maanantai 25. maaliskuuta 2013

Iki-ihana Il Divo!! <3

Eilen vihdoin koitti se kauan odotettu ilta, Il Divon konsertti Helsingin Hartwall-areenalla. Liput on kutkuttaneet jo viime vuoden puolelta makkarin pöydällä odotushermoja, ja nyt, vihdoinkin päästiin lähtemään matkaan.


 Menomatka autolla sujahti hetkessä. Unohdin ottaa Il Divon levyn mukaan autoon, joten matkasimme täydessä hiljaisuudessa (keskustelua lukuunottamatta) kohti unelmaa. Muistan kun ensimmäisen kerran kuulin mooooonta vuotta sitten Il Divon kappaleen, ihastuin heti kappaleessa kumahtaneeseen matalaan baritoniin. Törmäsin ihan sattumalta kyseiseen kvartettiin, sillä vuosien takaisen joulun tienoilla kuuntelin Celine Dionin joululauluja ja olin juuri ihastunut Celinen ihanaan kuulaaseen naisääneen, kun "I believe in you (Je crois en toi)" kappaleen mukana alkoivat laulaa nämä neljä miesääntä. Riensin tottakai heti etsimään netistä lisää tätä ihanaa musiikkia, jonka tyyliä en vielä osannut erottaa. Kuuntelin kaikki siihenasti ilmestyneet kappaleet ja olin lumoutunut! Vilunväreet nousivat iholle kuunnellessani oopperamaista laulua, "kailotusta" niinkuin mieheni ja moni muu sanoo, mutta kyyneleet silmissä kuuntelin myöhemmin lempikappaleiksini muotoutuneita "Isabel", "Unchained Melody" ja "Regresa A Mi" jossa pidän myös ihanasti tunnelmallisesta musiikkivideosta.


Tietysti nuorena tyttösenä minuun iski myös tummien etelänmiesten ulkonäkö, jonka olen sittemmin todennut AIVAN liian lipeväksi ja imeläksi makuuni.... :D Mutta täytyy sanoa, että nyt istuessani omalle numeroidulle paikalleni areenan sivulla, tunsin sen saman jännityksen ja ihastuksen tuohon ääninelikkoon minkä ensi kertaa kappaleita kuunnellessani. Jännitystä on tosi vaikea kuvailla, mutta parhaiten se kuvastuu sanoista odotus, vapina, kutkutus, onni... Kun sitten vihdoin valot himmenivät ja ensimmäiset sävelet kajahtivat hallissa, tunnistin sen heti Titanicin tunnussäveleksi "My heart will go on".. Vähän kliseinen, mutta todella vaikuttava alku! Taustatauluilla liplatti aallot, ja Il Divo -odotusjännitystunnelma yhdistettynä Titanic-nostalgiaan oli tarpeeksi saamaan silmät kostumaan jo kättelyssä. Yhtyeen oma orkesteri alkoi soittaa ihanaa melodiaa, ja neljä tummapukuista miestä käveli rauhallisesti valomeren keskeltä lavalle.


Kappale kappaleen jälkeen sain lumoutua muistoja herättävistä balladeista ja uusista menevämmistä kappaleista.....koko ajan odottaen kohokohtaa, Isabelia.



Saimme kuulla juuri niitä parhaita, ja vanhempiani miellytti varmasti erityisesti cover-versio Elviksen kappaleesta "Can't help falling in love".


Kuvia en kauheasti ottanut konsertista, ensinnäkin koska istuimme niin kaukana, että sumu ja hämäryys häiritsi kuvatarkkuutta, ja halusin ihan rauhassa nauttia suurimmasta osasta konserttia. Muutaman videonkin sain napattua kamerallani, todeten että videoissa äänenlaatu on ihan huippua ja kuvalaatu parempi mitä kaukaa kuvatuissa kuvissa! Rakastan kameraani! :D Tässä itse kuvaamani video kappaleesta "Every Time I Look At You".


Yksi konsertin kohokohdista oli, kun miehet mustissa alkoivat laulaa"I will always love you" -kappaletta. Se ei sinällään liity millään ihmeellisellä tavalla elämääni, mutta on lempisarjani lempijaksostani lempipätkä, jonka olen katsonut monta kymmentä kertaa itkien.
Konsertin päätöskappale oli Andrea Bocellin "Con Te Partiro", joka tuli viimeistään edellisvuonna tutuksi suomalaisille Putous-hahmo Munamiehen esittäessä herkän tulkintansa siitä ko. sarjassa.


Tämäkin video on itse konsertissa kuvaamani. Videoiden pienentäminen vähän sumensi kuvaa, mutta ääni onkin tärkein! :) Tätä konserttia tulen varmasti muistelemaan vielä usein! <3

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Kevätuudistuksia ja karppileipien vertailua..

 On niin ihanaa kun ilmat on muuttuneet paljon keväisemmiksi ja aurinko on paistanut joka ikinen päivä pian parin viikon ajan. Aamullakin tuntuu jopa lähes virkeältä töihin lähtiessä. :) 
Tällä viikolla päätin kävästä läheisessä Honkkarissa ostamassa pari viherkasvia kevään lisäpiristykseksi. Siellä olikin joitain euron planttuja rivipäin ja valitsin kolme mieluisinta.


Kaksi laitoin uusimman orkidean viereen pöydälle ja yhden maustehyllylle työtasolle. Nyt on keittiössä enemmän vihreää sekä työtasolla, että pöydän päässä. 


Olen tässä karppaillessani vertaillut koko ajan melkoisesti eri tuotteiden hiilaripitoisuuksia, ja se alkaakin pikkuhiljaa tympiä. Olisi mukava jo saada sellainen vakiosatsi mitä aina voi hakea kaupasta, ilman että sihrustaa hiilareita pikkuruisista etiketeistä...
Nyt on kaupoissa tietääkseni neljää eri "karppileipää", joista olen testannut nyt kaikkia! Kaksi vaaleaa, ja kaksi tummaa leipää.


Vaaleista en välitä kyllä kummastakaan, molemmissa on joku todella outo sivumaku joka oikeastaan kyllä on ihan se ainut maku. Koitin käyttää näitä Karppisen sämpylöitä hampurilaisessa, mutta maku ei peittynyt tarpeeksi. Taisivat jäädä yhden kerran maistiaisiksi.


Tummista leivistä toinen ei juurikaan maistunut ruisleivältä, ihan hyvältä kyllä. Tämä kuvan leipä taasen oli aivan kuin normaali reissumies.... eivätkä hiilarimäärätkään niin matalat olleet.
Kokeiluista viisastuneena päätin vastedes ostaa joskus harvoin Skarppi ruikkaria ruisleipähimotukseen, mutta pääsääntöisesti tehdä leipäni ihan itse! :)


Niin valmistui kaksi pellillistä ihania juustoisia ja seesaminsiemenisiä mantelileipäsiä. Maku on niin ihana, ettei väliin tarvitse laittaa välttämättä kuin margariinia ja avot! <3 Toki pikku siivu leikkelettä tuo mukavan lisäsilauksen! Taidanpas mennä nytkin haukkasemaan siivut iltapalaksi.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Niin se aika vaan rientää, että enää on alle kaksi kuukautta häämatkamme, eli kuukauden Interreilin alkuun. Tämä on pitkäaikainen haave, jonka päätimme toteuttaa nyt kun häistä on kulunut vuosi ja ollaan saatu säästettyä tarpeeksi. Reittiä on suunniteltu ja käännelty ja väännelty ja muokattu lukuisia kertoja, ja vihdoinkin se on saavuttanut ainakin lähes lopullisen muotonsa. Siitä myöhemmin lisää, mutta alkupiste on päätetty. Ja se on:



Tällä viikolla on koluttu netistä kaikki mahdolliset Pariisin lennot ja hotellivaihtoehdot, ja jo alkuviikosta varasimme suoran lennon Helsingistä Pariisiin toukokuun puoliväliin, ja eilen VIHDOIN teimme päätöksen lopullisesta hotellivalinnasta. Ongelmitta se ei sujunut, sillä Pariisi on jaettu 20 kaupunginosaan, emmekä tienneet yhdestäkään mitään. Aivan keskustan hotellit olivat niin järkyttävän hintaisia, ettei niitä uskaltanut katsoakaan, mutta rajattuamme kovasti kehutun Montmartren pois sen kaukaisen sijainnin takia (ajattelimme liikkua mahdollisimman paljon kävellen) sekä levottomat alueet, päädyimme 15. kaupunginosaan. Hotelliltamme on Eiffeltornille reilun kilometrin matka, ja muutenkin melko hyvällä sijainnilla. Ja toki metrolla pääsee helposti mihin vain haluaa mennä. Uskon, että neljän päivän kaupunkilomalla ehdimme nähdä edes muutamia paikkoja paremmin. Pariisin suunnitelmista lisää myöhemmin.

En ole kovastikaan viime aikoina kirjoitellut tänne, ja sillä on osittain ollut jopa hyvä syy. :D
Tykkään viikonloppuisin miettiä, mitä tänne kirjoittelisin seuraavalla viikolla, mutta nyt viikonloput on olleet niin täynnä lastenvahtimishommia, etten ole suonut ajatustakaan blogille, ikävä kyllä.
Töissä olen saanut vähän noottia siitä etten ole päivitellyt täällä, mutta jos nyt saisin ryhdistäydyttyä.
Tässä siis viikonlopputunnelmia edellisiltä viikonlopuilta...