lauantai 29. maaliskuuta 2014

18+0 ja maha senkun kasvaa!

Torstaina mies napsi kuvia vauvamahasta 18 täyden viikon kunniaksi. On se kummallista ajatella, että tällainen säkki on tullut jo tuohon eteen kasvatettua, mutta paino on yhä selvästi miinuksella lähtöpainoon nähden.


Että kuinkahan paljon se todellisuudessa oikein onkaan laskenut kun vähentäisi vielä ne mitä tuolla masuasukilla on jo painona. Tulin vihdoin "kaapista ulos" myös somessa eli facebookissa. Totesin ettei tätä mahaa enää piilossakaan saa pidettyä, joten miksi salailla asiaa enää. Tyyppi on alkanut kovasti möyriä ja potkutella masussa, ja on niin ihana seurailla möngintää ja tuuppimista! Jännityksellä odotan mitä seuraavaksi tulee. Tällä viikolla totesin mahan venahtaneen jo sen verran, että on aika poistaa napakoru. Sen joskus teinivuosina halusin ottaa ja olen ollut ihan tyytyväinen tähän saakka, mutta nyt oli aika koru poistaa ennenkuin alkaa lävistys venyä. Sen näkee sitten mitä sille tapahtuu, venyykö, tuleeko aurinkomaiset arvet ympärille vai säilyykö ihan normaalina.


Uuuu paljasta pintaa! No, tämä sallittakoon, vielä kun uskaltaa paljastaakin masua kun ei ole vielä seepraantunut! Pahoinvointi helpotti jo pariksi viikoksi niin että päivisin oli jo aivan normaali vointi ja aamut vain olivat kamalia, mutta nyt on pari päivää pahoinvointi ja närästys olleet taas ihan kokopäiväisiä. Huomenna pitäisi pystyä lähtemään Turkuun Piha- ja puutarhamessuille, saa nähdä mitä siitä tulee tällä voinnilla. No, onhan sielläkin vessoja......

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Punajuuri-kookoskeitto!

Koska nyt raskaana pitäisi panostaa hyvään ruokavalioon (varsinkin kun ekaan 3kk ei syönyt lähinnä mitään järkevää kaiken tullessa yhtä nopeaa ulos kuin sisäänkin), ja tuoreiden raaka-ainesten tärkeyttä painotetaan joka neuvolan lehdykässä, niin olen tehnyt kaikenmoisia mössöjä ja systeemejä että saisi niitä vitamiinejakin. Yhtenä päivänä kaupassa törmäsin pussilliseen punajuuria, ja ostin ihan huvikseni vaikken ole ikinä tehnyt mitään ruokaa punajuuresta. Kotona tutkiskelin mitä kaikkea siitä sitten voisi saada aikaan, ja päädyin punajuuri-kookoskeittoon. Väsäsin sellaisen, ja siitä tuli niiiin ihanan pehmeää ja hyvää, että pitäähän resepti jakaa täällä.


Punajuuri-kookoskeitto 4:lle

  • 2 rkl öljyä
  • 400 g punajuuria
  • 400 g bataattia
  • 1 sipuli hienonnettuna
  • 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
  • 2 rkl inkivääriä hienonnettuna
  • suolaa
  • 2 dl kookosmaitoa
  • 6 dl vettä
  • 2 rkl sitruunamehua
  • Pinnalle:
  • 1 avokado kuutioina
  • persiljaa

Kuori ja paloittele punajuuret sekä bataatti. Kuullota öljyssä kasvikset, sipulit ja inkivääri. Mausta suolalla ja lisää kookosmaito ja vesi. Hauduta kannen alla noin 20 minuuttia kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää sitruunamehu. Tarkista maku ja annostele keitto. Ripottele päälle
avokadokuutioita.



Itse jätin inkiväärin pois kun sitähän ei saa näin paksuna ollessa syödä, mutta voisin kuvitella sen sopivan mainiosti keittoon. Ohjeessa käskettiin myös hauduttuu 20min kannen alla, mutta en tiedä pilkoinko kasvikset sitten liian suuriksi paloiksi (minusta ne olivat tosi pieniä) vai mitä tapahtui, mutta 20 minuutissa olivat bataatit pehmentyneet mutta punajuuret tarvitsivat huomattavasti pidemmän ajan pehmetäkseen. Sekin selviää haarukalla kokeilemalla välillä josko kasvikset olisivat muusausvalmiita! Ensi kerralla laitan sitruunamehua hieman vähemmän mitä ohjeessa lukee, mutta ihan superhyvää oli näinkin! Ehdottomasti tulee meidän ruokalistaamme vakiovierailijaksi. Keittoa oli maistelemassa kanssani mieheni sekä seuraavana päivänä äitini, ja molemmat pitivät siitä oikein kovasti. Suosittelen siis kokeilemaan vaikka olisi vähän ennakkoluulojakin. :)

Hyvää ruokahalua!

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Keväisiä kukkasia!

Löysin viime viikolla lähikaupastamme ihanan tulppaanikimpun ja pitihän se saada piristämään kotia keittiön pöydälle. Niinä päivinä oli lisäksi kovin synkkää ja takatalvikin iski aina hetkeksi jonain päivinä, joten kaipasin ehdottomasti jotain keväistä meille.



Se oli tuollainen sekavärikimppu, neljää eri väriä löytyi, lilaa, keltaista, punaista ja keltaoranssia. Normaalisti en noin sekavärisistä innostu, mutta tällä kertaa kaipasin KUNNOLLA sitä väriä elämään!


Nyt on väriä niissä vähän pilvisemmissäkin päivissä!

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Sekoamista Bauhausissa!!!

Tosiaan, kuten viime postauksessa kirjoittelinkin, menimme Kädentaitomessujen jälkeen sunnuntaina Bauhausiin, josta tarkoitus ei ollut ostella sen kummempia, katsella vain vähän mitä työkaluja kesäksi pitäisi hankkia. Kuitenkin sinne päästyä alkoi niitä tarpeita tulla jos jonkinmoista. Äitini suuntasi heti puutarhaosastolle, ja katseltuani siemenpussien keräilyä tovin verran päätin itsekin ostaa nyt tarvittavat siemenet, jotta ne ovat sitten valmiina odottamassa kylvöä. Niitä sitten kertyi siinä muutama pussi. Ja tottakai ne tarvitsivat kyltit joihin sitten kirjoitan mitä lajiketta kasvaa missäkin kohtaa. Plus TIETENKIN minikokoiset kylvöpurkit. Oi voi!


Koska olen suunnitellut jo minkälaisen kasvimaan tänne pihalle saa kätevimmin toteutettua, ostin sitä silmällä pitäen jo monenlaisia siemeniä. Kesäkurpitsa on ihan ykkönen, sitä on pakko saada omasta maasta, kuten myös maissi! Vanhempani ovat kovia kasvattamaan vihanneksia ja kaikenmoisia syötäviä, joten sieltä voin kysellä apuja jos tulee tenkkapo jossain kohtaa!


Toki omasta maasta on saatava myös salaatit, porkkanat ja herneet  ja otin myös retiisiä ja papuja koska omia papuja en ole ikinä maistanut ja retiisiä tulee niin harvoin ostettua kaupasta niin nyt sitäkin on sitten omasta takaa. Oijoi kun viherpeukalo syyhyäisi jo iskeä sormet multaan ja toteuttaa nämä kaikki, mutta pitänee jaksaa huhtikuulle ainakin odottaa ennenkuin ensimmäisiä laitan sisälle itämään. Muitakin ostan sitten lähempänä kesää, ja kukkiahan en ole vielä ollenkaan ostanut.

Tämäntyylistä laatikkopuutarhaa olemme suunnitelleet meille, senkin takia kun talomme on kalliolla, eikä maakerrosta ole juuri nimeksikään saati sitten multaa. Tällä tyylillä koko tonttia ei tarvitse vuorata puolen metrin multakerroksella, vaan ainoastaan nuo laatikot!!! Ja onhan ne nyt hienotkin!

Löysin Bauhausista muitakin, lähinnä sisälle tulevia ratkaisuja, mutta ne pitää miehen kanssa yhdessä katsoa mikä sopii meille ja mikä ei. Ensi viikonloppuna onkin Piha- ja puutarhamessut Turussa, jonne olemme menossa jos vointini suo meille sellaisen reissun. Silloin meinasimmekin ottaa peräkärryn mukaan ja piipahtaa jälleen Bauhausin kautta ja ostaa ainakin uudet väliovet koko kotiin, sillä tämänhetkiset ovat osittain aika pahasti lasten tarroja täynnä eikä niistä niin siistejä saa kynimällä että olisin tyytyväinen. Siitä lisää ennen-jälkeen kuvia jahka saamme ovet hankittua ja paikoilleen! :)

Selvästi tässä on jo kevättä rinnassa kun kaikenmaailman projektit pukkaavat mieleen! Täytyy niitä nyt toteuttaa vielä kun voi ja jaksaa (jos jaksaa). Vointini on kohentunut niin että iltapäivällä ja illalla pystyn jo tekemään lähes mitä vaan, aamut ja aamupäivät menevät yhä sängynpohjalla.

Aurinkoista kevättä muillekin!!! :)

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Kädentaitomessut 2014 Turussa!

Eilen käytiin kädentaitomessuilla vaihteeksi Turussa! Normaalisti ollaan oltu Tampereella, jossa messut ovat kyllä ylittäneet mennen tullen odotukset. Turun messuista en voi olla samaa mieltä. Minun makuuni ne olivat hieman pohjanoteeraus kädentaitomessuista. Todella vähän ideoita, materiaaleja (kuten kankaita tai lankoja), lähinnä pienyrittäjien pikku kojuja jossa myivät omia tuotoksiaan ja vaatteita. Ei reissu kuitenkaan ihan turha ollut ja muutamasta kojusta nappasin kuvankin. Tällä kertaa en näköjään ole ottanut itseäni kiinnostavista kuvia, mutta kotona alkoi naurattaa kun kuvat selasin läpi, sillä niissä oli yksi yhdistävä tekijä lähes kaikissa, kaikki olivat jotain "syötävää"... :D

karkkikoruja fimo-massasta

karkkisaippuaa

ommeltuja jädetöttöröitä

...ja vielä melko makeaa syötävää! Hassua sillä mieleni ei ole tehnyt makeaa aikoihin. Jotenki nämä olivat kuvauksellisimman näköisiä sitten. Kaksi muutakin kuvaa kamerasta löytyi, aivan ihanasta pikku liivimekosta sekä tilkkukojusta.



Vaikka messujen tarjonta ei ollut pökerryttävä, tarttui minullekin silti jotain sieltä matkaan:

muutama pussi suloisia koristenappeja (vas. leppiksiä ja oik. hiiriä&juustoja)

hieman tuplalenkkejä koruaskarteluun

kankaista askartelumittanauhaa ompeluhuoneen koristeluun

Ja viimeisin muttei tosiaankaan vähäisin ostokseni oli tällainen ihmepuhdistusaine jolla irtoaa lika kuin lika pinnasta kuin pinnasta! Näin lupasi myyjä.


Tätä ihan vartavasten etsin messuilta, sillä meidän ihanat Skotlannista ostetut taotut häämaljamme ovat tummuneet kamalasti häiden jälkeen, ja haluan ne taas kiiltävän puhtaiksi.



Tänään sitten reippaana tyttönä otin aineen kokeiluun, ja voi miten nopeasti sillä lähtikään pinta puhtaaksi! Maljoista tuli aivan eri näköiset, juuri sellaiset kun silloin 2012 kun ne löysimme Skotlannin Invernessläisestä pienestä sisustuspuodista ja rakastuimme päätä pahkaan. Olin pitkään etsinyt persoonallisia laseja meidän alkumaljoihimme, enkä niitä mistään ollut löytänyt. Tämän kun näimme, tiesimme että se on meidän, hieman korkeahkosta hinnasta huolimatta. Ja käsintaotut uniikit maljat olivat juuri sitä mitä halusinkin. Häissä tuohon sydäntelineeseen kiedottiin murattia hieman kiertämään vartta, ja siitä tuli kyllä upea!



Kyllä nyt taas kelpaa nostaa ne olohuoneen hyllylle kunniapaikalle!

Messut eivät siis todellakaan olleet turhat, vaikka tarjonta ei minua häikäissytkään.
Sain sen mitä tarvitsin eikä rahaa kulunut liikaa heräteostoksiin....SIELLÄ! Messujen jälkeen suuntasimme Bauhausiin jonka tarina onkin aivan toisenlainen! Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla!

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Hyvän olon päivän mustikkapiirakkaa!!

Minullahan iski tuossa viime viikolla ihan hirveä himo mustikkapiirakkaan, mikä on aika hassua, sillä en ole koko raskausaikana pystynyt syömään oikein mitään makeaa. Suolaista on himottanut mutta ei missään nimessä mitään makeaa. Kuitenkin, ihmisluonto on heikko, ja luettuani erään toisen bloggarin -yllätys yllätys- mustikkapiirakka-aiheisen postauksen en ole sitä sen koommin saanut mielestäni pois.

Tänään päivällä vihdoin toivuttuani jälleen aamupahoinvoinnistani, tunsin olevani tarpeeksi voimissani vääntämään tämän suussasulavan herkun, ja tein sen mieheni vielä ollessa töissä jotta hänkin saa herkullisen yllätyksen kotiintullessaan.



Tein tämän piirakan Mamman marjapiiraan ohjeella, jos se ei jollekin ole tuttu niin kirjoitanpa sen tähän. Äidiltäni tämän reseptin aikoinaan kopioin, ja on minusta paras piirakka-ohje mitä on.

Mamman marjapiiras

200g    voita
1½ dl   sokeria
2          munaa
4 dl      vehnäjauhoja
2 tl       leivinjauhoa

päälle:

2 (3) dl     kermaviiliä (tai maitorahkaa)
½ dl    sokeria
1         muna
1 tl      vaniljasokeria
3 dl     marjoja

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Ensin voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Lisää vatkauksen aikana munat. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe. Levitä taikina voideltuun vuokaan ja laita uuniin esipaistumaan. Sillä välin sekoita päällisen aineet keskenään (paitsi marjat) ja mittaa marjat valmiiksi. Ohjeen mukaan päälliseen tulisi 2dl kermaviiliä (tai maitorahkaa, mutta itse tykkään enemmän kermaviilin pehmeydestä), mutta minusta se on liian vähän, ja laitankin 3dl.
Kun pohja on hieman jäsähtänyt uunissa, muttei vielä tummentunut, ota se uunista pois ja painele siihen reunat, ja keskelle selvä syvennys päälliselle. Sitten vaan mustikat tai muut marjat taikinan päälle (itse laitoin näemmä väärin päin, kuten kuvasta näkyy) ja päälle kermaviiliseos. Piirakka uuniin ja ajasta en osaa sanoa mitään, mutta pois sitten kun reunat ovat tummuneet hyvin. Ja ei muuta kuin suut makiaks!!



Piirakka teki hyvin kauppansa ja upposi sekä minun möhömahaani, että miehelle. Täytyykin vissiin kutsua joku viikonloppuna käymään, eihän me kaksin pystytä moista piirakkaa hävittämään (mies voi olla eri mieltä).


Maukasta oli, mutta uskon pysytteleväni yhä tuolla suolaisemmalla linjalla,
vielä kun ei oikein kroppa ole selvästikään valmis vastaanottamaan näitä makeita pläjäyksiä.

ps. Ilokseni huomasin saaneeni yhden uuden virallisen lukijan blogilleni. Lämmittää kyllä mieltä kovasti aina se yksikin lisälukija! Hitaasti mutta varmasti! :)

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kel onni on, se onnen kät.. paljastakoon!!! :)

Eipä tätä onnea ole enää hetkeen pystynytkään kätkemään, vaikka sananlasku niin kehottaisikin!


KYLLÄ! Elämäämme on ensi elokuussa tulossa suuri onni, ilo, rakkaus ja uusi ihana ihmeellinen asia, VAUVA! <3

Eilen aurinkoisena naistenpäivänä mieheni ehdotti että ajaisimme merenrantaan kuvailemaan ja nappaamaan muutaman kuvan ulos pömpähtäneestä masustakin, vaikka se kovin pieni vielä onkin.


Minut paremmin tuntevat tietävät minun poteneen vakavaa vauvakuumetta jo hyvin pitkään (n.18 vuotta), joten on sanomattakin selvää miten ihana ja odotettu se raskaustestin positiivinen tulos oli meille. Plussatestin teimme joulukuussa aatonaattona ja se oli kyllä kaikkien aikojen paras joululahja. Kuukauden päästä ollaan jo puolivälissä raskautta, nyt viikkoja on kertynyt 15+3 ja viimeisten parin viikon aikana maha on pullahtanut niin esiin ettei sitä enää piilossa pidetä, eikä ole tarvettakaan.


Ultrassa käytiin varmistamassa pikkutyypin olemassaolo jo viikolla 8+, ja siellähän heilui oikein vilkas pieni ihmisen alku. Ei meinattu mittaa saada kun vauhtia oli niin kovasti vain kolmen sentin mittaisella pallopäällä. Myöhemmässä ultrassa viikolla 12 tyypillä oli mittaa jo huimat kuusi senttiä, mutta vauhtia entistä enemmän ja kääntyilyintoa niin että juuri kun kuvasta näki miten päin hän on, olikin jo intoutunut pyörähtämään kasvot alaspäin, joten kuva on niin epätarkka että jätän laittamatta!

Olemme molemmat niin onnesta soikeina, että koko ajatusmaailma tuntuu pyörivän tämän ihanan tulokkaan ympärillä, ja koitammekin nauttia odotusajasta mahdollisimman paljon, se kun tuntuu etenevän niin hurjaa vauhtia! :)

Tämän paljastuksen jälkeen tulen varmasti kirjoittamaan pienokaisesta ja odotuksesta useaan otteeseen, mutta nyt olen niin täpinöissäni tästä etten pysty enempään.

Täällä siis tästä lähtien oloistaan huolimatta koittaa kirjoittaa mahdollisimman usein onnellinen odottava tuleva äiti! <3

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Sinne jäi tipaton alkuvuosi!

Postauksen otsikko saattaa olla hieman harhaanjohtava, osittain, mutta totta se on! Tipatonta on jatkunut tähän viikkoon saakka (ja tietyssä merkityksessä jatkuu yhä), mutta tällä viikolla se päättyi ihan lääkärin kehoituksesta.


Niin siinä vaan kävi, että vaikka mitään vakavaa ei toki ole tapahtunut, veriarvoissa oli sen verran häikkää ja vointi niin heikko, että päädyin "tipatukseen" yhdeksi illaksi sairaalan puolelle. Mutta tosiaa ei onneksi mitään vakavaa.


Eihän minun ruipelokädestäni meinannu löytyä suonia ollenkaan ja niin ohuet että piti joku vauvaneula vissiin pistää ennenkuin kanyyli saatiin paikoilleen, peukalonvarteen kun kämmenselän suoni oli ensin ruhjottu kipeäksi. Ei hauskaa! Taas otettiin putkikaupalla verta ja muita testejä ja sitten menikin ilta maatessa ja pussia vaihdettiin.

Ihana ihana mies pääsi töistä viiden aikaan, ja halusi tulla piristämään vaimoa tuoden aivan ihanan lohdutuslahjan mukanaan, kelta-valkoisen kesäisen käsilaukun!!! Päädyin kuitenkin vaihtamaan sen, kamala ja tunteeton vaimo kun olen, sillä olen jo pitkään etsinyt laukkua joka sopisi uuteen takkiini, jossa olisi tarpeeksi pitkä hihna olan yli ja joka olisi käytännöllinen. Enkä vaan nähnyt ihanaakin ihanampaa kassia kuitenkaan jokapäiväisessä käytössä, jonkalaiseksi mies sen oli tarkoittanut. Sovimme siis että voin käydä vaihtamassa sen haluamaani malliin ja vähän neutraalimpaan väriin (sainhan viime vuonna synttärilahjaksi jo yhden aivan ihanan keltaisen laukun ) ja tänään sen kävin vaihtamassa.

Helppo tehtävä se ei ollut, oli niin monta ihanaa laukkua, mutta tämä yksi malli minut ihastutti, ja kun en osannut päättää kumman värin otan, päädyin ottamaan molemmat sillä ne sai sen alunperäisen laukun hinnalla molemmat.


Tuo ruskea laukku on vähän ruskeampi mitä kuvassa näyttää, mutta siis aivan ihana malli! Sopivat molemmat täydellisesti vihreän takkini kanssa, ja minkä kanssa vaan kun ovat maanläheisiä värejä molemmat.


Kyllähän tuollaiset huomaavaisuudet aina ilostuttaa vaikka olisi mikä olo, olen tosi onnellinen tuosta ukostani, vaikka välillä semmoinen perus pohjoisen yrmy onkin! :)  Niin sekin välillä yllättää, ja on aina tukena vaikka mikä tulisi. Minusta näillä vois mennä naistenpäivänkin, mutta saa nähdä tuleeko sillon vielä jotain lisälahjusta. Halusi kannustukseksi ja lohdutuslahjaksi ostaa laukun kun olen kuulemma niin urheasti jaksanut oloineni.


Tämä punainen on siitä kiva, että se menee ympäri vuoden. Sopii meinaan syksyyn, talveen, kevääseen ja jopa kesään tarpeeksi pirtsakan värinen. Ja miksei tuo ruskeakin mutta enemmän näen tämän punaisen kesäreissuilla keikkumassa mukana. Oi, ja ei muuten ole enää pitkä aika siihen kesäänkään enää! Kevättä mennään jo kovaa vauhtia eteenpäin, täälläpäin Suomea ainakin paistaa jo aurinkokin niin lämpimästi parhaina päivinä että pian alkavat kukkaset nousta tienvarsilla.