maanantai 27. lokakuuta 2014

Mammutit kelkkailemassa

Meidän pikku Onnimonnilla käyvät vaatteet kamalaa vauhtia pieniksi, kun kasvu on ihan valtavan nopeaa. Nyt parin kuukauden iässä pituutta on tullut lisää jo lähes kymmenen senttiä, ja painoa kohta kolme kiloa! APUA! Tämä tietysti vaikuttaa myös vaatteisiin, ja sekä 50 että 56 kokoiset vaatteet on saanut jo siirtää varastoon odottamaan mahdollista seuraavaa (sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, ei nyt) tulijaa ja käytössä ovat 62 vaatteet. Mahtavatko nekään kauaa kestää..

Tähän asti olen vauvalle ommellut lähinnä housuja, ja halusin vähän nostaa vaatimustasoa onnistuttuani legginseissäkin melko hyvin. Niinpä päätin tehdä ihanan jumppiksen, eli lämpöisen haalarin, sillä ne ovat vallan käteviä kun lähtee käymään ihan vaan vaikka kaupassa tai neuvolassa eikä päälle tarvitse välttämättä koko topparepertuaaria iskeä. Kaavat löytyivät Ottobre 4/2012 -lehdestä.


Menin Turun Eurokankaaseen etsimään kivaa kangasta jumppikseen, ja sieltä palalaarista iskikin silmään aivan ihana tummansinipohjainen kangas, jossa mammutit (?) laskevat kelkoilla mäkeä. Näin minä sen tulkitsin. Näytti juuri sopivalta kankaalta poitsulle. Mikä parasta, sisus on aivan älyttömän ihanan pehmeää nukkaa! Sen kanssa pari iltaa väänsin, ja tänään sen sain valmiiksi. Tällainen siitä sitten tuli:



Täytyy sanoa, että tuo vetoketju minua pelotti kaikkein eniten, sillä en muista milloin olisin vetoketjua viimeksi ommellut, varmaan yläasteella...se kuitenkin oli yksi ehkä helpoimmista osista tässä haalarissa, tai ainakin vaati todella vähän työtä. Kanttauksia en ollut IKINÄ ennen tehnyt, ja sekin kävi ihan näppärästi kun vauhtiin pääsi. Nyt on kyllä sellainen voittajafiilis että selviän mistä vain! :D

Voi tätä ompelumaniaa!! Se senkun pahenee vaan projekti projektilta!

lauantai 25. lokakuuta 2014

2. paketti Salaiselta jouluystävältä!!!


Voi miten jännittävääääää!!! Eilen postilaatikolla käydessäni hirveässä tuulen tuiskeessa ja tuiverruksessa vauvanvaunut mukanani löysin kun löysinkin pienen paketin! Voi että! Melkein heti arvasin sen olevan Salaiseltä jouluystävältäni, sillä en tietääkseni odota pakettia mistään muualta tällä hetkellä!


Tällä kertaa paketti oli cdon.comin laatikossa, ja avattuani sen siellä olikin oikein ihanasti paketoitu joulupaketti!


Jos viimeksi pidin paketin sisällöstä, tätä suorastaan rakastan! :D Miten minulla olikin sellainen toive ja kutina avatessani että olisipa paketissa suklaata, ja löytyi sieltä sitten sitäkin!


Yllätyin, miten paljon Salainen jouluystäväni oli tähän pakettiin panostanut nähdessäni itse neulotut vanttuiden tapaiset punaiset ihanuudet. Viestistä selvisi mitkä ne ovat.


 Ne ovat siis kämmekkäät, enkä ole koskaan nähnyt enkä kuullut moisista, mutta ovat varmasti todella kätevät (paitsi tällä hyytävällä tuulella) ja tulevat käyttöön vaunulenkeille!

Värikin on ihanan jouluinen!

Lisäksi paketissa oli joululevy, jossa on nimensä mukaan Joulun tunnelmia instrumentaaliversioina. :)


Itseni hemmotteluun sain vielä kasvonaamion sekä sitä toivomaani joulusuklaata!



Kaikenkaikkiaan ihana paketti ja ihana yllätys! 
Salainen jouluystäväni on selvästi lukenut tarkkaan mieltymyslistani
tai sitten hänellä on vaan todella samanlainen maku kanssani! ;)
Kolmatta ja viimeistä pakettia jään odottamaan - joulukuussahan se sitten viimeistään tulee!

perjantai 24. lokakuuta 2014

Ensimmäiset leggarit!

Kuulun facebookissa Ompeluelämää-ryhmään, jossa tuntuu syksyn villityksenä olevan kaksi asiaa, legginsien ompelu, sekä Ruskamekon ompelu. Ruskamekon kaava on tänä syksynä tullut myyntiin Pikku-Piltin verkkosivuille ja sieltä saa ostaa myös ihan valmiita Ruskamekkoja. Noh, ihastuin tähän itsekin ja eilen postilaatikosta löysin oman kaavani. Katsotaan koska saan aikaiseksi sellaisen ommella.

Nyt kuitenkin sain vihdoin ommeltua ihka ensimmäiset legginsini. Mietin pitkään teenkö valmiilla kaavoilla joko Ottobresta tai Suuri Käsityö -lehdestä, vai nettitutoriaalin avulla, vai yritänkö ottaa itse kaavat. Päädyin piirtämään itse kaavat lemppari luottolegginseistäni, ja jännitin kuinka käy.
Vähän otin ilmeisesti saumuroidessa reilulla kädellä saumanvaroista pois koska kangas ei ollutkaan ihan yhtä joustavaa kuin luottoleggarini, mutta kyllä ne jalkaan mahtuivat sekä tuntuvat ja näyttävät ihan hyviltä.


Ongelmitta tämä projekti ei luonnollisestikaan aloittelijan käsissä mennyt. Mietin pitkään mistä kankaasta uskallan tehdä ekat legginsini jos ne vaikka menevät piloille, mutta uskaltauduin ottamaan vähän kalliimpaa kangasta työn alle luottaen kykyihini. Turhaan.... Leikkasin nääs ensin kaksi vasenta lahjetta, ja kun olin sen jo tehnyt, tajusin vasta mokani. Noh, toinen vasen lahje meni siis kaappiin odottamaan josko siitä vielä pystyisi jotain tekemään. Harmitti kyllä hulluna koska olin ajatellut kyseisestä kankaasta tekeväni jotain muutakin vielä, mutta nyt siitä ei enää isoa yhtenäistä palaa saa.


Ihastuin tähän kuosiin kun se tuli myyntiin Linnelin verkkokauppaan (joka lopetettiin tässä syksyllä), mutta hinnan takia en malttanut ostaa. Nyt syksyllä kun Linnelissä alkoikin loppuunmyyntiale, napsuttelin tätäkin kangasta ostoskoriin muiden mukana.


Kaavasta tuli siis ihan hyvä, kunhan muistan katsoa kankaan joustavuuden aina ennen saumurointia. Joustavasta uskaltaa napsasta reilummin, mutta vähän jäykempää kangasta pitää varoa ettei tule liian tiukat.

Kyllä nyt kelpaa surrutella leggareita kasapäin. Niitähän tarvitaankin sitten paljon kun saan tehtailtua niitä iki-ihania Ruskamekkoja itselleni. 
Aijettä!

tiistai 21. lokakuuta 2014

Iloinen Dermo-yllätys!

Meidän työpaikan Dermosil-tilaajia oli tänä syksynä muistettu ja vähän "palkittu" aktiivisuudesta, sillä meidät oli valittu Dermoshopin Suomen paras työpaikka -kampanjan yhdeksi kuudesta haastattelukohteeksi. Seuraavissa dermolehdissä esitellään haastattelu myös meidän dermotyöpaikastamme (työpaikka jossa toimii Dermosil-tilaajaryhmä). Tämän lisäksi saimme jokainen pienen, tai ei niin pienenkään 40€ arvoisen lahjan.


Jännitin mitä lahjakassista löytyy, ja ilokseni siellä oli oikeasti hyödyllisiä tuotteita, jotka tulevat kaikki kyllä varmasti käyttöön! Pari olen jo ottanutkin testiin.


Kassista löytyi puolukansiemenöljy-ravintolisäkapseleita jotka kiinteyttävät ja kosteuttavat ihoa, puolukkainen kasvojenpuhdistusöljy, puolukkainen rauhoittava kasvovoide (mistä tiesivätkin että puolukka on dermotuoksuista lempparini), ergonominen eyeliner sekä vaalea aluslakka.


Ihana piristys syksyyn!

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kukkamekko rinsessalle

Tässä eräänä kauniina päivänä surrautin kukallisen liivimekon, kolmesta syystä...

1) Halusin tehdä välillä myös tyttövaatetta ommeltuani poitsulle housuja poikakankaista.

2) Halusin ommella ompelukoneella ja laittaa saumurin hetkeksi sivuun (vaikka sen siitä huolimatta kaivoin esiin koska reunat eivät olleet mielestäni siistit ilman saumurointia), sillä trikoohousuompeluksissa saan niin vähän käyttää ompelukonetta.

3) Olen pitkään aikonut ommella ihanalle veljentytölle (1,5 v) jotain nättiä, ja nyt löysin kivan liivimekon kaavan.

4) Kangaskaappini pursuaa myös tyttömäisiä kankaita, joista palan halusta ommella jotain.


Syitä tulikin näemmä neljä, mutta mitäs sen väliä. Liivimekon kaavan löysin vanhemmasta Suuri Käsityö -lehdestä, ja kankaan olin tilannut jo aikoja sitten nettikaupasta.



Värikkäät napit päätin ostaa oman kaupungin Jätti Rätti -kangaskaupasta, mutta siellä ei ollut mitään sen tapaisiakaan, joten päädyin selaamaan nettikauppoja. En löytänyt kirveelläkään sopivan kokoisia ja värisiä nappeja, joten turvauduin facebookin Ompeluelämää-ryhmän apuun. Sieltähän sainkin vinkin Hanhelin verkkokaupasta, josta löytyikin vaihtoehtoja niin, että ostin kaikkia mekossa esiintyviä värejä vastaavat napit, jotta joku edes vastaisi sävyiltään mekon kukkien värejä.


No siinähän kävi sitten niin, että KAIKKI napit olivat täsmälleen saman sävyisiä kuin mekon kukat, enkä osannut päätöstä tehdä mitkä mekkoon päätyvät. Niinpä otin napit ja mekon mukaan kun menin vanhempieni luo, jossa myös mekon tuleva käyttäjä oli, ja saivat äitinsä kanssa sitten valita napit. Keltaisethan mekkoon sitten päätyivät, oma lempparini myös!


Täytyykin mainita että tein (muistaakseni) elämäni ensimmäiset napinlävet tähän mekkoon! Se jännitti eniten, sillä en ole tuolla omalla koneellani ainakaan ikinä tehnyt, ja jouduin ihan ohjekirjan kaivamaan ja tutustumaan napinläpisysteemiin ja paininjalkaan. Mutta voi miten älyttömän kätevä se oli tuolla ihanalla koneellani tehdä!!!


Pääsin vihdoin käyttämään myös merkkejä jotka ovat purkissaan odottaneet pääsyä johonkin ompelukseen... Tuo "käsintehty" sopi vielä niin kivasti väriltään tähän että pakkohan se oli siihen laittaa, ja kokolappu tietysti myös!


Otin heti testiin myös nappien kanssa Hanhelilta tulleen uuden kaksoisneulan, ja hyvää jälkeä se teki. Olen ihan rakastunut kaksoisneulaan, sillä tulee jotenkin paljon viimeistellympi lopputulos kuin yksittäisellä tikillä.

Tässä valmis mekko kokonaisuudessaan:


En tajunnut ottaa kuvaa tytöstä mekko päällä, mutta typy tykkäsi mekostaan ja vanhemmat myös. Ihana antaa pikku lahjoja aina välillä ihan ilman syytäkin. Ja ihana että "perheessä" on sekä poika-, että tyttölapsi niin että saa molemmille ommella fiiliksen mukaan.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Marjoja marjoja marjoja!!

Olen monena edellisenä vuonna haaveillut saavani talveksi pakkasen täyteen marjoja, joita voin sitten sulatella sieltä pitkin vuotta milloin mihinkin leipomukseen, smoothieen tai hilloksi. Nyt se vihdoin mahdollistui kun muutimme (vuosi sitten) omakotitaloon, jonka ulkorakennukseen sain arkkupakastimen. Nyt olen pakastanut heinäkuusta saakka eri marjoja, ja alkaa olla aika hyvällä mallilla. Vielä kun jostain saisi karpaloita ja lakkoja niin olisin onnellisin.

Tällä hetkellä pakastettuna on puna- ja mustaviinimarjoja, vadelmia, mansikoita, mustikoita ja puolukoita. Pienestä voi ihminen onnelliseksi tullla, mutta tämäkin pienen haaveen toteutuminen saa minut joka kerta iloiseksi kun ulkopakastimeen kurkkaan!

Mustia ja punaisia viinimarjoja

Ihania vadelmia




Viimeisin marjasatsi oli 10l ämpärillinen puolukoita, jotka pikkusiskoni Tiitu oli käynyt metsässä poimimassa. Ahkera tyttönen. Aiemmin syksyllä saimme häneltä kantarelleja ja auttoi minua herukoidekin keräämisessä.

Kyllä nyt kelpaa talven mussutella marjoja ja pysyä toivottavasti terveenä niidenkin ansiosta. Ehkä pikkuinen Onnikin saa osansa soseina myöhemmin, mutta maidolla mennään vielä pitkä tovi! :)

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Liikenteen lähteet..

Silloin tällöin tarkistan, millä hakusanoilla blogini on löydetty ja mistä linkeistä blogiini eksytty, sen kun saa katsottua blogin tiedoista. Yleensä sieltä ei kummempia yllätyksiä löydy, mitä nyt joskus alkuun oli erittäin epäilyttävä aikuisviihdesivu (en vieläkään tiedä kuinka se oli mahdollista sillä blogissani ei tietääkseni ole mitään sen kaltaista sisältöä) ja mitä mielenkiintoisimpia hakusanoja, mutta nyt tarkistaessani löysin jotain mielenkiintoista. Itse asiassa kaksi sivustoa joista oli linkki minun blogiini.

Ensimmäinen oli espanjankielinen blogi, jonka postaus käsittelee erilaisia tyynyjä. Siihen on otettu kuva minun blogistani (ilman lupaa kylläkin mutta olkoon) postauksestani Tampereen kädentaitomessuista parin vuoden takaa. Tämän linkin kautta blogiini on eksynyt jopa 63 ihmistä. Enpä tiedä ovatko mitään saaneet vierailustaan sillä kaikki tekstini ovat suomeksi, ja jotkut vielä niin murteella kirjoitettu etteivät ehkä ole edes käännettävissä netin käännöskoneilla.



Toinen sivu josta blogiini oli eksynyt 120 kävijää, oli vauva.fi. Siis oikeasti. Vauva.fi:n foorumkeskustelusta...
Linkin nähdessäni olin vähintäänkin hämilläni, mutta nähdessäni keskustelun aiheen hämmennykseni syveni. Aiheena oli mikäs muukaan kuin "Miksi lasten pitää liimata tarroja sänkyyn?" 

 SIIS MITÄ?

Kyllä hetki meni miettiessä että mikä ihme postaus liittyy lapsien tarrojen sänkyyn liimailuun... mutta tsekkasin ketjun ja sieltä se linkki löytyi.

Remonttireiskoja liikkeellä!

Tuohon postaukseen siellä viitattiin ja pidettiin tarraisia ovia kovastikin kodikkaina. Eipä siinä mitään, mutta ihmettelen suuresti miksi juuri tämä postaus oli sinne päätetty linkittää.
Samapa tuo silti, toipahan minulle 120 kävijää hetkellisesti blogiin. Heh.

En voi näitä tarkasteltuani todeta muuta kuin että on tämä Internetin maailma ihmeellinen. Tosiaan ku nettiin jotain laitat, ei se sieltä koskaan kokonaan katoa. Joku välimeren bloggaaja nappaa kuvasi ja liittää omaan blogiinsa, josta joku linkittää sen keskustelupalstoille ja ties minne. Ja minä kun joskus alussa mietin miten blogia saisi levitettyä jotta ihmiset löytäisivät sinne. Näemmä minun ei tarvitse välttämättä tehdä itse sen eteen paljoakaan. Semmoisia pohdintoja tänään.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Ensimmäiset joulupallot!

Sain Salaiselta Jouluystävältäni paketin viime viikolla, ja tällä viikolla pääsin tutustumaan paremmin sisältöön. Paketissa oli ohjeet ja tarvikkeet ihaniin neulottuihin joulupalloihin, ja puikot minulta löytyikin kotoa valmiiksi. Panin töpinäksi vauvelin päiväunien aikana, ja ensimmäinen ihana pallo olikin valmis alta aikayksikön. En ole ennen neulonut mitään koristeita, mutta huomasin tämän olevan oikein rentouttavaa ja palkitsevaa tehdä välillä tällainen nopeasti valmistuva pikkutyö.


Parissa päivässä sain tehtyä kaikki kolme erilaista mallia. Oma suosikkini on tuo ensimmäiseksi tekemäni vasemmanpuoleisin valkopohjainen pallo! Raidallinen on myös kiva!
Pallot on tehty tällä Novitan ohjeella, ja innostuin näistä niin että luulenpa käyväni ensi viikolla kirjastossa lainaamassa jonkin kirjan jossa olisi lisää pallomalleja!


Voi mikä valtava käsityöinnostus onkaan nyt iskenyt. Ihanaa ja kamalaa kun samaan aikaan on niin monta projektia työn alla ja jo suunnitelmissa. Mikäs tässä äitiyslomalla ommellessa ja neuloessa, nyt kun pienikin on alkanut löytää taas normaalia päivärytmiään takaisin, onneksi! Jää mammallekin päivällä aikaa tehdä omia juttujaan kun vauva nukkuu pitkät päiväunet.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Ompeluksia vauvalle.

Aloitin jo kesällä raskaana ollessani ommella vauvelille vaatteita, ja nyt synnytyksen jälkeen olen ommellut lisää. Ihana saada kangaskaapin ihania lastenkankaita vihdoin käyttöön, ja mielessäni onkin jo monia uusia projekteja!!


Kesällä ompelemani 50-kokoiset pikkuruiset puolipotkuhousut (SK 7/14 Metsola-mallistosta). Pääsivät heti vauvan jalkaan ja käyttöön. Toiset sopivat yhä mutta toiset tulivat pieniksi jo hetki sitten (vaikka saman kokoiset ovatkin) sillä kilpparikangas on joustavampaa kuin sydänkangas.


Syksymmällä kokeilin Ottobren 1/12 ohjeella tehdä sinisestä tähtikankaasta vauvan pipon jossa on pienet korvat, ja hyvinhän sekin onnistui. Se menee lahjaksi ystävän vauvalle. Itse en niin tähtien ystävä ole. Tilasin myös Nappikauppa Punahilkasta tuttinauhan tarvikkeita, monta erilaista nauhaa sekä kiinnityskappaleita. Ne ovat tuommosia mukavan nopeita välihommia jotka valmistuvat muutamassa minuutissa.


Nämä nauhat joista nyt tein olivat metsäneläinaiheinen sekä pöllöaiheinen, ja valitsin ne ihan vain syksyisten värien takia. Vielä ei meidän poika ole oikein tutille lämmennyt mutta ehkä jossain vaiheessa pääsevät nämäkin nauhat käyttöön.


Viimeisimmät teelmykseni ovat majavakankaiset housut pikkumiehelle. Ohjeen mukaan housut olisivat 56 kokoa mutta meidän viiskutoselle olivat ainakin reippaasti liian suuret joten ne odottelevat vielä tovin laatikossa ennen käyttöönottoa.

Seuraavana projektina on Onnille "jumppis" haalari aivan ihanasta Siiri&Myyry -kankaasta! Toivon sen onnistuvan, sillä kyseinen kangas on vaivalla  metsästetty ja löydetty. Sen jälkeen haluaisin tehdä myös itselleni jonkin vaatteen, sillä viime kerrasta alkaa olla aikaa, ja nyt kun raskauden jälkeen olen palautunut lähes entiselleni, olisi mukava saada itsellekin jotain uutta päällepantavaa kun noita kankaita tuolla on melkosesti odottamassa myös omia ompeluksia!

torstai 9. lokakuuta 2014

Karhunpoika sairastaa...

Kuten edellisessä kirjoituksessani jo vihjasinkin, meidän pieni karhunpoikamme sairasti viime viikon aika rajua tautia. Sunnuntaina huomasin että poju on todella kuuman tuntuinen yöllä herättyään syömään. Häntä kun päivittäin hoitaa ja kantaa, tuon lämpömuutoksen huomasi tosi selkeästi, ja mittasinkin heti kuumeen. Pojulla oli pikkuisen lämpöä, ja päätin mittailla aamulla uudelleen. Seuraavan päivän ajan kuume nousi pikkuhiljaa korkeammaksi, ja iltapäivällä aloin soitella kun huoli alkoi kohota. Neuvolasta kehoitettiin seurailla vielä nouseeko kuume selvästi 38 yläpuolelle, ja jos nousisi, kannattaisi mennä välittömästi päivystykseen, sillä kuulemma alle 3kk ikäisellä vauvalla kuumeen ei pitäisi nousta ylipäätään ollenkaan vaikka sairastuisikin nuhaan tms. Muita oireita Onnilla ei ollut, joten en osannut ihan kamalasti huolestua. Kun kuume nousi nousemistaan, soitin päivystykseen, josta käskivät soittaa lastentautien osastolle tai keskussairaalan päivystykseen, sillä paikallisessa ei tehtäisi mitään vaan kirjoitettaisiin vain lähete eteenpäin. Soitin Lastentautien osastolle, jossa vastasi hoitaja joka oli sitä mieltä, että alle 39 astetta ei ole kuumetta, että jos sinne nousee niin soittele uudelleen. Kuumetta oli tässä vaiheessa jo 38.6, mikä muiden lähteiden mukaan on jo kova kuume tämän ikäisellä. Aloin hormonihuuruissani itkeä, sillä joka paikasta sai eri ohjeistukset, toinen piti jo 38 astetta vakavana kuumeena näin pienellä kun taas toinen heitti ihan rennosti ettei se edes ole kuumetta vielä. Päätin soittaa vielä keskussairaalan päivystykseen erikseen, ja siellä taas oltiin sitä mieltä että kannattaa lähteä heti ajamaan sinne pikkupotilaan iän takia, vaikkei muita oireita ollutkaan. Sanoi, että tämän ikäisen kuume on aina otettava vakavasti!

Lähdimme illalla ajamaan 60km päässä olevaan sairaalaan, ja meidät ohjattiin lasten odotustilaan, josta pääsimme lääkärille melko pian. Lääkäri ei oikein vaikuttanut ottavan meitä tosissaan, katsoi korvat, kurkun ja kuunteli sydämen ja keuhkot. Vähän epäilevänä oli kuumemittauksiemmekin suhteen... Tämän jälkeen menimme hoitajalle, joka mittasi kuumeen ja se oli sama kuin kotoa lähtiessä. Sen jälkeen lääkäri tuli kummissaan sanomaan meille että "vauvalla oli selvästi korkea kuume, pääsette seuraavaksi lastenlääkärille" ja ilme kertoi hänen olevan hämillään että vauvalla todella OLI kuumetta. Miksi?!?

Lastenlääkäri katsoi vielä samat kuin päivystyslääkäri, ja vauvalta otettiin verinäytteitä ja virtsanäyte. Tässä kohtaa äidin ja isän kestävyyttä koeteltiin todella, sillä verinäytteet otettiin asentamalla päähän kanyyli (ennen otettu kantapäästä), eikä yhtä, vaan kaksi kertaa kun ensimmäisestä ei verta saatu tarpeeksi. Huhhuh. Eikä siinä vielä kaikki, Onnilta kun kalasteltiin jo synnärillä virtsanäytettä näytepussin avulla, mutta nyt kun asialla oli kiire, pussin lisäksi se otettiin punktuoimalla kamalalla piikillä suoraan vatsan läpi, siinä vaiheessa äidillä pääsi itku, taas.. :(

(Myöhemmin selvisi juuri tämän näytteen menneen HUKKAAN, voi sitä kiukun ja turhautumisen määrää päässäni silloin, mutta sain pidettyä kiukut sisälläni, teki mieli räjähtää kun turhaan pientä vastasyntynyttä huudatettiin ja pisteltiin ja sitten hukattiin kallisarvoinen näyte).


Lääkäri kertoi tilanteen olevan nyt sellainen, että joudumme yöksi lastentautien osastolle seurattavaksi, ja että kuumetta alentava lääkitys aloitetaan heti ja mahdollisesti myös antibiootit mahdollisimman pian. Menimme osastolle ja saimme onneksi ihan yksityishuoneen ja meille ilmoitettiin ettemme saa poistua huoneesta, joten nappia painamalla hoitaja tulee paikalle ja ruoat tuodaan suoraan huoneeseen. Yötä vasten kun olimme liikkeellä, menimme heti nukkumaan ja vauvakin nukahti onneksi hyvin saatuaan lääkkeet. Yöllä meille tultiin kertomaan että pienellä on munuaisaltaan tulehdus ja antibiootit aloitetaan samantien. Hoitaja ja lääkäri sanoivat molemmat miten hyvä oli että lähdimme heti päivystykseen. Mielessäni olin onnellinen että syy löytyi mutta kihisin kiukusta sille hoitajalle joka käski jäädä kotiin koska "ei tuo mitään kuumetta ole".


Pieni reipas känyylipää se onneksi oli, ja ensimmäisen yön ja päivän nukkuikin ihan kokonaan. Heräsi välillä syömään todella pikaisesti, alle kymmenessä minuutissa nukahti uudelleen syvään uneen. Olin huolesta suunniltani välillä, vaikka tiesinkin että "uni paras lääke on, siitä nauttikaamme".. Ei vaan tuntunut normaalilta että tavallisesti niin pirteä poika nukkui aivan koko ajan. Vuorokauden nukuttuaan kelkka kääntyi, ilmeisesti parantumista alkoi tapahtua, nimittäin seuraava vuorokausi valvottiinkin sitten lähes kokonaan. Koko päivän aikana pieni nukkui vissiin puolitoista tuntia, muun ajan oli hereillä ja vaati läheisyyttä ja seurustelua. Itse en ollut nukkunut osastolle saapumisen jälkeen lähes ollenkaan ja parin vuorokauden valvominen alkoi verottaa. Onni sai koko ajan lääkkeitä, särkylääkettä kuumeeseen ja käsittelyherkkyyteen (iho oli todella kipeä kuumeen ollessa korkea) sekä antibiootteja tulehdukseen. Meitä kävi osastolla katsomassa pari ystävääni, äitini kaikkina päivinä sekä mieheni aina kun pääsi töistä iltamyöhään saakka. Aika siellä silti pääsi vähän pitkäksi tulemaan, telkkarissakaan ei näkynyt kuin muutama hassu kanava.


 Kolmantena päivänäkään tulehdusarvot eivät vielä olleet laskussa, vaan nousivat yhä, ja meille alettiin jo puhua että varaudumme olemaan viikonlopun yli osastolla. Vauvan siunausjuhlat olivat tulossa lauantaina, ja alkoikin vähän jännittää pääseekö itse juhlakalu ollenkaan juhliinsa. Eräs hoitaja meille ehdotti että jos olemme vielä osastolla, voisimme päästä päivävierailulle käymään kotona juhlissa ja palata sen jälkeen takaisin. Se helpotti hiukan mieltäni, sillä miehen sukulaiset olivat pohjoisesta asti tulossa juhliin. Olisi ikävää jos ei pieni pääsisi sitten heitä tapaamaan muutakuin osastolla. Munuaiset ja virtsatiet ultrattiin kolmantena päivänä, eikä siellä ollut mitään häikkää eikä rakenteellista vikaa, onneksi!


Meitä kuitenkin potkaisi onni, ja neljäntenä päivänä tulehdusarvot olivat vihdoin lähteneet laskuun eikä kuumetta ollut yli vuorokauteen enää ollut. Niinpä lääkäri antoi meille luvan kotiutua, ja loput 10 pvän antibioottikuurista saimme kotiin annettavaksi suun kautta. Kaikki ensimmäisten päivien lääkkeet oli annettu kanyylin kautta. Pikkuinen potilas pääsi eroon kanyylistaan ja saimme vaihtaa sairaalakuteet omiin vaatteisiin. Mieheni ollessa töissä äitini pääsi hakemaan meidät Porista.

Jos jotain hyvää osastopätkästä pitää kirjoittaa, niin ehdottomasti haluan huomioida aamiaisen, päiväkahvin ja iltapalan. Vaikka mies minulle aamupuurot keittääkin joka aamu, oli osaston aamiainen melko hulppea! Ja kaikki meni!


Aika herkun näköinen setti, eikö? ;)


Eikä päiväkahvitarjotinkaan hullumman näköinen ollut.

Kotiin päästyämme on rytmi ollut pienellä täysin hukassa. En muuta odottanutkaan, aika rajut jutut joutui pikkuinen käymään läpi muutaman päivän aikana, ja antibiootitkin ärsyttävät masua.
Vasta nyt, viikko kotiutumisen jälkeen rytmi on alkanut löytyä päivisin, öisin vielä vähän haetaan. Äitikin on pikkuhiljaa saanut vähän univelkoja kuittailtua kun isi on viimeisellä isyyslomaviikollaan ja olen päivisin päässyt nukkumaan välillä. Eilen murunen nukkui ulkona jo neljän tunnin vaunupäikkärit, että eiköhän tämä tästä suttaannu taas ja toivon todella että meillä pysyttäisiin kaikki terveinä tästä lähtien. Nimim. Synnytyksen jälkeen (6vko) itsellä 3 tulehdusta ja flunssa, miehellä flunssa, vauvalla tulehdus ja ihan pieni nuha.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Siunausjuhla

Viime lauantaina 4.10 pidimme pienokaisemme siunausjuhlan vanhempieni luona. Kutsuimme vain perheet paikalle, eli isovanhemmat, tädit ja enot. Postitin pari viikkoa sitten kutsut, jotka näyttivät tältä:



Löysin kutsuun ihanan pienen runon, joka sai minut kyynelehtimään samantien ja koska pojun nimikin siellä vilahti, valitsimme yksimielisesti sen.

Oman lapsen, pienen linnun
kannoin alla sydämen.
Nyt on onni täydellinen
kun syliini saan ottaa sen.

Tunnen käden, pienen, hennon,
tunnen posken pehmeän.
Voisiko olla kauniimpaa
kuin alku uuden elämän.


Niinpä juhlapäivä koitti lauantaina, ja saavuimme paikalle hyvin hyvin hyvin väsyneinä, sillä en ollut nukkunut oikeastaan koko viikkona juuri lainkaan pienten ja suurempienkin vastoinkäymisten takia, joista kirjoittelen ihan oman postauksensa jottei tämä mene ihan synkistelyksi. Kuitenkin, tärkeintä oli että pääsimme juhliin. Sinne pääsivät saapumaan lähes kaikki kutsumamme vieraat, ja oli ihana päästä esittelemään suvun uusin tulokas kaikille. Juhlapaikkana oli siis vanhempieni koti.


Vauveli sai pukeutua oikein juhlabodyyn tietenkin, ja facebookin Name It -kirppikseltä löytyi hieno valkoinen kauluspaitabody missä oli päällä liivi. Aijettä miten komia poika tuli!


Juhlan alkuun heti toivotimme tervetulleiksi vieraat, ja paljastimme pidemmittä puheitta pojun nimen. Hänestä tuli:
  
ONNI SEBASTIAN


Onnin siunauspuheen piti seurakuntamme pastori, ja siunaamassa mukana oli myös toinenkin pastori. Puhe oli niin liikuttava ettei mamman pokka pitänyt ja kyyneleet valuivat sekä puheen että siunauksen aikana pitkin poskia. Hanat aukesivat todella kun veljeni vaimo sekä siskoni mies esittivät kappaleen Mestaripiirros (Anna Puu). Voi voi. Kun sen kappaleen joskus muinoin kuulin ensimmäistä kertaa, päätin heti että tuo kappale tulee minun vauvani siunausjuhlaan esitettäväksi ja kysyin jo silloin veljenvaimoa sitä esittämään - ja hän lupautui.


 Otimme TO-DEL-LA paljon yhteiskuvia, ja tässä kuva pikku onnista vanhempineen ja isovanhempineen. vasemmalta oikealle äijä-faari, mummo, isi, äiti, Onni, mummu ja pappa.


Piti ottaa kuva myös ylpeistä kahden lapsen isovanhemmista, eli minun vanhemmistani. Veljeni tyttö onkin jo puolitoistavuotias, mutta saa kivalla ikäerolla leikkikaverin meidän Onnista kunhan poju vähän kasvaa. Ja malttamattomana tyttö sitä odottaakin, ei meinaan saanut millään pidettyä halejaan ja pusujaan kurissa kun vauhtiin pääsi. Ja arvatenkin me molemmat mammat (tytön ja Onnin) kyynelehdimme vuolaasti hokien "emmää kestäää".


Halusin suuren juhlan kunniaksi panostaa tarjoiluunkin, ja vaikka jouduin (sain) viikolla sattuneen takaiskun vuoksi delegoimaan lähes kaiken ihanille apukäsille (sisko, äiti ja käly), tarjoilu oli varsin onnistunut, ja koska herkuthan ovat yksi juhlien tärkeimmistä jutuista, niistä on nyt yllin kyllin kuvia!


Koko herkkupöytä, vasemmalla makeaa ja oikealla suolaista.


Pöydän herkullisin; Onni-kakku, sokerikuorrutettu vadelmakakku, mmmmm..



Iki-ihanat babybebe-leivokset <3


Siskoni luomus, porkkanakakku.


Veljen vaimon leipoma marjaisa brita-kakku granaattiomenalla.


Suolaisella puolella piirakoiden lisäksi voileipäkakku.

Väsymys voitti pienen juhlasankarinkin kesken juhlien, eikä ihmekään viimeaikaisten valvomisten jälkeen. Kotona kuitenkin sunnuntaina kurottiin univelkoja koko perheen voimin, kun isi ja Onni torkahtivat molemmat sohvalle ja vetelivät hirsiä pitkän aikaa.


 Aivan ihanat juhlat oli, kaikin tavoin onnistuneet!! <3