Remonttireiskoja liikkeellä!

Nyt viisi kuukautta uudessa kodissa asuttuamme ja kotiuduttuamme oli aika panna töpinäksi remppahommien kanssa! Pyysimme Puustellin edustajan meille suunnittelemaan uutta ihanaa keittiötä, ja tapaaminen olikin aiemmin tällä viikolla. Jäämme jännityksellä odottamaan minkälaiset piirrustukset sieltä tulee ja millä hinnalla, selvinnee pääsiäisen jälkeen. Koska vanhat väliovet olivat aivan hirveät, ne piti saada myös välittömästi vaihtoon kun vauhtiin pääsimme. Kuvat puhukoot puolestaan.

Kuten (joillain) lapsilla on tapana, ovet oli liimattu enemmän ja vähemmän täyteen tarroja, ja vaikka uskon että he itse olivat niistä kovin ylpeitä, me ei niistä oltu niin innoissamme, eikä repiminenkään tuottanut oikein tyydyttävää tulosta. En muutenkaan pitänyt ovien "tylsästä" tasaisuudesta ja tavallisista kahvoista, joten ratkaisuna oli ovet vaihtoon!!! Mies kävi ostamassa uudet ovet toiveitteni mukaisesti, itse hurautin eilen Turkuun ostamaan (Clas Ohlsonilta) ovenkahvat joihin nettiä selaillessani rakastuin!

Mieheni ja isäni olivat jo työn touhussa irroittamassa vanhoja ja asentelemassa uusia karmeja kun saavuin illalla kotiin. Kämppä oli kamalan näköinen, mutta kestän sotkun kun tiedän mitä on tulossa. Koska talomme on Älvsby-talo, täällä oli alkuperäiset ovet, ja eiväthän suomalaiset ovet sitten sopineet ruotsalaisiin karmeihin, joten karmit menivät myös vaihtoon. Kamala homma irrotella listoja ja karmeja, ja todeta että suomalaiset karmit eivät SILTIKÄÄN mätsää täysin oviaukon kanssa, ja miehet kävivät uusista karmeista napsaisemassa pätkät pois ym ym ym säätämistä, ennen kuin itse asiaan pääsi kunnolla. Huoh! Onpahan nyt sitten ainakin seuraavilla asukkailla sitten helpompi vaihtaa ovia jos niin mielivät.

Tarjosin apuani remppahommissa, mutta minua pyydettiin ystävällisesti pysymään poissa jaloista! :D Niinpä löysäilin tietokoneella olohuoneessa miesten uurastaessa.

Siinä vaiheessa kun ovia oli pari jo paikoillaan, sain yksinkertaisen tehtävän, laittaa niitä maailman ihanimpia kahvoja paikoilleen. Hommaa voisi luulla simppeliksi, mutta kun olet väsynyt, raskaana, väsynyt ja totally ajatuksissasi, voi käydä näin:

Isäni käveli ohitseni tuota asennellessani ja repesin ääneen nauramaan ja huusi myös mieheni katsomaan.... Eihän kukaan voi KAIKESSA olla täydellinen? ;)

Pääsin kuitenkin vauhtiin työkalujeni kera (omasta LadyPackistani kuten olen pinkin työkalusalkkuni nimennyt), ja loput kahvat menivät ongelmitta paikoilleen ja vielä oikein päin!

Ja eikös olekin paaaljon hienommat ovet kuin ne vanhat, koko kodin yleisilme muuttui ihan huimasti nyt kun kaikki on vaihdettu!

On siinä sitä työn sarkaa vielä jäljelläkin kun huomenna kiinnitellään noita listoja takaisin sekä etsin kahvojen alle oikeanlaiset peitekilvet (kahvan mukana tuli vain avaimenreiällinen) ja kiinnittelen ne, mutta uskoisin että suurin työ on jo tehty. Ja kaikki kunnia siitä miehelleni ja isälleni!!! Nyt niihin ihaniin kahvoihin, joihin rakastuin ja jouduin (no ei se nyt niin vastenmielistä ollut, seurana oli toinen pallomahaystävä, ja löysin kivoja mammavaatteita edullisesti) ajamaan Turkuun saakka hakemaan, vielä kahdelta eri Clas Ohlsonilta koska 3 kahvaa on kuulemma heillä ihan normaali hyllyssä pidettävä määrä...

Onhan se ihanan siro ja kaareva, juuri sopivasti tavallinen mutta kuitenkin erilainen! Voi että, paljon voi parit ovenkahvat ilahduttaa yhtä naista! Vielä kun saadaan tuo kammottava keltainen tapetti revittyä pois (keittiöremontin yhteydessä kesällä) ja maalattua tai tapetoitua jollain kivalla neutraalilla värillä (esim. ihan vaan valkoisella tai vaalean beigellä), ilme muuttuu kyllä ihan totaalisesti.

Kaikki tässä taloudessa eivät olleet yhtä innoissaan muutoksen tuulista ja porakoneen aivot lävistävästä äänestä....

Nuudeli parka joutui olemaan omassa huoneessaan aidan takana ja hakeutui kauimpaan nurkkaan nukkumaan, porakoneen ääni kun otti kovasti korviin eikä kukaan ehtinyt pitämään seuraakaan. Onneksi tämä on vain väliaikaista, ja elämä taas jatkuu normaalina (tai parempana, uusilla ovilla)!!!

18+0 ja maha senkun kasvaa!

Torstaina mies napsi kuvia vauvamahasta 18 täyden viikon kunniaksi. On se kummallista ajatella, että tällainen säkki on tullut jo tuohon eteen kasvatettua, mutta paino on yhä selvästi miinuksella lähtöpainoon nähden.

Että kuinkahan paljon se todellisuudessa oikein onkaan laskenut kun vähentäisi vielä ne mitä tuolla masuasukilla on jo painona. Tulin vihdoin "kaapista ulos" myös somessa eli facebookissa. Totesin ettei tätä mahaa enää piilossakaan saa pidettyä, joten miksi salailla asiaa enää. Tyyppi on alkanut kovasti möyriä ja potkutella masussa, ja on niin ihana seurailla möngintää ja tuuppimista! Jännityksellä odotan mitä seuraavaksi tulee. Tällä viikolla totesin mahan venahtaneen jo sen verran, että on aika poistaa napakoru. Sen joskus teinivuosina halusin ottaa ja olen ollut ihan tyytyväinen tähän saakka, mutta nyt oli aika koru poistaa ennenkuin alkaa lävistys venyä. Sen näkee sitten mitä sille tapahtuu, venyykö, tuleeko aurinkomaiset arvet ympärille vai säilyykö ihan normaalina.

Uuuu paljasta pintaa! No, tämä sallittakoon, vielä kun uskaltaa paljastaakin masua kun ei ole vielä seepraantunut! Pahoinvointi helpotti jo pariksi viikoksi niin että päivisin oli jo aivan normaali vointi ja aamut vain olivat kamalia, mutta nyt on pari päivää pahoinvointi ja närästys olleet taas ihan kokopäiväisiä. Huomenna pitäisi pystyä lähtemään Turkuun Piha- ja puutarhamessuille, saa nähdä mitä siitä tulee tällä voinnilla. No, onhan sielläkin vessoja......

Punajuuri-kookoskeitto!

Koska nyt raskaana pitäisi panostaa hyvään ruokavalioon (varsinkin kun ekaan 3kk ei syönyt lähinnä mitään järkevää kaiken tullessa yhtä nopeaa ulos kuin sisäänkin), ja tuoreiden raaka-ainesten tärkeyttä painotetaan joka neuvolan lehdykässä, niin olen tehnyt kaikenmoisia mössöjä ja systeemejä että saisi niitä vitamiinejakin. Yhtenä päivänä kaupassa törmäsin pussilliseen punajuuria, ja ostin ihan huvikseni vaikken ole ikinä tehnyt mitään ruokaa punajuuresta. Kotona tutkiskelin mitä kaikkea siitä sitten voisi saada aikaan, ja päädyin punajuuri-kookoskeittoon. Väsäsin sellaisen, ja siitä tuli niiiin ihanan pehmeää ja hyvää, että pitäähän resepti jakaa täällä.

Punajuuri-kookoskeitto 4:lle

• 2 rkl öljyä
• 400 g punajuuria
• 400 g bataattia
• 1 sipuli hienonnettuna
• 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
• 2 rkl inkivääriä hienonnettuna
• suolaa
• 2 dl kookosmaitoa
• 6 dl vettä
• 2 rkl sitruunamehua
• Pinnalle:
• 1 avokado kuutioina
• persiljaa

Kuori ja paloittele punajuuret sekä bataatti. Kuullota öljyssä kasvikset, sipulit ja inkivääri. Mausta suolalla ja lisää kookosmaito ja vesi. Hauduta kannen alla noin 20 minuuttia kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää sitruunamehu. Tarkista maku ja annostele keitto. Ripottele päälle
avokadokuutioita.

Itse jätin inkiväärin pois kun sitähän ei saa näin paksuna ollessa syödä, mutta voisin kuvitella sen sopivan mainiosti keittoon. Ohjeessa käskettiin myös hauduttuu 20min kannen alla, mutta en tiedä pilkoinko kasvikset sitten liian suuriksi paloiksi (minusta ne olivat tosi pieniä) vai mitä tapahtui, mutta 20 minuutissa olivat bataatit pehmentyneet mutta punajuuret tarvitsivat huomattavasti pidemmän ajan pehmetäkseen. Sekin selviää haarukalla kokeilemalla välillä josko kasvikset olisivat muusausvalmiita! Ensi kerralla laitan sitruunamehua hieman vähemmän mitä ohjeessa lukee, mutta ihan superhyvää oli näinkin! Ehdottomasti tulee meidän ruokalistaamme vakiovierailijaksi. Keittoa oli maistelemassa kanssani mieheni sekä seuraavana päivänä äitini, ja molemmat pitivät siitä oikein kovasti. Suosittelen siis kokeilemaan vaikka olisi vähän ennakkoluulojakin. :)

Hyvää ruokahalua!

Keväisiä kukkasia!

Löysin viime viikolla lähikaupastamme ihanan tulppaanikimpun ja pitihän se saada piristämään kotia keittiön pöydälle. Niinä päivinä oli lisäksi kovin synkkää ja takatalvikin iski aina hetkeksi jonain päivinä, joten kaipasin ehdottomasti jotain keväistä meille.

Se oli tuollainen sekavärikimppu, neljää eri väriä löytyi, lilaa, keltaista, punaista ja keltaoranssia. Normaalisti en noin sekavärisistä innostu, mutta tällä kertaa kaipasin KUNNOLLA sitä väriä elämään!

Nyt on väriä niissä vähän pilvisemmissäkin päivissä!

Sekoamista Bauhausissa!!!

Tosiaan, kuten viime postauksessa kirjoittelinkin, menimme Kädentaitomessujen jälkeen sunnuntaina Bauhausiin, josta tarkoitus ei ollut ostella sen kummempia, katsella vain vähän mitä työkaluja kesäksi pitäisi hankkia. Kuitenkin sinne päästyä alkoi niitä tarpeita tulla jos jonkinmoista. Äitini suuntasi heti puutarhaosastolle, ja katseltuani siemenpussien keräilyä tovin verran päätin itsekin ostaa nyt tarvittavat siemenet, jotta ne ovat sitten valmiina odottamassa kylvöä. Niitä sitten kertyi siinä muutama pussi. Ja tottakai ne tarvitsivat kyltit joihin sitten kirjoitan mitä lajiketta kasvaa missäkin kohtaa. Plus TIETENKIN minikokoiset kylvöpurkit. Oi voi!

Koska olen suunnitellut jo minkälaisen kasvimaan tänne pihalle saa kätevimmin toteutettua, ostin sitä silmällä pitäen jo monenlaisia siemeniä. Kesäkurpitsa on ihan ykkönen, sitä on pakko saada omasta maasta, kuten myös maissi! Vanhempani ovat kovia kasvattamaan vihanneksia ja kaikenmoisia syötäviä, joten sieltä voin kysellä apuja jos tulee tenkkapo jossain kohtaa!

 

Toki omasta maasta on saatava myös salaatit, porkkanat ja herneet  ja otin myös retiisiä ja papuja koska omia papuja en ole ikinä maistanut ja retiisiä tulee niin harvoin ostettua kaupasta niin nyt sitäkin on sitten omasta takaa. Oijoi kun viherpeukalo syyhyäisi jo iskeä sormet multaan ja toteuttaa nämä kaikki, mutta pitänee jaksaa huhtikuulle ainakin odottaa ennenkuin ensimmäisiä laitan sisälle itämään. Muitakin ostan sitten lähempänä kesää, ja kukkiahan en ole vielä ollenkaan ostanut.

Tämäntyylistä laatikkopuutarhaa olemme suunnitelleet meille, senkin takia kun talomme on kalliolla, eikä maakerrosta ole juuri nimeksikään saati sitten multaa. Tällä tyylillä koko tonttia ei tarvitse vuorata puolen metrin multakerroksella, vaan ainoastaan nuo laatikot!!! Ja onhan ne nyt hienotkin!

Löysin Bauhausista muitakin, lähinnä sisälle tulevia ratkaisuja, mutta ne pitää miehen kanssa yhdessä katsoa mikä sopii meille ja mikä ei. Ensi viikonloppuna onkin Piha- ja puutarhamessut Turussa, jonne olemme menossa jos vointini suo meille sellaisen reissun. Silloin meinasimmekin ottaa peräkärryn mukaan ja piipahtaa jälleen Bauhausin kautta ja ostaa ainakin uudet väliovet koko kotiin, sillä tämänhetkiset ovat osittain aika pahasti lasten tarroja täynnä eikä niistä niin siistejä saa kynimällä että olisin tyytyväinen. Siitä lisää ennen-jälkeen kuvia jahka saamme ovet hankittua ja paikoilleen! :)

Selvästi tässä on jo kevättä rinnassa kun kaikenmaailman projektit pukkaavat mieleen! Täytyy niitä nyt toteuttaa vielä kun voi ja jaksaa (jos jaksaa). Vointini on kohentunut niin että iltapäivällä ja illalla pystyn jo tekemään lähes mitä vaan, aamut ja aamupäivät menevät yhä sängynpohjalla.

Aurinkoista kevättä muillekin!!! :)

Kädentaitomessut 2014 Turussa!

Eilen käytiin kädentaitomessuilla vaihteeksi Turussa! Normaalisti ollaan oltu Tampereella, jossa messut ovat kyllä ylittäneet mennen tullen odotukset. Turun messuista en voi olla samaa mieltä. Minun makuuni ne olivat hieman pohjanoteeraus kädentaitomessuista. Todella vähän ideoita, materiaaleja (kuten kankaita tai lankoja), lähinnä pienyrittäjien pikku kojuja jossa myivät omia tuotoksiaan ja vaatteita. Ei reissu kuitenkaan ihan turha ollut ja muutamasta kojusta nappasin kuvankin. Tällä kertaa en näköjään ole ottanut itseäni kiinnostavista kuvia, mutta kotona alkoi naurattaa kun kuvat selasin läpi, sillä niissä oli yksi yhdistävä tekijä lähes kaikissa, kaikki olivat jotain "syötävää"... :D

karkkikoruja fimo-massasta

karkkisaippuaa

ommeltuja jädetöttöröitä

...ja vielä melko makeaa syötävää! Hassua sillä mieleni ei ole tehnyt makeaa aikoihin. Jotenki nämä olivat kuvauksellisimman näköisiä sitten. Kaksi muutakin kuvaa kamerasta löytyi, aivan ihanasta pikku liivimekosta sekä tilkkukojusta.

Vaikka messujen tarjonta ei ollut pökerryttävä, tarttui minullekin silti jotain sieltä matkaan:

muutama pussi suloisia koristenappeja (vas. leppiksiä ja oik. hiiriä&juustoja)

hieman tuplalenkkejä koruaskarteluun

kankaista askartelumittanauhaa ompeluhuoneen koristeluun

Ja viimeisin muttei tosiaankaan vähäisin ostokseni oli tällainen ihmepuhdistusaine jolla irtoaa lika kuin lika pinnasta kuin pinnasta! Näin lupasi myyjä.

Tätä ihan vartavasten etsin messuilta, sillä meidän ihanat Skotlannista ostetut taotut häämaljamme ovat tummuneet kamalasti häiden jälkeen, ja haluan ne taas kiiltävän puhtaiksi.

Tänään sitten reippaana tyttönä otin aineen kokeiluun, ja voi miten nopeasti sillä lähtikään pinta puhtaaksi! Maljoista tuli aivan eri näköiset, juuri sellaiset kun silloin 2012 kun ne löysimme Skotlannin Invernessläisestä pienestä sisustuspuodista ja rakastuimme päätä pahkaan. Olin pitkään etsinyt persoonallisia laseja meidän alkumaljoihimme, enkä niitä mistään ollut löytänyt. Tämän kun näimme, tiesimme että se on meidän, hieman korkeahkosta hinnasta huolimatta. Ja käsintaotut uniikit maljat olivat juuri sitä mitä halusinkin. Häissä tuohon sydäntelineeseen kiedottiin murattia hieman kiertämään vartta, ja siitä tuli kyllä upea!

Kyllä nyt taas kelpaa nostaa ne olohuoneen hyllylle kunniapaikalle!

Messut eivät siis todellakaan olleet turhat, vaikka tarjonta ei minua häikäissytkään.
Sain sen mitä tarvitsin eikä rahaa kulunut liikaa heräteostoksiin....SIELLÄ! Messujen jälkeen suuntasimme Bauhausiin jonka tarina onkin aivan toisenlainen! Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla!

Hyvän olon päivän mustikkapiirakkaa!!

Minullahan iski tuossa viime viikolla ihan hirveä himo mustikkapiirakkaan, mikä on aika hassua, sillä en ole koko raskausaikana pystynyt syömään oikein mitään makeaa. Suolaista on himottanut mutta ei missään nimessä mitään makeaa. Kuitenkin, ihmisluonto on heikko, ja luettuani erään toisen bloggarin -yllätys yllätys- mustikkapiirakka-aiheisen postauksen en ole sitä sen koommin saanut mielestäni pois.

Tänään päivällä vihdoin toivuttuani jälleen aamupahoinvoinnistani, tunsin olevani tarpeeksi voimissani vääntämään tämän suussasulavan herkun, ja tein sen mieheni vielä ollessa töissä jotta hänkin saa herkullisen yllätyksen kotiintullessaan.

Tein tämän piirakan Mamman marjapiiraan ohjeella, jos se ei jollekin ole tuttu niin kirjoitanpa sen tähän. Äidiltäni tämän reseptin aikoinaan kopioin, ja on minusta paras piirakka-ohje mitä on.

Mamman marjapiiras

200g    voita
1½ dl   sokeria
2          munaa
4 dl      vehnäjauhoja
2 tl       leivinjauhoa

päälle:

2 (3) dl     kermaviiliä (tai maitorahkaa)
½ dl    sokeria
1         muna
1 tl      vaniljasokeria
3 dl     marjoja

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Ensin voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Lisää vatkauksen aikana munat. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe. Levitä taikina voideltuun vuokaan ja laita uuniin esipaistumaan. Sillä välin sekoita päällisen aineet keskenään (paitsi marjat) ja mittaa marjat valmiiksi. Ohjeen mukaan päälliseen tulisi 2dl kermaviiliä (tai maitorahkaa, mutta itse tykkään enemmän kermaviilin pehmeydestä), mutta minusta se on liian vähän, ja laitankin 3dl.
Kun pohja on hieman jäsähtänyt uunissa, muttei vielä tummentunut, ota se uunista pois ja painele siihen reunat, ja keskelle selvä syvennys päälliselle. Sitten vaan mustikat tai muut marjat taikinan päälle (itse laitoin näemmä väärin päin, kuten kuvasta näkyy) ja päälle kermaviiliseos. Piirakka uuniin ja ajasta en osaa sanoa mitään, mutta pois sitten kun reunat ovat tummuneet hyvin. Ja ei muuta kuin suut makiaks!!

Piirakka teki hyvin kauppansa ja upposi sekä minun möhömahaani, että miehelle. Täytyykin vissiin kutsua joku viikonloppuna käymään, eihän me kaksin pystytä moista piirakkaa hävittämään (mies voi olla eri mieltä).

Maukasta oli, mutta uskon pysytteleväni yhä tuolla suolaisemmalla linjalla,

vielä kun ei oikein kroppa ole selvästikään valmis vastaanottamaan näitä makeita pläjäyksiä.

ps. Ilokseni huomasin saaneeni yhden uuden virallisen lukijan blogilleni. Lämmittää kyllä mieltä kovasti aina se yksikin lisälukija! Hitaasti mutta varmasti! :)