Ompelukset blogiunohduksessa

Törmäsin kauppareissulla työkaveriin, jota en ollut nähnyt aikoihin. Hän kysyi ohimennen, vieläkö ompelen ihania lastenvaatteita ja olenko päivittänyt blogiin niitä. No en kyllä ole, ja se harmittaa. Siksi päätin päivittää ompeluidenkin osalta blogin ajan tasalle ja laittaa vähän kuvia viimeisistä teelmyksistäni.

Olen kova kiertelemään kirppiksiä ja yleensä bongailen pojalle seuraavaa kokoa varastoon aina kun hyväkuntoisia vaatteita tulee vastaan. Nyt kun kartoitin keväällä vaatetilannetta, huomasin ihmeekseni hamstranneeni hirveät määrät shortseja, mutta t-paitoja ja niiden päälle vetoketjullista pitkähihaista ei ollut juuri ollenkaan. Niinpä kaivoin kangasvarastojani ja panin saumurin surraamaan. Osa on vielä tekovaiheessa mutta nämä sain yhtäkkiä laneilla aikaiseksi.

Paapiin ihanan minttu Siiri ja Myyry on odottanut kaapissa jo pitkän tovin vaatteeksi pääsyään, ja minusta se sopi täydellisesti kesäpaidan kuosiksi!

Alkuvuonna eräs ompeluryhmämme jäsen piti kotonaan kangaspenkojaiset ja sieltä bongasin tämän ihanan leppäkerttu-interlocktrikoon jonka näin heti sieluni silmin peruspertsateepparissa, ja sellainen siitä tuli.

Ylemmän kuvan vihreä vastaa enemmän oikeaa sävyä, ihanan raikas ruohonvihreä. Näihin raglan-teeppareihin käyttämäni kaava on Brave Firemen OB 3/13.

Halusin tehdä jotain hieman peruspertsasta poikkeavaakin, ja totesin etten ole tehnyt ikinä vielä taskuja lastenvaatteisiin joten etsin Ottobreistani taskullisen shortsiasun kaavaa ja sellaisen löysin OB 3/13 nimellä Star-Star leikkipuku! 

Kankaaksi valitsin Paapiin ihanan jota olen myös hautonut kangaskaapissani jo pitkän tovin.

Taskut onnistui hyvin ja asu muutenkin! Nyt vaan niitä hellekelejä kehiin! 

Loppuviikoksi on onneksi lupailtu tosi lämmintä!

Ostin yhdeltä lanikaverilta tällaisia silitettäviä kokomerkkejä muutamassa koossa ja toistaiseksi olen ollut todella tyytyväinen. Pysyvät hyvin eivätkä hierrä pientä pehmoista niskaa niinkuin karheat kangasmerkit.

Lempikankaakseni jo ompeluharrastuksen alussa valikoitui tämä Verson puodin Tuutti-kuosinen joustocollege. Se on yksi melko ensimmäisistä kangashamstrauksistani, josta tein Onnillekin jo ensimmäiseksi kevääksi ihanan jumppiksen, johon meinasin laittaa linkin tästä mutta selattuani lähes koko blogihistoriani läpi huomasin etten jostain todella kummallisesta syystä ole siitä postannut ollenkaan vaikka se oli kaikkien aikojen lempivaatteeni vauvavuoden aikana!!! Niinpä laitan siitä kuvan nyt tähän.

Ihastuin tuohon niin että halusin tehdä siitä Onnille nyt kesäksi vinovetskahupparin ja valitsin kaavan Stardust (OB 4/13) koossa 92, mutta muokkasin sitä hieman. Koko osoittautui mielestäni enemmän 98 vastaavaksi, mutta väliäkös hällä, menee syyshuppariksi sitten! Kangasta minulla on jäljellä vielä niin paljon että siitä riittää pariinkin vaatteeseen vastaisuudessa joten ei hätää lempikankaan loppumisesta.

Ompelu on minulle eräänlainen henkireikä tässä välillä niin hektisessä ja toisaalta hyvinkin rytmiltään samaa toistavassa arjessa. En kaipaa reissuja pois kotoa ja irti arjesta (joskus tietysti), tai muita irtiottoja lainkaan niin paljoa kuin hetkiä ompelukoneeni seurassa ja joskus kokonaista ompelupäivää jolloin ei tarvitse ajatella mitään muuta kuin omia ompeluksia ja suunnitella uusia.

Mikä on sinun henkireikäsi tai tapasi irrottautua arjen pyörästä?

Terveisiä blogitauolta!

Heippa lukijat!

Olen pitänyt pidemmän tauon blogin päivittämisestä. Osittain vahingossa ja osittain tarkoituksella. Elämä todella vilkkaan puolitoistavuotiaan kanssa on hektistä ja sitä rauhallista "omaa" aikaa ei kauheasti ole aina. Illalla kun nappulan saa nukkumaan, onkin jo niin poikki ettei aivot pysty kirjoitustyöhön vaan sohvan kutsu on liikaa ja kaikki illat menevät kodin siistimiseen, television katseluun ja virkeämmät illat ompeluun. Niinpä päätin olla itselleni armollinen ja jättää osan harrastuksista sivuun hetkeksi, siksi aikaa että elämä tasaantuu, ja nauttia tästä hektisestäkin elämänvaiheesta täysillä.

 Nyt elämän tahti on kuitenkin vihdoin vähän rauhoittunut ja tuo ihanainen taapero osaa ja jaksaa leikkiä itsekseenkin jo joitain aikoja, joten äidilläkin jää enemmän aikaa muille touhuille eikä illallakaan ole niin piipussa. Minulla on monia ideoita uusiin blogiteksteihin ja tässä alan niitä pikkuhiljaa kirjoitella ja postailla.

Luvassa on alkuvuoden ompelusten esittelyä (obviously), uusia valtauksia viljelyksissä ja kasvimaalla, remppahaaveita ja -suunnitelmia, ruokakokeiluja ja ihan tätä tavallista elämää ja lapsiperheen arkea. Kesä inspiroi minua ihan valtavasti moneenkin asiaan, ja valon lisääntyminen vaikuttaa minuun tosi paljon: jaksan enemmän, innostun enemmän ja saan aikaa enemmän!

Ihanaa alkavaa kesää!!

Ensimmäinen äitienpäivä!

Tämä postaus tulee nyt viikon myöhässä, mutta haluan sen silti kirjoittaa koska aihe on minulle nyt niin tärkeä ja lähellä sydäntä. Itse olin sitä mieltä, ettei vielä äitienpäivää meillä vietetä kun pikkuinen on vielä masussa, mutta mies oli päättänyt jo toisin. Koitin sanoa, että eikö sen aika olisi vasta ensi vuonna, että enhän minä vielä periaatteessa ole äiti (vaikka niin jo koenkin), niin mies sanoi samantien "shhh, olepas hiljaa, tommosia puhuta kun vauva kuulee!" Niinpä, äitienpäiväaamuna minut herätettiin tämän ihanan aamiaisen kera:

Kurkut ja juustotkin oli sydämen muotoon veistelty, oi että!

Pohjoisessahan (josta mieheni on kotoisin) eivät valkovuokot vielä kuki äitienpäivänä kun useasti on lumikin maassa osittain, joten hän ei ollut tietoinen täkäläisestä valkovuokkoperinteestä, mutta kuultuaan siitä etsi paikan mistä niitä saa ja kävi aamuvarhaisella koiran kanssa noukkimassa ne minun vielä nukkuessa. En kestä miten herttaista!!!

Ja ehkä ihanimpana kaikista: hän oli hankkinut tulevalle mammalle eli minulle vielä lahjankin, eikä mitä tahansa lahjaa vaan itse kyhäämänsä ja suunnittelemansa t-paidan minun lempiväreissäni!

Mies oli töissä suunnitellut ja piirustanut tuon kuvan, ja kirjoittanut siihen beibimme "nimen" eli Minimöö sydämen sisään. T-paita on hieman reilun kokoinen mutta kuulemma suunniteltukin niin että kesän helteillä mahdun siihen isommankin masun kanssa. En ehkä kestä tätä onnea! <3

Maltan tuskin odottaa mitä isukki ja Minimöö keksivät sitten kun pikkuinenkin on jo maailmassa suunnittelemassa isukin kanssa ylläreitä! :)

Kevään ekat kylvöhommat!

Viikonloppuna aurinko paistoi niin ihanan kuumasti ulkona, että päätin pystyttää kylvöpöydän pihan kuumimpaan ja tuulettomimpaan paikkaan ja panna toimeksi.

Mukana oli luonnollisesti auringonpalvoja-koirani Nuudeli joka on aina mukana kaikessa mitä teen ja touhuan, halusin tai en! :D

Siemeniä oli jos jonkinmoisia, mutta tällä kertaa kylvöön pääsivät vasta maissi, kuukausimansikka, lehtikaali, ruohosipuli, persilja, vihanneskrassi, viherminttu, basilika sekä timjami. Toukokuun puolella laitan vielä joitain esikasvatukseen: kesäkurpitsan, pavut ja rukolan ja loput menevätkin sitten suorakylvöllä suoraan ulos kasvatuslaatikoihin.

Siemenpusseja säilytän laatikossa, jossa Garda-järveltä ostamani lautaset matkasivat postissa kotosuomeen meidän jatkaessa häämatkaamme viime kesänä. Se on toistaiseksi sopivan kokoinen siemenkokoelmalleni, ja sinne mahtuu kivasti myös vihkonen jossa on puutarhasuunnitelmat ja kylvöajat ym. tärkeät tiedot.

Selkäni vähän pakkasi väsymään tuossa mutta vuoronperään kun istui ja seisoi ja heilui niin pystyin hoitamaan homman loppuun saakka.

 Aurinko porotti niin kuumasti että hiki tuli pitkillä housuilla ja pelkäsin koko ajan että käsivarteni palavat mutta niin ei onneksi käynyt! Huivin hain päähän etten saa auringonpistosta, tuossa kun oli täysin tuuletonta ja aurinko paistoi todella ylhäältä suoraan päähän. Ja lujaa!

Tässä kylvöt on vielä vaiheessa mutta sain kaikki kylvettyä mitä pitikin, ja viikon parin päästä sitten seuraava kylvöurakka.

Tosiaan lauantain kylvin nämä, enkä odottanut ensimmäiseen viikkon tapahtuvan kovinkaan paljon, mutta tosiaan 2-3 päivän päästä kylvöt näyttivät jo tältä.

Sieltähän vihanneskrassit puskee jo hullulla tohinalla ja pöhinällä kohti taivaita! Mietinkin miksi ihmeessä ne piti jo huhtikuussa kylvää, mutta on se kiva että siitä alkaa saada satoakin jo luultavasti touko-kesäkuussa kun toisia vasta istutetaan ulos.

Ja tänään huomasin ilokseni, että puolet kylvämistäni maisseistakin on jo tulleet pintaan! Voi onnea! Voi kuulostaa hölmöltä, mutta kyllä noiden kasvamisen seurailu on mukavaa vaihtelua tähän saikkuarkeeni!!! Kohta aletaankin toukokuun puolella naputtelemaan ja kasaamaan kasvulaatikoita ja tilataan pihaan multaa.

Kaikkea kivaa odoteltavaa tässä on, tykkään kyllä niin keväästä ja tästä uuden kasvusta!

Kevään ensimmäiset kioskijädet!

Olihan se aika jo kioskien aueta kun näitä kuumia ilmoja on ollut pidemmän aikaa. Niinpä suuntasimme hoitopoitsun kanssa Vanhaan Raumaan kävelemään ja pojun ehdotuksesta torilta nappasimme kesän ekat töttöröt!!!

Kesän ensimmäinen maku on minulla yleensä aina mango-meloni, ja siihen päädyin nytkin vaikka pehmiskin houkutti! Poitsu valitsi sitruuna-lakritsin!

Pitihän meidän tsekata torin kukkatarjontakin samalla, enkä vielä löytänyt minua miellyttävää amppelia kuistinpieleen mutta tiedän sen kukan tulevan toukokuun kieppeillä myyntiin, aina ennenkin on tullut!!! Silloin isken ostoksille!

En muista kukan nimeä, mutta pinkki sen pitää olla! Kuvaa tulee sittenkun sen löydän ja ostan!!!

Täytyy nyt nauttia näistä "helteistä" vielä kun pari päivää kestävät, sitten pitäisikin tulla sadetta ja jopa räntää lupailtu yhtenä päivänä ensi viikolla (joka muuten vieläkin kuluu sairaslomaillessa)..

Juhlapäivien kuukausi!

Meillä on käynyt sellainen tuuri näiden juhlapäivien kanssa, että lähes kaikki juhlittavat omat juhlapäivät ovat sijoittuneet yhden kuukauden sisään, ajallisesti. Omat syntymäpäiväni olivat tällä viikolla, ensi viikolla on mieheni synttärit, sitä seuraavalla hääpäivämme sekä koiramme syntymäpäivä. Ihan kaikkia ei juhlita kovin suurieleisesti, mutta ollaan me jokaista aina muistettu. Tänä vuonna sain synttärilahjaksi mieheltäni juuri sen mitä toivoinkin.

Kerran kaupungilla kierrellessäni näin aivan ihanan sateenvarjon, ja kun sitä lähemmin lähdin katsomaan, samaan sarjaan olikin aivan ihanat kukkasaappaat ja pitkävartiset puutarhahanskat! Otin kännykällä kuvan ja lähetin samantien miehelleni että nää haluan!

Ja ne sain, maailman hienoimmat Laura Ashley Gardenin saappaat, hanskat ja sateenvarjon! :) Onhan ne kovin kukalliset, mutta niiiin suloisen söpöt! Täytyy kesämmällä ottaa sellainen raskausmaha-kuvaussessio näiden kanssa ulkona. Ja joku kiva mekko.

Toistaiseksi ei muita lahjoja ole tullut (paitsi tiedän että saamme vanhemmiltani terassille jotain tosi kivaa, mutta siitä enemmän myöhemmin), paitsi pari kivaa kukkaa, mutta viikon päästä vietämme triplasynttäritupareita meillä, jonne on kutsuttu perheenjäsenet niin eiköhän sieltä jotain vielä tule tuparilahjaksi ;) Seuraavaksi oliskin sitten pohdinnassa mitä miehelle kun ideapää on ihan tyhjä :/

Tässä on kevään aikana käynyt myös niin että tupa on jo täynnä ihania kukkia ikkunalaudoilla ja pöydillä kun ensimmäistä kertaa kyläilevät tutut ja kaverit ovat tuoneet tuparikukkia!

Tämä olohuoneen pöydällä oleva kahvikuppi on ihan lempparini kukkapurkeista! Se on vaan niin symppis! Ja mätsää täydellisesti häälahja-astiastoomme (Pentikin punainen Eden-astiasto) joka on myös olohuoneessa omassa vitriinissään.

Päätimme juhlia parin viikon päästä hääpäiväämme Rauman eräässä "korkkaamattomassa" ravintolassa, meidän osaltamme tietysti. Siitä kirjoittelen varmasti, niin pitkään olemme meinanneet sitä testata muttei ole tullut sopivaa tilaisuutta. Nyt totesimme että mikäs sen parempi tilaisuus olisi kuin hääpäivän vuosipäivä! <3 Mutta näistä lisää taas.

Keväisiä kukkasia!

Löysin viime viikolla lähikaupastamme ihanan tulppaanikimpun ja pitihän se saada piristämään kotia keittiön pöydälle. Niinä päivinä oli lisäksi kovin synkkää ja takatalvikin iski aina hetkeksi jonain päivinä, joten kaipasin ehdottomasti jotain keväistä meille.

Se oli tuollainen sekavärikimppu, neljää eri väriä löytyi, lilaa, keltaista, punaista ja keltaoranssia. Normaalisti en noin sekavärisistä innostu, mutta tällä kertaa kaipasin KUNNOLLA sitä väriä elämään!

Nyt on väriä niissä vähän pilvisemmissäkin päivissä!

Sekoamista Bauhausissa!!!

Tosiaan, kuten viime postauksessa kirjoittelinkin, menimme Kädentaitomessujen jälkeen sunnuntaina Bauhausiin, josta tarkoitus ei ollut ostella sen kummempia, katsella vain vähän mitä työkaluja kesäksi pitäisi hankkia. Kuitenkin sinne päästyä alkoi niitä tarpeita tulla jos jonkinmoista. Äitini suuntasi heti puutarhaosastolle, ja katseltuani siemenpussien keräilyä tovin verran päätin itsekin ostaa nyt tarvittavat siemenet, jotta ne ovat sitten valmiina odottamassa kylvöä. Niitä sitten kertyi siinä muutama pussi. Ja tottakai ne tarvitsivat kyltit joihin sitten kirjoitan mitä lajiketta kasvaa missäkin kohtaa. Plus TIETENKIN minikokoiset kylvöpurkit. Oi voi!

Koska olen suunnitellut jo minkälaisen kasvimaan tänne pihalle saa kätevimmin toteutettua, ostin sitä silmällä pitäen jo monenlaisia siemeniä. Kesäkurpitsa on ihan ykkönen, sitä on pakko saada omasta maasta, kuten myös maissi! Vanhempani ovat kovia kasvattamaan vihanneksia ja kaikenmoisia syötäviä, joten sieltä voin kysellä apuja jos tulee tenkkapo jossain kohtaa!

 

Toki omasta maasta on saatava myös salaatit, porkkanat ja herneet  ja otin myös retiisiä ja papuja koska omia papuja en ole ikinä maistanut ja retiisiä tulee niin harvoin ostettua kaupasta niin nyt sitäkin on sitten omasta takaa. Oijoi kun viherpeukalo syyhyäisi jo iskeä sormet multaan ja toteuttaa nämä kaikki, mutta pitänee jaksaa huhtikuulle ainakin odottaa ennenkuin ensimmäisiä laitan sisälle itämään. Muitakin ostan sitten lähempänä kesää, ja kukkiahan en ole vielä ollenkaan ostanut.

Tämäntyylistä laatikkopuutarhaa olemme suunnitelleet meille, senkin takia kun talomme on kalliolla, eikä maakerrosta ole juuri nimeksikään saati sitten multaa. Tällä tyylillä koko tonttia ei tarvitse vuorata puolen metrin multakerroksella, vaan ainoastaan nuo laatikot!!! Ja onhan ne nyt hienotkin!

Löysin Bauhausista muitakin, lähinnä sisälle tulevia ratkaisuja, mutta ne pitää miehen kanssa yhdessä katsoa mikä sopii meille ja mikä ei. Ensi viikonloppuna onkin Piha- ja puutarhamessut Turussa, jonne olemme menossa jos vointini suo meille sellaisen reissun. Silloin meinasimmekin ottaa peräkärryn mukaan ja piipahtaa jälleen Bauhausin kautta ja ostaa ainakin uudet väliovet koko kotiin, sillä tämänhetkiset ovat osittain aika pahasti lasten tarroja täynnä eikä niistä niin siistejä saa kynimällä että olisin tyytyväinen. Siitä lisää ennen-jälkeen kuvia jahka saamme ovet hankittua ja paikoilleen! :)

Selvästi tässä on jo kevättä rinnassa kun kaikenmaailman projektit pukkaavat mieleen! Täytyy niitä nyt toteuttaa vielä kun voi ja jaksaa (jos jaksaa). Vointini on kohentunut niin että iltapäivällä ja illalla pystyn jo tekemään lähes mitä vaan, aamut ja aamupäivät menevät yhä sängynpohjalla.

Aurinkoista kevättä muillekin!!! :)

Sinne jäi tipaton alkuvuosi!

Postauksen otsikko saattaa olla hieman harhaanjohtava, osittain, mutta totta se on! Tipatonta on jatkunut tähän viikkoon saakka (ja tietyssä merkityksessä jatkuu yhä), mutta tällä viikolla se päättyi ihan lääkärin kehoituksesta.

Niin siinä vaan kävi, että vaikka mitään vakavaa ei toki ole tapahtunut, veriarvoissa oli sen verran häikkää ja vointi niin heikko, että päädyin "tipatukseen" yhdeksi illaksi sairaalan puolelle. Mutta tosiaa ei onneksi mitään vakavaa.

Eihän minun ruipelokädestäni meinannu löytyä suonia ollenkaan ja niin ohuet että piti joku vauvaneula vissiin pistää ennenkuin kanyyli saatiin paikoilleen, peukalonvarteen kun kämmenselän suoni oli ensin ruhjottu kipeäksi. Ei hauskaa! Taas otettiin putkikaupalla verta ja muita testejä ja sitten menikin ilta maatessa ja pussia vaihdettiin.

Ihana ihana mies pääsi töistä viiden aikaan, ja halusi tulla piristämään vaimoa tuoden aivan ihanan lohdutuslahjan mukanaan, kelta-valkoisen kesäisen käsilaukun!!! Päädyin kuitenkin vaihtamaan sen, kamala ja tunteeton vaimo kun olen, sillä olen jo pitkään etsinyt laukkua joka sopisi uuteen takkiini, jossa olisi tarpeeksi pitkä hihna olan yli ja joka olisi käytännöllinen. Enkä vaan nähnyt ihanaakin ihanampaa kassia kuitenkaan jokapäiväisessä käytössä, jonkalaiseksi mies sen oli tarkoittanut. Sovimme siis että voin käydä vaihtamassa sen haluamaani malliin ja vähän neutraalimpaan väriin (sainhan viime vuonna synttärilahjaksi jo yhden aivan ihanan keltaisen laukun ) ja tänään sen kävin vaihtamassa.

Helppo tehtävä se ei ollut, oli niin monta ihanaa laukkua, mutta tämä yksi malli minut ihastutti, ja kun en osannut päättää kumman värin otan, päädyin ottamaan molemmat sillä ne sai sen alunperäisen laukun hinnalla molemmat.

Tuo ruskea laukku on vähän ruskeampi mitä kuvassa näyttää, mutta siis aivan ihana malli! Sopivat molemmat täydellisesti vihreän takkini kanssa, ja minkä kanssa vaan kun ovat maanläheisiä värejä molemmat.

Kyllähän tuollaiset huomaavaisuudet aina ilostuttaa vaikka olisi mikä olo, olen tosi onnellinen tuosta ukostani, vaikka välillä semmoinen perus pohjoisen yrmy onkin! :)  Niin sekin välillä yllättää, ja on aina tukena vaikka mikä tulisi. Minusta näillä vois mennä naistenpäivänkin, mutta saa nähdä tuleeko sillon vielä jotain lisälahjusta. Halusi kannustukseksi ja lohdutuslahjaksi ostaa laukun kun olen kuulemma niin urheasti jaksanut oloineni.

Tämä punainen on siitä kiva, että se menee ympäri vuoden. Sopii meinaan syksyyn, talveen, kevääseen ja jopa kesään tarpeeksi pirtsakan värinen. Ja miksei tuo ruskeakin mutta enemmän näen tämän punaisen kesäreissuilla keikkumassa mukana. Oi, ja ei muuten ole enää pitkä aika siihen kesäänkään enää! Kevättä mennään jo kovaa vauhtia eteenpäin, täälläpäin Suomea ainakin paistaa jo aurinkokin niin lämpimästi parhaina päivinä että pian alkavat kukkaset nousta tienvarsilla.

Kevätfiilistelyä!!!

Eihän se kevät sieltä vielä ole tullut eikä varmasti tulossakaan, mutta täytyy myöntää, että tänään oli kyllä koko aamupäivän ihan keväinen olo. Aurinko paistoi, linnut lauloi niin että sisälle asti kuului vaikkei varmasti ollut yksikään luukku auki tässä huushollissa, ja muutenkin ulkona näyttää ihan siltä että kohta saa odotella jo leskenlehtiä. Minulla lähti heti ulos vilkaistessani mielikuvitus laukkaamaan mitä kaikkea haluan meidän pihalle tehdä kun kevät ja kesä koittaa. Kaikkea ei toki toteuteta heti eikä välttämättä edes tämän yhden kesän aikana, mutta haaveita pitää olla! ;)

Talomme etuosaa reunustaa tällainen paksuista parruista tehty, miksikäs sitä nyt kutsutaan, reunus.  Mielestäni idea on ihan hyvä, ihmettelen vain miksi se on tehty kun siihen ei koskaan ole ilmeisesti mitään istutettu, tuollaisenaan se on mielestäni kovinkin turhan oloinen. Uskon, että tämä on ensimmäisiä tuunauskohteita tulevana keväänä. Saimme vanhemmiltani joululahjaksi tuon ihanaisen lintujenruokintamökin, ja se löysi paikkansa keittiön ikkunan edustalta, että pystyy keittiön pöydän ääreltä seurailemaan lintujen touhuja. Toistaiseksi on ollut melko hiljaista, kun taas takapihan talipallot hupenevat silmissä. Senkin takia tämä edusta kaipaisi jonkinlaista suojapusikkoa. Olen miettinyt matalaa havukasvia, talon varjopuolella kun on, mutta saa nähdä mitä siihen vielä löytyy!

Etupiha on koko tonttimme kaljuin kohta. Tuo ympyrä on kyllä tosi kätevä, pystyy auton kanssa kiertämään ja tuo paljon lisää parkkialuettakin vieraille. Kuitenkin tuo keskiympyrä on aika lohdutttoman näköinen tuon yksinäisen puskansa kanssa. Siihen olen ajatellut jotain vähän värikkäämpää, ehkä pientä asetelmaa missä voisi olla joku koristekin. Tai sitten vaan multaa kasa ja kukkamaa. Sekin on ihan täysin vaiheessa mietintämyssyssä. Menen nyt keväällä huhtikuussa puutarhamessuille Tampereelle, jos vaikka sieltä tarttuisi jotain ideaa mukaan. Ympyrän ulkopuolellakin oleva alue on tuota samaa kaljua kallion päällystää missä kyllä onneksi ruoho kasvaa. Sinne laitamme luultavasti tulevaisuudessa leikkimökin ja muuta lapsille (ensin hoito-, sitten omille) suunnattua leikkitouhupaikkaa.

Kuvasta näkee varmaan vähän huonosti, mutta autotallin kulmalle ovat edelliset asukkaat jättäneet kunnon kökön hiekkaa. Se tulee häviämään siitä ensi kesänä, luultavasti osa hiekkalaatikkoon jonka meinasimme rakentaa tuohon autotallin läheisyyteen (niin että se näkyy sisälle) ja osaa jos tarvitaan havukasvien alustaksi. En jotenkaan pidä pihassa tuollaisista "keskeneräisyyksistä" ja näyttävistä kasoista väärissä paikoissa... :D

Tämä sivu talosta on tielle päin. Se ei paljoa uudistusta kaipaa, vaikka ajattelin että pari omenapuuta voisi istuttaa tälle puolle pihaa. Terassi kiertää tästä sivulta takapihalle ja sen betonilattian päälle aiomme hankkia jonkinnäköisen laudotuksen tai irtipaloja joista saa kivasti koottua nätin lattian. Tuo kun on niin kauhean kolkko ja kylmä jalalle. Reunaan saatan miettiä pientä kukkapenkkiä (olen kukkapenkkien suuri fani), tai sitten vaihtoehtoisesti vain kukkalaatikoita kaiteen reunalle, sekin voisi olla nätti.

Takapihalle tulee myös jotain, mutta sillä ei ole kiire. Uskon, että se ei välttämättä ole tämän kesän juttu, kun koko takapiha on vielä vähän käsitteen tasolla. Terassi saa pienen muodonmuutoksen kun ilmojen vähän lämmettyä aion maalata nuo kaiteet ja tolpat valkoisiksi.

Siitä takapihan käsitteestä... Se kun näyttää toistaiseksi tältä, ajattelimme laajentaa pihaa tuonne metsikön puolelle pikkuisen, karsia turhia risuja, kaataa muutaman puun ja tehdä sinne ns. alapihan. Sitä pitää kuitenkin vielä katsoa ja mittailla kuinka pitkälle, kun haluamme kuitenkin säilyttää omaa metsääkin tarpeeksi. Tämä kuva on siis otettu terassin luota.

Kun se kevät kuitenkin luultavasti vielä antaa odottaa itseään ainakin parin kuukauden verran, on meillä onneksi ystävänpäivän johdosta tullut kukkaloistoa sisälle.

Tämän suloisen kimpun sain mieheltäni ystävänpäivänä, syrän ja kaikki. Aika imelä, mutta eikös ystävänpäivänä olekin lupa olla vähän siirappisempi.

Nämä tulppaanit sai kun saikin MIEHENI töissä pomoltaan. Olin hieman huvittunut kun hän tuli valtavan kimppunsa kanssa kotiin, mutta pomo kun oli kahdelle muulle työntekijälle (molemmat naisia, pomo mies) ostanut kukkia, hän oli ajatellut että pakko se on kolmannellekin antaa tasapuolisuuden vuoksi. Silti aika hauskaa. Tykkään kyllä kovasti tulppaaneista.

Sellaista haaveilua täällä. Ja kaikenlaista muutakin haaveilua. Verho-ostoksille pitäisi päästä, sillä puolet kotimme ikkuinoista ovat yhä ilman verhoja, mutta ehkä tässä kevään aikana nekin. Nyt mennään jaksamisen ja voinnin mukaan.

Hauskaa talvilomaa kaikille joilla sellainen nyt on!!!