torstai 23. toukokuuta 2013

Häämatka osa 1, Pariisi!

Ah, Paris!! Niin tuli nähtyä pintaraapaisu tuosta rakkauden kaupungista! Perjantaina saavuttiin Pariisiin ja löydettiin hotelli melko kivuttomasti. Hotelli on ihana, ikkunasta Eiffel-näkymä, illalla Eiffelin vilkkuvat valot oli kuin timanttikoru kaukana taivasta vasten. 


Monenmoisia ruokia tuli testattua, libanonilaista, marokkolaista, pariisilaista croisanttia, monia eri kahveja, italialaista pizzaa (toivon ettei se ollut 'aitoa italialaista', sillä maku ei ollut mikään paras) ja patonkeja patonkien perään! Yhtenäkään päivänä ei päästy piknikille puistoon, sillä joka päivä satoi vettä, ja vain yhtenä päivänä oli selvästi aurinkoista. Silloin menimme kävellen Eiffelille ja istuskelimme auringossa. Joka päivä tuli käveltyä useita kilometrejä, Pariisissa kun mikään ei ole ihan lähellä toisiaan. Pariisi oli mukava, muttei vienyt kummankaan meidän sydämiä täysin mennessään. Ja totesimme myös ettei sitä voi nähdä tarpeeksi muutamassa päivässä.



Kävimme myös Louvressa (jonotettuamme kaatosateessa aivan liian kesäisissä vaatteissa reilun tunnin ajan) ihastelemassa ihmistungoksessa Mona Lisaa ja egyptiläisiä muinaisesineitä, kuvaamassa Notre Damen hirviöitä ja tottakai myös kävelimme Seinen rannalla rakastuneina, kuten häämatkalla kuuluukin... :D
Pariisin muutkin puistot ja piiitkät katukirppikset jäivät myös mieleen mukavina yksityiskohtina kävellessä.




Kaikkein parasta silti ehdottomasti koko Pariisin reissussa olivat live-musiikki -ravintolat. Olin löytänyt opaskirjastamme pienen tekstin joka kuuluu näin: ''Caveau de la Huchette, Joka pvä 21.30-02.30 (to-la -06) www.caveaudelahuchette.fr. Keskiaikaisessa kellarissa ovat kokoontuneet 65 vuoden ajan lukuisat jazz-sukupolvet. Swingiä, bluesia, soulia, elävää musiikkia alk. 22.15.'' No pitihän sinne päästä! Vähän jännitti mennä metrolla näin isossa kaupungissa noin myöhään, mutta päätimme uskaltaa, ja eipä siellä ongelmia ollutkaan vaikka pari kertaa piti vaihtaakin. Ainoa ongelma oli paluumatkalla se, että mieheni halusi metroaseman automaatista Kinder Bueno White -suklaapatukan, ja sitä odottaessa meinasi myöhästyä metrosta, jossa itse olin jo sisällä, ja ovet olivat jo menossa kiinni. Syöksyin ovien väliin ja apinan raivolla väänsin auki. Emme siis onneksi joutuneet eroon toisistamme, tälläisia tilanteita kun ei oltu mietitty etukäteen. Sittemmin teimme pelisäännöt mitä tehdä jos näin käy uudelleen! :D Musiikki jazz-paikassa oli uskomatonta, puhumattakaan tunnelmasta. Kellari täyteen ahdattu iloisia ihmisiä jotka olivat tulleet tanssimaan ja kuuntelemaan musiikkia. Löysimme heti tanssilattialta suosikkitanssijat, 'farmarimieheksi' nimittämämme maajussin oloinen letkeäjalkainen tanssija, sekä nuorempi hattupäinen kuminaamainen hauska tanssija. Siinä katsellessa meni ilta rattoisasti, ja sen jälkeen istuimme vielä tovin viereisessä pianobaarissa, jossa tunnelmallista musiikkia soitti mies flyygelillä, jonka kannen päällä keimaili pariisitar laulamassa ranskaksi.


Videon liittäminen ei täältä Sveitsistä käsin näemmä onnistunut, kokeilen vaikka kotona uudelleen, videoista vaan tulee tunnelma paremmin julki kuin sumuisista kuvista... :)

Loppukaneettina Pariisista, ihmiset olivat todella todella iloisia pääsääntöisesti, ilma oli huono, muttei kauheasti hidastanut meidän suunnitelmiamme, ja Eiffel oli maineensa veroinen! :)



Rakkausmatka jatkukoon...!! <3

tiistai 14. toukokuuta 2013

Sentit ja minuutit vaan karisee...

Niin se aika menee aivan liian äkkiä kun on ensin madellut monta kuukautta. Enää kaksi työaamua ja lähtö koittaa! Perjantaina klo 10 käännämme nokan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja siitä PARIISIIIINNN (minne on lupailtu koko vkl:n sadetta mutta luotan yläkerran Iskään).


Ja mikä ihanaa, otin tänään mittanauhan jälleen esiin, ja päätin tsekata, paljonko olen menettänyt senttejä viime mittauksesta. ALLE kahdessa viikossa vyötäröltä on lähtenyt lähes KYMMENEN senttiä!!!!! Myös muualta oli lähtenyt hiukan, mutta tuo oli radikaalein muutos. Ja kuinka tämä on tapahtunut; olen puolentoista viikon ajan joka päivä liikkunut, viikon ajan käynyt joka päivä pitkällä kävely-/hölkkälenkillä sekä muuttanut ruokavalioni kokonaan vähähiilihydraattiseksi. Olen jo pari kuukautta syönyt vähähiilaripainotteisesti välillä enemmän ja vähemmän lipsuen, mutta nyt en ole lipsunut lähes ollenkaan ja olen huomannut olevani toooodella paljon virkeämpi, huomattavasti energisempi (välillä liikaakin kun ei malttaisi pysähtyä vaan touhottaa vaan) ja vielä ihanana lisänä se on vähentänyt nivelsärkyni lähes olemattomiin. Tänäänkin meinasin kiljua riemusta kun ensimmäistä kertaa pystyin venyttelyjumpassa varaamaan painoa ranteille, mitä en ole pystynyt koko talvena tekemään ilman hirveitä kipuja. Ranteiden pyörittely sujui jokseenkin hyvin, eivätkä nilkkojenkaan nivelet ole kipuilleet. AH!!! Kivuton elämä, tervetuloa!


Uusi ihana herkullinen karppausuutuus ruokavaliossani ovat vihreät pavut!! Olen alkanut himoita niitä monta kertaa viikossa, ja onnekseni niissä ei hiilareita ole oikeastaan ollenkaan, joten niitä saan syödä niin paljon kun napa vetää. Se karppauksessa on ihaninta, että syödä saa niin paljon kuin ikinä jaksaa ja haluaa, ja silti paino putoaa kun läskit, kuona-aineet ja hiilarimössöt poistuvat kropasta ja tilalle tulee tervettä lihasta. En kannata kokonaan hiilihydraatitonta ruokavaliota, olen sitä mieltä että ihminen tarvitsee kaikkea sopivasti elääkseen, mutta koska olen todennut itse voivani huomattavasti paremmin sekä henkisesti karppausta noudattamalla, että ennen kaikkea fyysisesti, aion tätä jatkaa niin kauan kuin se hyvältä tuntuu. Voihan se olla että reissulla tulee lipsuttua jonkin verran, ja sen aion itselleni suodakin. Pariisissa ei voi välttyä patongilta, eikä Italiassa mozzarella-pizzalta, enkä aio yrittääkään! :) Tekisi mieli heti juhlistaa karisseita senttejä Riviera-pizzalla, mutten aio sortua, vaan odottaa maltillisesti euroopan herkkuja ja siihen asti syödä huippuherkullisia papuja ja pihvejä jotka tänään nappasin kaupasta koriin!

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Ihana ihana loma rakkaiden kanssa!

Niin se loma vaan on taas lopuillaan, ja vaikka se kesti vain neljä päivää, tuntuu kuin olisi kestänyt kahden viikonlopun verran. Niinpä puhun kahdesta viikonlopusta, ensimmäinen kesti ke-pe ja seuraava pe-su! Toinen vkl pe-su saimme taas olla lastenvahteina iki-ihanille pikku lapsille (3kk ja 2½v.) Ihana toinen viikonloppu, mutta kerron silti ensimmäisestä nyt enemmän...

Ensimmäisen viikonlopun aikana ehti tapahtua paljon ihanaa. Lähdin keskiviikkona töistä päästyäni ajamaan kohti Loppea. Siellä odotteli iki-ihana ystäväni Sirkku, johon tutuistuin Espanjassa vaihdon aikana, ja josta kehkeytyi yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässäni. Ystävä, jonka kanssa olen kokenut paljon hyvää ja vähemmän hyvää, ja jonka haluan pysyvän elämässäni aina! Jokainen ihminen tarvitsisi yhden Sirkun elämäänsä! :D Olimme viimeksi samaisella mökillä v. 2010, ja reissua kuvastavat nämä kuvat melko hyvin:




Lopen Kormuun saavuttuani pakkasimme kimpsut autoon ja suuntasimme samantien mökille! Tarkoitus oli saunoa ja uidakin, mutta jotenkin ne jäivät kun tekemistä ja juteltavaa oli niin valtavasti! Muistelimme yhteisiä hetkiä kun asuimme lähekkäin ja tapasimme joka viikko ja vietimme kaikki viikonloput yhdessä. Toisaalta ikävöi ihan hullun tavalla niitä aikoja, toisaalta on onnellinen että on päässyt eteenpäin elämässä.


Siinä pikaiset muistelokuvat..

Istuskelimme tuntikausia laiturilla jutellen ja nauraen. Oli todella terapeuttista ottaa irtiotto arjesta, työstä ja velvollisuuksista vain pariksi päiväksi ja mennä "landelle" nautiskelemaan luonnon äänistä.



 Ei annettu sateisen helatorstain haitata, vaan lähdimme souturetkelle järven ympäri. Minulla oli pieni kriisi, kun en päässyt päivittäiselle hölkkälenkille, joten purin liiat energiat soutamalla koko matkan, eikä Sirkkukaan laittanut pahakseen vaan nautiskeli... Laitoimme Passengerin musiikkia soimaan (sopi muuten TODELLA hyvin tunnelmaan veden liplatuksen ja lintujen "laulun" taustalle) ja fiilistelimme suomen tulevaa kesää.


 Illalla vedimme pidemmän kaavan biisimuistelot, youtubesta soimaan putkeen kaikki "meidän" englannin- ja ennen kaikkea espanjankieliset kappaleemme sanoilla tietenkin, ja hoilotimme täysillä mukana tuntikaupalla. Opimme aikanaan myös tanssimaan bachataa, ja pikkusen piti muistella myös miten ne askeleet menivätkään, ja tämän kappaleen tahtiin innostuimme tanssimaankin muutaman minuutin:


Ennen nukkumaanmenoa vielä elokuva "Vicky Cristina Barcelona" pyörimään ja niin oli päivä pulkassa. Voi kunpa olisi useammin tilaisuus lähteä mökille rentoutumaan.... Siitä aina haaveilemme miehenikin kanssa. Mutta uskon, että jonain päivänä meillä vielä omakin mökki tulee olemaan, ja siellä sitten vietämme lomia ja viikonloppuja kahdestaan, perheen kanssa ja kavereiden kanssa....

PS. Enää neljä työpäivää ennen häämatkalle lähtöä.... Jännää!!!

maanantai 6. toukokuuta 2013

Voi rakkautta!!! <3

Lupailin hääpäivänä laittavani hääkuvia muutaman. En kirjoittele tänään enempää, kun ollaan vaan fiilistelty ja menty koko päivä, mutta tässä hääpäiväfiilistelyjä vähän lukijoillekin...







Skotlannista löytyi ihanat käsin taotut häämaljat sydäntelineessä <3


Isoveljen onnittelussa..



Kaapin paikka selväksi...


Molempien perheet!


Jaa keneltä perin hulluuden? Isältä!! <3



Pöytäkoristelua


Ja lopuksi morsian polttariporukan hellässä huomassa! :)

Siinä muutama kuvanen häistämme 5.5.2012!! <3

perjantai 3. toukokuuta 2013

Pieniä suuria tapahtumia jotka kantavat elämässä!

Joskus kun elämä tuntuu raskaalta ilman mitään suurempaa syytä, stressin, ahdistuksen tai muun tyhjänpäiväisen takia, olen huomannut tehokkaaksi tavaksi palata takaisin normaaliin iloiseen olotilaan mukavien tapahtumien muistelemisen ja valokuvien fiilistelyn. Tänään jostain syystä töistä päästessäni tunsin oloni ahdistuneeksi. Syytä ei ole, koska viikonlopusta on takuulla tulossa mukava. Ihana "vekkuli" 14-v. poitsu tuli hoitoon meille taas viikonlopuksi, ja olin suunnitellut jo monta mukavaa tekemistä meille. Ololle ei siis syytä ollut, mutta se vain oli päättänyt jämähtää pysyväksi. Nyt illalla aloin selailla koneelta kuvia ja menneitä kuukausia. Ilokseni löysin monta ihanaa hetkeä, juhlia perheen kesken, iltoja keikoilla ja kahviloissa miehen kanssa ja muita juttuja joista kaikista oli tarkoitus kirjoittaa täälläkin, mutta jotenkin tuossa helmi-huhtikuussa oli sellainen "kuiva kausi" jolloin ei tullut kirjoitettua. JOTEN, laitan ne nyt pitemmittä puheitta tähän kaikki putkeen enemmän tai vähemmän järjestykseen kuvateksteineen. Toivottavasti saavat jonkun toisenkin hyvälle mielelle tai edes hymyilemään!


Vuoden ensimmäinen iloinen tapahtuma oli varmastikin siskon kihlautuminen! Systeri innoissaan tuli oven taa rimputtamaan ja kasvot loistaen kertoi poikaystävänsä kosineen!! Oi onnea! Kihlajaisia juhlittiin porukalla.


 Seuraavaksi syntyi ihana pikku Alice, pikkuveljeni aarre. Ei voi moista pientä palleroa katsoessa muuta ajatella, kuin miten ihmeellinen Jumalan lahja tuo suloinen tyttö on! <3


Muutaman kerran vuodessa käymme mieheni (ja joskus kavereidenkin) kanssa aidolla italialaisella jäätelöllä Kahvila Sopissa!! Voin mainostaa täydestä sydämestäni, että ainakin jugurtti- ja pistaasijäätelö ovat aivat järjettömän suussasulavia makuelämyksiä!! Kokeilkaa vaikka ennakkoluuloja herättääkin ainakin tuo pistaasijäde.



Alice-neidin kakkosnimiäiset vietettiin Raumalla vanhempieni luona. Ylemmässä kuvassa on koko sisaruskaartimme ja perheen nuorin. Vieressäni seisova karvanaama on siis tämä tuore isä. Täytyy myöntää, ettei pikkuvauvan unen katselu ainakaan helpota vauvakuumetta, kahta kauheammin puskee päälle.... <3




Tietysti arjessa tärkeintä on yhteisen ajan löytyminen parisuhteessa. Kun aikaa ei ole, välitkin kiristyvät ja arjesta tulee sitä itseään. Mutta kun silloin tällöin löytää illan tai jopa viikonlopun ihan vain kahdestaan naustiskellen, on se peruselämäkin helpompaa ja mukavampaa kulkea yhdessä! :)
Kuvat ovat Topi Sahan keikalta Kahvila Sopissa. Lasi viiniä, oma rakas ja hyvää musiikkia.
Niistä on hyvä ilta tehty, ja taas jaksaa!