sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Lisää kukkapenkkejä!

Onko tämä nyt niitä hullutuksia joihin hurahtaa; kun yhden kukkapenkin saa valmiiksi niin niitä alkaa pikkuhiljaa kohota sinne ja tänne ja varmaan seuraavana vuonna laajentua ym.

Siltä vähän alkaa tuntua.

Yhtenä päivänä keksin tehdä kasvihuoneen sivuun pienen kukkapenkin, ja löysin jättiauringonkukan siemeniä pussillisen. Sain inspiraation ja yhtenä iltana kipitin ulos, kärräsin turvetta ja multaa kasvihuoneelle, tasoitin seinustalle ja törkin sinne 25 auringonkukan siementä. Paketissa lukee että ne voivat kasvaa jopa 5m korkeiksi, mutta toivon että pysyvät hieman matalampina.....


Tänään kun kävin kurkkaamassa, neljä oli jo itänyt. Jännityksellä jään odottamaan millaisen miniauringonkukkapellon siihen saan. Tuolta puolelta paistaa aurinkokin vain illalla ihan viimeiseksi hetken aikaa joten pieni varjostuskaan ei haittaa kasvihuonetta.

Jäämme seuraamaan...

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Jumppiksia ipanalle.

Jumppis, jumppari, jumpsuit, haalari, onepiece... rakkaalla lapsella on monta nimeä mutta itse käytän jumppista. Ne vaan ovat niin hirmu käteviä heittää päälle ja alkaa päivän touhuihin. Sisällä menee hyvin leikkiasuna talvellakin kun lattiat ovat vähän viileämmät ja muksu kierii leikeissään. Ulkona taas se suojaa auringolta ja estää hiekan päätymisen housuihin, paidan sisään, vaippaan jne.. Jumppis sopii vauvalle ja isommalle lapselle ja onkin mielestäni yksi suloisimmista vaatekappaleista. Alkuvuoden aikana olen ommellut jo useamman jumppiksen, ensin tein muutaman putkeen ihan harjoituksenkin vuoksi sillä halusin kehittyä vetskarin ompelussa. Nyt se sujuukin jo useimmiten lähes ongelmitta. 

Olen ommellut jumppiksia tähän mennessä kahdella eri kaavalla. Toinen on OB 4/12 tuttu vinovetskajumppis ja toinen kaverilta saatu perusjumppiskaava jostain todella vanhasta lehdestä. Kaveri kutsuu sitä retrokaavaksi :)


Nämä on tehty sillä retrokaavalla, ja mielestäni niistä tuli ihania!
Kankaat ovat Metsolan pupu tupunat ja Ainolan hillaherkku.

Tässä jumppiksia in action:


Tämä retrokaava on ihana ja tulen sillä varmasti tekemään lisää jumppiksia kun nämä jäävät pieniksi.

Toinen tekemäni jumppiskaava oli Ottobre-lehdestä 4/12 ja niitä olen tehnyt jo aiemminkin täällä ja täällä. Tein myös yhden Metsolan ihanasta tähtikankaasta mutta se on ehtinyt jo lähteä eteenpäin seuraaville vauvoille käyttöön enkä tainnut muistaa ottaa siitä kuvaa.

Kangas on Verson puodin hurmurin serkku ja olen aivan rakastunut tähän!


Pikkumies ihastui (ilmeestä huolimatta) myös jumppikseensa ja on muutamat päiväunet viileämpinä päivinä jo se päällä nukkunut. Varmaan vasta syksymmällä pääsee kunnolla käyttämään jos tämä kesä tästä lämpenee :)

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Oma kasvihuone!!!

Pitkäaikainen haaveeni on vihdoin toteutunut tänä keväänä/alkukesänä kun sain äitienpäivä- ja syntymäpäivälahjaksi oman kasvihuoneen! Tutkimme pitkään tarjontaa ja lopulta päädyin Preecolta tilattuun reilun 7neliön kasvihuoneeseen. Se saapui muutamassa päivässä kotiovelle tuotuna, ja toukokuun loppupuoliskolla vihdoin järjestyi päivä jolloin kaikki kasaajat olivat samalla paikkakunnalla ja homma sai alkaa. Talkoisiin osallistuivat mieheni, isäni ja pikkuveljeni.


Homma alkoi kehikon kasauksella. Yritin itse pysyä poissa jaloista ja hoitaa puurtajille ruokaa ja juomaa paahtavan helteisenä päivänä. Siellä se kehikko pikkuhiljaa kohosi ja kävin ottamassa väliaikaräpsyjä aina kun huomasin edistystä tapahtuneen.



Kun kehikko muutaman tunnin ähellyksen jälkeen oli valmis, alkoi kuopan kaivaminen sokkelille.


Pihamme maaperä on kylämme patolammesta aikoinaan ruopattua pohjamutaa jonka päällä on hieman parempaa maata jota siihen kärräsimme ekana kesänämme. Mudan joukossa on järkyttävän isoja kivenmurikoita joten tarkistimme tuon alueen rautakangen kanssa että on riittävän syvää ja toivoimme ettei vastaan tule suuria kiviä kriittisissä paikoissa.


 Niin siinä kuitenkin kävi, että keskellä kuoppaa oli niin suuri kivenjärkäle ettei sitä sieltä pois oikein saanut, ja sinne jäi. Päätin laittaa siihen kohtaan jotain vähemmän pitkää juuritilaa tarvitsevaa mutta muistin sen uudelleen vasta tässä kirjoittaessani. Pitänee huomenna tarkistaa mitä sen päälle iskin.... hups..


 Siitähän ei lannistuttu ja kohta pihalle vilkaistessani sinne olikin kohonnut jo mökki paikoilleen!!!



Tällä välillä olin käynyt kaupungissa eräässä tapahtumassa, ja kun tulin kotiin niin miehet olivat yksissä tuumin päättäneet valaa kasvihuoneeseeni samalla seisomalla käytävän! En olisi voinut enempää olla innoissani.


Koska sementti oli vielä märkää, sain idean painaa ihanaisen Onnin jalanjäljet siihen ja niin nappasin taaperon kainalooni ja painoin pikkuruiset jalanpohjat märkään sementtiin ja jännäsin jääkö jälki siihen.


Jäihän siihen. Vasen kuva on märkänä ja oikea kuivana kuvattu. 

Myöhemmin mieheni ja isäni hakivat ison kuorman turvetta ja tynnyrin vettä varten ja sain huoneen valmiuteen ja vihdoin tällä viikolla pääsin ostelemaan ihania kasvatettavia ensin Turun torille ja tänään loput Rauman torilta. Nyt on kasvihuone täynnä kurkun ja tomaatin taimia, basilikaa karkoittamaan tuholaisitikoita sekä salaatinsiemeniä. 


Ovelta katsottuna vasemmalla on tomaatteja, perällä salaattia, oikealla kurkkua ja vähän joka välissä basilikaa. Olen niin innoissani tästä etten malttaisi odottaa ensimmäistä satoa. Taas yksi syy rakastaa kesää eniten!

Toistaiseksi niin kauan kuin kylmemmät yöt jatkuvat, kasvihuone toimii myös kasvulaatikoihin tulevien maissien ja kesäkurpitsoiden yösäilöpaikkana ja minusta tuntuukin välillä kuin kasvihuone olisi minulle yksi hoivattava lapsi lisää. Aamulla ensimmäisenä aamupalan jälkeen kipitän pihan poikki nostamaan maissit ja kurpitsat ulos aurinkoon ja illalla viimeiseksi käyn viemässä ne takaisin. Kohta alan varmaan jo höpistä kasveilleni.. 


Tästä se puutarhurin ura urkenee!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Mitä isä edellä, sitä poika perässä!

On aivan ihana seurata tuon pikku taaperon kasvua ja kehitystä isoksi pojaksi.

Jo puolitoistavuotiaana poika oli kyllä niin pojan prototyyppi kuin olla ja voi. Lempijuttuja nykyään 1v 9kk iässä ovat koneet. Kaiken maailman erilaiset koneet. Kaivinkoneet, autot, pyöräkuormaajat, junat, bussit, koneet joiden nimiä minä en edes tiedä ja niistä puhutaan koko ajan.

Toinen kova juttu on "hommien" tekeminen.
Aina pitää saada olla mukana hommissa. Joskus äidinkin kotihommissa mutta erityisesti isin "miesten" hommissa. Kun minä teen ruokaa, Onni kokkaa pikku keittiöllään. Kun siivoan, Onninkin pitää saada oma rätti tai vaihtoehtoisesti hakee huoneestaan oman leikki-imurinsa ja alkaa imuroida.
On niin ihana puuhata ja touhuta yhdessä, ja ulkoilukin on mielekkäämpää nyt kun poju leikkii ja touhuaa innoissaan, välillä omissakin oloissaan minun tehdessä vaikka puutarhahommia samalla.


Kun isi tekee haravointihommia ja kuljettaa lehtiä metsään, Onnimanni tekee samaa, vaikka kuinka olisi muusta ollut puhe. 


Jos isi hakee "puijaijaa" eli puita, Onni ottaa oman pienen pärekorinsa ja menee mukaan, täyttää pärekorinsa sytykkeillä ja marssii isin vierellä ylpeänä sytyttämään takkaa sisälle.

Välillä tuntuu että sydän halkeaa kaikesta ilosta ja rakkaudesta jota tuo pieni poika elämäämme tuo päivittäin, ja on ihana seurata ja odottaa mitä seuraavaksi on vuorossa.

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Kukkapenkkiprojekteja!

Olen haaveillut omasta kukkapenkistä kauemmin kuin omasta talosta. Lapsuudenkodissani kukkapenkkejä on ympäri pihaa monta erilaista, ja lapsena saimme jokainen lapsi myös oman kukkapenkin pihalle jota vaihtelevasti jaksoin hoitaa....

Koska kasvimaat olivat kaksi ja puoli vuotta sitten tähän kotiin muuttaessa prioriteetti numero yksi, kukkamaat saivat odottaa vuoroaan. 

Ensimmäisenä kesänä teimme puutarhalaatikot ja kylvimme ruohoa jotta perusnäkymä saadaan näyttämään kivalta, ja viime syksynä oli ensimmäisen kukkapenkin vuoro.


Kutsuin äitini apuun ja rajasimme tulevan kukkapenkin alueen nauloilla ja langalla, 
ja kaivoimme pinnan pois.


Teimme penkin pussimullalla, ja istutimme suht tiheästi erilaisia syyssipuleita koko matkalta.

Kaikki oli hyvin kunnes lumi suli ja se alkoi....

..myyrien ja jänisten yhteishyökkäys! 
En tiedä toimivatko kimpassa vai vuoroin, mutta sen jälkeen kun sipulit
puskivat pintaan ihania vihreitä lehtiään, joka yö alkoi kadota sipuleita muutama kerrallaan, 
sekä ylä- että alakautta! Nakerrettuja sipulinpaloja penkassa pienten suloisten tassunjälkien vieressä, ja ammottavia päättymättömiä onkaloita syvälle multaan... Ai että otti päähän! Otti päähän niin paljon että melkein jo vedin penkin sileäksi ja istutin nurmikon takaisin, mutta päätin kuitenkin yrittää taistella inhoittavia vihollisiani vastaan.


Kysyin äidiltäni miten voisin karkoittaa puput ja myyrät, ja hän oli juuri nähnyt facebookin puutarharyhmässä vinkin, jolla moni oli onnistunut karkoituksessa. Niinpä tartuin tuumasta toimeen: hain trimmausjätettä eli nypittyjä koirankarvoja, sekä ystäväni kampaamosta leikattuja hiuksia ja aloin ujuttaa molempia karvoja sipulien väliin, alle, sivuille, kukkapenkin reunalle ja joka puolelle tasaisesti niin että koko penkki oli "karvoitettu". Näissä karvoissa olevan vieraan eläimen/ihmisen hajun pitäisi karkoittaa nämä pihani tuholaiset. Jäin jännityksellä seuraamaan vaikutusta, ja ihme kyllä seuraavana yönä ei kadonnut yhtään sipulia, eikä seuraavanakaan!


 Kuitenkin taas niitä alkoi huveta, mutta tällä kertaa enää vain alakautta. Niinpä hain kaupungin puutarhamyymälästä Siemen Florasta myyränkarkoitustabletteja ja tiputtelin koloihin aina uusien ilmestyessä ja törkin niitäkin sipulien lähelle. Ystäväni pupu (tai orava) taas ilmeisesti piti niiden mausta sillä niitä oli rouskuteltu myös penkistä jonain öinä, mutta vihdoin pahin ongelma oli ohitettu eikä sipuleita kadonnut enää kuin satunnaisesti.


Tässä vaiheessa huomasin kaikkien krookuksien maistuneen parhaalta, ja ainoastaan tulppaanien kukkivan. Muutenkin penkki näyttää melko säälittävältä verrattuna istuttamiemme sipuleiden määrään, mutta keksin jotain taas syksyllä. Ehkä laitan pelkästään tulppaaneita tai kaveriksi muita sipuleita jotka eivät maistu myyrille. Ei ole helppoa tämä kukkien kasvatus!


Joka tapauksessa olen nauttinut suunnattomasti näistä muutamasta kauniista tulppaanista, ja Onnikin haluaa "attomaan kuttia" joka päivä. Pieni tuleva puutarhurinalkuni <3


sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Ompelukset blogiunohduksessa

Törmäsin kauppareissulla työkaveriin, jota en ollut nähnyt aikoihin. Hän kysyi ohimennen, vieläkö ompelen ihania lastenvaatteita ja olenko päivittänyt blogiin niitä. No en kyllä ole, ja se harmittaa. Siksi päätin päivittää ompeluidenkin osalta blogin ajan tasalle ja laittaa vähän kuvia viimeisistä teelmyksistäni.

Olen kova kiertelemään kirppiksiä ja yleensä bongailen pojalle seuraavaa kokoa varastoon aina kun hyväkuntoisia vaatteita tulee vastaan. Nyt kun kartoitin keväällä vaatetilannetta, huomasin ihmeekseni hamstranneeni hirveät määrät shortseja, mutta t-paitoja ja niiden päälle vetoketjullista pitkähihaista ei ollut juuri ollenkaan. Niinpä kaivoin kangasvarastojani ja panin saumurin surraamaan. Osa on vielä tekovaiheessa mutta nämä sain yhtäkkiä laneilla aikaiseksi.


Paapiin ihanan minttu Siiri ja Myyry on odottanut kaapissa jo pitkän tovin vaatteeksi pääsyään, ja minusta se sopi täydellisesti kesäpaidan kuosiksi!


Alkuvuonna eräs ompeluryhmämme jäsen piti kotonaan kangaspenkojaiset ja sieltä bongasin tämän ihanan leppäkerttu-interlocktrikoon jonka näin heti sieluni silmin peruspertsateepparissa, ja sellainen siitä tuli.


Ylemmän kuvan vihreä vastaa enemmän oikeaa sävyä, ihanan raikas ruohonvihreä. Näihin raglan-teeppareihin käyttämäni kaava on Brave Firemen OB 3/13.


Halusin tehdä jotain hieman peruspertsasta poikkeavaakin, ja totesin etten ole tehnyt ikinä vielä taskuja lastenvaatteisiin joten etsin Ottobreistani taskullisen shortsiasun kaavaa ja sellaisen löysin OB 3/13 nimellä Star-Star leikkipuku! 

Kankaaksi valitsin Paapiin ihanan jota olen myös hautonut kangaskaapissani jo pitkän tovin.
Taskut onnistui hyvin ja asu muutenkin! Nyt vaan niitä hellekelejä kehiin! 
Loppuviikoksi on onneksi lupailtu tosi lämmintä!


Ostin yhdeltä lanikaverilta tällaisia silitettäviä kokomerkkejä muutamassa koossa ja toistaiseksi olen ollut todella tyytyväinen. Pysyvät hyvin eivätkä hierrä pientä pehmoista niskaa niinkuin karheat kangasmerkit.


Lempikankaakseni jo ompeluharrastuksen alussa valikoitui tämä Verson puodin Tuutti-kuosinen joustocollege. Se on yksi melko ensimmäisistä kangashamstrauksistani, josta tein Onnillekin jo ensimmäiseksi kevääksi ihanan jumppiksen, johon meinasin laittaa linkin tästä mutta selattuani lähes koko blogihistoriani läpi huomasin etten jostain todella kummallisesta syystä ole siitä postannut ollenkaan vaikka se oli kaikkien aikojen lempivaatteeni vauvavuoden aikana!!! Niinpä laitan siitä kuvan nyt tähän.


Ihastuin tuohon niin että halusin tehdä siitä Onnille nyt kesäksi vinovetskahupparin ja valitsin kaavan Stardust (OB 4/13) koossa 92, mutta muokkasin sitä hieman. Koko osoittautui mielestäni enemmän 98 vastaavaksi, mutta väliäkös hällä, menee syyshuppariksi sitten! Kangasta minulla on jäljellä vielä niin paljon että siitä riittää pariinkin vaatteeseen vastaisuudessa joten ei hätää lempikankaan loppumisesta.

Ompelu on minulle eräänlainen henkireikä tässä välillä niin hektisessä ja toisaalta hyvinkin rytmiltään samaa toistavassa arjessa. En kaipaa reissuja pois kotoa ja irti arjesta (joskus tietysti), tai muita irtiottoja lainkaan niin paljoa kuin hetkiä ompelukoneeni seurassa ja joskus kokonaista ompelupäivää jolloin ei tarvitse ajatella mitään muuta kuin omia ompeluksia ja suunnitella uusia.

Mikä on sinun henkireikäsi tai tapasi irrottautua arjen pyörästä?

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Terveisiä blogitauolta!



Heippa lukijat!

Olen pitänyt pidemmän tauon blogin päivittämisestä. Osittain vahingossa ja osittain tarkoituksella. Elämä todella vilkkaan puolitoistavuotiaan kanssa on hektistä ja sitä rauhallista "omaa" aikaa ei kauheasti ole aina. Illalla kun nappulan saa nukkumaan, onkin jo niin poikki ettei aivot pysty kirjoitustyöhön vaan sohvan kutsu on liikaa ja kaikki illat menevät kodin siistimiseen, television katseluun ja virkeämmät illat ompeluun. Niinpä päätin olla itselleni armollinen ja jättää osan harrastuksista sivuun hetkeksi, siksi aikaa että elämä tasaantuu, ja nauttia tästä hektisestäkin elämänvaiheesta täysillä.

 Nyt elämän tahti on kuitenkin vihdoin vähän rauhoittunut ja tuo ihanainen taapero osaa ja jaksaa leikkiä itsekseenkin jo joitain aikoja, joten äidilläkin jää enemmän aikaa muille touhuille eikä illallakaan ole niin piipussa. Minulla on monia ideoita uusiin blogiteksteihin ja tässä alan niitä pikkuhiljaa kirjoitella ja postailla.

Luvassa on alkuvuoden ompelusten esittelyä (obviously), uusia valtauksia viljelyksissä ja kasvimaalla, remppahaaveita ja -suunnitelmia, ruokakokeiluja ja ihan tätä tavallista elämää ja lapsiperheen arkea. Kesä inspiroi minua ihan valtavasti moneenkin asiaan, ja valon lisääntyminen vaikuttaa minuun tosi paljon: jaksan enemmän, innostun enemmän ja saan aikaa enemmän!

Ihanaa alkavaa kesää!!