Isyyspakkaus!

Minulla on ollut tässä jo muutaman viikkoa projektin alla yllätys miehelleni, nimittäin isyyspakkaus! Kuulin jossain vaiheessa raskautta, että jotkut naiset ovat sellaista miehelleen keränneet ja antaneet ja innostuin heti; tuo minunkin on toteutettava! Niinpä aloin tehdä listaa paperille mitä haluaisin oman mieheni pakkaukseen laittaa, ja lähdin hankkimaan tavaroita. Osa piti tilata nettikaupasta ja osan löysin ihan oman kaupungin liikkeistä ja marketeista. Voi että miten ihanaa oli hekumoida ajatuksella siitä kun mies sen paketin saa ja yllättyy!!!

Kun paketti oli lähes valmis, eräs tuttu vinkkasi hänen tehneen "virallisen" kela-kirjeenkin miehellensä, ja innostuin siitäkin. Sain kirjeen pohjan ja muokkailin sitä meille sopivaksi. Siitä tuli tällainen:

Melko aidon oloinen tuohon isyyspakkauksen toimittamiseen saakka!

Sitten piti keksi mistä saan Kelan virallisen kirjekuoren. Tuskin mielellään jakelevat niitä Kelassakaan, joten päätin odottaa että oma vanhempainrahapäätökseni tulee. Siitä saisin kuoren ehkä jopa avattua suht ehjänä auki ja käytettyä sitä. Kun kirjettä tai päätöstä ei kuulunut (eikä ole vieläkään tullut, huoh), kaivoin edellisen kela-kirjeeni postin joukosta ja koska olin repinyt sen apinanraivolla auki rikkoen koko yläreunan, piti miettiä miten siitä saisi avaamattoman näköisen. Sitten keksin:

 

Ostin uusia kirjekuoria, ja leikkasin kelakuoren sivut auki ja tasin etupuolelta yläreunan. Onnekseni repeämät olivat takapuolella joten ne eivät tulleet näkyviin. Leikkasin uuteen kuoreen tuon läpinäkyvän luukun kokoisen (tai hiukan isomman) aukon, ja liimasin kelakuoren siiihen päälle. Näin uuden kuoren läppä peitti aidon kela-kuoren repäisykohdan ja vaikka itse sanonkin, meni aivan täydestä!!!

Vielä näytti vähän ruttuiselta, mutta kun sain kirjeen sisään ja kuoren kiinni, olisi aika tarkkasilmäinen pitänyt olla jos olisi jaksanut kelakirjettä niin syynätä että pieni huijaukseni/tuunaukseni olisi paljastunut.

Olen älyttömän tyytyväinen lopputulokseen, ja kotona odotellessani ajan kulumista kunnes se vihdoin tulisi viisi, jolloin mieheni pääsee töistä, tuntui aika matelevan ja sykkeeni ei laskenut varmaan koko päivänä alle sadan ollessani niin jännittynyt. Mies kävi töiden jälkeen vielä kahdessa kaupassa, sekä hakemassa meille pizzat, ja olin jo räjähtämäisilläni jännityksestä kun hän vihdoin pääsi puoli seitsemän maissa kotiin. Olin vienyt neljän aikaan postilaatikkoon muiden päivän postien sekaan tuon kuoren ja viestitin miehelleni että muistaa napata postin. Hänen ihmetellessään miksen minä ollut sitä hakenut, vetosin siihen että kotiin ajaessani oli niin kova pissahätä etten voinut pysähtyä laatikolle! Täydestä meni! Kun hän vihdoin saapui kotiin, heitti hän postit vilkaisematta pöydälle ja iski pizzan kimppuun. Söimme kaikessa rauhassa enkä tiennyt miten päin olisin siinä syönyt ja ollut kun jännitti niin kamalasti. 

Ruoan jälkeen siivosimme pöydän ja mies oli menossa jo olohuoneeseen lepäilemään, kun en enää kestänyt ja siinä "touhutessani tiskipöydällä" kysyin ohimennen

"Joko se mun vanhempainrahapäätös muuten tuli kelalta?" Mieheni vastasi:

"Tuli muuten vissiin joku kirje kelalta, mikähän se oli.." 

Ja meni katsomaan. Hämmästyi huomatessaan että se onkin hänelle ja avasi sen. Ihmeissään luki ensimmäiset rivit ääneen ja yhtäkkiä vaikeni kohdassa jossa mainitaan isyyspakkauksen löytyvän terassilta. Ilme muuttui vekkuliksi ja hän katsoi minuun kysyvällä ilmeellä ja nähdessään odottavan virneeni repesimme molemmat nauramaan ihan täysillä.. sillä erotuksella että hormoonini sekoittivat oman nauruni noin sekunnissa itkuksi, mutta siihenhän ollaan jo molemmat totuttu. Kyllä siinä hetki halailtiin ja naurettiin ja mies luki kirjeen loppuun nauraen. Sitten hän haki paketin terassilta ja nauroi uudelleen nähdessään sen.

 

Alunperin en aikonut pahvilaatikkoon laittaa KELA-logoa, mutta kun ainoa sopivan kokoinen pahvilaatikko minkä kaupasta sain oli:

...joten olihan tuo Ranskalainen moniviljaleipä pakko saada peitettyä jollain. Tulostin suuren logon päälle niin sai laatikkokin vähän vakuuttavuutta, vaikkei äitiyspakkauksenkaan laatikossa mitään mainintaa Kelasta ollut.

Avattuaan laatikon ensimmäisenä vastassa oli pakkauksen sisällysluettelo, jonka mies luki kokonaan läpi ennenkuin katsoi itse laatikkoon. 

Itsehän en olisi mitään papereita malttanut katsoa vaan viskaissut ne sivuun ja tonkinut heti laatikon kauttaaltaan, mutta tässä on taas nämä miehen ja naisen erot! Heh.

Tuo kuvan hymy ei kyllä häipynyt kasvoilta pitkään aikaan kun laatikkoa tutki ja paperit luki, ja kiitteli moneen kertaan vielä illan mittaa uudelleen ihanasta yllätyksestä! 

Moni sanoo että saamisen ilo on parempi kuin antamisen ilo, mutta siinä ovat kyllä minusta väärässä. Eihän tuollaisia fiiliksiä ja jännityksen sekä onnen tunteita saa mistään muusta kuin juuri tällaisesta yllättämisestä ja antamisesta. Siitä että näkee miten toinen ilahtuu ja tykkää saamastaan! 

Siinä se nyt on! Isyyspaketti! Siellä on vaikka ja mitä, enkä kaikkia ala luettelemaan, mutta tärkeimmät:

- Super-ISI t-paita

- Vauvalle pari bodya ja muita vaatteita kivoilla teksteillä

- Ruokalappu (Tähtää ylemmäs isi!) 

- Vauvanhoitotarvikkeita

- Pari hauskaa tuttia (esim. mute button -tutti)

- Kylpypyyhe hupulla ja pari kylpylelua

- Vaippapaketti

- Isälle karkkia, Teho-energiajuoma jotta jaksaa kiperät paikat, kahvipaketti väsymyksen ehkäisyyn, korvatulpat silloin kun äiti on yöhoitovuorossa, Mynthoneja tiukkoihin paikkoihin mussuteltavaksi, juttuja vähän äidin ja isän kahdenkeskiseen aikaan sekä viimeisenä muttei vähäisimpänä

- Hans Välimäen Mummola -kotiruokakirja, josta löytyvät perus kotiruokaohjeet lyhyillä yksinkertaisilla resepteillä, jotka jaksaa jopa mies lukea. Näin saadaan isistäkin huippukokki perheelle.

Kyllä se mies ilahtui ja tykkäsi kauheasti yllätyspaketistaan enkä itsekään ole vielä täysin toipunut onnesta jota koin sen antaessani. Suosittelen kyllä kaikille. Ja kun tässä kesälomaillessa tuota aikaa on riittänyt väsäillä niin tottakai käytin sen hyödyksi.

Vielä 7 viikkoa laskettuun h-hetkeen. Vähiin käy!

Ne saapuivat: Emmaljungan Classicit Brown Flowers kuosilla!!!

Alkaa tämä raskaus konkretisoitua koko ajan vaan enemmän mitä enemmän viikkoja kertyy ja välineitä hankitaan! Nyt viikkoja on tasan 32 ja mahakin alkaa olla jo melkoinen möllerö!

Viime viikolla teimme suursiivon ja mööbelseerasimme hieman makuuhuoneita jotta vauvan hoitopöydä mahtuu makkariimme. Se sopikin sinne kuin nakutettu. Olihan siinä hommaa sillä yhdelle lipastolle piti raivata tilaa toisesta makkarista sillä tämä hoitopöytä tuli tv-lipastomme tilalle. Hoitopöydän löysin lastentarvikekirppikseltä edullisesti Facebookin kautta, ja hoitoalustan ostimme Turusta Vauvatalo Johannasta.

Tilasimme myös juhannusviikolla vaunut Muksumassista, ja viikon päästä siitä ne olivatkin jo myymälään saapuneet. Tällä viikolla vihdoin haimme ne kotiin odottamaan pientä tulokasta. Olen niin rakastunut noihin vaunuihin etten malttaisi millään olla lykkimättä niitä, mutta parisen kuukautta olisi vielä odotusaikaa jäljellä, jos masuasukki ei sitten päätä tulla etuajassa.

Pohdimme pitkään Classic- ja Sport-rungon välillä kumpi olisi meille parempi, ja loppujen lopuksi päädyimme Classic-runkoon, koska siinä on metallinen kori alaosassa, ei kerää hiekkaa ja loskaa niinkuin Sportin kankainen. Tässä oli muutenkin muita meitä miellyttäviä ominaisuuksia enemmän, ja vaikka toiset nimensä mukaan sopisivat paremmin sporttikäyttöönkin, niin tässä mallissa pitkät ihmiset saavat kuulemma paremmin säädettyä käsisijan hyvän mittaiseksi, eivätkä pitkät jalat hakkaa jarruihin ja renkaisiin niin helposti kuin sportissa. Tiedä sitten, mutta lykittyämme molempia liikkeessä aikamme, päädyimme tähän ja nyt olemme kyllä tosi tyytyväisiä päätökseen!

Miehelläni ei ollut muita kriteerejä vaunuille kuin väri (omituista, sillä yleensä minä olen se jolle vain väri merkitsee esim auto- ja kodinkoneostoksissa), ja sen piti olla tummanruskea, mielellään vielä suklaanruskea! Sehän passasi minulle vallan mainiosti, sillä olin vuosikausia kuolaillut aina ohi mennessäni Muksumassissa ja muissa liikkeissä juurikin niitä tummanruskeita vaunuja enkä mitään muita. Sen jälkeen vaihtoehtoja jäikin enää kaksi kuosia, Capri Brown ja Brown Flowers. Capri Brown oli melko saman ruskea, mutta koristellut osat olivat ruudullisia. Tässä Brown Flowersissa ne ovat kukallisia ja niitä osia on vähän enemmän. Kun toinen malli oli kokonaan loppu jopa varastosta, päätös oli helppo! Meille kotiutuivat nämä ihanat kukkaunelmat!!

Mieheni niitä testailikin pitkin pihaa jo lykkiä ja hyvin kuulemma kulki! Vauvakuume sen kun kasvaa vaan ja mitä enemmän tuo vauva tonkii kylkiluitani raajoillaan, sitä enemmän toivon että hänet saisi jo syliin tuolta masusta! On tämä odotuskin silti ihanaa aikaa ja otan kaiken irti näistä hetkistä!

Seitsemästoista; ihanaa joulushoppailua!

Tuossa taannoin jo kerroin että n. puolitoista viikkoa sitten kävin Vekku-pojan kanssa Turussa huonekalukierroksella. Siinä samalla tuli kuvailtua kaikenmoista ihanaa sisustustavaraa mistä voi haaveilla. Monet ovat Kodin 1:stä mutta muistakin kaupoista on kuvia.

Pidän näiden sisustusesineiden värimaailmasta, valkoista, beigeä ja harmaata, enimmäkseen. Oli kaikenlaista pientä rasiaa ja "liitutaulu" -päätyistä säikytyslokeroa, sisustustekstejä ja vaikka mitä!

Myöskin "vanhahtavaa" tyyliä näkyi jonkin verran. Esineet näyttävät kunnostetuilta mutta ovat tietysti uusia jotka on vain tehty näyttämään vanhoilta. Taas on ihania kylttejä erilaisilla teksteillä, tauluja, korutelineitä, lokerikkoja, joista muuten yksi pisti silmään ihan erityisesti...

...nimittäin tämä:

Aivan ihana! En vaan tiedä mihin se sopisi meille, ei oikeastaan mihinkään ainakaan tässä talossa, ehkä sitten seuraavassa elämässä! :)

Myös poitsu bongasi lempiosastonsa alta aikayksikön. Yhtäkkiä hän vain pinkaisi mitään sanomatta viereiselle osastolle silmät kiiluen, ja osasinkin siinä vaiheessa jo arvata mikä siellä odotti. Kellot tietenkin! Niin pienestä kuin olen hänet tuntenut, hän on ollut aivan kellofriikki, rakastaa kelloja hirmuisesti ja olenkin antanut joskus aina lahjaksi jotain kelloihin liittyvää.

Kuitenkin kaikkien näiden lukuisten kellojen merestä hänen suosikikseen valikoitui tämä yksilö:

Siinä hienointa oli tietenkin se, että päivämäärä, viikonpäivä sekä kuukausi näkyvät kellon lisäksi, JA että niitä pystyy itse vaihtamaan eikä kello tee sitä itse!

Minäkin löysin oman kelloni, jota olen jo vuosia käynyt ihailemassa ei liikkeissä, mutten vieläkään ole saanut hankittua. Enkä joskus (jos mies vielä suostuisi, hänestä se on ihan hirveä härpäke).

Seuraavaksi suuntasimme vielä kirppiksille katsomaan josko sieltä löytyisi mieluisaa tv-tasoa, tai muuta. Tämähän siellä sitten olla möllötti uljaana seinustalla! Aivan ihana ties kuinka vanha vaatekaappi! Olisin välittömästi sen ostanut, jos sille jonkin paikan olisin kodistamme keksinyt. Se vaan kun ei mahdu meille, niin se piti Ekotorille jättää (jotka muuten ovat aivan mahtavia paikkoja), mutta mukaan lähti kylläkin kiva pieni laatikosto ompelupöydän alle (josta ei vielä ole kuvia).

Poitsukin oli selkäni käännettyäni löytänyt jälleen mieleisensä vempeleen ja polki vimmatusti vanhaa kuntopyörää. : D

Tahtoisin saada ompeluhuoneeseeni jonkin ihanan vanhan puutuolin, ja tähän rakastuin silmittömästi bongattuani sen tuolien seasta:

Aivan ihana ikivanha tuoli, mutta istuessa se hetkui niin paljon etten sitä uskaltanut ottaa, mukana olleen pikkuveljen kehoituksesta jättää se kauppaan. Rakennusmies kun on niin parempi sitä on uskoa vaikka kuinka teki mieli ottaa se "ihan vaikka vaan koristeeksi" ompeluhuoneen seinustalle. Kuitenkin siinä joskus joku haluaisi istua, eikä ollut mukava istua huterassa. Ja voihan sen sieltä mennä hakemaan vielä jälkeenpäinkin jos ei millään yli pääse! : ) Mutta jonkin tämäntyylisen haluaisin. Pyöreyttä, valkoista pintaa ja pientä krumeluuria.

Kirpparilla oli myös hauskoja vanhoja kirjoituskoneita. Erityisesti bongasin tämän jossa olikin meidän normaalien aakkosten tilalla kyrilliset aakkoset, joita mm. Venäjällä käytetään.

Ja uskon että tämä oli varmasti vieläkin vanhempi. Tiedä häntä.

Kaikinpuolin oli taas ihana reissu, ja mukaankin tarttui pari sisustuskoria, jotka esittelen myöhemmin, sekä tosiaan se laatikosto uuteen huoneeseeni pöydän alle. Toistaiseksi tuo pöytä on ollut vain joulukorttiaskartelun käytössä, mutta enköhän joululomalla saa sen ompelukuntoon ja ala surraamaan koneillani ihanista kankaista (joita olen ajan mittaan tilaillut ja ostellut) jotain mukavaa itselle tai lahjaksi jollekin pikkuiselle! ;)

Kuudestoista; lainatonttujen joulutorttupaja!

 Aina silloin tällöin saan "lainaan" ihania pieniä ja vähän vanhempiakin lapsia, ja yleensä joulun alla toiveet viikonlopun tekemisistä ovat melko yhtenevät.. Nytkin halusivat pojat tehdä joulutorttuja! Halusin julkaista tämän hauskan kuvasarjan, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun teen noin pienen kanssa joulutorttuja, ja sehän meni vallan mainiosti!

Ensin laitettiin taiteltujen torttujen päälle yhdessä hilloa, ja kun se sujui hyvin, kokeilimme seuraavaa, vähän vaativampaa hommaa.

Poitsu pääsi joulutorttujen viralliseksi voitelijaksi, ja sehän sujui niin hyvin että sai tehdä lähes kaikkien voitelun aivan itse ilman apua! : )

Kun toinen pojista saikin taitella torttuja, niin tottakai toisellekin tuli tarve tehdä juuri sitä, ja kokeiltuamme sekin onnistui ihan hyvin, vaikka niistä tulikin vähän "omanlaisia". Ei niitä perinteisiä "hakaristin" näköisiä, kuten nyt on kovasti kohuttu...

Kuvassa (yläpuolella) näkyy vanhemman poitsun tekeleitä, eli nuo joissa ei ole hilloa laisinkaan. Kuulemma ovat parhaita sellaisina! : D

Vaihtelun vuoksi teimme kolmen (tai neljän, jos hillottomat lasketaan) makuisia torttuja. Muutaman perinteisen luumuhillolla, muutaman omenahillolla ja suurimman osan mustikkahillolla ja vaniljakastikkeella! NAM!

Olen kuullut joskus niinkin hulluja kysymyksiä, että miten jaksan omalla vapaa-ajallani ottaa aina viikonlopuksi meille hoitoon näitä pojuja. No, minulle kysymys on melko turha, sillä en keksi ainoatakaan syytä miksi EN haluaisi heitä meille, mutta keksin pitkän listan niitä syitä miksi haluan viettää aikaani näiden hauskuuttajien kanssa, ihan ikäväkin ehtii tulla aina välissä kun ei näe! Kuvatkin puhukoon puolestaan! : ) <3

Onhan he nyt söpöjä!

Kymmenes; Jouluilmettä ja riisipuuroa!

Keittiökin on saanut jo hieman enemmän joulutunnelmaa, ja vaikka vanha kappaverhoni onkin hieman liian lyhyt (ei saa rypytettyä), laitoin senkin ikkunaan. Pöytäliina löysi tiensä myös keittiöön kun pojat olivat hoidossa meillä enkä halunnut että uuden pöydän pinta naarmuuntuu. Työtasolla näkyy punaisia ruutuliinoja, joiden alla on herkullisia joulutorttuja joita poitsujen kanssa väsäilimme yhdessä.

Toinen hoidossa olleista pojuista pyysi että keittäisin kaurapuuron sijasta riisipuuroa, ja näin joulun alla idea kyllä sai kannatusta ihan jokaiselta. Niinpä kiehautin riisipuurot ja taisi olla jopa elämäni ensimmäinen kerta. Onneksi olimme ostaneet kaappiin valmiiksi puuroaineet joulua varten. Puuro teki kauppansa ja "miesten" syötyä istahdin itsekin pöydän ääreen lueskelemaan eilen ostamaani Me Naiset -lehteä. Malttamattomana odottelen jo joululomaa, jolloin on aikaa tehdä kaikkea mitä ei ehkä arkena ehdi ja jaksa. Olen kyllä sitä mieltä nyt joulukortteja askarrellessani, että joulukuun alussa pitäisi olla ensin viikon joululoma jolloin ehtisi valmistella kodin ja askarrella askartelut, ja loput sitten jouluna. Mutta ei taitaisi mennä läpi ehdotukseni... ;)

Seitsemäs; retki kodalle!

Kuten lupailin, pitemmittä puheitta (koska kuvia on paljon) tässä kuvia eiliseltä retkeltämme kodalle:

Aloituskyltti

1,7 kilometriä...

 ...kirkkopolkua!

 

Mukana retkimaskottimme Nuudeli! <3

Ja pieniä miehiä pari kappaletta. Hienosti jaksoivat kun 

välillä mentiin kävellen ja välillä sylistä syliin.

Kaksi tietä valittavana... Nuudeli valitsi väärin (jokeen meni...joulu-uinnille)!

Nuudelin trauma-silta!

 

Vain kerran eksyttyämme löytyi sitten se kota!

Vannaskorven kota

Perillä Nuudeli käärittiin kaulahuiviin kuivattelemaan nuotion ääreen, 

mutta vasta makkara lämmitti niin että tärinä lakkasi.

 Raahattiin sitten turhaan pulkallinen puita mukana,

kun periltä löytyi laavullinen. :D

Konkkaronkkaa

Leevi-pojulla asiaa riitti

 

 Lämpö houkutteli sisälle kylmästä

 Mmmmmmakkaraa!!

Herkuteltiin makkaralla, nakeilla, 

tripillä, rinkeleillä ja joulupipareilla.

Tulen lämmössä

Kotiinlähdön aikaan Nuudeli arvellutti poistua lämpimästä kodasta..

 Ja pojatkin pääsivät loppumatkasta pulkkakyytiin.

 

 Ja kotiin päästyä hurjin seikkailijamme joka testasi joulukuun "jäitä"

nukkui tyytyväisenä olohuoneen lämmössä koko loppupäivän.

Sen pituinen se! Kiitos paljon Topi, Hantta ja Konsta mukavasta grillausseurasta.

Ja kiitokset myös Vekulle ja Leeville.

<3