Blogissani on ollut melko hiljaista nyt jonkin tovin jo. Tämä ei johdu missään nimessä siitä, että olisin kyllästynyt bloggailuun tai pääni olisi tyhjää täynnä postausten suhteen. Pääni pursuaa aiheita, mutta aika ei tahdo riittää nyt kun on harrastukset alkaneet ja tuo ihanainen pullerovauva täyttää päiväni sisällön jo olemassaolollaan. Ihanaa tämä elämä vauvan kanssa on, mutta nyt päätin että pitää se aika löytyä blogillekin, etten vaan menetä ihania lukijoitani!
Niinpä nyt kun poitsu nukkuu, tulin rustailemaan tänne. Tosiaan harrastukset ovat alkaneet ja ollaan ihan innoissamme sekä vauvauinnista että -muskarista!! Ihan huippuja molemmat. Onni tykkää musiikista ja koska siellä leikitään, tanssitaan, lauletaan ja lorutellaan paljon, on poju ihan elementissään.
Tänne tuli vihdoin talvi! Lähdimme loskaa pakoon Teneriffalle tuossa tammikuun lopulla (siitä lisää seuraavassa postauksessa) ja takaisin tultuamme tänne oli tullut talvi! Ihanaa!!!
Nyt on ollut ihan eri fiilis lähteä vaunulenkeillekin kun on valoisaa ja kaunista! Kyllä talvikin on ihana kun se on kunnollinen luminen talvi eikä sula ja harmaa! Mies pääsikin heti kolaushommiin jotta pihallamme pääsi liikkumaan, ja seuraavana päivänä auringon paistaessa kävin nappaamassa pihalla kuvia.
Talvenvihaaja-koiramme Nuudeli on kyllä taas ollut niin nyrpeänä tuolla pakkasessa, ei haluaisi tehdä asioitaan kylmässä ja tassutkin palelevat. Onneksi ollaan menossa jo kevättä kohti!
Onnilla uni maittaa parhaiten pikkupakkasella ja päiväunien pituus venahti yhtenäkin päivänä viiteen tuntiin! Siinä ajassa ehti mamma jo laittaa huushollin kuntoon ja vähän jopa levähtääkin!
Terassinkin näkymä on ihan hieno lumen valuttua reunalle roikkumaan.
Siinä vielä meidän piha tieltä päin katsottuna lähes kokonaisuudessaan. Kyllä täällä "maalla" kelpaa asustaa :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit
maanantai 9. helmikuuta 2015
tiistai 18. helmikuuta 2014
Kevätfiilistelyä!!!
Eihän se kevät sieltä vielä ole tullut eikä varmasti tulossakaan, mutta täytyy myöntää, että tänään oli kyllä koko aamupäivän ihan keväinen olo. Aurinko paistoi, linnut lauloi niin että sisälle asti kuului vaikkei varmasti ollut yksikään luukku auki tässä huushollissa, ja muutenkin ulkona näyttää ihan siltä että kohta saa odotella jo leskenlehtiä. Minulla lähti heti ulos vilkaistessani mielikuvitus laukkaamaan mitä kaikkea haluan meidän pihalle tehdä kun kevät ja kesä koittaa. Kaikkea ei toki toteuteta heti eikä välttämättä edes tämän yhden kesän aikana, mutta haaveita pitää olla! ;)
Talomme etuosaa reunustaa tällainen paksuista parruista tehty, miksikäs sitä nyt kutsutaan, reunus. Mielestäni idea on ihan hyvä, ihmettelen vain miksi se on tehty kun siihen ei koskaan ole ilmeisesti mitään istutettu, tuollaisenaan se on mielestäni kovinkin turhan oloinen. Uskon, että tämä on ensimmäisiä tuunauskohteita tulevana keväänä. Saimme vanhemmiltani joululahjaksi tuon ihanaisen lintujenruokintamökin, ja se löysi paikkansa keittiön ikkunan edustalta, että pystyy keittiön pöydän ääreltä seurailemaan lintujen touhuja. Toistaiseksi on ollut melko hiljaista, kun taas takapihan talipallot hupenevat silmissä. Senkin takia tämä edusta kaipaisi jonkinlaista suojapusikkoa. Olen miettinyt matalaa havukasvia, talon varjopuolella kun on, mutta saa nähdä mitä siihen vielä löytyy!
Etupiha on koko tonttimme kaljuin kohta. Tuo ympyrä on kyllä tosi kätevä, pystyy auton kanssa kiertämään ja tuo paljon lisää parkkialuettakin vieraille. Kuitenkin tuo keskiympyrä on aika lohdutttoman näköinen tuon yksinäisen puskansa kanssa. Siihen olen ajatellut jotain vähän värikkäämpää, ehkä pientä asetelmaa missä voisi olla joku koristekin. Tai sitten vaan multaa kasa ja kukkamaa. Sekin on ihan täysin vaiheessa mietintämyssyssä. Menen nyt keväällä huhtikuussa puutarhamessuille Tampereelle, jos vaikka sieltä tarttuisi jotain ideaa mukaan. Ympyrän ulkopuolellakin oleva alue on tuota samaa kaljua kallion päällystää missä kyllä onneksi ruoho kasvaa. Sinne laitamme luultavasti tulevaisuudessa leikkimökin ja muuta lapsille (ensin hoito-, sitten omille) suunnattua leikkitouhupaikkaa.
Kuvasta näkee varmaan vähän huonosti, mutta autotallin kulmalle ovat edelliset asukkaat jättäneet kunnon kökön hiekkaa. Se tulee häviämään siitä ensi kesänä, luultavasti osa hiekkalaatikkoon jonka meinasimme rakentaa tuohon autotallin läheisyyteen (niin että se näkyy sisälle) ja osaa jos tarvitaan havukasvien alustaksi. En jotenkaan pidä pihassa tuollaisista "keskeneräisyyksistä" ja näyttävistä kasoista väärissä paikoissa... :D
Tämä sivu talosta on tielle päin. Se ei paljoa uudistusta kaipaa, vaikka ajattelin että pari omenapuuta voisi istuttaa tälle puolle pihaa. Terassi kiertää tästä sivulta takapihalle ja sen betonilattian päälle aiomme hankkia jonkinnäköisen laudotuksen tai irtipaloja joista saa kivasti koottua nätin lattian. Tuo kun on niin kauhean kolkko ja kylmä jalalle. Reunaan saatan miettiä pientä kukkapenkkiä (olen kukkapenkkien suuri fani), tai sitten vaihtoehtoisesti vain kukkalaatikoita kaiteen reunalle, sekin voisi olla nätti.
Takapihalle tulee myös jotain, mutta sillä ei ole kiire. Uskon, että se ei välttämättä ole tämän kesän juttu, kun koko takapiha on vielä vähän käsitteen tasolla. Terassi saa pienen muodonmuutoksen kun ilmojen vähän lämmettyä aion maalata nuo kaiteet ja tolpat valkoisiksi.
Siitä takapihan käsitteestä... Se kun näyttää toistaiseksi tältä, ajattelimme laajentaa pihaa tuonne metsikön puolelle pikkuisen, karsia turhia risuja, kaataa muutaman puun ja tehdä sinne ns. alapihan. Sitä pitää kuitenkin vielä katsoa ja mittailla kuinka pitkälle, kun haluamme kuitenkin säilyttää omaa metsääkin tarpeeksi. Tämä kuva on siis otettu terassin luota.
Kun se kevät kuitenkin luultavasti vielä antaa odottaa itseään ainakin parin kuukauden verran, on meillä onneksi ystävänpäivän johdosta tullut kukkaloistoa sisälle.
Tämän suloisen kimpun sain mieheltäni ystävänpäivänä, syrän ja kaikki. Aika imelä, mutta eikös ystävänpäivänä olekin lupa olla vähän siirappisempi.
Nämä tulppaanit sai kun saikin MIEHENI töissä pomoltaan. Olin hieman huvittunut kun hän tuli valtavan kimppunsa kanssa kotiin, mutta pomo kun oli kahdelle muulle työntekijälle (molemmat naisia, pomo mies) ostanut kukkia, hän oli ajatellut että pakko se on kolmannellekin antaa tasapuolisuuden vuoksi. Silti aika hauskaa. Tykkään kyllä kovasti tulppaaneista.
Sellaista haaveilua täällä. Ja kaikenlaista muutakin haaveilua. Verho-ostoksille pitäisi päästä, sillä puolet kotimme ikkuinoista ovat yhä ilman verhoja, mutta ehkä tässä kevään aikana nekin. Nyt mennään jaksamisen ja voinnin mukaan.
Talomme etuosaa reunustaa tällainen paksuista parruista tehty, miksikäs sitä nyt kutsutaan, reunus. Mielestäni idea on ihan hyvä, ihmettelen vain miksi se on tehty kun siihen ei koskaan ole ilmeisesti mitään istutettu, tuollaisenaan se on mielestäni kovinkin turhan oloinen. Uskon, että tämä on ensimmäisiä tuunauskohteita tulevana keväänä. Saimme vanhemmiltani joululahjaksi tuon ihanaisen lintujenruokintamökin, ja se löysi paikkansa keittiön ikkunan edustalta, että pystyy keittiön pöydän ääreltä seurailemaan lintujen touhuja. Toistaiseksi on ollut melko hiljaista, kun taas takapihan talipallot hupenevat silmissä. Senkin takia tämä edusta kaipaisi jonkinlaista suojapusikkoa. Olen miettinyt matalaa havukasvia, talon varjopuolella kun on, mutta saa nähdä mitä siihen vielä löytyy!
Etupiha on koko tonttimme kaljuin kohta. Tuo ympyrä on kyllä tosi kätevä, pystyy auton kanssa kiertämään ja tuo paljon lisää parkkialuettakin vieraille. Kuitenkin tuo keskiympyrä on aika lohdutttoman näköinen tuon yksinäisen puskansa kanssa. Siihen olen ajatellut jotain vähän värikkäämpää, ehkä pientä asetelmaa missä voisi olla joku koristekin. Tai sitten vaan multaa kasa ja kukkamaa. Sekin on ihan täysin vaiheessa mietintämyssyssä. Menen nyt keväällä huhtikuussa puutarhamessuille Tampereelle, jos vaikka sieltä tarttuisi jotain ideaa mukaan. Ympyrän ulkopuolellakin oleva alue on tuota samaa kaljua kallion päällystää missä kyllä onneksi ruoho kasvaa. Sinne laitamme luultavasti tulevaisuudessa leikkimökin ja muuta lapsille (ensin hoito-, sitten omille) suunnattua leikkitouhupaikkaa.
Kuvasta näkee varmaan vähän huonosti, mutta autotallin kulmalle ovat edelliset asukkaat jättäneet kunnon kökön hiekkaa. Se tulee häviämään siitä ensi kesänä, luultavasti osa hiekkalaatikkoon jonka meinasimme rakentaa tuohon autotallin läheisyyteen (niin että se näkyy sisälle) ja osaa jos tarvitaan havukasvien alustaksi. En jotenkaan pidä pihassa tuollaisista "keskeneräisyyksistä" ja näyttävistä kasoista väärissä paikoissa... :D
Tämä sivu talosta on tielle päin. Se ei paljoa uudistusta kaipaa, vaikka ajattelin että pari omenapuuta voisi istuttaa tälle puolle pihaa. Terassi kiertää tästä sivulta takapihalle ja sen betonilattian päälle aiomme hankkia jonkinnäköisen laudotuksen tai irtipaloja joista saa kivasti koottua nätin lattian. Tuo kun on niin kauhean kolkko ja kylmä jalalle. Reunaan saatan miettiä pientä kukkapenkkiä (olen kukkapenkkien suuri fani), tai sitten vaihtoehtoisesti vain kukkalaatikoita kaiteen reunalle, sekin voisi olla nätti.
Takapihalle tulee myös jotain, mutta sillä ei ole kiire. Uskon, että se ei välttämättä ole tämän kesän juttu, kun koko takapiha on vielä vähän käsitteen tasolla. Terassi saa pienen muodonmuutoksen kun ilmojen vähän lämmettyä aion maalata nuo kaiteet ja tolpat valkoisiksi.
Siitä takapihan käsitteestä... Se kun näyttää toistaiseksi tältä, ajattelimme laajentaa pihaa tuonne metsikön puolelle pikkuisen, karsia turhia risuja, kaataa muutaman puun ja tehdä sinne ns. alapihan. Sitä pitää kuitenkin vielä katsoa ja mittailla kuinka pitkälle, kun haluamme kuitenkin säilyttää omaa metsääkin tarpeeksi. Tämä kuva on siis otettu terassin luota.
Kun se kevät kuitenkin luultavasti vielä antaa odottaa itseään ainakin parin kuukauden verran, on meillä onneksi ystävänpäivän johdosta tullut kukkaloistoa sisälle.
Tämän suloisen kimpun sain mieheltäni ystävänpäivänä, syrän ja kaikki. Aika imelä, mutta eikös ystävänpäivänä olekin lupa olla vähän siirappisempi.
Nämä tulppaanit sai kun saikin MIEHENI töissä pomoltaan. Olin hieman huvittunut kun hän tuli valtavan kimppunsa kanssa kotiin, mutta pomo kun oli kahdelle muulle työntekijälle (molemmat naisia, pomo mies) ostanut kukkia, hän oli ajatellut että pakko se on kolmannellekin antaa tasapuolisuuden vuoksi. Silti aika hauskaa. Tykkään kyllä kovasti tulppaaneista.
Sellaista haaveilua täällä. Ja kaikenlaista muutakin haaveilua. Verho-ostoksille pitäisi päästä, sillä puolet kotimme ikkuinoista ovat yhä ilman verhoja, mutta ehkä tässä kevään aikana nekin. Nyt mennään jaksamisen ja voinnin mukaan.
Hauskaa talvilomaa kaikille joilla sellainen nyt on!!!
tiistai 28. tammikuuta 2014
Ulkoilua talvisäässä..
Vihdoinkin ne pakkaset laskivat sen verran että pystyy tekemään vähän pidempääkin lenkkiä tuon meidän ihanaiset mutta ah niin kermaperseisen koirulimme kanssa. Tänään eka kertaa lähdimme ulos ilman että talppasin Nuudelin tassunpohjat kylmänestotahnalla ja talvitakin rimpuilua jne, ja voi sitä riemua kun pieni pääsi kirmaamaan täysillä sydämensä kyllyydestä lumessa ja rantatietä oikein spurttailemaan. Hyvä mielihän siinä itselläkin tuli katsellessa. Minä sauvoin kävelysauvoineni perässä (fysioterapeuttini kehoitus aloittaa sauvakävely selkäni tulevaa kunnossapitoa varten).
Tämä oli eniten paikallaan oleva kuva jonka hirmujuoksijasta sain otettua! Kertonee jotain vauhdin määrästä! :D
Oikein harmitti kun koko päivän oli oikein kaunis aurinkoinen sää, mutta pääsimme lähtemään lenkille vointieni, kameran akun ja aikataulujen vuoksi vasta vähän ennen pimeää, joten kuvat ovat jokseenkin sinisävyisiä, kun pari tuntia aiemmin olisi näkynyt vielä ihanat auringonsäteet. Mutta ehkä saan ikuistettua ne jonain toisena päivänä.
Niin se on koko maa täälläkin lumen peitossa vaikkei sitä niin kovasti ole vielä tuprutellut. Vähän aina välillä. Jotenkin niin hienon näköistä pelloillakin kun viimekesän korret ovat taipuneet lumen painosta, kaikki hauskasti kumartuneena samaan suuntaan..
Tarkoitus oli taas suunnistaa ihan järvelle saakka, mutta alkoi niin paljon hämärtää että käännyimme jo pikkuisen ennen rantaa takaisin kotiinpäin. Pääsimme kuin pääsimmekin kotiin juuuuri ennen pimeää. Ei tarvinnut vainoharhaisena harhailla pimeillä metsäteillä rapinoita kuunnellen.
Täällä aika on käynyt vähän pitkäksi pitkällä sairaslomalla jonka loppua ei näy toistaiseksi, mutta olen koittanut vointien mukaan nyt tehdä kotona töitä ja tekemättömiä tehtäviä sekä siskoni häitä varten ohjelmaan liittyviä järjestelyjä (häät, jotka muuten ovat jo alle kahden viikon kuluttua, hui!) jottei ihan menisi sohvaperunana olemiseksi. Kaipaan kyllä jo töihin, ja sen aika taas tuleekin, toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin!
Tämä oli eniten paikallaan oleva kuva jonka hirmujuoksijasta sain otettua! Kertonee jotain vauhdin määrästä! :D
Oikein harmitti kun koko päivän oli oikein kaunis aurinkoinen sää, mutta pääsimme lähtemään lenkille vointieni, kameran akun ja aikataulujen vuoksi vasta vähän ennen pimeää, joten kuvat ovat jokseenkin sinisävyisiä, kun pari tuntia aiemmin olisi näkynyt vielä ihanat auringonsäteet. Mutta ehkä saan ikuistettua ne jonain toisena päivänä.
Niin se on koko maa täälläkin lumen peitossa vaikkei sitä niin kovasti ole vielä tuprutellut. Vähän aina välillä. Jotenkin niin hienon näköistä pelloillakin kun viimekesän korret ovat taipuneet lumen painosta, kaikki hauskasti kumartuneena samaan suuntaan..
Tarkoitus oli taas suunnistaa ihan järvelle saakka, mutta alkoi niin paljon hämärtää että käännyimme jo pikkuisen ennen rantaa takaisin kotiinpäin. Pääsimme kuin pääsimmekin kotiin juuuuri ennen pimeää. Ei tarvinnut vainoharhaisena harhailla pimeillä metsäteillä rapinoita kuunnellen.
Täällä aika on käynyt vähän pitkäksi pitkällä sairaslomalla jonka loppua ei näy toistaiseksi, mutta olen koittanut vointien mukaan nyt tehdä kotona töitä ja tekemättömiä tehtäviä sekä siskoni häitä varten ohjelmaan liittyviä järjestelyjä (häät, jotka muuten ovat jo alle kahden viikon kuluttua, hui!) jottei ihan menisi sohvaperunana olemiseksi. Kaipaan kyllä jo töihin, ja sen aika taas tuleekin, toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin!
Ihanaa ja kirpakkaa talvea ja nautitaan nyt, kohta se on taas kevät ja sitten KESÄ!!! <3
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
TALVI? JOKO JO?
Siltä se nyt vaan näyttää vakavasti, että meillekin se talvi olisi tänä viikonloppuna tulla tupsahtanut! IHANAA! Tuntuu kuin olisi herännyt jostain talvihorroksesta valon tullessa takaisin. Tämä kuukausien pimeys saa kyllä mielenkin synkäksi ja olon vetämättömäksi, joten valo oli enemmän kuin tervetullutta!
Muuten koskemattoman lumen pinnalla näkyikin jo jonkin metsäneläimen jalanjälkiä, joita mieheni oli tietysti heti kuvaamassa. Kuva on vanhempieni pihalta.
Lumen lisäksi saimme jotain vieläkin parempaa! Auringon! Ainakin päiväksi, toivottavasti pidemmäksikin aikaa. Itse en ulos vielä päässyt ihailemaan Isoa Arskaa, mutta onneksi kameramieheni on aina valppaana kun kuvattavaa on lähistöllä!
On se vaan niin "kermaperse" tuo meidän puudeli-Nuudeli, mutta olkoon! Onhan se kuitenkin ihana kylmästä ulkoilmasta sisälle palattua päästä omaan lämpöiseen petiin tuhisemaan!
Muuten koskemattoman lumen pinnalla näkyikin jo jonkin metsäneläimen jalanjälkiä, joita mieheni oli tietysti heti kuvaamassa. Kuva on vanhempieni pihalta.
Lumen lisäksi saimme jotain vieläkin parempaa! Auringon! Ainakin päiväksi, toivottavasti pidemmäksikin aikaa. Itse en ulos vielä päässyt ihailemaan Isoa Arskaa, mutta onneksi kameramieheni on aina valppaana kun kuvattavaa on lähistöllä!
Voi miten tuota ihanaa kuumottavaa möllyskää onkin voinut olla niin ikävä!
Pikkuruinen Nuudeli-mopedimmekin jaksoi viilettää ja fiilistellä lunta vähän aikaa, parin kolmen asteen pakkasessa, mutta asteiden noustua kymmenen miinusasteen yläpuolelle alkoi ilme muuttua ja tassut nousta kylmästä maasta. Eikai ole koira parkakaan tottunut kylmyyteen kun koko talvena ei olla pakkasta nähty (tunnettu).
<3
torstai 2. tammikuuta 2014
Jouluaattokuvia!
Lähes puolentoisra viikon blogitauon jälkeen on aika palata sorvin ääreen, nyt onkin ollut kyllä niin paljon äksöniä ja ohjelmaa, etten olisi ehtinytkään kirjoitella. Haluan vielä laittaa muutaman kuvan jouluaatosta. Sen pitemmittä puheitta,
Tällä kertaa mammankaan luona ei ollut aitoa kuusta niin monien allergian vuoksi, mutta muovinen ajaa asiansa ihan yhtä hyvin! ;) Ja lahjoja oli sopivasti, isolle porukalle.
Uusi kokeiluni, hedelmäinen joululeipä teki hyvin kauppansa ja veljeni vaimokkeineen tilasi niitä seuraavaksi joululahjaksi ison kasan.
Jouluruoka, jota tänä jouluna odotin eniten: lohimedaljongit!!! NAM!
Paketit avattiin taas samaan aikaan porukalla, ja voi hymyjen määrää!! :)
Minäkin sain toivomani muumi-kannun!! <3
Joulun päätähti Alice-neiti vietti elämänsä ensimmäistä joulua, ja alkoi loppuvaiheessa päästä jo repimisen riemuunkin, ehkä ensi jouluna vielä paremmin. Taisi olla kyllä
tämän joulun suurin lahjarohmu! ; )
Ihanaisen babyn lahjojenavaamisprojektistakin on kuvia, mutta ne ovat äitini kamerassa, joten ne saattavat tulla myöhemmin johonkin joulun muistelopostaukseen!
Ulkona ei kovin jouluiselta näyttänyt, sieltä joulutunnelmaa ei kyllä saanut, mutta jokaisen sydämessähän se onkin. Antamisessa ja saamisessa, perheen kesken pelailussa ja ajan viettämisessä, keskinäisessä rakkaudessa ja siinä joulun aidossa merkityksessä, Kristuksen syntymäjuhlassa!
IHANAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!
Tunnisteet:
joulu,
juhlat,
Jumala,
lahjat,
leipominen,
luonto,
perhe,
ruoanlaitto,
ruoka,
talvi,
vauva,
ystävät
maanantai 9. joulukuuta 2013
Yhdeksäs; lintuvieraita!!
Kun vihdoin pääsimme tänne maaseudun rauhaan omakotitaloon, piti tietenkin hankkia heti linnuille rasvapallerot pihapuuhun killumaan. Pari päivää näytti tältä:
Ei linnun lintua eikä edes oravaa tutkimassa uutta hökötystä. Kuitenkin (jos oikein muistan), kolmantena päivänä ruokintapaikalla oli jo lähes ruuhkaa viiden linnun lennellessä ja taistellessa ruokapaikoista.
Näitä ihania tinttejä on näkynyt silloin tällöin, enemmänkin saisivat käydä.
Joku tuollainen vaaleampikin tirppa siellä kävi, Töyhtötiaiseksi epäilemme.
Viimeisin ruokailija kuitenkin ehkä jopa vähän pelästytti minut aluksi. Olohuoneen ikkunasta kurkkasin pihalle ja näin vain ison tumman vilahtavan ruokapaikalla.
ISO, varsinkin noihin pikkuruisiin kanta-asiakkaisiin verrattuna. Mutta tosi hieno katsoa isomman linnun touhuja. Hauskaa oli, kun välillä se ei edes syönyt, vaan keinui kaula pitkänä eestaas saaden hyvät vauhdit jo lentäessään vauhdilla roikkumaan tuohon.
Vauhdin huumaaaaaaa...
Saa nähdä uskaltaako ne pikkuset tulla enää ollenkaan takaisin nyt kun tämä lintukuningas joka muuten on Pähkinähakki, on majoittautunut kytikselle lähipuuhun... toivottavasti! Vaikka häntäkin kovin hauska oli katsella, ne pienet tarvitsevat myös ravintoa pitkän kylmän talven varalle!!
lauantai 7. joulukuuta 2013
Seitsemäs; retki kodalle!
Kuten lupailin, pitemmittä puheitta (koska kuvia on paljon) tässä kuvia eiliseltä retkeltämme kodalle:
Aloituskyltti
1,7 kilometriä...
...kirkkopolkua!
Mukana retkimaskottimme Nuudeli! <3
Ja pieniä miehiä pari kappaletta. Hienosti jaksoivat kun
välillä mentiin kävellen ja välillä sylistä syliin.
Kaksi tietä valittavana... Nuudeli valitsi väärin (jokeen meni...joulu-uinnille)!
Nuudelin trauma-silta!
Vain kerran eksyttyämme löytyi sitten se kota!
Vannaskorven kota
Perillä Nuudeli käärittiin kaulahuiviin kuivattelemaan nuotion ääreen,
mutta vasta makkara lämmitti niin että tärinä lakkasi.
Raahattiin sitten turhaan pulkallinen puita mukana,
kun periltä löytyi laavullinen. :D
Konkkaronkkaa
Leevi-pojulla asiaa riitti
Lämpö houkutteli sisälle kylmästä
Mmmmmmakkaraa!!
Herkuteltiin makkaralla, nakeilla,
tripillä, rinkeleillä ja joulupipareilla.
Tulen lämmössä
Kotiinlähdön aikaan Nuudeli arvellutti poistua lämpimästä kodasta..
Ja pojatkin pääsivät loppumatkasta pulkkakyytiin.
Kotiinlähdön aikaan Nuudeli arvellutti poistua lämpimästä kodasta..
Ja pojatkin pääsivät loppumatkasta pulkkakyytiin.
Ja kotiin päästyä hurjin seikkailijamme joka testasi joulukuun "jäitä"
nukkui tyytyväisenä olohuoneen lämmössä koko loppupäivän.
Sen pituinen se! Kiitos paljon Topi, Hantta ja Konsta mukavasta grillausseurasta.
Ja kiitokset myös Vekulle ja Leeville.
<3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






























