keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kevään ekat kylvöhommat!

Viikonloppuna aurinko paistoi niin ihanan kuumasti ulkona, että päätin pystyttää kylvöpöydän pihan kuumimpaan ja tuulettomimpaan paikkaan ja panna toimeksi.


Mukana oli luonnollisesti auringonpalvoja-koirani Nuudeli joka on aina mukana kaikessa mitä teen ja touhuan, halusin tai en! :D


Siemeniä oli jos jonkinmoisia, mutta tällä kertaa kylvöön pääsivät vasta maissi, kuukausimansikka, lehtikaali, ruohosipuli, persilja, vihanneskrassi, viherminttu, basilika sekä timjami. Toukokuun puolella laitan vielä joitain esikasvatukseen: kesäkurpitsan, pavut ja rukolan ja loput menevätkin sitten suorakylvöllä suoraan ulos kasvatuslaatikoihin.


Siemenpusseja säilytän laatikossa, jossa Garda-järveltä ostamani lautaset matkasivat postissa kotosuomeen meidän jatkaessa häämatkaamme viime kesänä. Se on toistaiseksi sopivan kokoinen siemenkokoelmalleni, ja sinne mahtuu kivasti myös vihkonen jossa on puutarhasuunnitelmat ja kylvöajat ym. tärkeät tiedot.


Selkäni vähän pakkasi väsymään tuossa mutta vuoronperään kun istui ja seisoi ja heilui niin pystyin hoitamaan homman loppuun saakka.



 Aurinko porotti niin kuumasti että hiki tuli pitkillä housuilla ja pelkäsin koko ajan että käsivarteni palavat mutta niin ei onneksi käynyt! Huivin hain päähän etten saa auringonpistosta, tuossa kun oli täysin tuuletonta ja aurinko paistoi todella ylhäältä suoraan päähän. Ja lujaa!


Tässä kylvöt on vielä vaiheessa mutta sain kaikki kylvettyä mitä pitikin, ja viikon parin päästä sitten seuraava kylvöurakka.

Tosiaan lauantain kylvin nämä, enkä odottanut ensimmäiseen viikkon tapahtuvan kovinkaan paljon, mutta tosiaan 2-3 päivän päästä kylvöt näyttivät jo tältä.



Sieltähän vihanneskrassit puskee jo hullulla tohinalla ja pöhinällä kohti taivaita! Mietinkin miksi ihmeessä ne piti jo huhtikuussa kylvää, mutta on se kiva että siitä alkaa saada satoakin jo luultavasti touko-kesäkuussa kun toisia vasta istutetaan ulos.


Ja tänään huomasin ilokseni, että puolet kylvämistäni maisseistakin on jo tulleet pintaan! Voi onnea! Voi kuulostaa hölmöltä, mutta kyllä noiden kasvamisen seurailu on mukavaa vaihtelua tähän saikkuarkeeni!!! Kohta aletaankin toukokuun puolella naputtelemaan ja kasaamaan kasvulaatikoita ja tilataan pihaan multaa.

Kaikkea kivaa odoteltavaa tässä on, tykkään kyllä niin keväästä ja tästä uuden kasvusta!

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Kevään ensimmäiset kioskijädet!

Olihan se aika jo kioskien aueta kun näitä kuumia ilmoja on ollut pidemmän aikaa. Niinpä suuntasimme hoitopoitsun kanssa Vanhaan Raumaan kävelemään ja pojun ehdotuksesta torilta nappasimme kesän ekat töttöröt!!!


Kesän ensimmäinen maku on minulla yleensä aina mango-meloni, ja siihen päädyin nytkin vaikka pehmiskin houkutti! Poitsu valitsi sitruuna-lakritsin!


Pitihän meidän tsekata torin kukkatarjontakin samalla, enkä vielä löytänyt minua miellyttävää amppelia kuistinpieleen mutta tiedän sen kukan tulevan toukokuun kieppeillä myyntiin, aina ennenkin on tullut!!! Silloin isken ostoksille!



En muista kukan nimeä, mutta pinkki sen pitää olla! Kuvaa tulee sittenkun sen löydän ja ostan!!!

Täytyy nyt nauttia näistä "helteistä" vielä kun pari päivää kestävät, sitten pitäisikin tulla sadetta ja jopa räntää lupailtu yhtenä päivänä ensi viikolla (joka muuten vieläkin kuluu sairaslomaillessa)..

Koukuttava kankaiden yö!!!

Perjantai-iltana koitti vihdoin kauan odottamani spesiaaliyö, eli kankaiden yö! Se on pääosin facebookissa toteutettava tempaus, jossa klo 21-09 välillä koko yön tempaukseen osallistuvat suomalaiset kangas- ja käsityöyrittäjät laittavat nettikaupoissaan kankaita ja tuotteita alennukseen ennalta täysin hämärän peitossa olevassa järjestyksessä ja tahdissa.


Yleensä tasatunnein tuli oikea tarjousten vyöry, ja sitten taas odoteltiin seuraavaa tasatuntia, mutta näin jälkikäteen ajatellen taisin tehdä itse kaikki omat löytöni ja hankintani muina kuin tasatunteina, eli väliaikojen "salamatarjouksien" aikana! Nämä megalomaaniset säpinät ja salamat olivat vain ihan pienen hetken voimassa olevia tarjouksia, jotka kerkesivät nappaamaan vain nopeimmat! Siksi piti olla kärppänä bongaamassa tarjous kun oma lempituote tuli tarjoukseen. Alkuillasta en ollut niin innoissani enkä löytänyt alennusten joukosta omia lempikankaitani, jotka tietysti olin etukäteen käynyt kymmenien eri sivustojen sadoista tuotteista etsimässä, mutta kun ensimmäisen sain ostoskoriin ja maksettua, oli adrenaliini niin korkealla että pakko oli jatkaa vielä hetki... ja vielä hetki.. ja pieni hetki vielä.

Ensimmäisen lempikankaani tullessa salama-aleen mokasin kyllä ihan itse koko homman, sillä en ollut etukäteen päättänyt kumpaa väriä haluan siitä kuosista, enkä selvittänyt paljonko kangasta tarvitsen suunnittelemaani vaatekappaleeseen ko. kankaasta.


Tämä aivan ihastuttava Linnelin Tintit-trikoo oli hankintalistallani jo alusta saakka, mutten suonut tosiaan ajatusta sille, kumpaa väriä haluan, ja missasin superalennuksen, mutta sain sen kuitenkin hitusen kalliimmalla (hyvällä alennuksella silti) myöhemmin yöllä. Harmaa-pinkki on nimeltään Tintit - Kuulas aamu, ja kelta-ruskea-oranssi on Tintit - Iltarusko. Lopulta päädyin iltaruskoon, ja siitä olin kovin onnellinen vielä aamullakin, ja kysyessäni mieheltäni mikä hänen mielestään kaikista hankinnoistani oli paras/kaunein, hän vastasi samantien että tuo keltainen lintukangas. :)


Aivan ensimmäinen HANKINTANI oli tämä keltainen rusetti-jersey, jonka bongasin myös salamana. Onnekseni ehdin naputtaa tietoni tilaukseen ja painaa OSTA-nappia ennenkuin alennus sulkeutui ja ehkä jo ensi viikolla postilaatikkoon tipahtanee paketti tätä hauskaa rusettikangasta! Tämä kangas on Neenuskalta.

Kangas, jota olin käynyt ihailemassa ja kuolaamassa jo monen monta kertaa Kankaiden yö- blogin muotinäytöksessä  ennen kankaiden yön alkua oli Linnelin pinkki-harmaa Origami-trikoo. Sen todella HALUSIN!!! Kuitenkin illalla ajattelin valvovani vain pari tuntia alkuun ja meneväni nukkumaan. Kun alennuksia tuli tiuhaan tahtiin ja varsinkin Linnelin myyjä oli joka tunti kovin aktiivinen salamatarjouksien kanssa, en vain malttanut mennä nukkumaan. Puolenyön aikaan siirryin olohuoneesta makkarin puolelle läppärini kanssa ajatuksena pikkuhiljaa nukahtaa, mutta Linnelin Linnea alkoi vihjailla että pitkä odotukseni saatettaisiin palkita kohta, joten en millään voinut nukahtaa kun syke nousi ja adrenaliinitaso kohosi... Vasta yhden jälkeen odotukseni tuotti tulosta ja salamatarjoukseen ilmestyi tuo ihana origamilintu-kangas ja yhtä salamana heitin sitä ostoskoriin tuon alussa mainitun Tintti-trikoon kanssa, kädet hioten ja sydän pamppaillen näppäilin tietojani tilaukseen, kädet täristen etsin oikeaa lukua pankin avainlukulistalta ja EHDIN! JES!


Siinä sivuja selaillessa tarjousbongailun lomassa huomasin tämän Linnelin myyjän asuvan ja työskentelevän aivan lähes naapurikylässä, n. 20km päässä meiltä. Niinpä voin noutaa kankaani itse paikanpäältä ja säästää naisen työtä edes sen postituksen verran.


Vaikka raskauden aiheuttamat selkäkivut kellistivätkin minut jo reilusti ennen kankaiden yön puoliväliä sänkyyn unten maille, olen enemmän kuin tyytyväinen yön saldoon! Sain todella KAIKKI ne kankaat mitä halusinkin, enkä tiedä olisinko valvonut ne saatuani pidempään vaikka en raskaana ja väsynyt olisi ollutkaan. Kuitenkin sain pienen (eikä edes niin pienen) kipinän osallistua jatkossakin näihin tempauksiin, ja syksyn yöhön varmasti koitan vähän säästääkin jottei tarvitse silloin sitten pihistellä. Nukkumaan mennessä olin niin adrenaliinipöllyissä ettei meinannut uni edes tulla vaikka väsytti, mutta sain itseni kuitenkin rauhoitettua kangasunien pehmoiseen maailmaan ja aamulla tsekkasin vielä pikaisesti onko huipputarjouksia (ei ollut) ja jatkoin unia pitkälle päivään.

Nyt ei muuta kuin saumuri surraamaan ja ompelukone tikittämään! :)

torstai 24. huhtikuuta 2014

Juhlapäivien kuukausi!

Meillä on käynyt sellainen tuuri näiden juhlapäivien kanssa, että lähes kaikki juhlittavat omat juhlapäivät ovat sijoittuneet yhden kuukauden sisään, ajallisesti. Omat syntymäpäiväni olivat tällä viikolla, ensi viikolla on mieheni synttärit, sitä seuraavalla hääpäivämme sekä koiramme syntymäpäivä. Ihan kaikkia ei juhlita kovin suurieleisesti, mutta ollaan me jokaista aina muistettu. Tänä vuonna sain synttärilahjaksi mieheltäni juuri sen mitä toivoinkin.


Kerran kaupungilla kierrellessäni näin aivan ihanan sateenvarjon, ja kun sitä lähemmin lähdin katsomaan, samaan sarjaan olikin aivan ihanat kukkasaappaat ja pitkävartiset puutarhahanskat! Otin kännykällä kuvan ja lähetin samantien miehelleni että nää haluan!


Ja ne sain, maailman hienoimmat Laura Ashley Gardenin saappaat, hanskat ja sateenvarjon! :) Onhan ne kovin kukalliset, mutta niiiin suloisen söpöt! Täytyy kesämmällä ottaa sellainen raskausmaha-kuvaussessio näiden kanssa ulkona. Ja joku kiva mekko.

Toistaiseksi ei muita lahjoja ole tullut (paitsi tiedän että saamme vanhemmiltani terassille jotain tosi kivaa, mutta siitä enemmän myöhemmin), paitsi pari kivaa kukkaa, mutta viikon päästä vietämme triplasynttäritupareita meillä, jonne on kutsuttu perheenjäsenet niin eiköhän sieltä jotain vielä tule tuparilahjaksi ;) Seuraavaksi oliskin sitten pohdinnassa mitä miehelle kun ideapää on ihan tyhjä :/


Tässä on kevään aikana käynyt myös niin että tupa on jo täynnä ihania kukkia ikkunalaudoilla ja pöydillä kun ensimmäistä kertaa kyläilevät tutut ja kaverit ovat tuoneet tuparikukkia!


Tämä olohuoneen pöydällä oleva kahvikuppi on ihan lempparini kukkapurkeista! Se on vaan niin symppis! Ja mätsää täydellisesti häälahja-astiastoomme (Pentikin punainen Eden-astiasto) joka on myös olohuoneessa omassa vitriinissään.

Päätimme juhlia parin viikon päästä hääpäiväämme Rauman eräässä "korkkaamattomassa" ravintolassa, meidän osaltamme tietysti. Siitä kirjoittelen varmasti, niin pitkään olemme meinanneet sitä testata muttei ole tullut sopivaa tilaisuutta. Nyt totesimme että mikäs sen parempi tilaisuus olisi kuin hääpäivän vuosipäivä! <3 Mutta näistä lisää taas.

torstai 10. huhtikuuta 2014

20+0 ja uusia aluevaltauksia!

VIHDOIN se päivä on koittanut, raskauden PUOLIVÄLI!!!!!! Hip hip huraaaa, hip hip huraaa!!!

20+0

Yhä nopeammin ja nopeammin mennään kohti turvallisempia ja turvallisempia viikkoja beiben ulkomaailmassa selviytymisen kannalta! Ei sillä, että hän olisi mitään merkkejä näyttänyt aikaisesta ulkoutumisesta, mutta kyllä sitä paremmin pystyy aina mielenrauhansa pitämään kun enemmän on viikkoja. Kauheaa myllerrystä on mahassa ollut jo pari viikkoa ja koko ajan lisääntyy. Maha kasvaa ja painonlaskukin on pysähtynyt. Seuraava suunta ollee ylöspäin, mikä on ihan toivottuakin jo tässä vaiheessa. Pahoinvointia on yhä aina aamuisin puoleenpäivään saakka, ja yhtenä päivänä oksentelin vielä illallakin. Alkaa kyllä toivo töihinpaluusta pikkuhiljaa karista, vaikka silti olen sitä mieltä että ennen lukukauden päättymistä töihin vielä pääsen... Huoh, kun ei jäisi toiveajatteluksi.

MUTTA, hetken oltuani maissa liikunnattomuuden ja uusien kolotusten takia, päätin testata aivan uutta aluevaltausta liikunnan maailmassa, uimahallin palveluja!


Luonnollisestikaan minulla ei ollut kameraa mukana ensimmäisessä vesijumpassani, joten törkeästi nappasin netistä postauksesta löytyvät kuvat. Minulle suositeltiin paristakin eri paikasta jo selkävaivojenikin takia vesiurheilua, sekä nyt myös tämän uusimman raskauskolotukseni vuoksi vesijumppaa, ja päätin avartaa mieltäni ja lähteä kokeilemaan. Keski-ikä kyseisessä ryhmässä oli noin 70+, mutta joukossa oli myös ikinuorten vanhempieni ikäisiä (50+) muutama. Mitäpäs se sitten haittasi menoa, ja hyvältä tuntuikin rehkiä pitkästä aikaa ilman kipua! Ei poka kolottanut pakaraa eikä iskiashermoa, ei selkää eikä jalkoja. Sormien nivelet eivät meinanneet kestää veden vastusta mutta vaihdoin kauhomisasentoja niin ettei se ottanut niin niveliin. Kuitenkin ajankohta oli sen verran varhainen (puolenpäivän aikaan) että oksennus kiersi loppupuoliskon kurkussa niin että luulen jatkavani niissä iltapuolen ryhmissä tätä harrastusta.


Tänään raskauden puolivälin kunniaksi (ja melkoisen potutuksen poistamiseksi) päätin lähteä testaamaan ohjattua vesijuoksuryhmää. Eläissäni en ole suonut ajatustakaan vesijuoksulle enkä ajatellut ikinä sitä kokeilevanikaan, mutta niin ne tarpeet muuttuvat ja parkkeerasin jälleen autoni uimahallin parkkiin (lähes rutaten autoni takapään ajamalla koristekiveä päin, onneksi vain vetokoukku sai osuman, huh!)

Täytyy sanoa, että olin kyllä pihalla kuin lumiukko siinä kokeneessa vesijuoksijoiden senioriryhmässä! Keski-ikä oli samaa luokkaa kuin edellisessäkin ryhmässä, mutta mikäpä siinä mummojen kanssa polskiessa, yksi ihanan pirteä ja hymyileväinen vanharouva tekikin heti tuttavuutta kanssani ja siinä ainakin 50-60v ikäerolla juoksimme täysillä ihan samaa vauhtia rintasin jutustellen mukavia. :)


Ohjaaja oli hieman ulalla kun kävin kysymässä miten päin juoksuvyö laitetaan ja vastasi "no en kyl osaa yhtään sanoa"......... ööö no miksi sitten ohjaat täällä vesijuoksua? :D Hän näytti kuitenkin että kiinnitä se tuohon mahan alapuolelle nähtyään pallovatsani, ja niin tein. Havaitsin heti altaassa sen tuntuvan todella epämiellyttävältä ja remmi porautui mahaani ja kohtuuni ja näin jo pienen beiben haukkomassa henkeään vatsassani... Kysyin ihanalta mummelilta missä kohtaa hän pitää vyötään, ja hän kertoi sen kuuluvan vyötärölle ja että siitä se joskus pakkaa valumaan ylöspäin. Nostin sen ylemmäs ja se oli hieman paremman tuntuinen, mutta sen verta epämiellyttävä kuitenkin etten usko jatkavani vesijuoksuharrastusta. Ehkä sitten syksyllä. Juoksutunnin jälkeen pakarassa vihloi iskias, selkä oli kipeä ja jalatkin tuntuivat hassuilta joten ehkä tekniikassanikin oli jotain vialla. Tai sitten olisi pitänyt aloittaa rauhallisemmin. Mieleni tekisi tuon ihanan mummelin takia alkaa käydä siellä, mutta ehkä bongaan uuden lempparimummun jostain vesijumpparyhmästä! Hui kamala mikä ajatus, ihan kuin sydänystävämummoja olisi pilvin pimein maailmassa. No, jos meidät on tarkoitettu tutustumaan niin "kohtalo" meidät yhteen johdattaa! 


keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kauan kaivattu kangaskaappi!

Kuten viime vuonna jo Unelmana ompeluhuone -postauksessani kirjoittelin, hyvin keskeneräinen ompeluhuoneeni on eniten kaivannut kangaskaappia, jotta kankaat eivät lojuisi ympäriinsä kaikki eri kaapeissa ja eri hyllyillä. Ja nyt vihdoin Ikeasta ostin löytäessäni omaa silmää miellyttävän siron kaapin. Oikeastaan se ostettiin jo helmikuussa, mutta se on odottanut innokasta kasaajaa paketissa ompeluhuoneen lattialla, ja nyt potkaisin miestä persuksiin ja hän se kokosi tuhisten ja puhisten!


Kamala siivohan siellä ompeluhuoneessa oli kun sieltä tyhjensin vanhan hyllykön ja se kannettiin uuden kaapin paikalta pois, mutta nyt olen saanut tavaratkin uusille paikoilleen. Siellähän se tönöttää oikealla seinustalla.



Pidän erityisesti peräseinän "laudoituksesta", harmi vaan että se peittyy melkoisesti kun täytän kaapin ihanilla kankailla. Ja saas nähdä kauanko tämä kaappi riittää kankaille, olen sellainen hamstraaja että aina pitää ostaa kun kaunis kangas tulee vastaan.


Hyllyn päälle en halua alkaa keräämään turhaa roinaa, (jota olen yrittänyt karsia muutenkin paljon tänne muutettuamme), ja monet esineet etsivätkin vielä paikkaansa, mutta sinne päätyivät koristepeili, häälahjajoutsenet ja koruteline. Ainakin koruteline saa siihen jäädä, muista en vielä tiedä.


Äkkiä hyllyt täyttyivät ihanista kankaista, ja koitin jonkun järkevän systeemin keksiä mihin järjestykseen ne laittaisin. Niinpä ylähyllylle päätyivät puuvillaiset kankaat ja paksummat sisustuskankaat.


Toiselle hyllylle laitoin trikoot ja muut venyvät kankaat, aika paljon niissä on lastenvaatekankaita ja vauvanvaatetta varten ihania kuoseja.


Toiseksi alin täyttyi Suuri Käsityö -lehdistä, Ottobre-lehdistä sekä sinne pääsi yksi lempikankaistani, punainen Paratiisin puutarha -velour josta teen vielä itselleni tunikan jonain kauniina päivänä, tuskin nyt ihan heti vaan sitten kun mahani on taas hieman "normaalimman" kokoinen! :D


Aivan ihana kaappi siis löytyi ja olen todella tyytyväinen ostokseen, sekä siihen miten se sopii tuonne ompeluhuoneeseen. Vielä kun saisi vihreille rei'itetyille seinille tehtyä jotain niin olisin tosi tyytyväinen. Haaveilu jatkukoon!!!

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Remonttireiskoja liikkeellä!

Nyt viisi kuukautta uudessa kodissa asuttuamme ja kotiuduttuamme oli aika panna töpinäksi remppahommien kanssa! Pyysimme Puustellin edustajan meille suunnittelemaan uutta ihanaa keittiötä, ja tapaaminen olikin aiemmin tällä viikolla. Jäämme jännityksellä odottamaan minkälaiset piirrustukset sieltä tulee ja millä hinnalla, selvinnee pääsiäisen jälkeen. Koska vanhat väliovet olivat aivan hirveät, ne piti saada myös välittömästi vaihtoon kun vauhtiin pääsimme. Kuvat puhukoot puolestaan.




Kuten (joillain) lapsilla on tapana, ovet oli liimattu enemmän ja vähemmän täyteen tarroja, ja vaikka uskon että he itse olivat niistä kovin ylpeitä, me ei niistä oltu niin innoissamme, eikä repiminenkään tuottanut oikein tyydyttävää tulosta. En muutenkaan pitänyt ovien "tylsästä" tasaisuudesta ja tavallisista kahvoista, joten ratkaisuna oli ovet vaihtoon!!! Mies kävi ostamassa uudet ovet toiveitteni mukaisesti, itse hurautin eilen Turkuun ostamaan (Clas Ohlsonilta) ovenkahvat joihin nettiä selaillessani rakastuin!

Mieheni ja isäni olivat jo työn touhussa irroittamassa vanhoja ja asentelemassa uusia karmeja kun saavuin illalla kotiin. Kämppä oli kamalan näköinen, mutta kestän sotkun kun tiedän mitä on tulossa. Koska talomme on Älvsby-talo, täällä oli alkuperäiset ovet, ja eiväthän suomalaiset ovet sitten sopineet ruotsalaisiin karmeihin, joten karmit menivät myös vaihtoon. Kamala homma irrotella listoja ja karmeja, ja todeta että suomalaiset karmit eivät SILTIKÄÄN mätsää täysin oviaukon kanssa, ja miehet kävivät uusista karmeista napsaisemassa pätkät pois ym ym ym säätämistä, ennen kuin itse asiaan pääsi kunnolla. Huoh! Onpahan nyt sitten ainakin seuraavilla asukkailla sitten helpompi vaihtaa ovia jos niin mielivät.



Tarjosin apuani remppahommissa, mutta minua pyydettiin ystävällisesti pysymään poissa jaloista! :D Niinpä löysäilin tietokoneella olohuoneessa miesten uurastaessa.



Siinä vaiheessa kun ovia oli pari jo paikoillaan, sain yksinkertaisen tehtävän, laittaa niitä maailman ihanimpia kahvoja paikoilleen. Hommaa voisi luulla simppeliksi, mutta kun olet väsynyt, raskaana, väsynyt ja totally ajatuksissasi, voi käydä näin:


Isäni käveli ohitseni tuota asennellessani ja repesin ääneen nauramaan ja huusi myös mieheni katsomaan.... Eihän kukaan voi KAIKESSA olla täydellinen? ;)



Pääsin kuitenkin vauhtiin työkalujeni kera (omasta LadyPackistani kuten olen pinkin työkalusalkkuni nimennyt), ja loput kahvat menivät ongelmitta paikoilleen ja vielä oikein päin!



Ja eikös olekin paaaljon hienommat ovet kuin ne vanhat, koko kodin yleisilme muuttui ihan huimasti nyt kun kaikki on vaihdettu!



On siinä sitä työn sarkaa vielä jäljelläkin kun huomenna kiinnitellään noita listoja takaisin sekä etsin kahvojen alle oikeanlaiset peitekilvet (kahvan mukana tuli vain avaimenreiällinen) ja kiinnittelen ne, mutta uskoisin että suurin työ on jo tehty. Ja kaikki kunnia siitä miehelleni ja isälleni!!! Nyt niihin ihaniin kahvoihin, joihin rakastuin ja jouduin (no ei se nyt niin vastenmielistä ollut, seurana oli toinen pallomahaystävä, ja löysin kivoja mammavaatteita edullisesti) ajamaan Turkuun saakka hakemaan, vielä kahdelta eri Clas Ohlsonilta koska 3 kahvaa on kuulemma heillä ihan normaali hyllyssä pidettävä määrä...



Onhan se ihanan siro ja kaareva, juuri sopivasti tavallinen mutta kuitenkin erilainen! Voi että, paljon voi parit ovenkahvat ilahduttaa yhtä naista! Vielä kun saadaan tuo kammottava keltainen tapetti revittyä pois (keittiöremontin yhteydessä kesällä) ja maalattua tai tapetoitua jollain kivalla neutraalilla värillä (esim. ihan vaan valkoisella tai vaalean beigellä), ilme muuttuu kyllä ihan totaalisesti.

Kaikki tässä taloudessa eivät olleet yhtä innoissaan muutoksen tuulista ja porakoneen aivot lävistävästä äänestä....


Nuudeli parka joutui olemaan omassa huoneessaan aidan takana ja hakeutui kauimpaan nurkkaan nukkumaan, porakoneen ääni kun otti kovasti korviin eikä kukaan ehtinyt pitämään seuraakaan. Onneksi tämä on vain väliaikaista, ja elämä taas jatkuu normaalina (tai parempana, uusilla ovilla)!!!