ei ollut kovin messissä vaan nukkui koko tämän shown ajan, mutta heräili pikkuhiljaa lahjojen avauksen aikana. Ja kyllähän se tuore isä tykkäsi kovastikin lahjoistaan! Antaa kuvien puhua puolestaan.









Lounastettuamme matkasimme "pappalaan" eli vanhempieni luo viettämään isänpäivää. Isukkikin tykkäsi lahjastaan, ja meillä oli oikein mukavaa. Pikkuinen meni vaunuihin päikkäreille, ja isät ottivat mallia vauvasta.


Kun pikkumies sieltä heräsi, puettiin hänet juhlavaatteisiin ja lähdettiin juhlistamaan suvun vanhinta isukkia eli minun pappaani.


Uudet kuteet ja uus hattu päähän ja menoks! :) Vähän alkoi pientä murua jo väsyttää koko päivän juhlinta ja haukotuksia tuli vähän väliä.


Muutama tuntia mummuloitua olimme lähtemässä kotiin kun sisarukseni houkuttelivat vielä menemään loppuillaksi vanhempieni luo ja sinnehän me sitten päädyimme. Kaikenkaikkiaan ihana ensimmäinen isänpäivä, myös itse isän mielestä! Sanoi sen olleen elämänsä paras isänpäivä, miten se nyt pitää sitten ottaa? :D



tiistai 4. marraskuuta 2014

Ompeluterapiaa käsityölanien merkeissä!

Viimeinen viikko on mennyt vähän allapäin, viikko sitten sain kuulla työpaikaltani erään oppilaamme menehtyneen. Kyllä se veti mielen todella synkeäksi ja sai minut itkemään monen monituista kertaa. Asiaa ei vieläkään oikein ole täysin ymmärtänyt saati hyväksynyt, mutta kai se aika tekee tehtävänsä vaikka ikävä jää..

Näissä mammahormonihöyryissä ei parane päästää mieltä liian synkäksi, jotta sieltä pääsee poiskin, joten olen terapioinut itseäni ompelemalla. Se on minulle itselleni terapiaa parhaimmillaan, ja saa ajatukset pois arjen kiireistä hetkeksi ja nauttia luomisen ilosta.

Lauantaina meillä oli pienimuotoiset ompelu- ja käsityölanit perheen naisten kesken. Käsityö-lisäys siksi että kaikki eivät ommelleet vaan osittain myös neuloivat. Lanit järjestettiin minun luonani, ja mieheni oli lupautunut viettämään isä-poika -laatuaikaa vauvan kanssa sen päivän. Paikalla oli tietenkin minä, äitini, siskoni ja kälyni. Toinen kälyni ei päässyt paikalle, mutta ehkä ensi kerralla.

En huomannut ottaa ollenkaan kuvia lanien aikana, joten esittelen vain omat tuotokseni tässä. Aloitin pitkäaikaisesta projektistani, puikkopussukasta! Kankaat tähän ostin viime vuonna Tampereen Kädentaitomessuilta (joihin muuten suuntaamme jälleen ensi viikolla), ja vasta nyt sain aikaiseksi ottaa pussukan työn alle. Tällainen siitä sitten tuli:



 Kangas on ihanaa käsityöaiheista ruskeaa puuvillaa, ja vuoriksi laitoin samaa kangasta mutta vaalean beigenä.



Ei siinä liian kauaa nokka tuhissut kun tuon teki, vaikka alkuun jouduin miettimään vaiheiden järjestyksiä ihan tosissaan, sen verran on aikaa siitä kun olen viimeksi laukkua tai pussukkaa ommellut. Ja onneksi äiti oli auttelemassa kun tuli tenkkapoo. Ei muuta kuin puikot pussiin ja neulomaan...kun kerkiää!


Seuraavaksi päätin iskeä Ruskamekko-kaavan kimppuun. Kaavathan olin piirtänyt jo etukäteen ettei laneissa tarvitse alkaa sellaisia nyhertämään. Kankaan valinta olikin vaikein. Olin pari päivää pessyt vimmatusti kankaitani jotta valitsemani kangas on sitten varmasti pestynä, kun en osannut valita etukäteen.


Vaihtoehtoja oli onneksi vain pari, sillä mekkoon kangasta meni parisen metriä, eikä minulla ihan kaikkia niin paljoa ole tullut ostettua. Pohdin pitkään lintukankaiden välillä, keltainen vai harmaa, mutta yksimielisellä päätöksellä muut lanittajat päättivät puolestani ja valitsin harmaan. Tällainen minun Ruskamekostani sitten tuli:


Olen todella tyytyväinen itse lopputulokseen, ja tämä tulee varmasti käyttöön!

Inspis jäi päälle, tottakai, ja jatkoin heti seuraavana päivänä itseni terapiointia. Ja sitä seuraavana, ja sitä seuraavana...


 Joten tänään, kun aamupäivällä Onni nukahti pikku päikkäreilleen, syöksyin ompelukoneen kimppuun ja tuloksena oli tämä ihana keltainen Tintti-paita MIW-kaavalla.


Olen aiiiivan rakastunut tähän kankaaseen ja paitaan, ja kangasta onnekseni jäikin vielä yllin kyllin jotta saan siitä jotain muutakin tehtyä vielä. Tätä kangastahan ei enää mistään saa, kun Linnel lopetti myyntinsä, joten minun pitää tarkkaan harkita mihin kankaani käytän! Mieskin sanoi että tämä on kankaistani hänen suosikkinsa. Pitäisikö yllättää ja kyhätä vaikka kalsarit isänpäivälahjaksi. ;D

maanantai 27. lokakuuta 2014

Mammutit kelkkailemassa

Meidän pikku Onnimonnilla käyvät vaatteet kamalaa vauhtia pieniksi, kun kasvu on ihan valtavan nopeaa. Nyt parin kuukauden iässä pituutta on tullut lisää jo lähes kymmenen senttiä, ja painoa kohta kolme kiloa! APUA! Tämä tietysti vaikuttaa myös vaatteisiin, ja sekä 50 että 56 kokoiset vaatteet on saanut jo siirtää varastoon odottamaan mahdollista seuraavaa (sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, ei nyt) tulijaa ja käytössä ovat 62 vaatteet. Mahtavatko nekään kauaa kestää..

Tähän asti olen vauvalle ommellut lähinnä housuja, ja halusin vähän nostaa vaatimustasoa onnistuttuani legginseissäkin melko hyvin. Niinpä päätin tehdä ihanan jumppiksen, eli lämpöisen haalarin, sillä ne ovat vallan käteviä kun lähtee käymään ihan vaan vaikka kaupassa tai neuvolassa eikä päälle tarvitse välttämättä koko topparepertuaaria iskeä. Kaavat löytyivät Ottobre 4/2012 -lehdestä.


Menin Turun Eurokankaaseen etsimään kivaa kangasta jumppikseen, ja sieltä palalaarista iskikin silmään aivan ihana tummansinipohjainen kangas, jossa mammutit (?) laskevat kelkoilla mäkeä. Näin minä sen tulkitsin. Näytti juuri sopivalta kankaalta poitsulle. Mikä parasta, sisus on aivan älyttömän ihanan pehmeää nukkaa! Sen kanssa pari iltaa väänsin, ja tänään sen sain valmiiksi. Tällainen siitä sitten tuli:



Täytyy sanoa, että tuo vetoketju minua pelotti kaikkein eniten, sillä en muista milloin olisin vetoketjua viimeksi ommellut, varmaan yläasteella...se kuitenkin oli yksi ehkä helpoimmista osista tässä haalarissa, tai ainakin vaati todella vähän työtä. Kanttauksia en ollut IKINÄ ennen tehnyt, ja sekin kävi ihan näppärästi kun vauhtiin pääsi. Nyt on kyllä sellainen voittajafiilis että selviän mistä vain! :D

Voi tätä ompelumaniaa!! Se senkun pahenee vaan projekti projektilta!

lauantai 25. lokakuuta 2014

2. paketti Salaiselta jouluystävältä!!!


Voi miten jännittävääääää!!! Eilen postilaatikolla käydessäni hirveässä tuulen tuiskeessa ja tuiverruksessa vauvanvaunut mukanani löysin kun löysinkin pienen paketin! Voi että! Melkein heti arvasin sen olevan Salaiseltä jouluystävältäni, sillä en tietääkseni odota pakettia mistään muualta tällä hetkellä!


Tällä kertaa paketti oli cdon.comin laatikossa, ja avattuani sen siellä olikin oikein ihanasti paketoitu joulupaketti!


Jos viimeksi pidin paketin sisällöstä, tätä suorastaan rakastan! :D Miten minulla olikin sellainen toive ja kutina avatessani että olisipa paketissa suklaata, ja löytyi sieltä sitten sitäkin!


Yllätyin, miten paljon Salainen jouluystäväni oli tähän pakettiin panostanut nähdessäni itse neulotut vanttuiden tapaiset punaiset ihanuudet. Viestistä selvisi mitkä ne ovat.


 Ne ovat siis kämmekkäät, enkä ole koskaan nähnyt enkä kuullut moisista, mutta ovat varmasti todella kätevät (paitsi tällä hyytävällä tuulella) ja tulevat käyttöön vaunulenkeille!

Värikin on ihanan jouluinen!

Lisäksi paketissa oli joululevy, jossa on nimensä mukaan Joulun tunnelmia instrumentaaliversioina. :)


Itseni hemmotteluun sain vielä kasvonaamion sekä sitä toivomaani joulusuklaata!



Kaikenkaikkiaan ihana paketti ja ihana yllätys! 
Salainen jouluystäväni on selvästi lukenut tarkkaan mieltymyslistani
tai sitten hänellä on vaan todella samanlainen maku kanssani! ;)
Kolmatta ja viimeistä pakettia jään odottamaan - joulukuussahan se sitten viimeistään tulee!