perjantai 25. lokakuuta 2013

Rääkkiä, lepohetki ja tirkistys tulevaan!

Taas olen pakannu niin paljon kuin olen jaksanut ja pystynyt. Tänään tosiaan sohvan ostajat hakivat sohvan (josta eilen bloggasin) pois, ja vaihdettiin isäni kanssa myös yksi sisäovi. Kaiken tämän jälkeen eteinen, vaatehuone ja olohuone olivat ihan järkyttävässä kunnossa, lattiat täynnä hiekkaa, kiviä, roskia, "rempparyjää", enkä kestänyt sitä hetkeäkään katsoa ja nappasin imurin käteeni ja kirmasin täällä laatikoiden seassa kuin höyrypää kunnes lattialta ei löytynyt varmaan enää pölyhiukkastakaan. Sain pikkusisaruksistani vähän pölynpyyhintään apuakin ja homma hoitui nopeaan. Tein rahista ja tyynyistä itselleni pienen nojatuolin ja katselin telkkaria...


Miehen päästyä töistä kävimme vielä ostamassa jättimäisen arkkupakastimen (ahhh saa alkaa ensi kesänä vihdoin säilöä!!) ja vaihtamassa netin uuteen osoitteeseen. Kotiin palattua illalla oli ihan hillitön nälkä ja ostimmekin kaupasta valmiit setit ettei tarvitse alkaa mitään valmistaa.


Latasin lautaselle ruuat ja suuntasin pieneen sohvanurkkaukseeni jatkamaan yhtä 
lempisarjaani nimeltä Olipa kerran...


Nurkkaukseni nojatuoliviritelmä ei ehkä aivan edeltäjäänsä löhösohvien kuningatarta paikannut, mutta mielestäni se oli kovin mukava väliaikaratkaisu, ja nautin hyvästä ruuasta ja tv-sarjasta.


Oma lautaseni oli kovin yksipuolisen näköinen, mutta olen jo pitkään himoinnut lämminsavulohta ja tänään ostettiin oikein iso kimpale. Kaveriksi kylkeen kaali-kurpitsasalaattia ja avot! Mieheni laittoi joukkoon lihapullia, perunamuusia, maksalaatikkoa ja vaikka mitä mutta itse olin tyytyväinen tähän yksinkertaistettuun yhdistelmääni.

Sitten se lupaamani tirkistys:

Kuva ei ole häävi mutta siinä vähän esimakua uudesta kodistamme!! :)

En malttaisi odottaa että saan iskeä käteni tuonne ja alkaa laittamaan sitä meidän näköiseksi. Sisältä talo on todella hyvässä kunnossa, ja uskonkin että ulkonäkö tulee muuttumaan eniten ulkoapäin (mm. maalia, ikkunanpieliä, lintulautaa, kukkapenkkejä, portaat?...), kun saan alkaa keväällä tehdä kukkapenkkejä, kasvimaita, kasvihuonetta ja pihaa ylipäätään sinne. Edelliset asukkaat ovat pitäneet talon hyvässä kunnossa, mutta pihalla ei ole tehty oikeastaan mitään, niin saamme ihan itse suunnitella ja tehdä siitä millaisen haluamme. Ihana luomisen into, hyvä silti että sitä pitää odottaa kevääseen/kesään, niin ehtii tässä suunnitella ja miettiä ihan kaikessa rauhassa mitä haluaa minnekin. Kunhan multaa pääsen mylläämään niin hyvä!!

torstai 24. lokakuuta 2013

Pakkaamista, pakkaamista, pakkaamista...

Sanoinko pitäväni muuttamisesta? 
Jotenkin ilmeisesti aika kultaa muistot aina muuttojen välissä, sillä tänään pakattuani äitini kanssa koko keittiön ja olohuoneen jo aiemmin, olen aivan poikki, oli pakko ottaa päiväunetkin ennen kuin illalla lähdin ystäväni kanssa kahvilatreffeille purkamaan tuntoja ja parantamaan maailmaa. Kovasti tehokkaita oltiin kyllä äitini kanssa, mutta ehkä vähän huono pakkauskaksikko kun kumpikaan ei olisi terveydentilansa puolesta saanut nostella laatikoita tai raskaita esineitä ja jatkuvasti jompaakumpaa vihloi ja kolotti mutta niin vaan pakattiin koko keittiö!


Kuvassa oleva olohuoneen sohvamme on ollut asunnossa jo ennen meitä. Ostimme sen edellisiltä asukeilta, koska se sopi väriltään kovasti hyvin olohuoneen muuhun värimaailmaan, vaikka se olikin kovasti kissojen raapima reunoiltaan. Uuteen kotiimme sohva ei sovi millään lailla, väriltään eikä malliltaan ja halusimme kuitenkin jotain uuttakin taloomme, joten laitoin sohvan facebookin myyntirinkiin ja ilokseni sitä oli parin tunnin kuluttua jonottamassa jo 5-6 ihmistä. Toisen jonottajan kanssa tehtiinkin sitten kaupat ja huomenna hakevat sen pois. On tuosta facebookista paljon apuakin vaikka joskus sen haittapuoletkin tulevat esiin. Luultavasti huomenna alammekin (tai lähinnä mies) pinota valmiiksi pakattuja laatikoita sohvan paikalle olohuoneen nurkkaan jotta asunnossa pystyy liikkumaan. Tällä hetkellä liikkuminen on vähän kuin labyrintissa kun laatikoita väistelee ja kiertelee päästäkseen toiseen päähän kämppää makuuhuoneesta vessaan tai keittiöön.

Huomisessa postauksessa annankin jo ihan pikku tirkistyksen siihen mitä moni lukijoista on jo kysellyt ja odotellut. . . . mitäköhän jännää?! ;)

maanantai 21. lokakuuta 2013

Pahvilaatikkoelämää

Se alkoi nyt. Pikkuhiljaa koko omaisuutemme ja elämämme siirtyy esine ja muisto kerrallaan eri marketeista kerättyihin pahvilaatikoihin, joita yritetään mahduttaa ja kasata ympäri asuntoa huoneiden nurkkiin ja seinustoille pois tieltä. On ihana ajatella muuttoa, jota olemme odottaneet kuin kuuta nousevaa, mutta paljon vaatii työtä ennen kuin pääsemme sinne asti. 30.10 on vihdoin muuttopäivä, ja se pitää tehdä päivässä. Työpäivän jälkeen, joten toivon löytäväni tarpeeksi muuttoapua meille jotta saamme saman päivän aikana tulevan talon siivottua, muutettua huonekalut ja laatikot uuteen taloon ja laitettua se siihen kuntoon että voimme siellä sitten jo nukkua seuraavan yön. Päätin jättää nykyisen asuntomme siivoamisen kuun viimeiseen päivään töiden jälkeen, kiire tulee tehdä kaikki noin pienessä ajassa, mutta onhan siinä aikaa puoleenyöhön saakka, heh.


Olen aina tykännyt muutosta, pakkaamisesta ja alkusiivouksista, mutta jotenkin se tavaroiden purkamisvaihe on niin vastenmielistä, että se aina vaan lykkääntyy ja lykkääntyy. Tällä kertaa päätin olla huomattavasti selkeämpi pakkauspuuhissa. Merkitsen pahvilaatikoihin jo pakatessa mihin huoneeseen ne menevät ja mitä ne sisältävät; niin en ole ennen tehnyt vaan olen sullonut laatikot ja jätesäkit täyteen ja määränpäässä aukonut ja sulkenut ja aukonut ja sulkenut etsiessäni oikeaa laatikkoa, jossa voisi olla juuri tarvitsemani talouspaperirullateline tai paita.




Olen myös luvannut itselleni, että tämän muuton hoidan kuukaudessa. Siinä on jo monta armoviikkoa tyhjentää laatikoita! Nimittäin JOKAINEN edellinen muuttoni on ollut todella hidas, laatikoita on notkunut kuukausia nurkissa niin että lopulta ovat kuuluneet jo huoneen sisustukseen (myös varastotilan puutteen takia). Tällä kertaa (ensimmäistä kertaa) muutamme niin paljon isompaan taloon, etten voi itseäni huijata sillä etteivät tavarat muka mahtuisi kaappeihin ja huoneisiin. Nyt mahtuvat! Ja jos päätän jotain jättää laatikkoon, on meillä sitä varten lämmin ulkovarasto!!! AH!! Ei enää laatikoita huoneiden nurkissa ja vaatehuoneiden hyllyillä.


Mutta pakko kai se on taas tarttua toimeen jahka tästä tervehdyn ja ryhtyä pakkaamaan!
Pakkausiloa minulle!
Blaah!

Ihania onnenhetkiä postista!!!

Viime aikoina on ollut elämässä sen verran tapahtumaa ja surua, että pienen pienet yllätykset tuovat päiviin ihania onnenhetkiä. Ihan pienen ajan sisällä nyt postiluukusta tuli ensin ohut pieni kirjekuori, jossa leimat sanoivat sen tulleen saksasta. Hieman ihmettelin kun en mitään ole sieltä tilannut eikä mieskään. Avasin kuoren, ja sieltähän tuli kaksi suurta riemua tuottavaa liuskaa ulos.


Ilmeisesti Lippupisteen liput kierrätetään jostain kumman syystä sieltä kaukaa kautta meidän tilaajien postilootiin, tiedä häntä, mutta jonkin aikaa sitten tilaamani liput Vesa-Matti Loirin joulukonserttiinhan siellä olivat!!! Kesällä ollessani töissä PoriJazzeilla, pääsin fiilistelemään ihan eturiviin ja backstagelle Loirin uutta "hoikentunutta" soundia niinkuin itse sitä kutsun, ja kyynelehdin ihan liikutuksesta kuunnellessani tulkintoja. Äijä oli tosissaan laihtunut ihan järkyttävän määrän kiloja, oli ihan normaalin suomalaisen tukevan vanhanherran kaliiperia tätä nykyä! Ja sen kuuli kyllä laulustakin. Ääni tuli syvältä "sielusta saakka" eikä ollut tunkkaista ja rohisevaa mitä on viime vuodet vähän jo pakannut olemaan. Ahh, ihan sielu lepäsi kuunnellessa ja tippa tuli linssiin vaikka itse olin kovaan ääneen nauramassa ennen jazzeja että jopa on sunnuntailla "pääartisti".. Todellinen pääartisti! Mutta niin sain niellä sanani ja mykistyä ihastuksesta. Niinpä heti kun kuulin Veskun tulevan joulukuussa Raumalle vetasemaan joulukonsertin, ostin liput itselleni ja miehelle (saatiin vieläpä eturiviltä vaikken ollut skarppina ostamassa ekana myyntipäivänä) vaikka hinta oli karmiva... Parempi vetää Sylvian joululaulut ja Tulkoon joulu sitten tunteella! ;)


Toinen erityisesti mieltäni lämmittävä paketti tuli eräänä sairaslomapäivänäni. Oikein pelästyin kun lötköimmät pyjamahousut jalassani tukka pystyssä makasin sohvalla ja ovikello soi... Kauhistellen vedin äkkiä lisää paitaa päälleni enkä ovisilmästä nähnyt mitään (oma vika, itse olin laittanut koristesydänkranssin tirkistysreiän päälle), ja avasin oven. Siellähän oli DHL:n postisetä kivan paketin kanssa ja pyysi minut nähdessään hieman kummistuneen huvittunut katse silmissään kuittausta. :D Näin heti pahvilaatikon kannessa tekstin jota vähän odotinkin: Kankaita.com.
Jännittyneenä avasin laatikon ja ihastuin toinen toisensa jälkeen ihanempiin kankaisiin!!!





Kankaat ovat lähinnä vauvanvaatteita varten, lähipiirissä kun on vauvateollisuus kasvusuunnassa selvästikin, ( :D ) mutta myös sisustustekstiileiksi meinasin paria kangasta.





Eikä sitä tiedä mitä niistä vielä keksin ja kehitän! Uudessa kodissamme (johon muuttoon aikaa enää reilu viikko, jännittävää) on minulle varattuna pieni makuuhuone josta saan muokata mieluisan ompelu-, näperrysnyherrys-, askarteluhuoneen itselleni. Olen odottanut ompeluhuoneen saamista niiiiiin kauan, että melkei halkean suunnitellessani vähän väliä huoneen sisustusta ja tyyliä. Sen olen päättänyt ettei huoneen tyyli ehkä ole aivan samaa "hillittyä" ja "turvallista" kuin muualla talossa, vaan sinne haluan jotain motivoivaa ja inspiroivaa ja ehkä vähän rohkeampia värejä tai kuoseja. Mitään en ole vielä hankkinut joten saas nähdä toteutuvatko villit haaveeni vai tuleeko sinne beiget seinät ja valkoiset kalusteet... :D

Onnenhetkien täyteistä syksyn jatkoa!!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Syysterveiset Lankojärveltä!!

Teimme perinteisen syysreissun Pelloon tänä vuonna jo hieman aikaisemmin kuin yleensä. Tarkoitus oli mennä vasta syyslomaviikolla, mutta asiat kääntyivätkin niin ettemme olisi silloin enää voineet mennä. Niinpä lähdimme matkaan 2. päivä lokakuuta ja yövyimme matkalla hotelli Raahehovissa. Vapaana ei ollut kuin törkyhintainen sviitti, mutta kipujen vuoksi jouduimme sinne jäämään. Harmitti oikein jäädä vain muutaman tunnin unosille hienoon 80 neliön lukaaliin saunan ja muiden herkkujen kera. Jäi saunomatta ja aamulla jatkettiin matkaa.



Puolenpäivän jälkeen olimme perillä Pellon Lankojärvellä. Koska ehdimme olla mieheni kotopaikassa vain "pidennetyn viikonlopun", päätimme ottaa suht rennosti, viettää aikaa perheen kanssa ja nähdä joitakin tuttuja mitä nyt ehtii.


Mies lähti kuvaamaan vähän väliä maisemia ja tunnelmia ulkona ja keräsinkin niistä omat suosikkini mukaan tänne.




Perjantaina tehtiin perinteeksi muodostunut reissu Äkäslompolon Selvään Pyyhyn syömään pienellä kuuden hengen porukalla. "Selviksen" hampurilaiset ovat kaikki ihan huippuja ja sesonkiaikaan niiden kanssa saa valita bataattiranskalaiset normaalien sijasta. Nyt niitä ei vielä ollut tarjolla ja muukin menu oli melkoisesti suppeampi. Ehkä talvella päästään uudelle reissulle, ehkä ei.



Haaveissamme on ollut löytää oma "kesämökki" Pellon seudulta, kuitenkin sen kokoinen johon voisi majoittaa vierailijoitakin myöhemmin. Voitaisiin siellä sitten majoittua ympäri vuoden milloin sinne matkustettaisiinkin. Mieheni tykkäisi esitellä kotiseutuaan minunkin perheelleni ja täkäläisille kavereilleen mutta majoitustilaa on hieman vähänlaisesti. Yksi aivan ihana vanha torppa on aivan lähellä "kotopaikkaa", mutta se ei valitettavasti ole myynnissä. Kuvailemassa on silti käyty..... :)


Muitakin ihanan idyllisiä vanhoja rakennuksia tuli kuvailtua.



 Pääsin tutustumaan ensimmäistä kertaa elämässäni lampaiden kerinnän suureen urakkaan. Lampola sijaitsee melko kaukana asuinrakennuksesta, ja olikin melkoinen naurun ja hämmästyksen sekoitus avatessani ulko-oven, kun hirveä jumputus ja poppi raikasi pihaan saakka. En ollut tietoinen keritsijöiden mukanaan tuomista valtavista ghettoblastereista ja hymy huulilla seurasin tietä uusimpien hittien suuntaan.


"Odotushuoneessa"

Keritsijöitä oli kaksi, toinen oli irlantilainen ja toinen Uudesta Seelannista. Tahti oli ihan valtava, jos villa oli helposti irtoavaa sorttia, ei yhteen lampaaseen mennyt minuttiakaan, jos oli vähän tiukemmassa, siinä saattoi pari kolme minuuttia vierähtää. Mutta musiikin tahtiin lampaita meni kuin liukuhihnalla keritsijälle ja taas seuraavaa kehiin.





Hienon näköistähän se oli ja keritsijät saavat kyllä kaiken arvostuksen minulta, ei ollut helppo homma keriä muutamansataa lammasta yhdessä lyhyessä työpäivässä. Loppuun vielä video, en saanut vauhdikkainta kerintää nauhalle, mutta tässä vähän makua touhusta...


Mukavaa työviikkoa kaikille!!!