Oma kasvihuone!!!

Pitkäaikainen haaveeni on vihdoin toteutunut tänä keväänä/alkukesänä kun sain äitienpäivä- ja syntymäpäivälahjaksi oman kasvihuoneen! Tutkimme pitkään tarjontaa ja lopulta päädyin Preecolta tilattuun reilun 7neliön kasvihuoneeseen. Se saapui muutamassa päivässä kotiovelle tuotuna, ja toukokuun loppupuoliskolla vihdoin järjestyi päivä jolloin kaikki kasaajat olivat samalla paikkakunnalla ja homma sai alkaa. Talkoisiin osallistuivat mieheni, isäni ja pikkuveljeni.

Homma alkoi kehikon kasauksella. Yritin itse pysyä poissa jaloista ja hoitaa puurtajille ruokaa ja juomaa paahtavan helteisenä päivänä. Siellä se kehikko pikkuhiljaa kohosi ja kävin ottamassa väliaikaräpsyjä aina kun huomasin edistystä tapahtuneen.

Kun kehikko muutaman tunnin ähellyksen jälkeen oli valmis, alkoi kuopan kaivaminen sokkelille.

Pihamme maaperä on kylämme patolammesta aikoinaan ruopattua pohjamutaa jonka päällä on hieman parempaa maata jota siihen kärräsimme ekana kesänämme. Mudan joukossa on järkyttävän isoja kivenmurikoita joten tarkistimme tuon alueen rautakangen kanssa että on riittävän syvää ja toivoimme ettei vastaan tule suuria kiviä kriittisissä paikoissa.

 Niin siinä kuitenkin kävi, että keskellä kuoppaa oli niin suuri kivenjärkäle ettei sitä sieltä pois oikein saanut, ja sinne jäi. Päätin laittaa siihen kohtaan jotain vähemmän pitkää juuritilaa tarvitsevaa mutta muistin sen uudelleen vasta tässä kirjoittaessani. Pitänee huomenna tarkistaa mitä sen päälle iskin.... hups..

 Siitähän ei lannistuttu ja kohta pihalle vilkaistessani sinne olikin kohonnut jo mökki paikoilleen!!!

Tällä välillä olin käynyt kaupungissa eräässä tapahtumassa, ja kun tulin kotiin niin miehet olivat yksissä tuumin päättäneet valaa kasvihuoneeseeni samalla seisomalla käytävän! En olisi voinut enempää olla innoissani.

Koska sementti oli vielä märkää, sain idean painaa ihanaisen Onnin jalanjäljet siihen ja niin nappasin taaperon kainalooni ja painoin pikkuruiset jalanpohjat märkään sementtiin ja jännäsin jääkö jälki siihen.

Jäihän siihen. Vasen kuva on märkänä ja oikea kuivana kuvattu. 

Myöhemmin mieheni ja isäni hakivat ison kuorman turvetta ja tynnyrin vettä varten ja sain huoneen valmiuteen ja vihdoin tällä viikolla pääsin ostelemaan ihania kasvatettavia ensin Turun torille ja tänään loput Rauman torilta. Nyt on kasvihuone täynnä kurkun ja tomaatin taimia, basilikaa karkoittamaan tuholaisitikoita sekä salaatinsiemeniä. 

Ovelta katsottuna vasemmalla on tomaatteja, perällä salaattia, oikealla kurkkua ja vähän joka välissä basilikaa. Olen niin innoissani tästä etten malttaisi odottaa ensimmäistä satoa. Taas yksi syy rakastaa kesää eniten!

Toistaiseksi niin kauan kuin kylmemmät yöt jatkuvat, kasvihuone toimii myös kasvulaatikoihin tulevien maissien ja kesäkurpitsoiden yösäilöpaikkana ja minusta tuntuukin välillä kuin kasvihuone olisi minulle yksi hoivattava lapsi lisää. Aamulla ensimmäisenä aamupalan jälkeen kipitän pihan poikki nostamaan maissit ja kurpitsat ulos aurinkoon ja illalla viimeiseksi käyn viemässä ne takaisin. Kohta alan varmaan jo höpistä kasveilleni.. 

Tästä se puutarhurin ura urkenee!

Kukkapenkkiprojekteja!

Olen haaveillut omasta kukkapenkistä kauemmin kuin omasta talosta. Lapsuudenkodissani kukkapenkkejä on ympäri pihaa monta erilaista, ja lapsena saimme jokainen lapsi myös oman kukkapenkin pihalle jota vaihtelevasti jaksoin hoitaa....

Koska kasvimaat olivat kaksi ja puoli vuotta sitten tähän kotiin muuttaessa prioriteetti numero yksi, kukkamaat saivat odottaa vuoroaan. 

Ensimmäisenä kesänä teimme puutarhalaatikot ja kylvimme ruohoa jotta perusnäkymä saadaan näyttämään kivalta, ja viime syksynä oli ensimmäisen kukkapenkin vuoro.

Kutsuin äitini apuun ja rajasimme tulevan kukkapenkin alueen nauloilla ja langalla, 

ja kaivoimme pinnan pois.

Teimme penkin pussimullalla, ja istutimme suht tiheästi erilaisia syyssipuleita koko matkalta.

Kaikki oli hyvin kunnes lumi suli ja se alkoi....

..myyrien ja jänisten yhteishyökkäys! 

En tiedä toimivatko kimpassa vai vuoroin, mutta sen jälkeen kun sipulit

puskivat pintaan ihania vihreitä lehtiään, joka yö alkoi kadota sipuleita muutama kerrallaan, 

sekä ylä- että alakautta! Nakerrettuja sipulinpaloja penkassa pienten suloisten tassunjälkien vieressä, ja ammottavia päättymättömiä onkaloita syvälle multaan... Ai että otti päähän! Otti päähän niin paljon että melkein jo vedin penkin sileäksi ja istutin nurmikon takaisin, mutta päätin kuitenkin yrittää taistella inhoittavia vihollisiani vastaan.

Kysyin äidiltäni miten voisin karkoittaa puput ja myyrät, ja hän oli juuri nähnyt facebookin puutarharyhmässä vinkin, jolla moni oli onnistunut karkoituksessa. Niinpä tartuin tuumasta toimeen: hain trimmausjätettä eli nypittyjä koirankarvoja, sekä ystäväni kampaamosta leikattuja hiuksia ja aloin ujuttaa molempia karvoja sipulien väliin, alle, sivuille, kukkapenkin reunalle ja joka puolelle tasaisesti niin että koko penkki oli "karvoitettu". Näissä karvoissa olevan vieraan eläimen/ihmisen hajun pitäisi karkoittaa nämä pihani tuholaiset. Jäin jännityksellä seuraamaan vaikutusta, ja ihme kyllä seuraavana yönä ei kadonnut yhtään sipulia, eikä seuraavanakaan!

 Kuitenkin taas niitä alkoi huveta, mutta tällä kertaa enää vain alakautta. Niinpä hain kaupungin puutarhamyymälästä Siemen Florasta myyränkarkoitustabletteja ja tiputtelin koloihin aina uusien ilmestyessä ja törkin niitäkin sipulien lähelle. Ystäväni pupu (tai orava) taas ilmeisesti piti niiden mausta sillä niitä oli rouskuteltu myös penkistä jonain öinä, mutta vihdoin pahin ongelma oli ohitettu eikä sipuleita kadonnut enää kuin satunnaisesti.

Tässä vaiheessa huomasin kaikkien krookuksien maistuneen parhaalta, ja ainoastaan tulppaanien kukkivan. Muutenkin penkki näyttää melko säälittävältä verrattuna istuttamiemme sipuleiden määrään, mutta keksin jotain taas syksyllä. Ehkä laitan pelkästään tulppaaneita tai kaveriksi muita sipuleita jotka eivät maistu myyrille. Ei ole helppoa tämä kukkien kasvatus!

Joka tapauksessa olen nauttinut suunnattomasti näistä muutamasta kauniista tulppaanista, ja Onnikin haluaa "attomaan kuttia" joka päivä. Pieni tuleva puutarhurinalkuni <3

Syksyn satoa!

Niin se on syksykin jo pitkällä vauhdissa, ja nämä kuukaudet hujahtavat ohi ihan hetkessä täällä touhussa ja tohinassa. Ehdin jokunen aika sitten ottaa vielä kuvia kasvilaatikoista ennenkuin kylmät ilmat tulivat ja vähän veivät kasveilta vihreyttä ja vehreyttä. Tässä siis kuvia alkusyksyn sadosta:

Ihan vihreimmillään ne eivät olleet enää kuvaushetkellä, mutta täytyy sanoa että aakeanlaakealla pihamaallamme nuo laatikot kyllä hivelevät minun silmääni aina pihalla ollessa. Rakastan rehevyyttä ja on ihana nähdä oman kasvatuksen tulos joka päivä pihassa.

"Kaalilaatikosta" olemme saaneet satoa jo pitkän aikaa, kesästä saakka. Lehtisalaattia tuli jo aikaisin, ja myöhemmin olemme päässeet syömään lehtikaalia ja kyssäkaalia. Kyssäkaalia söimme aina lapsena siivutettuna keittiön pöydän ääressä, ja näin vuosien tauon jälkeen maku aiheutti melkoisia nostalgioita! Lehtikaalihan on älyttömän terveellistä ja sitä kannattaakin tunkea vähän joka ruokaan. Heh. Aion ensimmäistä kertaa nyt säilöä lehtikaalia talvenkin varalle.

Sieltä puskee palsternakkaa, ja tässä kun kurkkasin juureen, ei vielä kummoisia palsternakkoja ollut mutta vihreää puskee. Vielä on silti aikaa kasvatella juuriakin. Vasemmalla on ollut hernettä mutta se on jo mennyt huonoksi ja pitää kiskaista pois kun joutaa.

Kesäkurpitsoja on taas tullut hienosti, olemme saaneet niitä laatikoista omiin tarpeisiimme sekä myös lähes jokaisen kylästelijän mukaan olen loppukesästä saanut lykätä ison kesäkurpitsan kotiinviemisiksi. Tämän kesän uutuutena oli tavallinen keltainen pyöreä kurpitsa. Kävi niin hassusti että torilta ostettuani kuusi kesäkurpitsan planttua ja yhden kurpitsan plantun laatikoistani puski kuitenkin kolme kurpitsaa ja neljä kesäkurpitsaa!!! Ensin harmittelin että myyjä oli niin huolimaton ollut, mutta ei se enää harmita. Saanpahan kunnolla maistaa uutuuttani.

Maisseille taitaa käydä yhtä surullisesti kuin viime kesänäkin, eli jäävät kypsymättä. Ne pyrähtivät pituutta vasta ihan heinä-elokuun vaihteessa, ja tähkiä alkoi syntyä vasta syyskuun puolella. Tupsut pilkottavat tähkien päistä, mutta kyllä saa tänäkin syksynä maissit ostaa kaupan vihannesosastolta. Ehkä ensi kesänä.....

Porkkanasadosta tulee hyvä! Kurkistelin porkkanoidenkin juuria jo ja hienoja isoja porkkanoita on tulossa. Tämä alemman kuvan yksilö on yksi monista sateenkaariporkkanoista, joita on oransseja, valkoisia, liloja, keltaisia ym.. Jännä nähdä koko kirjo sitten kun nostan ne kaikki lokakuun puolella.

 Toisena uutena yritelmänä minulla oli tomaattia kasvusäkissä pihamme kuumimmalla seinällä, ja loppukesästä aloimme saadakin satoa vaikka kesä olikin huono ja kylmä. Ihana on vieläkin mussutella omia tomaatteja, ja hauskaa että pihastamme saa periaatteessa kaikki perussalaatin ainekset. Kurkkuakin oli kasvamassa kunnes varsi katkesi, mutta sain muutaman herkkukurkun syötyä.

Seuraavaksi ovatkin vuorossa loppujen satojen korjaukset ja kasvimaiden laitto talvikuntoon kunhan lokakuu pääsee käyntiin ja ilmat vähän viilenevät vielä. Se mielihyvä, mitä saa omilla käsillä tekemisestä ja siitä kun näkee keväällä vaivaa ja kesän ajan korjaa satoa ja tekee herkkuruokia koko vuoden omista antimista, on ihan mieletön ja lisäksi uskomattoman terapeuttista!! Saas nähdä mitä uutuuksia ensi kesäksi pitää keksiä.....

Elämää laatikoissa!

Reilu kuukausi sitten kirjoitin vastavalmistuneesta laatikkopuutarhasta ja nyt se näyttää jo melko eriltä kuin silloin. Kesäkuu oli todella huono kasvien kasvun kannalta, kylmyys ja valottomuus tekivät hallaa varsinkin kurpitsoille ja pavuille ja olinkin heinäkuulle siirtyessä jo luopunut toivosta saada niistä satoa. Myös maissit näyttivät melko kärsineiltä ja pikku yöpakkanenkin oli puraissut kurpitsojen lehtiä. Kaikki kasvoi hitaasti ja manailin jo että miksi juuri tämän kesän kun sain vihdoin kasvimaani piti olla tällainen....kunnes tuli heinäkuu ja helteet! Ja nyt poka kasvaa!

Eivät murheet silti siihen loppuneet. Minä kun istuttaessa tein niin että laitoin eturivin kolmeen laatikkoon tilaamamme mullan lisäksi vielä kaupan puutarhamultaa, ja takariviin en. Ja nyt näytti siltä että tuossa sekamullassa eturivissä kosteus pysyi paremmin ja kasvitkin näyttivät elinvoimaisemmilta.

Tomaatit ovat koko kesän möllöttäneet puskassa, mutta punaa ei olla saatu koska 

lämpöä ja aurinkoa ei ole ollut nimeksikään.

Pienet lehtikaalin alut ovat maistuneet jollekin muulle jo kovasti enkä usko että saamme 

siitä itse nauttia tänä kesänä muutakuin visuaalisesti...

Eturivissä ainoastaan yksi laatikko, johon sekoitin toisen mullan joukkoon tuota kaupan multaa, pukkasi hirveästi rikkaruohoa...

porkkanaa ja sipulia

Ja takarivi taas... oli ihan oma lukunsa!

Se oli kauttaaltaan kärsineen näköinen ja rikkaruohoja tuppasi sentin välein vaikka niitä koitti nyhtää parhaansa mukaan. Maa oli sen verran kovaakin, ettei ne ihan juurinensa kaikki lähteneetkään irti. Kyllästyin totaalisesti tuohon näkyyn ja kuivuuteen sekä noihin rikkaruohoihin, ja mies haki kaupasta puutarhamultaa, ison säkin jokaiseen takarivin laatikkoon.

Yleiskuva muuttui samantien paremmaksi, ennen multien levittämistä kitkin suurimmat rikkaruohot pois mutta pienet jäivät alle ja toivon että sinne kuolevat eivätkä saa lisäintoa uudesta ravinteikkaasta mullasta. Näky oli toki parempi ja toivoin että se vaikuttaisi pidempäänkin ja puolikuihtuneet kurpitsat saisivat lisää kasvuvoimaa.

Nyt, tasan viikkoa myöhemmin laatikot näyttävät tältä:

Salaatinlehdet ovat jo valmiita syötäviksi

Kuin myös retiisit, namm

Tomaatit ovat alkaneet punastella ihan muutamassa päivässä auringon porottaessa

 Kurpitsat ovat ottaneet kunnon kasvupyrähdyksen viikossa..

 ..kukkivat jo komiasti melkein kaikki, isot ja pienet..

 

 ..ja kurpitsan alkuja on jo useampi kymmentä!!!!!

Kasvimaan rehevin ja vihrein laatikko, herneet, punajuuret ja rucola

Punajuuret ovat kasvattaneet jo komiat varret, mitäköhän maan alla tapahtuu?

 Herneet alkoivat kukkia viikonloppuna, eiköhän pian ilmesty jo palkojakin

Jopa maissit, joiden pelkäsin kuihtuvan kasaan ohuine varsineen, ovat paksistuneet ja pukkaavat uutta vartta koko ajan korkeammalle, JES!

Kasvien kannalta masentavasta kesäkuusta huolimatta jotain on mennyt oikein, koska lähes kaikki nyt jo kasvavat ihan iloisesti niinkuin pitääkin, ja multauudistus oli selvästikin hyvä asia! Suurin osa rikkaruohoista tukahtui alle, ja ne isot jotka ovat uskaltautuneet pintaan, olen napannut heti pois ja laatikot näyttävät tosi siisteiltä nyt. Olen niin ylpeä niistä enkä malta odottaa että satoa alkaa tulla lisää. Tähän mennessä olemme päässeet maistelemaan retiisejä, rucolaa ja huomenna maistetaan salaattia. On tämä kesä ja viherpeukalointi palkitsevaa hommaa!!!

Satorikasta kesänjatkoa muillekin!