Ihan uus ihanuus!!

Sain sen vihdoin! :) Jotain tuon tyylistä olen haaveillut pitkään tietämättä mitä kuitenkaan haluan! Nyt sen löysin paikalliselta kirpparilta alkuvuonna!

Talonpoikaiskaappi! Alunperin meinasin että se saa päätyä ompeluhuoneeseen, josta tulee vauvan huone sitten kun hän sellaisen tarvitsee, mutta kun se laskettiin odottelemaan lopullista sijaintiaan tuohon keittiön muurin eteen, se jotenkin kolahti. Siihen se kuuluu. Kuvan sijainnista sitä on hieman siirretty nyt oikeammalle ja näyttää paremmalta. Olen kyllä nyt niin onnellinen kaapin omistaja ettei rajaa! Kaiken lisäksi leivinlauta-ongelmani ratkesi tämän myötä (keittiössä ei sellaista ole eikä tilaa sille), sillä tuossa tason alapuolella on iso leivinlauta joka on lähes käyttämättömässä kunnossakin!

Joskus se onni on kiinni aika pienistä jutuista, jotka piristää sitä perusarkea.

Isänpäivähuumaa!!

Vähän myöhässä tulee tämä mutta tässä on ollut hieman hektistä viime aikoina!

Meillä siis vietettiin ihka ensimmäistä isänpäivää tänä syksynä! Olin aivan innoissani järjestäessäni ylläreitä ja lahjahankinnat menivätkin hieman överiksi, mutta kerrankos sitä mies elämänsä ensimmäistä isänpäivää viettää!

Kortti piti tietenkin olla itsetehty, joten Onnin kanssa kävimme ostamassa (Onni nukkui koko reissun) sormivärejä ja korttiainekset, ja äitini avustuksella painoin Onnin pienen jalanjäljen korttiin <3 Taakse tuli koskettava runo isälle.

Lahja piti olla, joten mietin kuumeisesti mikä olisi miehelleni sopiva isänpäivälahja. Olin suunnitellut ostavani jouluksi hänelle kauan vinkumansa Paulig Cupsolo -keittimen, mutta nythän koitti tilaisuuteni yllättää ostamalla se jo isänpäiväksi. Niinpä suuntasimme vauvelin kanssa Cittariin missä se sattumalta oli alennuksessa, ja ostin sen. Siihen piti tietenkin hankkia lisäksi Cupsolo-joulukalenteri jossa oli maisteltavana lähes kaikkia eri makuja. Itselleni myös, luonnollisesti! ;)

Sitten facebook-mammaryhmässämme joku linkitti ihanan Daddy-paidan jossa luki Daddy ja alla oli komeat meksikolaisviikset. Se oli tullut myyntiin Jack&Jones -myymälöihin. No olihan sekin pakko saada tuoreelle daddylle. Molemmissa väreissä. Valkoinen ja harmaa! Viikkoa myöhemmin toinen mamma linkitti heidän myymälässään olevan Daddylicious -paitoja. Sellainen myös. Tummanharmaana. Toinen daddyistä meni isälleni, ja mieheni sai kaksi paitaa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Pitihän omankin isini saada daddy-paitansa.

Ja jotta lahjukset menisivät vielä hieman överiksi, halusin ilahduttaa isukkia sekä aamiaisella että lounaalla, ja hankin aamiaiselle mieheni lemppareita, macarons-leivoksia. KAIKISSA väreissä koska en osannut valita väreistä enkä mauista. Otin kaikkia kaksi koska halusin itsekin maistella. Ensimmäinen meni jo leipomon pihassa autoon päästyäni. Olen toivoton. Mmmm herkullinen kinuski-macaron! <3

Isänpäivälounaalle panostin niinkin valtaisasti että ostin kaiken valmiina. MUTTA vain koska mieheni niin toivoi. Kysyin joskus mikä olisi ihanteellinen lounas, ja hän vastasi "jouluateria". Ostin kaupasta kaikkia eri joululaatikoita ja kinkkurullan. Aijettä.

Kun isänpäiväaamu vihdoin koitti, sydän läpättäen valmistelin aamiaisen keittiössä, kasasin paketit ja onneni kukkuloilla hiivin makuuhuoneeseen laulamaan onnittelulaulua. Pikkuinen lapsosemme ei ollut kovin messissä vaan nukkui koko tämän shown ajan, mutta heräili pikkuhiljaa lahjojen avauksen aikana. Ja kyllähän se tuore isä tykkäsi kovastikin lahjoistaan! Antaa kuvien puhua puolestaan.

Lounastettuamme matkasimme "pappalaan" eli vanhempieni luo viettämään isänpäivää. Isukkikin tykkäsi lahjastaan, ja meillä oli oikein mukavaa. Pikkuinen meni vaunuihin päikkäreille, ja isät ottivat mallia vauvasta.

Kun pikkumies sieltä heräsi, puettiin hänet juhlavaatteisiin ja lähdettiin juhlistamaan suvun vanhinta isukkia eli minun pappaani.

Uudet kuteet ja uus hattu päähän ja menoks! :) Vähän alkoi pientä murua jo väsyttää koko päivän juhlinta ja haukotuksia tuli vähän väliä.

Muutama tuntia mummuloitua olimme lähtemässä kotiin kun sisarukseni houkuttelivat vielä menemään loppuillaksi vanhempieni luo ja sinnehän me sitten päädyimme. Kaikenkaikkiaan ihana ensimmäinen isänpäivä, myös itse isän mielestä! Sanoi sen olleen elämänsä paras isänpäivä, miten se nyt pitää sitten ottaa? :D

Isyyspakkaus!

Minulla on ollut tässä jo muutaman viikkoa projektin alla yllätys miehelleni, nimittäin isyyspakkaus! Kuulin jossain vaiheessa raskautta, että jotkut naiset ovat sellaista miehelleen keränneet ja antaneet ja innostuin heti; tuo minunkin on toteutettava! Niinpä aloin tehdä listaa paperille mitä haluaisin oman mieheni pakkaukseen laittaa, ja lähdin hankkimaan tavaroita. Osa piti tilata nettikaupasta ja osan löysin ihan oman kaupungin liikkeistä ja marketeista. Voi että miten ihanaa oli hekumoida ajatuksella siitä kun mies sen paketin saa ja yllättyy!!!

Kun paketti oli lähes valmis, eräs tuttu vinkkasi hänen tehneen "virallisen" kela-kirjeenkin miehellensä, ja innostuin siitäkin. Sain kirjeen pohjan ja muokkailin sitä meille sopivaksi. Siitä tuli tällainen:

Melko aidon oloinen tuohon isyyspakkauksen toimittamiseen saakka!

Sitten piti keksi mistä saan Kelan virallisen kirjekuoren. Tuskin mielellään jakelevat niitä Kelassakaan, joten päätin odottaa että oma vanhempainrahapäätökseni tulee. Siitä saisin kuoren ehkä jopa avattua suht ehjänä auki ja käytettyä sitä. Kun kirjettä tai päätöstä ei kuulunut (eikä ole vieläkään tullut, huoh), kaivoin edellisen kela-kirjeeni postin joukosta ja koska olin repinyt sen apinanraivolla auki rikkoen koko yläreunan, piti miettiä miten siitä saisi avaamattoman näköisen. Sitten keksin:

 

Ostin uusia kirjekuoria, ja leikkasin kelakuoren sivut auki ja tasin etupuolelta yläreunan. Onnekseni repeämät olivat takapuolella joten ne eivät tulleet näkyviin. Leikkasin uuteen kuoreen tuon läpinäkyvän luukun kokoisen (tai hiukan isomman) aukon, ja liimasin kelakuoren siiihen päälle. Näin uuden kuoren läppä peitti aidon kela-kuoren repäisykohdan ja vaikka itse sanonkin, meni aivan täydestä!!!

Vielä näytti vähän ruttuiselta, mutta kun sain kirjeen sisään ja kuoren kiinni, olisi aika tarkkasilmäinen pitänyt olla jos olisi jaksanut kelakirjettä niin syynätä että pieni huijaukseni/tuunaukseni olisi paljastunut.

Olen älyttömän tyytyväinen lopputulokseen, ja kotona odotellessani ajan kulumista kunnes se vihdoin tulisi viisi, jolloin mieheni pääsee töistä, tuntui aika matelevan ja sykkeeni ei laskenut varmaan koko päivänä alle sadan ollessani niin jännittynyt. Mies kävi töiden jälkeen vielä kahdessa kaupassa, sekä hakemassa meille pizzat, ja olin jo räjähtämäisilläni jännityksestä kun hän vihdoin pääsi puoli seitsemän maissa kotiin. Olin vienyt neljän aikaan postilaatikkoon muiden päivän postien sekaan tuon kuoren ja viestitin miehelleni että muistaa napata postin. Hänen ihmetellessään miksen minä ollut sitä hakenut, vetosin siihen että kotiin ajaessani oli niin kova pissahätä etten voinut pysähtyä laatikolle! Täydestä meni! Kun hän vihdoin saapui kotiin, heitti hän postit vilkaisematta pöydälle ja iski pizzan kimppuun. Söimme kaikessa rauhassa enkä tiennyt miten päin olisin siinä syönyt ja ollut kun jännitti niin kamalasti. 

Ruoan jälkeen siivosimme pöydän ja mies oli menossa jo olohuoneeseen lepäilemään, kun en enää kestänyt ja siinä "touhutessani tiskipöydällä" kysyin ohimennen

"Joko se mun vanhempainrahapäätös muuten tuli kelalta?" Mieheni vastasi:

"Tuli muuten vissiin joku kirje kelalta, mikähän se oli.." 

Ja meni katsomaan. Hämmästyi huomatessaan että se onkin hänelle ja avasi sen. Ihmeissään luki ensimmäiset rivit ääneen ja yhtäkkiä vaikeni kohdassa jossa mainitaan isyyspakkauksen löytyvän terassilta. Ilme muuttui vekkuliksi ja hän katsoi minuun kysyvällä ilmeellä ja nähdessään odottavan virneeni repesimme molemmat nauramaan ihan täysillä.. sillä erotuksella että hormoonini sekoittivat oman nauruni noin sekunnissa itkuksi, mutta siihenhän ollaan jo molemmat totuttu. Kyllä siinä hetki halailtiin ja naurettiin ja mies luki kirjeen loppuun nauraen. Sitten hän haki paketin terassilta ja nauroi uudelleen nähdessään sen.

 

Alunperin en aikonut pahvilaatikkoon laittaa KELA-logoa, mutta kun ainoa sopivan kokoinen pahvilaatikko minkä kaupasta sain oli:

...joten olihan tuo Ranskalainen moniviljaleipä pakko saada peitettyä jollain. Tulostin suuren logon päälle niin sai laatikkokin vähän vakuuttavuutta, vaikkei äitiyspakkauksenkaan laatikossa mitään mainintaa Kelasta ollut.

Avattuaan laatikon ensimmäisenä vastassa oli pakkauksen sisällysluettelo, jonka mies luki kokonaan läpi ennenkuin katsoi itse laatikkoon. 

Itsehän en olisi mitään papereita malttanut katsoa vaan viskaissut ne sivuun ja tonkinut heti laatikon kauttaaltaan, mutta tässä on taas nämä miehen ja naisen erot! Heh.

Tuo kuvan hymy ei kyllä häipynyt kasvoilta pitkään aikaan kun laatikkoa tutki ja paperit luki, ja kiitteli moneen kertaan vielä illan mittaa uudelleen ihanasta yllätyksestä! 

Moni sanoo että saamisen ilo on parempi kuin antamisen ilo, mutta siinä ovat kyllä minusta väärässä. Eihän tuollaisia fiiliksiä ja jännityksen sekä onnen tunteita saa mistään muusta kuin juuri tällaisesta yllättämisestä ja antamisesta. Siitä että näkee miten toinen ilahtuu ja tykkää saamastaan! 

Siinä se nyt on! Isyyspaketti! Siellä on vaikka ja mitä, enkä kaikkia ala luettelemaan, mutta tärkeimmät:

- Super-ISI t-paita

- Vauvalle pari bodya ja muita vaatteita kivoilla teksteillä

- Ruokalappu (Tähtää ylemmäs isi!) 

- Vauvanhoitotarvikkeita

- Pari hauskaa tuttia (esim. mute button -tutti)

- Kylpypyyhe hupulla ja pari kylpylelua

- Vaippapaketti

- Isälle karkkia, Teho-energiajuoma jotta jaksaa kiperät paikat, kahvipaketti väsymyksen ehkäisyyn, korvatulpat silloin kun äiti on yöhoitovuorossa, Mynthoneja tiukkoihin paikkoihin mussuteltavaksi, juttuja vähän äidin ja isän kahdenkeskiseen aikaan sekä viimeisenä muttei vähäisimpänä

- Hans Välimäen Mummola -kotiruokakirja, josta löytyvät perus kotiruokaohjeet lyhyillä yksinkertaisilla resepteillä, jotka jaksaa jopa mies lukea. Näin saadaan isistäkin huippukokki perheelle.

Kyllä se mies ilahtui ja tykkäsi kauheasti yllätyspaketistaan enkä itsekään ole vielä täysin toipunut onnesta jota koin sen antaessani. Suosittelen kyllä kaikille. Ja kun tässä kesälomaillessa tuota aikaa on riittänyt väsäillä niin tottakai käytin sen hyödyksi.

Vielä 7 viikkoa laskettuun h-hetkeen. Vähiin käy!

Koukuttava kankaiden yö!!!

Perjantai-iltana koitti vihdoin kauan odottamani spesiaaliyö, eli kankaiden yö! Se on pääosin facebookissa toteutettava tempaus, jossa klo 21-09 välillä koko yön tempaukseen osallistuvat suomalaiset kangas- ja käsityöyrittäjät laittavat nettikaupoissaan kankaita ja tuotteita alennukseen ennalta täysin hämärän peitossa olevassa järjestyksessä ja tahdissa.

Yleensä tasatunnein tuli oikea tarjousten vyöry, ja sitten taas odoteltiin seuraavaa tasatuntia, mutta näin jälkikäteen ajatellen taisin tehdä itse kaikki omat löytöni ja hankintani muina kuin tasatunteina, eli väliaikojen "salamatarjouksien" aikana! Nämä megalomaaniset säpinät ja salamat olivat vain ihan pienen hetken voimassa olevia tarjouksia, jotka kerkesivät nappaamaan vain nopeimmat! Siksi piti olla kärppänä bongaamassa tarjous kun oma lempituote tuli tarjoukseen. Alkuillasta en ollut niin innoissani enkä löytänyt alennusten joukosta omia lempikankaitani, jotka tietysti olin etukäteen käynyt kymmenien eri sivustojen sadoista tuotteista etsimässä, mutta kun ensimmäisen sain ostoskoriin ja maksettua, oli adrenaliini niin korkealla että pakko oli jatkaa vielä hetki... ja vielä hetki.. ja pieni hetki vielä.

Ensimmäisen lempikankaani tullessa salama-aleen mokasin kyllä ihan itse koko homman, sillä en ollut etukäteen päättänyt kumpaa väriä haluan siitä kuosista, enkä selvittänyt paljonko kangasta tarvitsen suunnittelemaani vaatekappaleeseen ko. kankaasta.

Tämä aivan ihastuttava Linnelin Tintit-trikoo oli hankintalistallani jo alusta saakka, mutten suonut tosiaan ajatusta sille, kumpaa väriä haluan, ja missasin superalennuksen, mutta sain sen kuitenkin hitusen kalliimmalla (hyvällä alennuksella silti) myöhemmin yöllä. Harmaa-pinkki on nimeltään Tintit - Kuulas aamu, ja kelta-ruskea-oranssi on Tintit - Iltarusko. Lopulta päädyin iltaruskoon, ja siitä olin kovin onnellinen vielä aamullakin, ja kysyessäni mieheltäni mikä hänen mielestään kaikista hankinnoistani oli paras/kaunein, hän vastasi samantien että tuo keltainen lintukangas. :)

Aivan ensimmäinen HANKINTANI oli tämä keltainen rusetti-jersey, jonka bongasin myös salamana. Onnekseni ehdin naputtaa tietoni tilaukseen ja painaa OSTA-nappia ennenkuin alennus sulkeutui ja ehkä jo ensi viikolla postilaatikkoon tipahtanee paketti tätä hauskaa rusettikangasta! Tämä kangas on Neenuskalta.

Kangas, jota olin käynyt ihailemassa ja kuolaamassa jo monen monta kertaa Kankaiden yö- blogin muotinäytöksessä  ennen kankaiden yön alkua oli Linnelin pinkki-harmaa Origami-trikoo. Sen todella HALUSIN!!! Kuitenkin illalla ajattelin valvovani vain pari tuntia alkuun ja meneväni nukkumaan. Kun alennuksia tuli tiuhaan tahtiin ja varsinkin Linnelin myyjä oli joka tunti kovin aktiivinen salamatarjouksien kanssa, en vain malttanut mennä nukkumaan. Puolenyön aikaan siirryin olohuoneesta makkarin puolelle läppärini kanssa ajatuksena pikkuhiljaa nukahtaa, mutta Linnelin Linnea alkoi vihjailla että pitkä odotukseni saatettaisiin palkita kohta, joten en millään voinut nukahtaa kun syke nousi ja adrenaliinitaso kohosi... Vasta yhden jälkeen odotukseni tuotti tulosta ja salamatarjoukseen ilmestyi tuo ihana origamilintu-kangas ja yhtä salamana heitin sitä ostoskoriin tuon alussa mainitun Tintti-trikoon kanssa, kädet hioten ja sydän pamppaillen näppäilin tietojani tilaukseen, kädet täristen etsin oikeaa lukua pankin avainlukulistalta ja EHDIN! JES!

Siinä sivuja selaillessa tarjousbongailun lomassa huomasin tämän Linnelin myyjän asuvan ja työskentelevän aivan lähes naapurikylässä, n. 20km päässä meiltä. Niinpä voin noutaa kankaani itse paikanpäältä ja säästää naisen työtä edes sen postituksen verran.

Vaikka raskauden aiheuttamat selkäkivut kellistivätkin minut jo reilusti ennen kankaiden yön puoliväliä sänkyyn unten maille, olen enemmän kuin tyytyväinen yön saldoon! Sain todella KAIKKI ne kankaat mitä halusinkin, enkä tiedä olisinko valvonut ne saatuani pidempään vaikka en raskaana ja väsynyt olisi ollutkaan. Kuitenkin sain pienen (eikä edes niin pienen) kipinän osallistua jatkossakin näihin tempauksiin, ja syksyn yöhön varmasti koitan vähän säästääkin jottei tarvitse silloin sitten pihistellä. Nukkumaan mennessä olin niin adrenaliinipöllyissä ettei meinannut uni edes tulla vaikka väsytti, mutta sain itseni kuitenkin rauhoitettua kangasunien pehmoiseen maailmaan ja aamulla tsekkasin vielä pikaisesti onko huipputarjouksia (ei ollut) ja jatkoin unia pitkälle päivään.

Nyt ei muuta kuin saumuri surraamaan ja ompelukone tikittämään! :)

Remonttireiskoja liikkeellä!

Nyt viisi kuukautta uudessa kodissa asuttuamme ja kotiuduttuamme oli aika panna töpinäksi remppahommien kanssa! Pyysimme Puustellin edustajan meille suunnittelemaan uutta ihanaa keittiötä, ja tapaaminen olikin aiemmin tällä viikolla. Jäämme jännityksellä odottamaan minkälaiset piirrustukset sieltä tulee ja millä hinnalla, selvinnee pääsiäisen jälkeen. Koska vanhat väliovet olivat aivan hirveät, ne piti saada myös välittömästi vaihtoon kun vauhtiin pääsimme. Kuvat puhukoot puolestaan.

Kuten (joillain) lapsilla on tapana, ovet oli liimattu enemmän ja vähemmän täyteen tarroja, ja vaikka uskon että he itse olivat niistä kovin ylpeitä, me ei niistä oltu niin innoissamme, eikä repiminenkään tuottanut oikein tyydyttävää tulosta. En muutenkaan pitänyt ovien "tylsästä" tasaisuudesta ja tavallisista kahvoista, joten ratkaisuna oli ovet vaihtoon!!! Mies kävi ostamassa uudet ovet toiveitteni mukaisesti, itse hurautin eilen Turkuun ostamaan (Clas Ohlsonilta) ovenkahvat joihin nettiä selaillessani rakastuin!

Mieheni ja isäni olivat jo työn touhussa irroittamassa vanhoja ja asentelemassa uusia karmeja kun saavuin illalla kotiin. Kämppä oli kamalan näköinen, mutta kestän sotkun kun tiedän mitä on tulossa. Koska talomme on Älvsby-talo, täällä oli alkuperäiset ovet, ja eiväthän suomalaiset ovet sitten sopineet ruotsalaisiin karmeihin, joten karmit menivät myös vaihtoon. Kamala homma irrotella listoja ja karmeja, ja todeta että suomalaiset karmit eivät SILTIKÄÄN mätsää täysin oviaukon kanssa, ja miehet kävivät uusista karmeista napsaisemassa pätkät pois ym ym ym säätämistä, ennen kuin itse asiaan pääsi kunnolla. Huoh! Onpahan nyt sitten ainakin seuraavilla asukkailla sitten helpompi vaihtaa ovia jos niin mielivät.

Tarjosin apuani remppahommissa, mutta minua pyydettiin ystävällisesti pysymään poissa jaloista! :D Niinpä löysäilin tietokoneella olohuoneessa miesten uurastaessa.

Siinä vaiheessa kun ovia oli pari jo paikoillaan, sain yksinkertaisen tehtävän, laittaa niitä maailman ihanimpia kahvoja paikoilleen. Hommaa voisi luulla simppeliksi, mutta kun olet väsynyt, raskaana, väsynyt ja totally ajatuksissasi, voi käydä näin:

Isäni käveli ohitseni tuota asennellessani ja repesin ääneen nauramaan ja huusi myös mieheni katsomaan.... Eihän kukaan voi KAIKESSA olla täydellinen? ;)

Pääsin kuitenkin vauhtiin työkalujeni kera (omasta LadyPackistani kuten olen pinkin työkalusalkkuni nimennyt), ja loput kahvat menivät ongelmitta paikoilleen ja vielä oikein päin!

Ja eikös olekin paaaljon hienommat ovet kuin ne vanhat, koko kodin yleisilme muuttui ihan huimasti nyt kun kaikki on vaihdettu!

On siinä sitä työn sarkaa vielä jäljelläkin kun huomenna kiinnitellään noita listoja takaisin sekä etsin kahvojen alle oikeanlaiset peitekilvet (kahvan mukana tuli vain avaimenreiällinen) ja kiinnittelen ne, mutta uskoisin että suurin työ on jo tehty. Ja kaikki kunnia siitä miehelleni ja isälleni!!! Nyt niihin ihaniin kahvoihin, joihin rakastuin ja jouduin (no ei se nyt niin vastenmielistä ollut, seurana oli toinen pallomahaystävä, ja löysin kivoja mammavaatteita edullisesti) ajamaan Turkuun saakka hakemaan, vielä kahdelta eri Clas Ohlsonilta koska 3 kahvaa on kuulemma heillä ihan normaali hyllyssä pidettävä määrä...

Onhan se ihanan siro ja kaareva, juuri sopivasti tavallinen mutta kuitenkin erilainen! Voi että, paljon voi parit ovenkahvat ilahduttaa yhtä naista! Vielä kun saadaan tuo kammottava keltainen tapetti revittyä pois (keittiöremontin yhteydessä kesällä) ja maalattua tai tapetoitua jollain kivalla neutraalilla värillä (esim. ihan vaan valkoisella tai vaalean beigellä), ilme muuttuu kyllä ihan totaalisesti.

Kaikki tässä taloudessa eivät olleet yhtä innoissaan muutoksen tuulista ja porakoneen aivot lävistävästä äänestä....

Nuudeli parka joutui olemaan omassa huoneessaan aidan takana ja hakeutui kauimpaan nurkkaan nukkumaan, porakoneen ääni kun otti kovasti korviin eikä kukaan ehtinyt pitämään seuraakaan. Onneksi tämä on vain väliaikaista, ja elämä taas jatkuu normaalina (tai parempana, uusilla ovilla)!!!

Sekoamista Bauhausissa!!!

Tosiaan, kuten viime postauksessa kirjoittelinkin, menimme Kädentaitomessujen jälkeen sunnuntaina Bauhausiin, josta tarkoitus ei ollut ostella sen kummempia, katsella vain vähän mitä työkaluja kesäksi pitäisi hankkia. Kuitenkin sinne päästyä alkoi niitä tarpeita tulla jos jonkinmoista. Äitini suuntasi heti puutarhaosastolle, ja katseltuani siemenpussien keräilyä tovin verran päätin itsekin ostaa nyt tarvittavat siemenet, jotta ne ovat sitten valmiina odottamassa kylvöä. Niitä sitten kertyi siinä muutama pussi. Ja tottakai ne tarvitsivat kyltit joihin sitten kirjoitan mitä lajiketta kasvaa missäkin kohtaa. Plus TIETENKIN minikokoiset kylvöpurkit. Oi voi!

Koska olen suunnitellut jo minkälaisen kasvimaan tänne pihalle saa kätevimmin toteutettua, ostin sitä silmällä pitäen jo monenlaisia siemeniä. Kesäkurpitsa on ihan ykkönen, sitä on pakko saada omasta maasta, kuten myös maissi! Vanhempani ovat kovia kasvattamaan vihanneksia ja kaikenmoisia syötäviä, joten sieltä voin kysellä apuja jos tulee tenkkapo jossain kohtaa!

 

Toki omasta maasta on saatava myös salaatit, porkkanat ja herneet  ja otin myös retiisiä ja papuja koska omia papuja en ole ikinä maistanut ja retiisiä tulee niin harvoin ostettua kaupasta niin nyt sitäkin on sitten omasta takaa. Oijoi kun viherpeukalo syyhyäisi jo iskeä sormet multaan ja toteuttaa nämä kaikki, mutta pitänee jaksaa huhtikuulle ainakin odottaa ennenkuin ensimmäisiä laitan sisälle itämään. Muitakin ostan sitten lähempänä kesää, ja kukkiahan en ole vielä ollenkaan ostanut.

Tämäntyylistä laatikkopuutarhaa olemme suunnitelleet meille, senkin takia kun talomme on kalliolla, eikä maakerrosta ole juuri nimeksikään saati sitten multaa. Tällä tyylillä koko tonttia ei tarvitse vuorata puolen metrin multakerroksella, vaan ainoastaan nuo laatikot!!! Ja onhan ne nyt hienotkin!

Löysin Bauhausista muitakin, lähinnä sisälle tulevia ratkaisuja, mutta ne pitää miehen kanssa yhdessä katsoa mikä sopii meille ja mikä ei. Ensi viikonloppuna onkin Piha- ja puutarhamessut Turussa, jonne olemme menossa jos vointini suo meille sellaisen reissun. Silloin meinasimmekin ottaa peräkärryn mukaan ja piipahtaa jälleen Bauhausin kautta ja ostaa ainakin uudet väliovet koko kotiin, sillä tämänhetkiset ovat osittain aika pahasti lasten tarroja täynnä eikä niistä niin siistejä saa kynimällä että olisin tyytyväinen. Siitä lisää ennen-jälkeen kuvia jahka saamme ovet hankittua ja paikoilleen! :)

Selvästi tässä on jo kevättä rinnassa kun kaikenmaailman projektit pukkaavat mieleen! Täytyy niitä nyt toteuttaa vielä kun voi ja jaksaa (jos jaksaa). Vointini on kohentunut niin että iltapäivällä ja illalla pystyn jo tekemään lähes mitä vaan, aamut ja aamupäivät menevät yhä sängynpohjalla.

Aurinkoista kevättä muillekin!!! :)