Homma alkoi kehikon kasauksella. Yritin itse pysyä poissa jaloista ja hoitaa puurtajille ruokaa ja juomaa paahtavan helteisenä päivänä. Siellä se kehikko pikkuhiljaa kohosi ja kävin ottamassa väliaikaräpsyjä aina kun huomasin edistystä tapahtuneen.
Kun kehikko muutaman tunnin ähellyksen jälkeen oli valmis, alkoi kuopan kaivaminen sokkelille.
Pihamme maaperä on kylämme patolammesta aikoinaan ruopattua pohjamutaa jonka päällä on hieman parempaa maata jota siihen kärräsimme ekana kesänämme. Mudan joukossa on järkyttävän isoja kivenmurikoita joten tarkistimme tuon alueen rautakangen kanssa että on riittävän syvää ja toivoimme ettei vastaan tule suuria kiviä kriittisissä paikoissa.
Niin siinä kuitenkin kävi, että keskellä kuoppaa oli niin suuri kivenjärkäle ettei sitä sieltä pois oikein saanut, ja sinne jäi. Päätin laittaa siihen kohtaan jotain vähemmän pitkää juuritilaa tarvitsevaa mutta muistin sen uudelleen vasta tässä kirjoittaessani. Pitänee huomenna tarkistaa mitä sen päälle iskin.... hups..
Siitähän ei lannistuttu ja kohta pihalle vilkaistessani sinne olikin kohonnut jo mökki paikoilleen!!!
Tällä välillä olin käynyt kaupungissa eräässä tapahtumassa, ja kun tulin kotiin niin miehet olivat yksissä tuumin päättäneet valaa kasvihuoneeseeni samalla seisomalla käytävän! En olisi voinut enempää olla innoissani.
Koska sementti oli vielä märkää, sain idean painaa ihanaisen Onnin jalanjäljet siihen ja niin nappasin taaperon kainalooni ja painoin pikkuruiset jalanpohjat märkään sementtiin ja jännäsin jääkö jälki siihen.
Jäihän siihen. Vasen kuva on märkänä ja oikea kuivana kuvattu.
Myöhemmin mieheni ja isäni hakivat ison kuorman turvetta ja tynnyrin vettä varten ja sain huoneen valmiuteen ja vihdoin tällä viikolla pääsin ostelemaan ihania kasvatettavia ensin Turun torille ja tänään loput Rauman torilta. Nyt on kasvihuone täynnä kurkun ja tomaatin taimia, basilikaa karkoittamaan tuholaisitikoita sekä salaatinsiemeniä.
Ovelta katsottuna vasemmalla on tomaatteja, perällä salaattia, oikealla kurkkua ja vähän joka välissä basilikaa. Olen niin innoissani tästä etten malttaisi odottaa ensimmäistä satoa. Taas yksi syy rakastaa kesää eniten!
Toistaiseksi niin kauan kuin kylmemmät yöt jatkuvat, kasvihuone toimii myös kasvulaatikoihin tulevien maissien ja kesäkurpitsoiden yösäilöpaikkana ja minusta tuntuukin välillä kuin kasvihuone olisi minulle yksi hoivattava lapsi lisää. Aamulla ensimmäisenä aamupalan jälkeen kipitän pihan poikki nostamaan maissit ja kurpitsat ulos aurinkoon ja illalla viimeiseksi käyn viemässä ne takaisin. Kohta alan varmaan jo höpistä kasveilleni..
Tästä se puutarhurin ura urkenee!
