lauantai 30. marraskuuta 2013

Voi ko romanttist!

Niinkuin meilläpäin sanotaan, "kauhjan romanttistaki" on ollut tässä parin viikon aikana kiireen keskellä. Yhtenä iltana tullessani myöhään kotiin juostuani asioilla ja kutsuilla koko päivän, mieheni yllätti minut.


Hän oli väsäillyt yhteistä herkkuamme, lättyjä! Pakkohan se oli luistaa karppauksesta ja syödä ja nautin kyllä! Päälle vähän sokeria (aijaijai) ja vaahterasiirappia ja avot! <3

Olimme myös sopineet treffi-illan tiistaiksi kun miehelläni oli vapaapäivä ja aikaa järjestää jotain mukavaa. Ohjelma oli minulta salassa, ja töistä tullessani lähdimme suoraan Poriin. Vähän jo matkalla arvelinkin suuntana olevan virallisen ensitreffi-ravintolamme Martinan, ja niinhän se olikin. Martinan possua naamariin ja pari tuntia shoppailua ja kiertelyä jo melko jouluisessa Porin keskustassa ja sitten kotiin nukkumaan jotta jaksaa taas seuraavan työpäivän, mikä kyllä sitten meni melko unessa vaikka ajoissa olimmekin kotona...... mutta piristää kummasti parisuhdettakin moiset "treffit" aina silloin tällöin.


Viimeisin yllätys tuli nyt aivan juuri viikonlopun alussa kun odottelin miestä kotiin töistä, ja sitten oven kolahtaessa minut kutsuttiinkin eteiseen vastaan.


Kukkiahan sillä oli kädessään ja riemastuin kovasti, viime kerrasta onkin jo aikaa kun kukkia sain, vielä näin ilman syytä.. :)




Kimpussa oli lempikukkani, lilja! Lisäksi pinkkejä neilikoita joita oli hääkimpussanikin. Lilasta en niin kovasti välitä mutta tuossa kimpussa sekin oli ihan kiva.


Rakkaudellista viikonlopun jatkoa kaikille!


perjantai 29. marraskuuta 2013

Tutkimusmatkaajat

Tänään meillä oli töissä kahden koulun oppilaiden pikkujoulujuhlat, joiden jälkeen sekä oppilaat että henkilökunta pääsi kotiin jo 12-13 välillä. Ajaessani töistä kotiin ajattelin jokseenkin henkisesti pitkän päivän jälkeen rötkähtäväni sohvalle tietokoneen maailmaan, mutta auringon paistaessa niin kauniisti pienessä pakkasessa päätinkin lähteä kotiin päästyäni koiran kanssa tutkimusmatkalle kodin lähistölle. Pikkujoulujuhlissa nimittäin pääsin pitkästä aikaa soittamaan viulua. Se oli mukavaa, mutta myös raskasta koska vähän jännitin soittamista pitkän tauon jälkeen. Meillä oli opettajista koottu bändi joka soitti kun laulettiin yhteislauluja. Mutta kotiin päästyäni ajattelin, että kun olemme tähän mennessä kierrelleet vain autolla lähiteitä, nyt lähden liikkeelle jalan ja oli vielä paras mahdollinen lenkki-ilma.

 kirpsakka pikkupakkanen näkyi myös pienissä vesilammikoissa

Siispä vaihdoin vaatteet ja koiran intoillessa vieressä keräsin kameran ja koirannamit taskuun ja lähdimme ulos. Meiltä on noin kaksi kilometriä matkaa läheiselle järvelle kun jatkaa "kotitietä" suoraan eteenpäin.

ihanat auringonsäteet


Tienlaidan maisemat vaihtelevat kovastikin matkan aikana, välillä on laakeaa peltoa, kun taas välillä nousee korkea metsä molemminpuolin tietä. Nautin niin paljon siitä, että vaikka asumme kilometrin päässä "keskustasta", olemme kuitenkin ihan landella ja varsinkin kun lähtee tietä toiseen suuntaan, ei tule mitään muuta kuin luontoa vastaan.


Muutaman sadan metrin päästä kotoamme lähtee iän vanha Kirkkopolku ja sitä pitkin pääsee myös kodalle jonne näemmä matkaa on 1,7km. Mieleni teki mennä kurkistamaan sinnekin jo, mutta sovimme mieheni kanssa että sinne mennään sitten yhdessä. Saa nähdä jos vaikka ensi viikolla ehtisimme "itsenäisyyspäivälomalla" kun meille tulee kaksi poitsua hoitoon. Makkarat ja mehut vaan mukaan ja retkelle!


 Voi kuinka tuota auringonvaloa on ollut välillä ikävä täällä pimeässä...


Kamerahan hyytyi jo alkumatkasta kun en ole muistanut sitä ladata, mutta ehdin saada muutamia kuvia, ja kännykällä on otettu "huonompilaatuiset"...


Sanotaan, että naava on harvinaistumassa koko ajan, sillä se ei viihdy siellä missä ilma on saasteista. Ilokseni olen huomannut, että meidän metsissä täällä naavaa on todella paljon, ja ihan omalla takapihallakin sitä on puissa! Ei olla siis ainakaan pahimmin saastuneella alueella/maassa.


Yhdellä metsäaukealla "Eino-myrskyn" tuhot näkyivät selvästi, puita oli juurineen kaatunut kymmenisen ihan yhdeltä silmäykseltä. Meidän pikku metsästä ei kaatunut onneksi yhtään puuta, mutta ihan muutaman metrin päästä rajalta oli jo yksi kumossa.


Nuudeli oli innoissaan mukana, välillä juoksi edellä, välillä jäi haistelemaan ja juoksi täyttä kiitoa minut kiinni perästä huomattuaan etten pysähtynytkään. Annoin Nuden olla ihan vapaana, sillä se ei ole koskaan karannut tai lähtenyt mihinkään, ja tottelee heti huutaessa. Ulkona se pakkaa olemaan niin innoissaan että välillä menee ihan kirmailuksi ja pyörimiseksi (mopsit yleensäkin pyörivät ympyrää aina ollessaan kovin innoissaan ja tämä kyseinen yksilö on sitä melko usein ja herkästi!! :D ), mutta käskettäessä kävelee kauniisti jalan vieressäkin. Tämän tien varressa meidän talon jälkeen ei asu enää ketään, tien päässä on vain kesämökkejä joten näin talvemmalla uskaltaa senkin puolesta pitää vapaana! Saavuttiin järvelle, jossa pysähdyimme ihailemaan ja hengittelemään.

vastakkaista rantaa

"ulappaa"

 Ihan ei ehditty ennen auringonlaskua rantaan, ja takaapäin se olisi paistanutkin, mutta ihailtiin silti kirkasta taivasta ja tyyntä järveä. Siinä on jotain sellaista rauhallisuutta mikä pysäyttää hetkeksi. Viluinen Nuudeli ei kuitenkaan antanut pysähtyä liian pitkäksi aikaa ja jatkettiin matkaa jotta saatiin lämpö pysymään yllä.



Matkalta olisi löytynyt paljonkin kivaa kuvattavaa, yksityiskohtiakin mutta koska olimme lenkillä, en jäänyt tihrustamaan joka ikistä heinänkortta vaikka mieli teki.

Pääsimme vielä valoisalla kotiin, ja jostain kumman syystä päätin laittaa neljän jälkeen saunan lämpiämään ja saunoin oikein pitkän kaavan mukaan jalkakylpyineen päivineen. Illan sitten rauhoitin rentoutumiselle ja kuuntelin kun mies koki selvästi kovaa luomisen tuskaa säveltäessään pianolla kappaletta. :D Hienohan siitä kuitenkin tuli, vaikka itse hän taisi olla liian kriittinen tuotoksensa suhteen... Miehet! Itselläni on viikonloppuna tiedossa serkkutytön ylioppilasjuhlat sekä sunnuntaina pitkästä aikaa korukutsut, jossa pääsen väkertämään koruja uuden peilikaappini täytteeksi! ;)


Mukavaa viikonloppua!!

Pikkuneiti kylässä!

Vaikka nyt alkaakin jo seuraava viikonloppu, kirjoittelen silti vielä viime viikonlopun kohokohdasta! Nimittäin saimme ensimmäiset yövieraat uuteen kotiimme viime viikonloppuna. Veljeni, hänen vaimokkeensa Laura ja heidän lapsensa, tädin kultamussukka Alice tulivat meille pariksi päivää viettämään aikaa ja veljeni tekemään meille kylpyhuoneremppaa. Enpä tiedä montaa parempaa tapaa viettää viikonloppua kuin ihanan pienen vauvelin kanssa!


Pari päivää tuli vietettyä enimmäkseen tuolla lattian tasossa, ja näyttää muuten maailma ja oma kotikin melko erilaiselta lattianrajasta katsellen. Alice tutustui myös ensimmäistä kertaa lähemmin Nuudeli-koiraamme.



Ja hyvinhän se meni. Nuudeli oli vähän päällekäyvän innokas aluksi, mutta Allun näytettyä kuka määrää (mm. repimällä korvasta ja törkkimällä) Nuudelikin osasi jo käyttäytyä paremmin eikä joka suusta kuulunut vähän väliä "Nuudeli EI!"


Mieheni on vannoutunut valokuvaaja ja räpsii jatkuvasti kuvia ollaan sitten missä tahansa. Nytkin hän näki tilaisuutensa koittaneen meidän naisten lähdettyä ruokakauppaan. Veljeni hääri kylpyhuoneen kimpussa ja pikkuneiti jäi miehelleni siksi aikaa hoitoon. Sitten alkoi kaverikuvaukset!
Videopätkiä ja hauskoja "kaverikuvia" oli vaikka ja kuinka kamerassa kun palasimme ja hauskaa heillä kuulemma oli ollut.


Tietysti käytiin myös "tiluksia" esittelemässä vieraille, ja Allulla tulikin uni alta aikayksikön ja kuistin pielessä tuli vaunuissa hyvin uni. Sillä välin käytiin pienellä kävelyllä... vai juoksulla (minun ja Nuudelin osalta ainakin)?


Vauvelin heräiltyä ja ulkoiltuamme oli ihana mennä takaisin sisälle lämpimään ja tietysti ängin mukaan vaipanvaihtopuuhiin silittelemään pehmoista vauvaihoa! <3 AH!! Jos jostain nousee vauvakuume entisestään niin tällaisista visiiteistä!


Kaikenkaikkiaan ihana viikonloppu oli, ja toivoin vaan että se olisi kestänyt vielä hieman pidempään. Pienen kanssa ei tarvitse olla edes sen kummempaa suunnitelmaa, aika vaan kuluu touhutessa ja hihitellessä hassuja ilmeitäja uusia ääniä ja "sanoja" omalla vauvakielellä...
Ja olihan se mukava illalla ihan vain rentoutua porukalla, ilmeiden syytä en tiedä... :D


tiistai 26. marraskuuta 2013

Kauneutta kiireessä

Viimeiset viikot ovat tuntuneet sellaiselta hullunmyllyltä ja pyöritykseltä, että on jo alkanut tämä meno väsyttää ja uuvuttaa henkisestikin. Joka päivä on kotona vasta ihan iltamyöhällä eikä ehdi muuta ajatellakaan kuin seuraavan päivän kulkua jo valmiiksi. Toivoisi pystyvänsä pitämään edes muutaman päivän vapaata kiireestä jotta saisi laitettua kodin kuntoon ja kotiuduttua kunnolla tänne "metsään". Vaikka tiedämme, että meidän lähellämme sijaitsee kirkkopolku joka vie kodalle, emme ole kertaakaan vielä ehtineet kävelemään, tutustumaan paikkoihin ja katsomaan mitä siellä on. Vähän ahdistaakin tämä tämmöinen kiireily, mutta eiköhän se jossain vaiheessa rauhoitu. Näillä näkymin lähes kaikki viikonloput ovat samaa kiirettä ihan jouluun saakka... Joululomalla sitten ellei ennen.


Lisäksi työpäivämme ovat juuri sen mittaiset, että pimeällä lähdetään töihin, koko valoisa aika ollaan töissä ja pimeällä palaamme kotiin. Ei siinä paljon enää lähdetä tutustumaan ympäristöön pilkkopimeällä. Ettei nyt mene ihan pelkäksi valittamiseksi, pitää lisätä että ollaan kyllä nautittukin ihan täysin rinnoin täällä asumisesta ja muuttotohinasta sen raskaudesta huolimatta. Paljon on bongailtu ihania juttuja, ja kaikki mitä tekee täällä "ensimmäistä kertaa", tuntuu jotenkin taianomaiselta ja ihanalta, ihan normaalit jututkin. Ja onpas meille viime aikoina muutamana päivänä näyttäytynyt tuo harvinainen valoilmiökin...


Muutenkin luonnosta on löytynyt paljon kauniita asioita, jää ja pakkanen tekevät kaikesta ihanan kimmeltävää ja muuten synkkänä aikana piristävät, kunhan muistaa ja jaksaa pysähtyä katsomaan.

Jaksamista kaikille syksyyn ja kiireeseen!

maanantai 25. marraskuuta 2013

Unelmana ompeluhuone!

Viikonloppuna piti tehdä vaikka ja mitä, purkaa loput muuttolaatikot, käydä metsässä katsomassa minkälainen kota meidän läheltä löytyy ja kasata loput IKEA:sta ostetut kalusteet, ompelupöytäni mukaanlukien... Mutta jotenkin olin niin poikki kaikesta kiireestä (mistä jo kirjoittelinkin edellisessä postauksessa), että otimme sunnuntaina ihan rennosti. Perjantaina meillä oli työpaikan pikkujoulut, lauantaina veljeni vaimokkeensa ja ihanan Alice-vauvelin kanssa tuli meille yökylään (ihan superjännittävää oli saada ensimmäiset yökylävieraat uuteen kotiin) ja heidän lähdettyään sunnuntaina istahdin sohvalle ja aloin selailla Pinterestistä erilaisia ompeluhuoneita ja hain itselleni samalla inspiraatiota. Sitähän piisasi, en meinannut saada millään selailua loppumaan kun koko ajan löysin vaan enemmän ja enemmän ihania ideoita omaan ompeluhuoneeseeni. Joskus kirjoittelin haluavani sinne jotain oikein räväkkää ja radikaalia, mutta nyt olen huomannut ihastuvani romanttissävyisiin pastellihuoneisiin, joissa käytetään paljon karkkisävyjä. Se on ainakin tullut selväksi, etteivät seinät jää kamalan rei'itetyn vihreiksi, vaan niistä tulee joko ihan lähes valkoiset tai sitten ihan haaleaa pastellia.

Joko aivan vaaleat seinät..

 ..tai vaalean sinistä..

 ..vaaleanpunaista?...

 ..tai ehkä vaaleaa beigeä raitaa?

On ihan pakko ehtiä tapetti- ja maalikauppaan vielä tämän vuoden puolella valitsemaan ompeluhuoneen seiniin värit, ja muutenkin katsoa mitä keittiön ja eteisen seiniin voisi laittaa, ja miettiä laittaisiko olohuoneestakin yhden seinän vähän tummemmaksi... Paljon mietittävää. Tämä kodinlaitto kävisi ihan työnteosta, mahtaisikohan oikeista töistä saada vapaata näinkin pätevästä syystä..? ;)


Kaikenlaisia hauskoja ideoita löytyi Pinterestin kuvagallerioista, ja rakastamiani vintagetyylisiä ompeluksia ja sisustusideoita laitoin myös hieman itselleni talteen.



Kädentaitomessuilla sain hyviä ideoita, ja yksi oli itsetehdyt taulut, joissa oli siis ihan yksinkertaisia kirjailuja tehty kankaisiin, tilkkutyylillä tai ihan yhtä kangasta, ja pingotettu jollekin pehmeälle levylle (maalaustaulua tai muuta), ja niitä voi käyttää ihan tauluina tai vaikkapa muistilapputauluna sillä pehmeä pohja mahdollistaa nuppineulojen käytön. 

pöydän yllä kukkakankainen taulu

 romanttisia kukkatauluja

 vähän "modernimpia" tauluja

ihana kokoelma erivärisiä mutta yhteensopivia tauluja

Tämä pastelli-innostus sai alkunsa jo kauan aikaa sitten, mutta se on nyt syventynyt pikkuhiljaa messujen, IKEA:n reissujen ja netin selailun myötä. Iskin silmäni IKEA:n erääseen kaappiin, ja kaksi kertaa sitä käytyäni ihailemassa olen miettinyt pääni puhki sopisiko se meille...


Toisaalta pidän siitä oikein kovasti, ja tarvitsen vähän tuon tyylisen kaapin kankaita varten, mutta olen niin haaveillut ostavani kirppikseltä todella vanhan kaapin ja kunnostavani ja maalaavani sen itse, mutta täytyy nyt miettiä kumpaan päädyn. Ja ehtiihän niitä kunnostella myöhemminkin, ei sen tarvitse olla juuri tämä kaappi.



Se, päätyykö sininen huonekaluväriksi, vai seinien väriksi on vielä vähän arvoitus. Valmiiksi hankittu ompelupöytä on valkoinen, mutta muuten tässä on vielä ihan vapaat kädet tehdä kuinka vain.

Yksi, minkä ehdottomasti kuitenkin haluan, on tämä, ja aivan itsetehtynä:


Itsetehty taulu johon päätyvät lankarullani. Joita muuten on melkoisesti vähemmän kuin kuvassa! Siitä tulee niin hieno! Ja jos joku on varmaa niin se, että tällaista ompeluhuoneestani EI tule:


Huhhuh, tästähän voisi kirjoittaa vaikka loputtomiin, intohimo kun on, mutta pidän nyt vähän vielä salassakin, ja sitten joskus kun huone on valmis, toivon olevani siihen aivan yhtä ihastunut kuin näihin netin saloista löytyneihin.