Syksyn satoa!

Niin se on syksykin jo pitkällä vauhdissa, ja nämä kuukaudet hujahtavat ohi ihan hetkessä täällä touhussa ja tohinassa. Ehdin jokunen aika sitten ottaa vielä kuvia kasvilaatikoista ennenkuin kylmät ilmat tulivat ja vähän veivät kasveilta vihreyttä ja vehreyttä. Tässä siis kuvia alkusyksyn sadosta:

Ihan vihreimmillään ne eivät olleet enää kuvaushetkellä, mutta täytyy sanoa että aakeanlaakealla pihamaallamme nuo laatikot kyllä hivelevät minun silmääni aina pihalla ollessa. Rakastan rehevyyttä ja on ihana nähdä oman kasvatuksen tulos joka päivä pihassa.

"Kaalilaatikosta" olemme saaneet satoa jo pitkän aikaa, kesästä saakka. Lehtisalaattia tuli jo aikaisin, ja myöhemmin olemme päässeet syömään lehtikaalia ja kyssäkaalia. Kyssäkaalia söimme aina lapsena siivutettuna keittiön pöydän ääressä, ja näin vuosien tauon jälkeen maku aiheutti melkoisia nostalgioita! Lehtikaalihan on älyttömän terveellistä ja sitä kannattaakin tunkea vähän joka ruokaan. Heh. Aion ensimmäistä kertaa nyt säilöä lehtikaalia talvenkin varalle.

Sieltä puskee palsternakkaa, ja tässä kun kurkkasin juureen, ei vielä kummoisia palsternakkoja ollut mutta vihreää puskee. Vielä on silti aikaa kasvatella juuriakin. Vasemmalla on ollut hernettä mutta se on jo mennyt huonoksi ja pitää kiskaista pois kun joutaa.

Kesäkurpitsoja on taas tullut hienosti, olemme saaneet niitä laatikoista omiin tarpeisiimme sekä myös lähes jokaisen kylästelijän mukaan olen loppukesästä saanut lykätä ison kesäkurpitsan kotiinviemisiksi. Tämän kesän uutuutena oli tavallinen keltainen pyöreä kurpitsa. Kävi niin hassusti että torilta ostettuani kuusi kesäkurpitsan planttua ja yhden kurpitsan plantun laatikoistani puski kuitenkin kolme kurpitsaa ja neljä kesäkurpitsaa!!! Ensin harmittelin että myyjä oli niin huolimaton ollut, mutta ei se enää harmita. Saanpahan kunnolla maistaa uutuuttani.

Maisseille taitaa käydä yhtä surullisesti kuin viime kesänäkin, eli jäävät kypsymättä. Ne pyrähtivät pituutta vasta ihan heinä-elokuun vaihteessa, ja tähkiä alkoi syntyä vasta syyskuun puolella. Tupsut pilkottavat tähkien päistä, mutta kyllä saa tänäkin syksynä maissit ostaa kaupan vihannesosastolta. Ehkä ensi kesänä.....

Porkkanasadosta tulee hyvä! Kurkistelin porkkanoidenkin juuria jo ja hienoja isoja porkkanoita on tulossa. Tämä alemman kuvan yksilö on yksi monista sateenkaariporkkanoista, joita on oransseja, valkoisia, liloja, keltaisia ym.. Jännä nähdä koko kirjo sitten kun nostan ne kaikki lokakuun puolella.

 Toisena uutena yritelmänä minulla oli tomaattia kasvusäkissä pihamme kuumimmalla seinällä, ja loppukesästä aloimme saadakin satoa vaikka kesä olikin huono ja kylmä. Ihana on vieläkin mussutella omia tomaatteja, ja hauskaa että pihastamme saa periaatteessa kaikki perussalaatin ainekset. Kurkkuakin oli kasvamassa kunnes varsi katkesi, mutta sain muutaman herkkukurkun syötyä.

Seuraavaksi ovatkin vuorossa loppujen satojen korjaukset ja kasvimaiden laitto talvikuntoon kunhan lokakuu pääsee käyntiin ja ilmat vähän viilenevät vielä. Se mielihyvä, mitä saa omilla käsillä tekemisestä ja siitä kun näkee keväällä vaivaa ja kesän ajan korjaa satoa ja tekee herkkuruokia koko vuoden omista antimista, on ihan mieletön ja lisäksi uskomattoman terapeuttista!! Saas nähdä mitä uutuuksia ensi kesäksi pitää keksiä.....

Uuden vuoden lupauksia...

Niin alkoi taas uusi vuosi, 2015. Hui!

Viime vuosi oli yksi elämäni rankimmista mutta ehdottomasti myös paras. V. 2013 jouluaaton aattona teimme plussatestin, ja saimme näin parhaan joululahjan; odotin vauvaa!!! Se joulu meni ihan vauva- ja raskaushuumassa.

Seuraavalla viikolla alkoi jo närästys ja lievä kuvotus. Uutena vuotena jännitin pystynkö syömään aivan kaikkea herkkua mutta hienosti meni alas. Muutaman päivän päästä närästys alkoi olla jo melko voimakasta, eikä mennyt kuin viikko niin alkoi aamupahoinvointi ja oksentelu. Kaikesta huolimatta olin onnellisempi kuin ikinä, sillä tähän kaikkeen syypää oli mahassani kasvava aivan ihana pieni ihmisen alku <3

Kävimme varhaisultrassa varmistamassa että tällä kertaa siellä varmasti on elävä pienokainen, ja pikku sydän siellä pamppailikin hurjasti. Kuulosti aivan junan puksutukselta ja näytti jo silloin maailman kauneimmalta! Jäinkin sairaslomalle jo heti kun työt alkoivat joululoman jälkeen, ja sitä kesti kolmea testityöpäivää lukuunottamatta toukokuun alkuun saakka. Tuo 4kk pätkä oli kyllä yksi elämäni rankimmista. Aamupahoinvointi muuttui nopeasti kokopäiväpahoinvoinniksi, eikä mistään ollut apua. Piti vain elää pahan olon läpi päivittäin. Joskus toki parempia päiviä, jolloin pahoinvointi loppuikin yllättäen jo vaikka klo 15. Silloin nautin täysin rinnoin! Jouduin kerran myös tiputukseen, koska oloni heikkeni niin oksentelusta. Makoilin tipassa muutaman tuntia, ja illalla oli pakko mennä ihan ravintolaan syömään kun oli niin hyvä olo. Seuraavana päivänä pahoinvointi jatkui. Vasta huhtikuun lopussa päätin kokeilla akupunktiota, koska olin kuullut siitä hyviä kokemuksia raskauspahoinvointiin. Ensimmäisen piikityskerran jälkeen en oksentanut enää kertaakaan, ja toisen jälkeen jäi pois myös pahoinvointi. Palasin töihin ja sainkin kuukauden tehdä töitä ennen kuin kesäloma alkoi, ja myös minun lomani. Toukokuussa pahoinvoinnin helpottaessa kuitenkin liikkuminen oli jo kivuliasta ja välillä vaikeaa. Kesäkuussa kuitenkin kivut ja kaikki vaivat olivat ihan minimissä, ja nautin ihan älyttömän paljon kesäkuusta, vaikka koko kuukausi olikin sateinen ja todella kylmä. Heinäkuu toi mukanaan tappohelteet ja järkyttävät liitos- ja selkäkivut. Ne yhdessä lamauttivat minut lähes täysin kotiin. Maha oli jo niin valtava etten jaksanut tehdä mitään, ja pelkkä ylösnouseminen ja kävely sattuivat niin paljon että tuo hikinen kamala kuukausi unohtukoon nopeasti, kiitos! Elokuussa ilmojen hieman helpottuessa odotin jo  kuun alusta saakka milloin synnytys alkaisi. Toisaalta halusin olla vaikka ikuisesti raskaana ja seurata ihanan pienokaiseni potkuja ja liikkeitä mahassa, toisaalta malttamattomana odotin jo hänen tapaamistaan.  Viimeisen kuukauden kivut olivatkin niin kamalat että vihdoin 28. päivän koittaessa ja supistusten nopeasti tihetessä olin TÄYSIN valmis pullauttamaan vauvan ulos! Synnytys oli kamala, mutta palkinto kaikkein paras ja ihanin! Meille syntyi ihanin vauva mitä ikinä olisimme voineet odottaa, ja nautimme hänestä ihan täysillä. Kuukauden iässä vauva sairastui vakavasti, ja olimme neljä päivää lastentautien osastolla hoidossa. Kaikki oli taas hyvin. Siitä asti olemmekin saaneet loppuvuoden nauttia vauvasta, ja opetella uutta elämää lapsen vanhempina ja perheenä! Vuosi oli aivan ihana! Enkä malta odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jotkut sanovat että aika kultaa raskaus- ja synnytystuskat nopeasti, mutta täytyy sanoa ettei minun muistoni reunatkaan ole vielä alkaneet kullaantua!! Kaikki aikanaan.

Siinä viime vuosi tiiviissä paketissa, ja nyt koitti uusi vuosi ja uudet kujeet! Vauva kasvaa kovaa vauhtia, ja niin minäkin. Tähän oli tultava muutos (minun osaltani, ei vauvan) ja miehen kanssa vähän päätimme tehdä elämäntaparemonttia. Oikeastaan se alkoi jo kesällä kun päätimme kunnostaa tuon ateriarytmin joka oli täysin retuperällä. Aamu- ja iltapalat sekä kaksi lämmintä ateriaa. Ne ovat olleen suht kunnossa siitä asti. Syksyllä aloimme panostaa siihen että tekisimme enemmän ruoat itse ja vähemmän niitä valmisruokia kaupasta. Suht hyvin on sekin sujunut, mutta parantamisen varaa on paljon ainakin minun osaltani. Nämä kun on jo kunnossa, nyt päätimme vähän katsoa mitä sinne suuhun menee. Tein suunnitelman, että kasviksia lisätään jokaiseen ateriaan, ja turhia hiilareita jätetään pois, eli leivät ja vehnät minimiin. Aloitimme myös vähäsokerisen tammikuun joten sokeriakin mahdollisimman vähän ja nekin vähät hedelmistä ja marjoista. Hyvin on mennyt tähän asti, mutta jotenkin tuntui ongelmalliselta saada tällaisia ruokia kasaan suunnittelematta, joten päätin yrittää ainakin tammikuun ajan tehdä ruokalistan aina viikoksi kerrallaan. Ostaa alkuviikosta aineet ja yrittää noudattaa listaa parhaani mukaan. Näin kaikkiin ruokiin olisi ainakin ainekset eikä tulisi niin paljon osteltua niitä turhia höttöruokia. Voin tästä raportoida myöhemmin miten sujuu.

Olin eilen hyvinvointi-illassa jossa oli esittelijä esittelemässä Foreverin Aloe Vera -tuotteita, joita käytinkin jo ennen raskautta. Nyt päätin jatkaa juomien juontia, pari litraa minulla onkin säästössä. Kutsuilla oli myös elämäntapavalmentaja Pauliina kertomassa hyvistä elämäntavoista ja erityisesti ruoan vaikutuksesta hyvinvointiin. Sain monia hyviä vinkkejä. Hänkin korosti nimenomaan ateriarytmiä ja sitä kasvisten määrän tärkeyttä.

Sain myös vastauksen ongelmaani. Olen tässä terveellisesti syötyäni kohdannut ongelman. Iltanapostelu. Iltaisin minulle tulee himo napostella jotain, enkä pysty olemaan napostelemattakaan. Kun saa vauvan nukkumaan ja istahtaa sohvalle telkkarin ääreen tai koneelle, PITÄÄ olla jotain naposteltavaa. Yleensä käyn jääkaapilla vähän väliä nappaamassa nakin, leikkeleen, jugurtin, riisifrutin, viilin, milloin mitäkin, mutta sehän ei ole hyvästä lainkaan. Pauliina kertoi että pähkinöitä pitäisi syödä kourallinen päivässä. Ja myös hedelmiä olisi hyvä syödä joka päivä. Niinpä ratkaisin asian näin: ostan monia erilaisia pähkinöitä ja teen niistä valmiit kourallisen kokoiset annospussit valmiiksi (jos en, niin syön yhdeltä istumalta koko pussin tyhjäksi) ja joka ilta otan yhden pussin naposteltavaksi. Myös hedelmiä en syö päivän mittaan vaan säästän senkin iltaan jotta saan lisänaposteltavaa, mutta terveellisesti. Jos näiden lisäksi vielä tarvitsen jotain, otan kurkunsiivuja tai vesimelonia. Katsotaan miten tämä tulee toimimaan. Motivaatio on ainakin kova. 

Emme kuitenkaan ala hifistelemään ruokien kanssa vaan yritämme karsia turhia höttöjä pois ja lisätä kasvisten määrää ja katsotaan mikä on vaikutus. Olen huono syömään kirpeitä marjoja, mutta siihenkin ratkaisuna (koska joka päivä pitäisi syödä muutamaa erilaista marjaa jotta vitamiineja tulee monipuolisesti) löysin smoothien. Kun laitan makeita marjoja smoothieen enemmän kuin kirpeitä, maku pysyy makeana eikä siihen edes tarvitse lisätä sokeria. Jokapäiväiseen smoothieeni on nyt kuulunut (toistaiseksi jokapäiväiseen, katsotaan koska kyllästyn ja kaipaan vaihtelua) mansikoita, vadelmia, punaherukoita, mustaherukoita ja avocado. Lisäksi olen välillä laittanut mangoa, mustikkaa tai mitä hedelmää sattuu hedelmäkipasta löytymään. Rahkaa en enää siihen laita vaan vettä jotta siitä tulee juoksevampaa. Joskus turkkilaista jugurttia jos haluan tuhdimpaa.

Tuon yhteisen lisäksi olen ottanut päiviini vähän lisähaastetta. Alunperin suunnittelin että alan käydä jumpissa ja vesijumpassa mutta koska vauveli ei huoli ollenkaan enää pulloa, en pysty iltaisin niin pitkäksi aikaa lähtemään minnekään, joten jumpat on tehtävä kotona. Tilasin Callanetics-jumppadvdn ja sen lisäksi haastoin itseni kahteen eri haasteeseen. Ensimmäinen on 30 päivän lankkuhaaste:

Ja toinen on "peppuhaaste" :

Siinä on haastetta tammikuulle ihan tarpeeksi! Otan ennen-kuvan (en aio kyllä täällä julkaista) ja jälkeen kuvan jotta näen onko näistä ollut kuukauden ajalla mitään hyötyä.

Meidän uuden vuoden lupauksemme oli syödä terveellisemmin ja pitää ateriarytmit kunnossa, mikäs sinun on?

Isänpäivähuumaa!!

Vähän myöhässä tulee tämä mutta tässä on ollut hieman hektistä viime aikoina!

Meillä siis vietettiin ihka ensimmäistä isänpäivää tänä syksynä! Olin aivan innoissani järjestäessäni ylläreitä ja lahjahankinnat menivätkin hieman överiksi, mutta kerrankos sitä mies elämänsä ensimmäistä isänpäivää viettää!

Kortti piti tietenkin olla itsetehty, joten Onnin kanssa kävimme ostamassa (Onni nukkui koko reissun) sormivärejä ja korttiainekset, ja äitini avustuksella painoin Onnin pienen jalanjäljen korttiin <3 Taakse tuli koskettava runo isälle.

Lahja piti olla, joten mietin kuumeisesti mikä olisi miehelleni sopiva isänpäivälahja. Olin suunnitellut ostavani jouluksi hänelle kauan vinkumansa Paulig Cupsolo -keittimen, mutta nythän koitti tilaisuuteni yllättää ostamalla se jo isänpäiväksi. Niinpä suuntasimme vauvelin kanssa Cittariin missä se sattumalta oli alennuksessa, ja ostin sen. Siihen piti tietenkin hankkia lisäksi Cupsolo-joulukalenteri jossa oli maisteltavana lähes kaikkia eri makuja. Itselleni myös, luonnollisesti! ;)

Sitten facebook-mammaryhmässämme joku linkitti ihanan Daddy-paidan jossa luki Daddy ja alla oli komeat meksikolaisviikset. Se oli tullut myyntiin Jack&Jones -myymälöihin. No olihan sekin pakko saada tuoreelle daddylle. Molemmissa väreissä. Valkoinen ja harmaa! Viikkoa myöhemmin toinen mamma linkitti heidän myymälässään olevan Daddylicious -paitoja. Sellainen myös. Tummanharmaana. Toinen daddyistä meni isälleni, ja mieheni sai kaksi paitaa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Pitihän omankin isini saada daddy-paitansa.

Ja jotta lahjukset menisivät vielä hieman överiksi, halusin ilahduttaa isukkia sekä aamiaisella että lounaalla, ja hankin aamiaiselle mieheni lemppareita, macarons-leivoksia. KAIKISSA väreissä koska en osannut valita väreistä enkä mauista. Otin kaikkia kaksi koska halusin itsekin maistella. Ensimmäinen meni jo leipomon pihassa autoon päästyäni. Olen toivoton. Mmmm herkullinen kinuski-macaron! <3

Isänpäivälounaalle panostin niinkin valtaisasti että ostin kaiken valmiina. MUTTA vain koska mieheni niin toivoi. Kysyin joskus mikä olisi ihanteellinen lounas, ja hän vastasi "jouluateria". Ostin kaupasta kaikkia eri joululaatikoita ja kinkkurullan. Aijettä.

Kun isänpäiväaamu vihdoin koitti, sydän läpättäen valmistelin aamiaisen keittiössä, kasasin paketit ja onneni kukkuloilla hiivin makuuhuoneeseen laulamaan onnittelulaulua. Pikkuinen lapsosemme ei ollut kovin messissä vaan nukkui koko tämän shown ajan, mutta heräili pikkuhiljaa lahjojen avauksen aikana. Ja kyllähän se tuore isä tykkäsi kovastikin lahjoistaan! Antaa kuvien puhua puolestaan.

Lounastettuamme matkasimme "pappalaan" eli vanhempieni luo viettämään isänpäivää. Isukkikin tykkäsi lahjastaan, ja meillä oli oikein mukavaa. Pikkuinen meni vaunuihin päikkäreille, ja isät ottivat mallia vauvasta.

Kun pikkumies sieltä heräsi, puettiin hänet juhlavaatteisiin ja lähdettiin juhlistamaan suvun vanhinta isukkia eli minun pappaani.

Uudet kuteet ja uus hattu päähän ja menoks! :) Vähän alkoi pientä murua jo väsyttää koko päivän juhlinta ja haukotuksia tuli vähän väliä.

Muutama tuntia mummuloitua olimme lähtemässä kotiin kun sisarukseni houkuttelivat vielä menemään loppuillaksi vanhempieni luo ja sinnehän me sitten päädyimme. Kaikenkaikkiaan ihana ensimmäinen isänpäivä, myös itse isän mielestä! Sanoi sen olleen elämänsä paras isänpäivä, miten se nyt pitää sitten ottaa? :D

Ensimmäiset oman maan sadot!

Palkitsevin vaihe on vihdoin saavutettu puutarhanhoidossa! Satoa on alkanut tulla jo monestakin pusikosta, kuten retiisi, salaatti, sipuli, rucola, ja uusimpina tilli, tomaatit sekä jopa jo muutama kesäkurpitsa!

Mies on vinkkaillut ja kinunut jo muutaman päivää että jokojokojoko teet omasta kurpitsasta ruokaa, ja nyt koitti vihdoin se päivä kun ensimmäinen kurpitsa sai päätyä vatsoihimme!

The Valittu

Ylpeä möhömahainen kurpitsan kasvattaja

Mietimme miten tämän ensimmäisen yksilön valmistaisi jotta sen maun maistaisi parhaiten, ja koska lasagnessa ja kurpitsapaistoksessa on niin paljon muita vahvoja makuja päädyimme paistamaan uunissa kurpitsasiivuja.

Ei muuta kuin kesäkurpitsa siivuiksi, reunat pois, pellille, päälle ohut kerros oivariinia ja herbamarea ja uuniin n.225'C. Sitten pois kun on pinta tummunut hieman kullanruskeahkoksi. Keitettiin vielä uusia pottuja kaveriksi oman maan tillin kera ja aijai tuli muuten herkkua!!

 Suosittelen kokeilemaan, mutta jos et ole ikinä kurpitsaa syönyt, maku voi alkuun tuntua oudolta ja kannattaakin kokeilla muutamaan kertaan ennenkuin tekee päätöstä pitääkö tästä vai ei, sillä en tunne montaakaan joka EI pitäisi näistä maisteltuaan lähemmäs kymmenen kertaa, mutta ensimmäisen kerran jälkeen luovuttaneet eivät välttämättä koskaan tiedä olisivatko pitäneet.

Olen nauttinyt nyt joka aamu kun olen sängystä noustuani heittänyt ruisleivät paahtimeen, kävellyt hakemaan kasvimaalta salaattia ja tomaattia ja tehnyt aamiaisleivät myös omista "rehuista"!!! En tiedä mikä siinä onkin niin hienoa, mutta jotenkin se kutkuttaa joka aamu kävellä sinne ihastelemaan satoa.

Vielä kasvuaan saavat jatkaa maissit, joiden "hiukset" ovat kylläkin viikon sisällä ilmestyneet näkyviin. Silti saadaan vielä tovi odotella niiden kypsymistä! Pitäähän sitä jännitystä olla niin ettei kaikki samaan aikaan kypsy!

Tällaista tänne meille kuuluu!

Smoothie-villitys!

Sitä tulee joka tuutista ja lehdet pursuavat erilaisia ohjeita ja nyt se on vallannut meidätkin, smoothie-villitys! Pakkohan minun oli ostaa oma blenderi meille kun halvalla tuli vastaan, luettuani kuukausia terveellisistä vitamiinipommeista ja haaveiltuani että meilläkin olisi moinen välipalakone. Alku ei ollut kovin mairitteleva, sillä en ole koko raskausaikana pystynyt syömään makeaa, ja ystäväni ollessa kylässä luonani, teimme kunnon jätskipirtelöt joita hörpimme mahamme täyteen. Sehän sitten tuli yhtä nopeaa ylös kuin alaskin ja blenderi sai jäädä muutamaksi viikoksi ihan käyttämättömänä lojumaan tiskipöydälle. Nyt innostuimme mieheni kanssa iskemään sinne jääpaloja ja jääkaapista ja hedelmäkorista löytyviä hedelmiä (mansikka, banaani, kiivi, vesimeloni, mehu) ja laitoimme ne smoothieiksi.

Voi että tuli hyvää!! Tämä kone tulee varmasti kovaan käyttöön ja seuraavaksi tutustun erilaisiin ohjeisiin ja resepteihin millä saisin ruokaisampia smoothieita esimerkiksi aamupalalla tai iltapalaksi.