maanantai 12. elokuuta 2013

Täydelliset karppiletut hakusessa!!!

Olen pitkään koittanut etsiä yhden lempiherkkuni karppivastiketta.. Nimittäin lättyjen. Olen aina rakastanut lättyjä, sellaisenaan, kermavaahdolla tai erityisesti vaahterasiirapin kanssa. Nyt kun en vehnää pahemmin syö ollenkaan (muutakuin harvoin herkkupäivinä, jolloin maha meneekon sitten ylösalaisin yhtäkkisestä hiilarihyökkäyksestä), ei peruslätytkään kuulu ruokavalioon. Pari kertaa vuodessa mieheni tekee kunnon satsin lättyjä ja silloin kyllä syön, mutta nyt tänään ensimmäisenä työpäivänä (KYLLÄ, kesäloma on ohi) halusin töiden jälkeen tehdä itselleni pikku satsin lättyjä. Aloin netistä etsiä karppilättyohjetta, ja löysin pari vaihtoehtoa (toista kokeilen joskus toiste). Resepti löytyi karppaus.infon sivulta. Alkuperäinen ohje näytti tältä:

Karpit letut




Hyvin koossa pysyvät, rullautuvat letut käyvät myös tortilloihin
kuusi annosta

(n. 6 keskikokoista lettua)
3 munaa
2 rkl sulatettua voita
3 reilua ruokalusikallista mantelijauhetta
0,5 dl kermaa tai vettä
suolaa
ripaus vaniljasokeria halutessasi


Keräsin aineet kasaan ja tarkastelin mitä voisin vaihtaa vielä vähemmän hiilariseksi.


Kerman tai veden sijasta laitoin nesteeksi Vanilja-soijamaitoa jossa on vähemmän hiilareita mitä normaalissa maidossa, ja laitoin sitä joskus normaaliin lättytaikinaan enkä sen jälkeen enää ikinä käytä mitään muuta kuin sitä!!!
Vaniljasokeri vaihtui karppisokeriin sekä aitoon vaniljajauheeseen.


Aloin laskea kananmunia kippaan, ja jotenkin silmissäni sekoittui tuo "n.6 keskikokoista lettua" ja "3 munaa, ja niinhän siinä kävi, että viidennen munan rikottuani vasta tarkistin munien määrän reseptistä....


No, jätin munien määrän viiteen ja tuplasin muutkin aineet. Tässä vaiheessa alkoi todellinen sovellus. Laitoin puolet jauhoista (3rkl) mantelijauhoa, ja toisen puolen kookosjauhoa (namnamm kastikkeissa ainakin), kunnon nokare voita, 1,5dl soijamaitoa (lisäsin myöhemmin vielä n.1dl), ½tl aitoa vaniljaa, ½dl karppisokeria ja hippunen suolaa. Ja ei muuta kuin letunpaistoon!


Koelettu ei ehkä ollut ihan priima... vai olikohan vika kääntäjässä?


Ehkä, sillä seuraavat näyttivät jo paljon paremmilta!



"Ihan ok" sanoi Maikki kun lettuja söi! Hyvältä maistui, mutta lätyn tekstuuri oli vähän omituinen suussa, johtui ehkä manteli- tai kookosjauhon koostumuksesta. Päätin lisätä lättytaikinaan vielä yhden salaisen ainesosan pehmittääkseni taikinan koostumusta, pirkka Turkkilaista jugurttia puoli purkkia eli n. 1dl. Sen jälkeen (vaikka itse sanonkin) lätyn maku oli tai-vaal-li-nen. Harmitti oikein kun olin ekoja versioita syönyt niin paljon että alkoi jo tökkiä. Yksi vika tuli jugurtin myötä..


Lätyn tuntu suussa muuttui suussasulavaksi, mutta samalla pannulla hajoavaksi. En jaksanut enää alkaa keksiä lisäainesosia jotka olisivat sitoneet taikinan takaisin yhtenäiseksi ja käännettäväksi, mutta loppuvaiheessa taikinaa päätin testata vielä yhtä mahdollisuutta.


Jääkaapista löytyi himojeni kohde, pesto! Lisäsin pestosoosia taikinaan vielä pari reilua teelusikallista ja paistoin viimeiset letut. Taikinan koostumus oli yhä kovin murenevaa mutta maku hyvä ja saihan sen sitten käännettyäkin suht siististi jaettuani sen neljään osaan pannulla! 


Tässä vaiheessa olin jo niin ähky etten pystynyt kuin maistamaan jokaista erilaista lettua, ja menin sulattelemaan niitä sohvalle tv:n ääreen. Olen kovastikin tyytyväinen tosielämän gurmee-hetkeeni mutta ikävä kyllä en vieläkään löytänyt vastinetta ihanille tavallisille lätyille. Ehkä minun pitää vastedeskin antaa itseni repsahtaa pari kertaa vuodessa ja kärsiä mahanpuruista. Jos joku haluaa testata, suosittelen ehdottomasti! Muttei ehkä alkuperäisen ohjeen mukaan, minusta ainakin aluksi lätyt olivat vähän pliisuja, varsinkin jähdyttyään.

Ps. Myöhemmin mieheni tullessa töistä puhuin itse puhelimessa ja näin hänen käyvän oviaukossa muodostamassa huulillaan sanan "LÄTTYJÄ!!!" ja kiitävän keittiöön lättyjen pariin. En tiedä kuuliko hän hiljaisen kommenttini "ne on sit karppilättyjä", mutta ilme kasvoilla niiden ilmestyttyä seuraavaksi kulman takaa näkyviin kertoi kaiken. Hän oli sen havainnut. Ei-mantelijauhon-ystävä -mieheni. Tungettuaan suuhunsa puoli lättyä kerrallaan!

lauantai 10. elokuuta 2013

Tenttejä, tenttejä ja voittofiilis!

Niin se vaan on, että kesälomani viimeisen viikon olen viettänyt tenttien merkeissä.

 
 Olen koittanut ottaa aikaa vielä pikku lomailullekin, mutta aivot on nyt niin motivoituneet käsittelemään saamaansa tietoa että jotenkin on tosi vaikea keskittyä vain oleiluun ja lomailuun. Aikoihin kun en ole tenttejä tehnyt vaan käynyt töissä niin nyt on stressitaso ihan omilla lukemillaan. Ajatus juoksee ja kädet tärisee kun pitäisi alkaa kirjoittaa. Kuitenkin, keskiviikkona sain tehtyä ensimmäisen tentin kolmesta jäljelläolevasta. Uskon sen menneen ihan hyvin.



 Nyt on vuorossa taas hurja pänttääminen ja sunnuntaina totuuden hetki jälleen käsillä, kun on kolme tuntia aikaa suoltaa kaikki tieto "paperille".
Molempiin tentteihin piti lukea kaksi kirjaa, eli yhteensä neljä. Muutamassa todella mielenkiintoinen aihe, johon halusinkin perehtyä paremmin, mutta pakkopullatekstiäkin mahtui mukaan. Myös yhden kirjan teksti oli jotenkin niin maalaisjärjellä ajateltavissa olevaa asiaa, että oli todella vaikea löytää siitä "päntättävää" tietoa. Ja niin tentissä sainkin huomata, että ihan se maalaisjärki riitti vastaukseenkin. Aika voittajafiilis oli taas tentin suoritettuani (sitä kuitenkin jännittänyt ja lykännyt jo nelisen vuotta).



Minun piti lähteä mieheni kanssa täksi viikonlopuksi leirille Euraan, mutta niin siinä sitten kävi että mies meni ja itse jäin kotiin tankkaamaan tietoa. Hyvä vaan, että saan nämä kouluhommat vihdoin pois päiväjärjestyksestä.


Mietin kovasti jännitettyäni ja tehtyäni ensimmäisen tentin keskiviikkona että miten itseni voisin palkita. No, torstaina otin vapaapäivän tenteistä ja lähdimme Raumalta pikkusiskoni kanssa Turkuun viettämään "kälypäivää". Vietimme rentoa päivää yhdessä lenkkeillen, ruokaa laittaen, kierrellen kaupungilla ja jokilaivoilla sekä illalla viimeiseksi kävimme syömässä Di Trevi -ravintolassa. Nam.

 Drinksuilla Papa Joella. Isoveljen vaimo Saara, minä, pikkuveljen kihlattu Laura sekä sisko Tiuku.

Ja siitä palkinnosta vielä, löysin Turusta Ihana Kirppikseltä aiiivan ihanat kengät, jotkai sitten ostin palkinnoksi itselleni. :)



<3

maanantai 5. elokuuta 2013

Pitsiviikolla pihakirppistelyä Vanhassa Raumassa!



Edellisviikolla meillä Raumalla oli vuosittainen pitsiaiheinen kulttuuritapahtuma Pitsiviikko. Alun perin pitsinäyttelyiden ympärille kudottu tapahtuma on ajan kuluessa kehittynyt kaupunkitapahtumaksi, joka vaalii edelleen pitsinnypläyksen ja käden taitojen perinnettä. Pitsiviikkoon kuuluu monenlaisia taide- ja musiikkitapahtumia kaupungilla, mutten ole niihin hirveästi osallistunut yleensä. Ainoa tapahtuma, jossa käyn vuosittain on Mustan Pitsin Yö, joka sijoittuu pitsiviikon perjantaille. Mukavat pienet markkinat kojuineen ja ihmispaljouksineen ovat mukavaa vaihtelua muuten niin hiljaisen Rauman katuelämään. Tänä vuonna päätin tutustua itselleni aivan uuteen alueeseen Pitsiviikon tapahtumissa, nimittäin Vanhan Rauman pihakirppiksiin!
Ihmettelen miksen ole aiemmin niillä kiertänyt, sillä olen hurja kirppisfani ollut aina! Kirppisten kiertelyä kesti koko päivän ja saldokin oli huimaava!




Pihoja oli kirppiskarttaan merkitty 37 kappaletta, mutta niitä löytyi vielä paljon lisää. Sain kiertelykaverikseni Anskiksen, ja tottakai mukana oli myös kirpparikoira Nuudeli!



 Kirppiksillä oli myytävänä paljon erilaisia pikku esineitä, huonekaluja, astioita, vaatteita ja leluja. Monet autotallikirppikset sisälsivät myös työkaluja ja miehisempiä tavaroita.






Kahdestatoista neljään kierreltyämme Anskiksen piti palata kotiin ja päätin samalla lähteä viemään Nuudeli-parkaa kotiin lepäämään, sillä lämpöasteita oli Raumalla varmasti jotain 26-28 asteen välillä. Nudde jaksoi hyvin kiertää, mutta kuumuus läähätytti kovasti, ja vaikka meillä oli itsellä vesipullo mukana ja lähes jokaisella pihalla mummuset ja tätiset kantoivat pikkuiselle vettä juotavaksi, en jaksanut enää sääliviä katseita (vaikka koira voi ja pärjäsi ihan hyvin) vaan ajoin pienokaisen kotiin ja kauheassa kirpparipoltteessa palasin itse vielä kiertelemään pihoja.


Väsynyt Nuudeli drinksulla ja mammansa väliaikavaniljamunkilla (Kontion kahvilan sisäpihalta).

Jatkoin kiertelyä nautiskellen ihanasta hellepäivästä Vanhan Rauman mukulakivikaduilla (vaikkei nilkkani niillä kävelyä koko päivää oikein kestäisikään) ja kauniista idyllisistä sisäpihoista. Tuntui vähän tirkistelyltä mennä toisten ihmisten pihoille tutkailemaan ja siis voin myöntää tunkeneeni nokkani jokaiseen pihaan pienellä uteliaisuudella mitäköhän sieltä paljastuu. Ehkä se on yksi koko pihakirppis-perinteen hienoudesta. Normaalisti Vanhassa Raumassa näkee vain talojen yhden sivun, mystisiä portteja vieri vieressa ilman aavistustakaan mitä niiden takana piilee. Rikkaruohoja rehottavia pihoja vai hyvin hoidettuja puutarhoja...












 Matkan varrella törmäsin myös yhteen kotimuseoon...

 ..josta löytyi vaikka mitä ihanaa..


                 vanha singer ja rukki...               

                     Vaaanhoja esineitä ja myllyjä..                                       

...kirnuamisväline mikä liekään..


Vanhoja Kalle-lehtiä vuosilta 1952-55....    
     
 
 ...kuntoilulehtiä ym...

Hauskaa!
Loppujen lopuksi olin hyvinkin tyytyväinen "saaliiseeni"!!!

Vanhoja kankaita (verhoja vai pöytäliinoja?!) joista ajattelin itelleni ommella mekon!

Ihanan rennon puna-valkoisen tunikamekon (Nudde taas mukana).

 Tupperin ja muiden muoviastioita!!!

Keltaisen kahviastiaston.


Viimeisin ja täydellisin ja ihanin löydökseni oli......

...piknik-kori, jota olen himoinnut ja toivonut löytäväni jo todella pitkään, ja nyt se löytyi, 20€ hintaan pienoiselta pihakirppikseltä!!! Oi onnea! :)




Olen niin iloinen kirppislöydöistäni että oli pakko kirjoittaa vaikka aikaa on kulunut jo reilu viikko! Vielä kun ehtisin piknikille tämän kesän aikana niin olisin onnellinen. Vaikka olen nytkin.
Ensi vuonna ehdottomasti uudelleen Vanhan Rauman pihakirppiksiä kiertämään 
ja suosittelen kyllä ihan kaikille muillekin!