maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ensimmäiset oman maan sadot!

Palkitsevin vaihe on vihdoin saavutettu puutarhanhoidossa! Satoa on alkanut tulla jo monestakin pusikosta, kuten retiisi, salaatti, sipuli, rucola, ja uusimpina tilli, tomaatit sekä jopa jo muutama kesäkurpitsa!







Mies on vinkkaillut ja kinunut jo muutaman päivää että jokojokojoko teet omasta kurpitsasta ruokaa, ja nyt koitti vihdoin se päivä kun ensimmäinen kurpitsa sai päätyä vatsoihimme!

The Valittu

Ylpeä möhömahainen kurpitsan kasvattaja


Mietimme miten tämän ensimmäisen yksilön valmistaisi jotta sen maun maistaisi parhaiten, ja koska lasagnessa ja kurpitsapaistoksessa on niin paljon muita vahvoja makuja päädyimme paistamaan uunissa kurpitsasiivuja.




Ei muuta kuin kesäkurpitsa siivuiksi, reunat pois, pellille, päälle ohut kerros oivariinia ja herbamarea ja uuniin n.225'C. Sitten pois kun on pinta tummunut hieman kullanruskeahkoksi. Keitettiin vielä uusia pottuja kaveriksi oman maan tillin kera ja aijai tuli muuten herkkua!!



 Suosittelen kokeilemaan, mutta jos et ole ikinä kurpitsaa syönyt, maku voi alkuun tuntua oudolta ja kannattaakin kokeilla muutamaan kertaan ennenkuin tekee päätöstä pitääkö tästä vai ei, sillä en tunne montaakaan joka EI pitäisi näistä maisteltuaan lähemmäs kymmenen kertaa, mutta ensimmäisen kerran jälkeen luovuttaneet eivät välttämättä koskaan tiedä olisivatko pitäneet.

Olen nauttinyt nyt joka aamu kun olen sängystä noustuani heittänyt ruisleivät paahtimeen, kävellyt hakemaan kasvimaalta salaattia ja tomaattia ja tehnyt aamiaisleivät myös omista "rehuista"!!! En tiedä mikä siinä onkin niin hienoa, mutta jotenkin se kutkuttaa joka aamu kävellä sinne ihastelemaan satoa.


Vielä kasvuaan saavat jatkaa maissit, joiden "hiukset" ovat kylläkin viikon sisällä ilmestyneet näkyviin. Silti saadaan vielä tovi odotella niiden kypsymistä! Pitäähän sitä jännitystä olla niin ettei kaikki samaan aikaan kypsy!



Tällaista tänne meille kuuluu!

Kuukausi hoohetkeen!!!

Niin se aika vaan rientää, hui kamala!

Enää on tasan kuukaden päivät laskettuun aikaan 28.8! Pieni masussa ei ole enää kovin pieni, ja meno on sen mukaista, mutten valita sillä jokainen liike kertoo kaiken olevan hyvin ja jokainen hikka pienen palleron hengitysharjoituksista! Niin onnellisia olemme pikkuisesta vauvelista masussa että melkein meinaa välillä haljeta, mutta odotan kovasti myös helteiden hellittämistä jotta hengittämisestä tulisi helpompaa vauvan jo painaessa omia keuhkojani lyttyyn. Onneksi on olemassa vanhempieni lampi ja meri lähellä. Kun olo käy liian tukalaksi, pääsee pulahtamaan ja se helpottaa oloa kyllä välittömästi. Mutta kirjoittelen paremmin toisella kertaa!

Ajatelkaa, KUUKAUSI!!!



tiistai 15. heinäkuuta 2014

Elämää laatikoissa!

Reilu kuukausi sitten kirjoitin vastavalmistuneesta laatikkopuutarhasta ja nyt se näyttää jo melko eriltä kuin silloin. Kesäkuu oli todella huono kasvien kasvun kannalta, kylmyys ja valottomuus tekivät hallaa varsinkin kurpitsoille ja pavuille ja olinkin heinäkuulle siirtyessä jo luopunut toivosta saada niistä satoa. Myös maissit näyttivät melko kärsineiltä ja pikku yöpakkanenkin oli puraissut kurpitsojen lehtiä. Kaikki kasvoi hitaasti ja manailin jo että miksi juuri tämän kesän kun sain vihdoin kasvimaani piti olla tällainen....kunnes tuli heinäkuu ja helteet! Ja nyt poka kasvaa!

Eivät murheet silti siihen loppuneet. Minä kun istuttaessa tein niin että laitoin eturivin kolmeen laatikkoon tilaamamme mullan lisäksi vielä kaupan puutarhamultaa, ja takariviin en. Ja nyt näytti siltä että tuossa sekamullassa eturivissä kosteus pysyi paremmin ja kasvitkin näyttivät elinvoimaisemmilta.


Tomaatit ovat koko kesän möllöttäneet puskassa, mutta punaa ei olla saatu koska 
lämpöä ja aurinkoa ei ole ollut nimeksikään.


Pienet lehtikaalin alut ovat maistuneet jollekin muulle jo kovasti enkä usko että saamme 
siitä itse nauttia tänä kesänä muutakuin visuaalisesti...


Eturivissä ainoastaan yksi laatikko, johon sekoitin toisen mullan joukkoon tuota kaupan multaa, pukkasi hirveästi rikkaruohoa...

porkkanaa ja sipulia

Ja takarivi taas... oli ihan oma lukunsa!


Se oli kauttaaltaan kärsineen näköinen ja rikkaruohoja tuppasi sentin välein vaikka niitä koitti nyhtää parhaansa mukaan. Maa oli sen verran kovaakin, ettei ne ihan juurinensa kaikki lähteneetkään irti. Kyllästyin totaalisesti tuohon näkyyn ja kuivuuteen sekä noihin rikkaruohoihin, ja mies haki kaupasta puutarhamultaa, ison säkin jokaiseen takarivin laatikkoon.



Yleiskuva muuttui samantien paremmaksi, ennen multien levittämistä kitkin suurimmat rikkaruohot pois mutta pienet jäivät alle ja toivon että sinne kuolevat eivätkä saa lisäintoa uudesta ravinteikkaasta mullasta. Näky oli toki parempi ja toivoin että se vaikuttaisi pidempäänkin ja puolikuihtuneet kurpitsat saisivat lisää kasvuvoimaa.

Nyt, tasan viikkoa myöhemmin laatikot näyttävät tältä:


Salaatinlehdet ovat jo valmiita syötäviksi

Kuin myös retiisit, namm

Tomaatit ovat alkaneet punastella ihan muutamassa päivässä auringon porottaessa

 Kurpitsat ovat ottaneet kunnon kasvupyrähdyksen viikossa..

 ..kukkivat jo komiasti melkein kaikki, isot ja pienet..
 

 ..ja kurpitsan alkuja on jo useampi kymmentä!!!!!

Kasvimaan rehevin ja vihrein laatikko, herneet, punajuuret ja rucola

Punajuuret ovat kasvattaneet jo komiat varret, mitäköhän maan alla tapahtuu?

 Herneet alkoivat kukkia viikonloppuna, eiköhän pian ilmesty jo palkojakin

Jopa maissit, joiden pelkäsin kuihtuvan kasaan ohuine varsineen, ovat paksistuneet ja pukkaavat uutta vartta koko ajan korkeammalle, JES!

Kasvien kannalta masentavasta kesäkuusta huolimatta jotain on mennyt oikein, koska lähes kaikki nyt jo kasvavat ihan iloisesti niinkuin pitääkin, ja multauudistus oli selvästikin hyvä asia! Suurin osa rikkaruohoista tukahtui alle, ja ne isot jotka ovat uskaltautuneet pintaan, olen napannut heti pois ja laatikot näyttävät tosi siisteiltä nyt. Olen niin ylpeä niistä enkä malta odottaa että satoa alkaa tulla lisää. Tähän mennessä olemme päässeet maistelemaan retiisejä, rucolaa ja huomenna maistetaan salaattia. On tämä kesä ja viherpeukalointi palkitsevaa hommaa!!!

Satorikasta kesänjatkoa muillekin!

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Isyyspakkaus!

Minulla on ollut tässä jo muutaman viikkoa projektin alla yllätys miehelleni, nimittäin isyyspakkaus! Kuulin jossain vaiheessa raskautta, että jotkut naiset ovat sellaista miehelleen keränneet ja antaneet ja innostuin heti; tuo minunkin on toteutettava! Niinpä aloin tehdä listaa paperille mitä haluaisin oman mieheni pakkaukseen laittaa, ja lähdin hankkimaan tavaroita. Osa piti tilata nettikaupasta ja osan löysin ihan oman kaupungin liikkeistä ja marketeista. Voi että miten ihanaa oli hekumoida ajatuksella siitä kun mies sen paketin saa ja yllättyy!!!

Kun paketti oli lähes valmis, eräs tuttu vinkkasi hänen tehneen "virallisen" kela-kirjeenkin miehellensä, ja innostuin siitäkin. Sain kirjeen pohjan ja muokkailin sitä meille sopivaksi. Siitä tuli tällainen:


Melko aidon oloinen tuohon isyyspakkauksen toimittamiseen saakka!

Sitten piti keksi mistä saan Kelan virallisen kirjekuoren. Tuskin mielellään jakelevat niitä Kelassakaan, joten päätin odottaa että oma vanhempainrahapäätökseni tulee. Siitä saisin kuoren ehkä jopa avattua suht ehjänä auki ja käytettyä sitä. Kun kirjettä tai päätöstä ei kuulunut (eikä ole vieläkään tullut, huoh), kaivoin edellisen kela-kirjeeni postin joukosta ja koska olin repinyt sen apinanraivolla auki rikkoen koko yläreunan, piti miettiä miten siitä saisi avaamattoman näköisen. Sitten keksin:


Ostin uusia kirjekuoria, ja leikkasin kelakuoren sivut auki ja tasin etupuolelta yläreunan. Onnekseni repeämät olivat takapuolella joten ne eivät tulleet näkyviin. Leikkasin uuteen kuoreen tuon läpinäkyvän luukun kokoisen (tai hiukan isomman) aukon, ja liimasin kelakuoren siiihen päälle. Näin uuden kuoren läppä peitti aidon kela-kuoren repäisykohdan ja vaikka itse sanonkin, meni aivan täydestä!!!


Vielä näytti vähän ruttuiselta, mutta kun sain kirjeen sisään ja kuoren kiinni, olisi aika tarkkasilmäinen pitänyt olla jos olisi jaksanut kelakirjettä niin syynätä että pieni huijaukseni/tuunaukseni olisi paljastunut.



Olen älyttömän tyytyväinen lopputulokseen, ja kotona odotellessani ajan kulumista kunnes se vihdoin tulisi viisi, jolloin mieheni pääsee töistä, tuntui aika matelevan ja sykkeeni ei laskenut varmaan koko päivänä alle sadan ollessani niin jännittynyt. Mies kävi töiden jälkeen vielä kahdessa kaupassa, sekä hakemassa meille pizzat, ja olin jo räjähtämäisilläni jännityksestä kun hän vihdoin pääsi puoli seitsemän maissa kotiin. Olin vienyt neljän aikaan postilaatikkoon muiden päivän postien sekaan tuon kuoren ja viestitin miehelleni että muistaa napata postin. Hänen ihmetellessään miksen minä ollut sitä hakenut, vetosin siihen että kotiin ajaessani oli niin kova pissahätä etten voinut pysähtyä laatikolle! Täydestä meni! Kun hän vihdoin saapui kotiin, heitti hän postit vilkaisematta pöydälle ja iski pizzan kimppuun. Söimme kaikessa rauhassa enkä tiennyt miten päin olisin siinä syönyt ja ollut kun jännitti niin kamalasti. 

Ruoan jälkeen siivosimme pöydän ja mies oli menossa jo olohuoneeseen lepäilemään, kun en enää kestänyt ja siinä "touhutessani tiskipöydällä" kysyin ohimennen

"Joko se mun vanhempainrahapäätös muuten tuli kelalta?" Mieheni vastasi:
"Tuli muuten vissiin joku kirje kelalta, mikähän se oli.." 

Ja meni katsomaan. Hämmästyi huomatessaan että se onkin hänelle ja avasi sen. Ihmeissään luki ensimmäiset rivit ääneen ja yhtäkkiä vaikeni kohdassa jossa mainitaan isyyspakkauksen löytyvän terassilta. Ilme muuttui vekkuliksi ja hän katsoi minuun kysyvällä ilmeellä ja nähdessään odottavan virneeni repesimme molemmat nauramaan ihan täysillä.. sillä erotuksella että hormoonini sekoittivat oman nauruni noin sekunnissa itkuksi, mutta siihenhän ollaan jo molemmat totuttu. Kyllä siinä hetki halailtiin ja naurettiin ja mies luki kirjeen loppuun nauraen. Sitten hän haki paketin terassilta ja nauroi uudelleen nähdessään sen.


Alunperin en aikonut pahvilaatikkoon laittaa KELA-logoa, mutta kun ainoa sopivan kokoinen pahvilaatikko minkä kaupasta sain oli:


...joten olihan tuo Ranskalainen moniviljaleipä pakko saada peitettyä jollain. Tulostin suuren logon päälle niin sai laatikkokin vähän vakuuttavuutta, vaikkei äitiyspakkauksenkaan laatikossa mitään mainintaa Kelasta ollut.

Avattuaan laatikon ensimmäisenä vastassa oli pakkauksen sisällysluettelo, jonka mies luki kokonaan läpi ennenkuin katsoi itse laatikkoon. 


Itsehän en olisi mitään papereita malttanut katsoa vaan viskaissut ne sivuun ja tonkinut heti laatikon kauttaaltaan, mutta tässä on taas nämä miehen ja naisen erot! Heh.


Tuo kuvan hymy ei kyllä häipynyt kasvoilta pitkään aikaan kun laatikkoa tutki ja paperit luki, ja kiitteli moneen kertaan vielä illan mittaa uudelleen ihanasta yllätyksestä! 

Moni sanoo että saamisen ilo on parempi kuin antamisen ilo, mutta siinä ovat kyllä minusta väärässä. Eihän tuollaisia fiiliksiä ja jännityksen sekä onnen tunteita saa mistään muusta kuin juuri tällaisesta yllättämisestä ja antamisesta. Siitä että näkee miten toinen ilahtuu ja tykkää saamastaan! 


Siinä se nyt on! Isyyspaketti! Siellä on vaikka ja mitä, enkä kaikkia ala luettelemaan, mutta tärkeimmät:

- Super-ISI t-paita
- Vauvalle pari bodya ja muita vaatteita kivoilla teksteillä
- Ruokalappu (Tähtää ylemmäs isi!) 
- Vauvanhoitotarvikkeita
- Pari hauskaa tuttia (esim. mute button -tutti)
- Kylpypyyhe hupulla ja pari kylpylelua
- Vaippapaketti
- Isälle karkkia, Teho-energiajuoma jotta jaksaa kiperät paikat, kahvipaketti väsymyksen ehkäisyyn, korvatulpat silloin kun äiti on yöhoitovuorossa, Mynthoneja tiukkoihin paikkoihin mussuteltavaksi, juttuja vähän äidin ja isän kahdenkeskiseen aikaan sekä viimeisenä muttei vähäisimpänä
- Hans Välimäen Mummola -kotiruokakirja, josta löytyvät perus kotiruokaohjeet lyhyillä yksinkertaisilla resepteillä, jotka jaksaa jopa mies lukea. Näin saadaan isistäkin huippukokki perheelle.

Kyllä se mies ilahtui ja tykkäsi kauheasti yllätyspaketistaan enkä itsekään ole vielä täysin toipunut onnesta jota koin sen antaessani. Suosittelen kyllä kaikille. Ja kun tässä kesälomaillessa tuota aikaa on riittänyt väsäillä niin tottakai käytin sen hyödyksi.

Vielä 7 viikkoa laskettuun h-hetkeen. Vähiin käy!