tiistai 29. tammikuuta 2013

Ikävää ja kiirettä..

Tosiaan, kiirettä on pitänyt viime päivät...
Mies joutui lähtemään töiden perässä pohjoiseen kotikulmille lammasfarmariksi pariksi viikoksi, ja itse jäin kotiin ikävöimään. Pariviikkonen oli järkyttävää ikävöinnin ja unettomuuden aikaa, mutta nyt asiat ovat palanneet normaalitilaan, vihdoin! :)

Itse en päässyt ihania lumimaisemia näkemään, mutta nappasin muutaman hienon kuvan miehen kamerasta näytille:






Vähän ehkä kadehdin kun hienot revontulet leiskuivat JUURI sillä reissulla jolle en päässyt mukaan... Kuitenkin joka kerta olen toivonut ne näkeväni ja aina ennen ollaan yhdessä käyty.

No, viime viikonloppuna oli tarkoitus kirjoitella tänne, mutta sekin kului töiden merkeissä. Meille tuli tuttu poitsu hoitoon koko viikonlopuksi, ja mukavasti aika kuluikin touhuskellessa. Lauantaina sain vielä kaksi lisälasta hoidettavaksi ex tempore, ja sunnuntaina lähdimme grillailemaan Mudaisiin merenrantaan ja nappasimme Nuudelin vakiolenkittäjätyttösen matkalta kyytiin Nuudelia viihdyttämään. Makkarat olivat herkullisia, ilma kaunis, ranta täynnä lenkkeilijöitä ja mukava tunnelma. Huippu sunnuntai. Nuudelilla reissussa oli vain yksi ajatus johon keskittyä:


Illalla kun poitsu oli haettu ja pääsimme takaisin kotiin, rysähdin vaan sohvalle ja otin "evät levällään" lunkisti koko loppuillan, aivan veto pois. Mutta mukavaa oli! :)

maanantai 14. tammikuuta 2013

Kaalia ja combattia!!

Pitkään jääkaapissa lojunut kaali kohtasi tänään loppunsa (ainakin aiemmasta olotilastaan). Kaali on yksi lempiruoka-aineistani, ja koska nyt ei ollut aikaa eikä viitsimystä väsätä kaalikääryleitä, jotka ovat ehdottomasti ykkösjuttu mitä kaalista saa aikaan, päätin tehdä ihan vaan kaalimuusia.


Moni on kysynyt että mitä ihmeen kaalimuusia, mutta perusperiaate on täysin sama kuin perunamuusissa, ainoastaan perunan tilalla on kaali. Myöskään maitoa kaalimuusi ei välttämättä vaadi, mutta voi sitä siihenkin laittaa makua hieman pehmentämään. Eroa perunamuusin valmistukseen on siinä, että kaalia pitää keittää huomattavasti kauemmin, yli tunnin vaikka sen olisi pilkkonut kattilaan pieniksi suikaleiksi niinkuin itsekin aina teen. Ei se silti sen enempää vaadi omaa aikaa, senkun viskaisee kaalit kattilaan ja painuu itse omiin touhuihinsa tunniksi, ja reilun tunnin päästä voi vähän alkaa käännellä kiehuvassa vedessä pehmenneitä kaalisuiruja. Kaalin ollessa tarpeeksi pehmoisaa se survaistaan survimella mössöksi, hetkeksi takaisin hellalle, joukkoon aimo nokare oivariinia, hieman suolaa ja AVOT!  Aiettä kun tulee hyyyyväää!!! <3

Tänään päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja raahata puolen vuoden aikana vähän lihomaan päässyt ruhoni Bodycombatiin. Olipa vaan hyvä fiilis pitkästä aikaa potkia ja hakata oikein kunnolla. Saas nähdä miten huomenna käsi nousee.....



Kuntosumpun tiskillä yhden ryhmäliikuntavetäjän kysyessä combatin jälkeen minulta mitä pidin tunnista, totesin vain että mukavaa oli, mutta kyllä näin pitkän tauon jälkeen mikä tahansa liikunta tuntuu ensin raskaalta. Uskaliaasti kuitenkin ostin heti kymppikortin, ja täällä sen julkaistuani ja ryhmäpainetta itse itselleni luodessani uskon siellä nyt käyväni ahkeraan.

Tämä viikko menee aikalailla nuottiprojektiin. Minua pyydettiin ensi perjantaina soittamaan viulua hautajaisiin, ja "tilaaja" toivoi kolmea kappaletta: Viimeiset veneet, Rakkaus on lahja Jumalan sekä Niin kaunis on maa. Pyysin ihanaista kälyäni säestämään ja laulamaan, ja löysimme kahteen kappaleeseen nuotit, mutta molemmat olivat auttamatta väärässä sävellajissa. Niinpä huomenna otan projektiksi kirjoittaa nuotit oikeaan sävellajiin ja aloittaa treenaamisen jotta hautajaisissa soitto olisi niin herkkää ja kaunista kuin toivomuksissa onkin. Saas nähdä miten combatista kipeytyneet lihakset ja viulunsoitto sopivat yhteen.... Onneksi vielä ollaan kuitenkin vasta alkuviikossa!



perjantai 11. tammikuuta 2013

Karppikorppuja ja treffit

Olen suunnitellut täksi illaksi treffit mieheni kanssa, mutta töistä päästyäni päätin nopsaan pyöräyttää uudesta leipomuskirjastani löytämäni ohjeen Biscotteja.


 Sain tosiaan vanhemmiltani joululahjaksi tämän loistavan uuden karppaajan leivontakirjan: Leivo arkeen ja juhlaan ilman sokeria ja vehnäjauhoja. Reseptit vaikuttavat todella herkullisilta, ja nyt kun minulla on tarvittavat aineet lähes mihin tahansa kirjasta löytyvään leipomukseen, on niitä mukava väsäillä vapaa-ajalla.


Ohje oli naurettavan helppo, ensin pitää sekoittaa kuivat aineet kulhossa, sitten lisätä vain munat ja sekoittaa.


Taikina kahteen osaan, tangoiksi uunipellille ja vartiksi uuniin. Sen jälkeen leikkasin tangoista vinopaloja, ja laitoin ne vielä reiluksi puoleksi tunniksi "korppuuntumaan" ja kuivumaan uuniin. Tuoksu oli hyvä, mutta maistamaan pääsen vasta huomenna...


...sillä illalla pitikin jo lähteä treffeille keilaamaan ja syömään ravintolaan!!! :) <3

torstai 10. tammikuuta 2013

Karppaajan herkkuelämää..

Pääsin vihdoinkin kokeilemaan leivonta-aineita, jotka viime viikolla hain postista. Töissä oppilaat tekivät eilen mokkapaloja, ja sen innoittamana päätin tehdä vähemmän hiilarisia suklaaneliöitä.


Sain pari pikku apulaista kylään, kun isäni soitti ja kysyi josko voisin vahtia pikkusisaruksia illan lentopalloharkkojen ajan. Äkkiähän se sitten parilla lisäkäsillä tuli taikina valmiiksi vispattua ja vatkattua.


Ohjeessa käskettiin vielä pilkkoa taikinan joukkoon 1 dl haluamiaan pähkinöitä; valitsin saksanpähkinät.

Ja ei kun pelli uuniin...


Odotteluaika pohjan paistuessa uunissa oli piiiiiiinaaaaavaaaa!!! Varsinkin kahden kärsimättömän apulaisen kanssa odotellessa! Kuorrutteen suklaat sain nopeasti pilkottua, Nuudeli sen sijaan otti iisisti pöydän alla, kuitenkin koko ajan tarkkaavaisena mahdollisista lattialle tippuvista ruoka-aineista. :)


Taikinan tuoksu herätti minun nenässäni huomattavia ennakkoluuloja ja epäilyksiä näistä karppiaineista, mutta vilkaistuani uuniin, ja huumaavan suklaisen tuoksun levittyä keittiöön vakuutuin ainakin pohjan olevan syötävää!

Kun suklaapiirakka VIHDOIN oli "jähmettynyt" kuorrutettuna, maistoimme palaset, ja totesin että nämä suklaaneliöt ovat todellinen menestys! 


Saksanpähkinä sopi täydellisesti taikinaan, ja kunhan totun tumman suklaan makuun, nämä tulevat tappamaan monet makeanhimot karpatessani! :) Ja voihan päällistä kokeilla eri merkkisten tummien suklaiden kanssa, josko löytyisi vielä "omempi" maku.


keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Postipakettien taisto

Tämä päivä on mennyt sairastelusta toipuillessa. Päivällä olin tekemässä koruja vanhempieni luona äitini ja siskoni kanssa, ja teinkin tähänastisen lempikaulakoruni vaaleansinisistä ja suklaanruskeista helmistä, ja korussa on vielä iso vaaleansininen kiviriipus. Kuvaa tullee ehkä myöhemmin.

Kotiin päästyäni havaitsin kaksi postin saapumisilmoitusta!!!!
Toinen oli osoitettu minulle ja hihkuin riemusta tajutessani sen olevan YesDeliltä, josta viime viikolla tilasin vähän tarvikkeita karppileivontaan. OI KYLLÄ! Nyt alkaa uusi aika, karppiaika. Päätin alkaa heti toteuttamaan uudenvuoden lupaustani niihin muutamaan liikakiloon viitaten, ja koska tunnistan itsessäni sen faktan, etten pysty olemaan ilman herkkuja, yritän tyydyttää makeanhimoni karpaten. Sain äidiltäni joululahjaksi (toivottavasti loistavan) karppileipomiskirjan, ja katsoin tarvittavien aineiden listan ja tilasin. Klik klik vaan ja parin päivän päästä paketti oli jo postissa. Nopsaa toimintaa! Ottaen huomioon, että välissä on ollut vain yksi arkipäivä ennen tätä päivää.


Toinen paketti oli lähetetty miehelleni, eikä minulla ollut kyllä hajuakaan mikä se voisi olla. Mitään hän ei minun tietojeni mukaan ollut tilannut, enkä muistanut kuulleeni mistään salaisesta joululahjalähetyksestäkään.


Paketit noudettiin postista, ja riemukseni sekä ikäväkseni mieheni nimellä, mutta meille molemmille suunnattu paketti oli aito sveitsiläinen suklaakonvehtirasia!!!!! AHHH!!! Se siitä karppaussuunnitelmasta, mutta ehtiihän sitä aloittaa huomennakin... ;)


Sieltähän se paketti oli matkannut Sveitsistä saakka, mieheni kotipaikan sveitsiläisten mökkinaapurien lähettämänä mukana joulutervehdys. Konvehdit olivat vähän menneet sekaisin lennolla, ja mieheni koottua tämän "palapelin" pääsimme maistelemaan ja nautiskelemaan.



JA NYT, tämä kirjoituksessani jostain syystä ikävästi varjoon jäänyt TOINEN paketti, ensimmäisen perivihollinen joka sisältää niitä terveellisiä herkkuaineksia... 


Mukana on kaikkea leipomuksiin tarvittavia aineita, jauhoja, karppisokeria, psylliumjauhetta jne jne jne..

 
 Ja lisänä muutama pieni testipaketti karppinäkkäriä, -spagettia ja -pizza-aineita. Sormet syyhyävät päästä kokeilemaan ihania reseptejä, mutakakkua, muffineja ja keksejä! :)


Huomenna ohjelmassa muunmuassa joulualennuksien tsekkausta ja muutaman kirppiksen kiertoa...

tiistai 1. tammikuuta 2013

24. hyvin myöhästynyt luukku ja Uusi Vuosi!!

Niin on joulu ohitettu jälleen kerran, ja nautittu vapaista. Menimme mieheni ja Nuudelin kanssa vanhempieni luo viettämään "rauhallista" joulua (joopajoo :D ) ja siellä oli koolla koko meidän sisarusparvi. Oli ihana nähdä kaikkia pitkästä aikaa ja olla samassa paikassa pidemmän aikaa ja nauttia perheen yhdessäolosta. Paljon tuli syötyä, pelattua lautapelejä (Carcassonne, Tuttu juttu, Alias, Piirrä ja arvaa jne..) ja ihan vaan lepäiltyä.


Aika hulinaa ja vilinää oli tosiaan, ihan jo senkin takia että jokainen toi omat pikku lemmikkinsä myös mukanaan joulua viettämään. Joten pikkuveljen mukana tuli kaksi terrieriä Vila ja Vattu, isoveljen mukana kääpiöjänis Keijo ja meidän Nuudeloinen oli myös juhlistamassa. Siihen vielä äitin koirat Hapsu, Milli, Salli ja Penni niin koiria yhteensä seitsemän......... Tässä tämän vuoden ihana joulutervehdyskuva hauvoilta!


Keijoa unohtamatta <3


Aatto meni vanhan kaavan mukaan, söin vattani ähkyyn kinkkua ja ihania laatikoita (mmmm jouluruukku <3 ), sitte laulettiin vähän joululauluja piano- ja viulusoiton säestämänä ja vihdoin oli vuorossa lahjat! Pukki on parina vuonna käynyt jo yöllä jakamassa lahjat, ja niin tänäkin vuonna lahjat ilmestyivät kuusen alle jo aattoaamuna, ja malttamattomina odoteltiin koko päivä että illalla saa avata.


Tunnelmallisin joululahja tänä vuonna ehdottomasti oli pikkuveljen ja hänen tyttöystävänsä antama lahja. Kaikille (äidille, iskälle, sisaruksille ja sisarusten puoliskoille) oli samanmallinen paketti. Ennen muiden pakettien jakoa jaettiin nämä karamellin muotoon paketoidut lahjat, ja kaikkien piti samaan aikaa repäistä ne auki. Perheen naisilla ja vähän miehilläkin siinä tippa tuli linssiin, ei varmaan tarvitse selittää...


Ikimuistoinen hetki siitä tuli..
Uutena vuotena olinkin vähän kipeänä ja puolikuntosena ei lähdetty paljoa mihinkään. Ennen uuden vuoden aattoa pikkuveli tuli tyttöystävineen katsomaan leffaa ja syömään meille, ja itse aattona haettiin murun kanssa kebabit ja hampparit kaupungista, katsottiin taas elokuva ja puolenyön aikaan kiivettiin läheiselle kukkulalle koiran kanssa katsomaan raketteja. Nuudeli ei ollut moksiskaan paukkumisista, ihmetteli vaan räiskyntää ja pauketta.


 Onnellista Uutta Vuotta kaikille!!!