tiistai 28. tammikuuta 2014

Ulkoilua talvisäässä..

Vihdoinkin ne pakkaset laskivat sen verran että pystyy tekemään vähän pidempääkin lenkkiä tuon meidän ihanaiset mutta ah niin kermaperseisen koirulimme kanssa. Tänään eka kertaa lähdimme ulos ilman että talppasin Nuudelin tassunpohjat kylmänestotahnalla ja talvitakin rimpuilua jne, ja voi sitä riemua kun pieni pääsi kirmaamaan täysillä sydämensä kyllyydestä lumessa ja rantatietä oikein spurttailemaan. Hyvä mielihän siinä itselläkin tuli katsellessa. Minä sauvoin kävelysauvoineni perässä (fysioterapeuttini kehoitus aloittaa sauvakävely selkäni tulevaa kunnossapitoa varten).


Tämä oli eniten paikallaan oleva kuva jonka hirmujuoksijasta sain otettua! Kertonee jotain vauhdin määrästä! :D

Oikein harmitti kun koko päivän oli oikein kaunis aurinkoinen sää, mutta pääsimme lähtemään lenkille vointieni, kameran akun ja aikataulujen vuoksi vasta vähän ennen pimeää, joten kuvat ovat jokseenkin sinisävyisiä, kun pari tuntia aiemmin olisi näkynyt vielä ihanat auringonsäteet.  Mutta ehkä saan ikuistettua ne jonain toisena päivänä.


Niin se on koko maa täälläkin lumen peitossa vaikkei sitä niin kovasti ole vielä tuprutellut. Vähän aina välillä. Jotenkin niin hienon näköistä pelloillakin kun viimekesän korret ovat taipuneet lumen painosta, kaikki hauskasti kumartuneena samaan suuntaan..


Tarkoitus oli taas suunnistaa ihan järvelle saakka, mutta alkoi niin paljon hämärtää että käännyimme jo pikkuisen ennen rantaa takaisin kotiinpäin. Pääsimme kuin pääsimmekin kotiin juuuuri ennen pimeää. Ei tarvinnut vainoharhaisena harhailla pimeillä metsäteillä rapinoita kuunnellen.


Täällä aika on käynyt vähän pitkäksi pitkällä sairaslomalla jonka loppua ei näy toistaiseksi, mutta olen koittanut vointien mukaan nyt tehdä kotona töitä ja tekemättömiä tehtäviä sekä siskoni häitä varten ohjelmaan liittyviä järjestelyjä (häät, jotka muuten ovat jo alle kahden viikon kuluttua, hui!) jottei ihan menisi sohvaperunana olemiseksi. Kaipaan kyllä jo töihin, ja sen aika taas tuleekin, toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin!

Ihanaa ja kirpakkaa talvea ja nautitaan nyt, kohta se on taas kevät ja sitten KESÄ!!! <3

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

TALVI? JOKO JO?

Siltä se nyt vaan näyttää vakavasti, että meillekin se talvi olisi tänä viikonloppuna tulla tupsahtanut! IHANAA! Tuntuu kuin olisi herännyt jostain talvihorroksesta valon tullessa takaisin. Tämä kuukausien pimeys saa kyllä mielenkin synkäksi ja olon vetämättömäksi, joten valo oli enemmän kuin tervetullutta!


Muuten koskemattoman lumen pinnalla näkyikin jo jonkin metsäneläimen jalanjälkiä, joita mieheni oli tietysti heti kuvaamassa. Kuva on vanhempieni pihalta.


Lumen lisäksi saimme jotain vieläkin parempaa! Auringon! Ainakin päiväksi, toivottavasti pidemmäksikin aikaa. Itse en ulos vielä päässyt ihailemaan Isoa Arskaa, mutta onneksi kameramieheni on aina valppaana kun kuvattavaa on lähistöllä!



Voi miten tuota ihanaa kuumottavaa möllyskää onkin voinut olla niin ikävä!


Pikkuruinen Nuudeli-mopedimmekin jaksoi viilettää ja fiilistellä lunta vähän aikaa, parin kolmen asteen pakkasessa, mutta asteiden noustua kymmenen miinusasteen yläpuolelle alkoi ilme muuttua ja tassut nousta kylmästä maasta. Eikai ole koira parkakaan tottunut kylmyyteen kun koko talvena ei olla pakkasta nähty (tunnettu).


On se vaan niin "kermaperse" tuo meidän puudeli-Nuudeli, mutta olkoon! Onhan se kuitenkin ihana kylmästä ulkoilmasta sisälle palattua päästä omaan lämpöiseen petiin tuhisemaan!


<3

torstai 2. tammikuuta 2014

Jouluaattokuvia!

Lähes puolentoisra viikon blogitauon jälkeen on aika palata sorvin ääreen, nyt onkin ollut kyllä niin paljon äksöniä ja ohjelmaa, etten olisi ehtinytkään kirjoitella. Haluan vielä laittaa muutaman kuvan jouluaatosta. Sen pitemmittä puheitta,


Tällä kertaa mammankaan luona ei ollut aitoa kuusta niin monien allergian vuoksi, mutta muovinen ajaa asiansa ihan yhtä hyvin! ;) Ja lahjoja oli sopivasti, isolle porukalle.


Uusi kokeiluni, hedelmäinen joululeipä teki hyvin kauppansa ja veljeni vaimokkeineen tilasi niitä seuraavaksi joululahjaksi ison kasan.


Jouluruoka, jota tänä jouluna odotin eniten: lohimedaljongit!!! NAM!


Paketit avattiin taas samaan aikaan porukalla, ja voi hymyjen määrää!! :)


Minäkin sain toivomani muumi-kannun!! <3


Joulun päätähti Alice-neiti vietti elämänsä ensimmäistä joulua, ja alkoi loppuvaiheessa päästä jo repimisen riemuunkin, ehkä ensi jouluna vielä paremmin. Taisi olla kyllä
tämän joulun suurin lahjarohmu! ; )


Ihanaisen babyn lahjojenavaamisprojektistakin on kuvia, mutta ne ovat äitini kamerassa, joten ne saattavat tulla myöhemmin johonkin joulun muistelopostaukseen!



Ulkona ei kovin jouluiselta näyttänyt, sieltä joulutunnelmaa ei kyllä saanut, mutta jokaisen sydämessähän se onkin. Antamisessa ja saamisessa, perheen kesken pelailussa ja ajan viettämisessä, keskinäisessä rakkaudessa ja siinä joulun aidossa merkityksessä, Kristuksen syntymäjuhlassa! 

IHANAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!