lauantai 17. tammikuuta 2015

Harrastuksia.

Aloin jo aika pian vauvan synnyttyä suunnitella mitä kaikkea kivaa keksimme yhdessä jo vauvavuoden aikana, kun vauva ei varsinaisesti vielä itse leiki niin paljon. Vauvauinti tuli heti mieleeni ja nyt vihdoin tämän vuoden alussa toiveikkaana ilmoittuduimme ensi sunnuntaina alkavaan vauvauintiin. Osallistujat arvottiin, joten saimme jännittää tiistaihin saakka pääsemmekö mukaan. Iltapäivällä vaunulenkillä puhelimeni soi ja sain kuulla että olemme ryhmässä! Olen ihan intoa piukassa, ja jännittääkin. Keskiviikkona oli infotilaisuus, jonka jälkeen kävimme ostamassa Onnille pienenpienet siniset muumi-uikkarit. Niitä piti tietenkin sovittaa kaupassa ja voi sitä riemua kun meidän pieni sumopainija-kroppainen vauveliini näki itsensä muumi-kokouikkareissa peilistä. Kikatus alkoi aina vaan uudestaan. Mitä mahtoi miettiä :D

Toinen harrastus tälle keväälle alkoi tänään. Nimittäin vauvamuskari! Olin vähän myöhään liikenteessä kun muistin vasta joulukuun viimeisien päivien aikana etten ole soittanut muskarista. Yritin soittaa mutta turhaan. Lomalla olivat.
Niinpä tammikuun alussa puhelimeni soidessa aamulla kahdeksan jälkeen (jolloin TODELLAKIN nukumme vielä sikeästi Onnin kanssa) en uskaltanut olla vastaamattakaan kun en tiennyt kuka vieraasta numerosta soittaa. Vastasin ja muskaristahan se. Hän oli palannut töihin ja huomannut sähköpostini ja halusi soittaa välittömästi, sillä vauvamuskarissa oli enää yksi paikka vapaana ja pitihän Onnin sinne päästä ennenkuin joku vie sen nokan edestä. Voi miten ihanan ajattelevainen täti siellä! Niinpä Onni sai paikan, vaikkakin hieman vanhempien (5-8kk) ryhmästä. 4,5kk hän oli nyt muskarin alkaessa joten eiköhän me joukkoon sopeuduta.



Ja oli kyllä ihana vauvamuskari! Jos tästä äitiydestä ja kotiäitiydestä voi vielä enemmän nauttia kuin tähän asti niin nyt kyllä on sellainen olo että olen löytänyt sen mitä olen kaivannutkin. Ihana nähdä muita mammoja ja vauvoja ja päästä jutustamaan. Muskari kestää kaksi tuntia, ensimmäinen tunti on musiikkileikkejä ja liikuntaleikkejä vauvojen kanssa, ja toinen tunti sitä varten että vauvat saavat touhuta ja temmeltää lattialla lelujen seassa ja me äidit juoda kahvia ja jutustella keskenämme. Odotan kyllä paljon näiltä harrastuksilta, ja jännitänkin vähän sunnuntaita. Onneksi mies tulee myös vauvauintiin joten voimme yhdessä nauttia koko perheen kesken yhteisestä ajasta.

Kuvat on napattu internetin ihmeellisestä maailmasta eivätkä siis ole meidän muskarista. Sieltä sitten myöhemmin.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Ihanuuksia OB:ssa!

Minulle tulee kaksi ompelulehteä kestotilauksella; Suuri Käsityölehti on tullut jo pari vuotta, ja Ottobren äitini tilasi minulle joululahjaksi. SK:ssä on paljon kaavoja aikuisille ja muutama lapsille, kun taas OB on jaettu niin että neljä numeroa vuodessa on ainoastaan vauvojen ja lasten kaavoja ja kaksi numeroa naisten kaavoja. Tuohon SK:een olen ollut pitkään jo tosi pettynyt; ihan ihme malleja eikä ollenkaan sellaisia ihan perustavallisia käyttövaatteita, joten päätin lopettaa sen tilauksen. Niitä saa kirjastosta lainaan ja jos niin hyvä numero tulisi että olisi oikein useampi toteutettava malli niin sen saa irtonumeronakin ostaa kaupasta!

Ottobre taas on melko uusi tuttavuus ja siihen olen hyvinkin tyytyväinen. JOKAISESSA lehdessä on toteutettavia malleja ja aivan ihania vaatteita jotka osa on hyvinkin helppo tehdä ja osassa on vähän haastettakin. Ja suloisia pieniä yksityiskohtia jotka voi joko tehdä tai jättää tekemättä. Eilen postiluukusta kolahti molemmat lehdet!


SK:stä löysin yhden ihan kivan näköisen mekkosen, jota saatan jopa kokeillakin.


Noissa on vaan se vikana että kaavoja pitää lähes aina muokata, ja välillä aika paljonkin että vaatteesta saa istuvan. Monet pussittavat joka puolelta. Vaatii siis pitkää pinnaa ja hermoja, jotka välillä ovat hieman kadoksissa ainakin allekirjoittaneella kaavojen suhteen!

Ottobre ei pettänyt taaskaan! Uuden OB:n avaaminen on kuin karkkipussiin kurkkaisi! Paljon on kaikkea ja aina on mukana niitä parhaimpiakin herkkuja! Tässä pari näytettä.


Tältä aukeamalta heti pääsevät testiin nuo ihanaiset housut vas. yläkulmassa. Aivan ihanan malliset!


Tältä aukeamalta ajattelin tehdä molemmat. Vasemmalla olevan haalarin ulkokäyttöön vaunupäikkäreille ja oikeanpuoleisen ihanan leikkihaalarimallin haluan myös testata. Näyttäisivät juuri sopivilta malleilta Onnille, jolle ei mitkään makkarankuorivaatteet sovi.

Painunkin tästä piirtämään housukaavoja, kuvat lopputuloksesta tulevatkin tuota pikaa! ;)

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Uuden vuoden lupauksia...

Niin alkoi taas uusi vuosi, 2015. Hui!

Viime vuosi oli yksi elämäni rankimmista mutta ehdottomasti myös paras. V. 2013 jouluaaton aattona teimme plussatestin, ja saimme näin parhaan joululahjan; odotin vauvaa!!! Se joulu meni ihan vauva- ja raskaushuumassa.

Seuraavalla viikolla alkoi jo närästys ja lievä kuvotus. Uutena vuotena jännitin pystynkö syömään aivan kaikkea herkkua mutta hienosti meni alas. Muutaman päivän päästä närästys alkoi olla jo melko voimakasta, eikä mennyt kuin viikko niin alkoi aamupahoinvointi ja oksentelu. Kaikesta huolimatta olin onnellisempi kuin ikinä, sillä tähän kaikkeen syypää oli mahassani kasvava aivan ihana pieni ihmisen alku <3

Kävimme varhaisultrassa varmistamassa että tällä kertaa siellä varmasti on elävä pienokainen, ja pikku sydän siellä pamppailikin hurjasti. Kuulosti aivan junan puksutukselta ja näytti jo silloin maailman kauneimmalta! Jäinkin sairaslomalle jo heti kun työt alkoivat joululoman jälkeen, ja sitä kesti kolmea testityöpäivää lukuunottamatta toukokuun alkuun saakka. Tuo 4kk pätkä oli kyllä yksi elämäni rankimmista. Aamupahoinvointi muuttui nopeasti kokopäiväpahoinvoinniksi, eikä mistään ollut apua. Piti vain elää pahan olon läpi päivittäin. Joskus toki parempia päiviä, jolloin pahoinvointi loppuikin yllättäen jo vaikka klo 15. Silloin nautin täysin rinnoin! Jouduin kerran myös tiputukseen, koska oloni heikkeni niin oksentelusta. Makoilin tipassa muutaman tuntia, ja illalla oli pakko mennä ihan ravintolaan syömään kun oli niin hyvä olo. Seuraavana päivänä pahoinvointi jatkui. Vasta huhtikuun lopussa päätin kokeilla akupunktiota, koska olin kuullut siitä hyviä kokemuksia raskauspahoinvointiin. Ensimmäisen piikityskerran jälkeen en oksentanut enää kertaakaan, ja toisen jälkeen jäi pois myös pahoinvointi. Palasin töihin ja sainkin kuukauden tehdä töitä ennen kuin kesäloma alkoi, ja myös minun lomani. Toukokuussa pahoinvoinnin helpottaessa kuitenkin liikkuminen oli jo kivuliasta ja välillä vaikeaa. Kesäkuussa kuitenkin kivut ja kaikki vaivat olivat ihan minimissä, ja nautin ihan älyttömän paljon kesäkuusta, vaikka koko kuukausi olikin sateinen ja todella kylmä. Heinäkuu toi mukanaan tappohelteet ja järkyttävät liitos- ja selkäkivut. Ne yhdessä lamauttivat minut lähes täysin kotiin. Maha oli jo niin valtava etten jaksanut tehdä mitään, ja pelkkä ylösnouseminen ja kävely sattuivat niin paljon että tuo hikinen kamala kuukausi unohtukoon nopeasti, kiitos! Elokuussa ilmojen hieman helpottuessa odotin jo  kuun alusta saakka milloin synnytys alkaisi. Toisaalta halusin olla vaikka ikuisesti raskaana ja seurata ihanan pienokaiseni potkuja ja liikkeitä mahassa, toisaalta malttamattomana odotin jo hänen tapaamistaan.  Viimeisen kuukauden kivut olivatkin niin kamalat että vihdoin 28. päivän koittaessa ja supistusten nopeasti tihetessä olin TÄYSIN valmis pullauttamaan vauvan ulos! Synnytys oli kamala, mutta palkinto kaikkein paras ja ihanin! Meille syntyi ihanin vauva mitä ikinä olisimme voineet odottaa, ja nautimme hänestä ihan täysillä. Kuukauden iässä vauva sairastui vakavasti, ja olimme neljä päivää lastentautien osastolla hoidossa. Kaikki oli taas hyvin. Siitä asti olemmekin saaneet loppuvuoden nauttia vauvasta, ja opetella uutta elämää lapsen vanhempina ja perheenä! Vuosi oli aivan ihana! Enkä malta odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jotkut sanovat että aika kultaa raskaus- ja synnytystuskat nopeasti, mutta täytyy sanoa ettei minun muistoni reunatkaan ole vielä alkaneet kullaantua!! Kaikki aikanaan.

Siinä viime vuosi tiiviissä paketissa, ja nyt koitti uusi vuosi ja uudet kujeet! Vauva kasvaa kovaa vauhtia, ja niin minäkin. Tähän oli tultava muutos (minun osaltani, ei vauvan) ja miehen kanssa vähän päätimme tehdä elämäntaparemonttia. Oikeastaan se alkoi jo kesällä kun päätimme kunnostaa tuon ateriarytmin joka oli täysin retuperällä. Aamu- ja iltapalat sekä kaksi lämmintä ateriaa. Ne ovat olleen suht kunnossa siitä asti. Syksyllä aloimme panostaa siihen että tekisimme enemmän ruoat itse ja vähemmän niitä valmisruokia kaupasta. Suht hyvin on sekin sujunut, mutta parantamisen varaa on paljon ainakin minun osaltani. Nämä kun on jo kunnossa, nyt päätimme vähän katsoa mitä sinne suuhun menee. Tein suunnitelman, että kasviksia lisätään jokaiseen ateriaan, ja turhia hiilareita jätetään pois, eli leivät ja vehnät minimiin. Aloitimme myös vähäsokerisen tammikuun joten sokeriakin mahdollisimman vähän ja nekin vähät hedelmistä ja marjoista. Hyvin on mennyt tähän asti, mutta jotenkin tuntui ongelmalliselta saada tällaisia ruokia kasaan suunnittelematta, joten päätin yrittää ainakin tammikuun ajan tehdä ruokalistan aina viikoksi kerrallaan. Ostaa alkuviikosta aineet ja yrittää noudattaa listaa parhaani mukaan. Näin kaikkiin ruokiin olisi ainakin ainekset eikä tulisi niin paljon osteltua niitä turhia höttöruokia. Voin tästä raportoida myöhemmin miten sujuu.

Olin eilen hyvinvointi-illassa jossa oli esittelijä esittelemässä Foreverin Aloe Vera -tuotteita, joita käytinkin jo ennen raskautta. Nyt päätin jatkaa juomien juontia, pari litraa minulla onkin säästössä. Kutsuilla oli myös elämäntapavalmentaja Pauliina kertomassa hyvistä elämäntavoista ja erityisesti ruoan vaikutuksesta hyvinvointiin. Sain monia hyviä vinkkejä. Hänkin korosti nimenomaan ateriarytmiä ja sitä kasvisten määrän tärkeyttä.

Sain myös vastauksen ongelmaani. Olen tässä terveellisesti syötyäni kohdannut ongelman. Iltanapostelu. Iltaisin minulle tulee himo napostella jotain, enkä pysty olemaan napostelemattakaan. Kun saa vauvan nukkumaan ja istahtaa sohvalle telkkarin ääreen tai koneelle, PITÄÄ olla jotain naposteltavaa. Yleensä käyn jääkaapilla vähän väliä nappaamassa nakin, leikkeleen, jugurtin, riisifrutin, viilin, milloin mitäkin, mutta sehän ei ole hyvästä lainkaan. Pauliina kertoi että pähkinöitä pitäisi syödä kourallinen päivässä. Ja myös hedelmiä olisi hyvä syödä joka päivä. Niinpä ratkaisin asian näin: ostan monia erilaisia pähkinöitä ja teen niistä valmiit kourallisen kokoiset annospussit valmiiksi (jos en, niin syön yhdeltä istumalta koko pussin tyhjäksi) ja joka ilta otan yhden pussin naposteltavaksi. Myös hedelmiä en syö päivän mittaan vaan säästän senkin iltaan jotta saan lisänaposteltavaa, mutta terveellisesti. Jos näiden lisäksi vielä tarvitsen jotain, otan kurkunsiivuja tai vesimelonia. Katsotaan miten tämä tulee toimimaan. Motivaatio on ainakin kova. 

Emme kuitenkaan ala hifistelemään ruokien kanssa vaan yritämme karsia turhia höttöjä pois ja lisätä kasvisten määrää ja katsotaan mikä on vaikutus. Olen huono syömään kirpeitä marjoja, mutta siihenkin ratkaisuna (koska joka päivä pitäisi syödä muutamaa erilaista marjaa jotta vitamiineja tulee monipuolisesti) löysin smoothien. Kun laitan makeita marjoja smoothieen enemmän kuin kirpeitä, maku pysyy makeana eikä siihen edes tarvitse lisätä sokeria. Jokapäiväiseen smoothieeni on nyt kuulunut (toistaiseksi jokapäiväiseen, katsotaan koska kyllästyn ja kaipaan vaihtelua) mansikoita, vadelmia, punaherukoita, mustaherukoita ja avocado. Lisäksi olen välillä laittanut mangoa, mustikkaa tai mitä hedelmää sattuu hedelmäkipasta löytymään. Rahkaa en enää siihen laita vaan vettä jotta siitä tulee juoksevampaa. Joskus turkkilaista jugurttia jos haluan tuhdimpaa.


Tuon yhteisen lisäksi olen ottanut päiviini vähän lisähaastetta. Alunperin suunnittelin että alan käydä jumpissa ja vesijumpassa mutta koska vauveli ei huoli ollenkaan enää pulloa, en pysty iltaisin niin pitkäksi aikaa lähtemään minnekään, joten jumpat on tehtävä kotona. Tilasin Callanetics-jumppadvdn ja sen lisäksi haastoin itseni kahteen eri haasteeseen. Ensimmäinen on 30 päivän lankkuhaaste:


Ja toinen on "peppuhaaste" :


Siinä on haastetta tammikuulle ihan tarpeeksi! Otan ennen-kuvan (en aio kyllä täällä julkaista) ja jälkeen kuvan jotta näen onko näistä ollut kuukauden ajalla mitään hyötyä.

Meidän uuden vuoden lupauksemme oli syödä terveellisemmin ja pitää ateriarytmit kunnossa, mikäs sinun on?

maanantai 5. tammikuuta 2015

Loppuvuoden ompelukset.

Loppuvuosi 2014 oli jotenkin niin hektinen ja tiivis etten saanut aikaiseksi paljoa bloggailla vaikka ompelinkin jonkin verran (vähemmän kuin olisin halunnut). Siksipä teen tällaisen yleispostauksen ompeluksistani marras-joulukuun ajalta.

 Väsäsin Ottobren ilmaisohjeen avulla ystävän vauvalle kypärämyssyn iki-ihanasta Siiri&Myyry -kankaasta, ja meidän Onnimonnin pää sai olla koepäänä kokoa arvioidessa. Se (myssy, ei Onnin pää) lähti joulupaketissa Ouluun, ja ilmeisesti oli ihan pidetty lahja! :)


Seuraavaksi halusin tehdä Noshin norsukankaasta pikkuisen viltin minimiehelle! Tilasin norsun ja sinisen kankaan aiemmin syksyllä olleesta Facebookissa järjestettävästä Kankaiden väri-iltamasta, ja siitä sai juuri kivan kokoisen viltin (joka nyt oli hukassa kun yritin sen löytää kuvaa varten, joten kuva tulee myöhemmin). Jäljelle jäi kangasta jonkin verran, ja siitä tein vielä koon 74 bodyn OB 6/12 Kisuliini-kaavalla, muunnellen sitä hieman.



Osallistuin vihdoin ensimmäistä kertaa Facebookin ompeluryhmässä joka perjantai järjestettävään ompeluhaasteeseen jossa kahden tunnin aikana pitää ommella vaate. Joskus aihe on ennaltamäärätty, tai jokin ompeluksen osa, tai sitten niinkuin tälläkin kertaa, piti tilata tietystä nettikaupasta yllätyspaketti, joka tuli postissa alkuviikosta, ja sen sai avata vasta samana päivänä ja valmisteluja sai tehdä, muttei koskea kankaaseen ennen kuin kello löi 21 illalla ja haasteaika käynnistyi. Paketista paljastui aivan ihanat kankaat, Sade-panda ja siihen sopiva raitakangas. Valitsin OB:sta raglanhihaisen paidan kaavan koska ajattelin ehtiväni sen tekemään kahdessa tunnissa, mutta tietysti juuri sinä iltana Onni oli kovin tarvitsevalla päällä enkä pystynyt ompelemaan kuin ehkä tunnin. En ollut leikannut edes kaavoja ennen, joten ompeluaikani ylittyi jonkin verran, mutta ei se mitään, hauskaa oli ja Onni sai tulevaisuuteen (80-kokoisen) hienon paidan.


Ilokseni kuulin tämän haasteen jälkeen vielä voittaneeni arvonnassa kyseistä sadepanda-kangasta neljä isoa palaa! Oli kyllä huippua kerrankin voittaa jotain!

Ennen joulu ompelin vielä veljentytölle joululahjaksi vaalenapunaisesta Siiri&Myyry -kankaasta peruspipon.


Keskeneräisiä ompeluksia on joitain, ja tulevia ideoita varmaan kymmeniä, mutta sain vielä ennen joulua valmiiksi ihanat legginsit itselleni kankaasta jonka nimeä en muista, mutta mustetahroilta sen kuviot minun silmääni näyttävät.


Näiden herkkujen valmistuttua tajusin ettei minulla ole ainoatakaan vaatekappaletta jonka kanssa kyseiset legginsit sopisivat, ja mietintämyssy yrittää yhä miettiä millaisen mekon/tunikan tekisin näiden kanssa mätsäilemään ja mistä kankaasta. Sinänsä helppo värimaailma mutta haluan tehdä jotain ihanaa!

Olen kyllä niin hurahtanut tähän ompeluun, ettei aika tunnu lainkaan riittävän tarpeeksi siihen. Onneksi on n. kerran kuussa järjestettävät (itse järjestän) ompelulanit, joissa yhden päivän ajan saan ommella niin paljon kuin sielu sietää ja mieheni on pikkuisen kanssa, tuoden hänet vain syömään minulle. Käyn toki hypistelemässä ja pussailemassa muissakin väleissä, mutta on ihana kun saa keskittyä ihan täysillä ompeluun, päästää itsensä kunnon flow-tilaan ja antaa mennä.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Joulunviettoa!

Niin hujahti joulu taas kerran ihan hetkessä ohi, mutta tällä kertaa aivan erilaisena kuin ennen.
Saimme viettää ensimmäistä joulua vauvan kera, ja tämä oli vauvelille ainutlaatuinen elämänsä ensimmäinen joulu!!!

Hän olikin melko suurilta osin joulun vetonaula ja keskipiste. Ja se pikkuiselle suotakoon. Oli kyllä elämäni ihanin joulu, se sai jotenkin taas aivan uuden merkityksen päivänselvän lisäksi.

En siitä sen enempiä kirjoittele, kuvat kertokoot puolestaan.


Jouluksi menimme vanhempieni luo lapsuudenkotiini, joka sijaitsee alle 10km päässä kotoamme.



Aito kuusi on vaihtunut jo jokunen vuosi sitten muoviseen allergioiden ja astmaoireiden takia, mutta onhan tuokin komea kuusi! Varsinkin noiden ihania lahjapakettien (ja Onnin) koristaessa sen juurella, ah! Alla isän ja pojan yhteispotretti.



Pikkutonttu pääsi mummun kanssa koristamaan kuusta, ehkä söpöintä ikinä!!!



Joulu sai meidät vanhemmatkin vähän pöllötystuulelle; sitä se loma tekee.




Jouluun tietysti kuuluu lievä ylensyönti, ja söimmekin hulluna ihania jouluruokia, lihoja, laatikoita, juustoja ja siskoni tekemää ihanaa jälkiruokaa. Ja tietysti niitä suklaita. Rasiakaupalla.
Sen vastapainoksi piti myös ulkoilla ihanassa säässä! Yhtenä päivänä käytiin metsässä pulkkamäessä (ei laskettu Onnin kanssa mut Onni nukkui kantorepussa ja mä seurailin muiden laskua) ja toisena kälyni järjesti talviriehan ulkona iltahämärässä. Ja hauskaa oli!



Sain viime hetkillä valmiiksi pikku tonttusemme jouluaaton velourisen tonttuasun (joka paljastuikin niin hikiseksi kankaaksi että paita oli pakko riisua heti lahjojen avaamisen jälkeen), ja  olihan hän suloisista suloisin pikkutonttunen! Ellei jopa joulun suloisin! ;) Lahjojen avauksesta ei tämä tonttu ymmärtänyt mitään, joten me äiti ja isä saimme avata melkoisen paljon paketteja! Kuvassa tutkaillaan parhaillaan lakki kenossa uutta Pingu-lelua/-rättiä.



Joulupäivänä joulunviettoomme yhtyivät veljeni perheineen, ja mukana tietysti aivan ihana pikkuinen meidän vauvelin serkkutyttö! Viime jouluna hän oli se joka ei oikein lahjoja vielä ymmärtänyt, mutta nytpä ymmärsi ja voi sitä riemua aina kun paketti aukesi ja ihmetys ja ihastus valtasi ilmeet.


Kaikkien iloksi poitsu löysi jouluviikolla kielensä! Sitä ulkoilutettiinkin sitten oikein olan takaa koko joulun edestä! Ilmeisesti oli hauska saada kaikki nauramaan!



Päällimmäisenä ja ehdottomasti tärkeimpänä ja rakkaimpana muistona tästä joulusta jäi ihana rakkaus ja perhe! Se, miten sai antaa omalle pienelle turvallisen joulun koko suuren perheen kesken ja viettää aikaa niiden omien rakkaimpien ihmisten kanssa. Ja voi miten tuota pientä ilopilleriä rakastankaan, sitä ei sanat riitä kuvaamaan.

Toivottavasti lukijoillakin oli ihanat joulut ja saitte viettää sen omien läheistenne kanssa!
Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!!