Valmis puutarha!!

Tänä ihanan aurinkoisena sunnuntaina saimme miehen kanssa puutarhalaatikkoprojektin valmiiksi. Eihän se periaatteessa koskaan valmis ole, sillä nyt on vuorossa koko kesän kastelu ja sadon odottelu, mutta laatikot ovat nyt lopullisilla paikoillaan, täynnä multaa sekä viimeiset istutukset ja kylvöt sain tänään valmiiksi.

Kaikki kuusi laatikkoa ovat nyt täynnä elämää ja puskevat kaikenlaista mussutettavaa toiset ylös ja toiset alaspäin!

 Kahdessa laatikossa kasvaa kesäkurpitsoja..                    maissia, papuja ja tilliä..           

Papuja odotellessa!

Maissit vähän kärsivät siirtelystä vaikka koitin olla hellä, mutta eiköhän ne siitä virkoa!

Kirsikkatomaattikin pääsi laatikkoon, toinen onkin amppelissa terassilla.
 

(mainittakoon että nämä "hienommat" kuvat ovat mieheni kuvaamia,
nuo ensimmäiset kännykkäkuvat minun..)
 

Auringonpalvoja-koiramme Nuudelikin oli "hommissa mukana" ja otti aurinkoa nautinnollisessa asennossa laatikoiden läheisyydessä pitkän aikaa. Välillä kävi juomassa, välillä hetken varjossa, mutta palasi aina aurinkoon nautiskelemaan.

Punajuuria ja herneitä matkalla pintaan

Pallomahainen puutarhuri itse työssään

Kirjanpito kuntoon (pitikö mustan hoikistaa? ;) )!!

 
Luulin ostaneeni noita vihreitä pikku kylttejä jopa liikaa, mutta nehän loppuivat kesken, ja epätoivoissani etsin pihasta jotain muovista, mille pystyisin kirjoittamaan loput kylvökset, mutta mieheni riensi hätiin juuri hyvällä hetkellä. Tässä hänen ideansa "väliaikaratkaisuksi" kunnes saan lisää kylttejä:

kyltit jotka loppuivat kesken...

...ja mieheni kehittämät korvikkeet! Muotoili oikein sydämiksi vaimon mieliksi!

Edellämainittujen lisäksi laatikoissa kasvaa myös lehtisalaattia, porkkanaa, sipulia sekä lehtikaalia. 

 Kyllähän siinä hommaa oli, lähinnä kyllä tähän mennessä miehelläni, mutta tästä eteenpäin työt ovatkin enemmän (ja vähemmän) minun kontollani. Olen kyllä niin kiitollinen laatikoista, ja ihana päästä seuraamaan kasvua ja lopulta maistelemaan oman maan satoa loppukesästä!

Ihanaiset ompelumerkit

Tilailin tuossa keväämmällä netistä SoMinelta ihania ompelumerkkejä. Otin kolmea erilaista merkkiä, ja tänään ne olivat postilaatikossa minua odottelemassa.

Kauhea kasa mutta tosi halvalla. Nyt kun kesälomakin alkoi niin on aikaa alkaa surruttelemaan oikein ajan kanssa. Yhdet verhot ompelinkin tuossa toukokuun aikana, mutta vaatetta en ole nyt hetkeen tehnytkään.

Kyllä nyt kelpaa alkaa ommella pikkuiselle tulokkaalle vaatteita ja myssyjä.. Itsellekin olisi tarkoitus tehdä imetyspaita/-tunika vielä ennen beiben syntymää. Alkuun nuo "äidin ommel" -merkit ovat ihania mutta saa nähdä mitä muksu sanoo sitten isompana niistä, voi olla että on niin supernoloa etten saa enää sellaisia laittaa vaatteisiin mutta siihenhän on vielä aikaa vuosia!

Ompeluhuone ei ole siitäkään syystä ollut nyt kovin kovassa käytössä kun ompelupöytäni on taimilla vuorattu. Kaikki taimet eivät koulimisen jälkeen mahtuneet enää olohuoneen ikkunalaudoille ja osa piti laittaa ompeluhuoneeseen jotta ovat eteläseinustalla. Viikonlopun aikana istutan kaikki loputkin taimet ulos laatikoihin, joten ompeluhuoneeseen tulee jälleen tilaa sille mihin se on tehty! :)

Pihaprojektina puutarhalaatikot!

Tässä on miehellä ollut viimeiset viikot kädet täynnä töitä vaimon pyynnöissä, mutta kiltisti se on kaiken tehnyt. Saa sitten viettää kesälomaa onnellisen rouvan kanssa...

Kuten aiemmin jo kirjoittelinkin täällä, haaveenani on ollut oma puutarha tänne meidän uuden kodin pihaan, ja päädyin pohdintojen jälkeen laatikkopuutarhaan, koska maata pihassamme on niin pieni kerros kallion päällä, että olisi tullut liian kalliiksi vuorata koko piha kunnon multakerroksella. Ja onhan nuo ihanan näköisiäkin. Hommahan alkoi tästä:

Isukin kanssa matkasin Luvian sahalle noutamaan mieheni varaamat lankut siperian lehtikuusta, ja toimin tehokkaasti maksajana isäni hoitaessa kaikki käytännön hommat sahalla.

Seuraavaksi tilasimme multaa, paaaaljon multaa jotta laatikoiden lisäksi saadaan kylvettyä etupihalle kunnon nurmikko nykyisen sammalisen savimaan tilalle.

Siinä 33 kuutiota kärrättävää! Nuo kököt on jo levitetty maaksi odottamaan ruohon kylvöä, ja iso osa kasasta menee laatikoihin. Tässä riittää projektia vielä pariksi viikoksi sillä itse pystyn kovin vähän tekemään masuni kanssa, ja mies on päivät töissä joten pihahommille jää aikaa enää illalla.

Siitä se sitten lähti, 2m x1m kokoisten laatikoideni kasaaminen. Välillä kävin ihailemassa miehen käden töitä mutta pyrin muun ajan pysymään poissa jaloista. Nuudelihan siellä häärää joissain kuvissa tehokkaana joukossa.

Alkoihan homma sujuakin melko nopeasti, ja kaikki kuusi laatikkoa olivat valmiina muutamassa illassa. Halusin laatikot etupihan puolelle metsän suuntaisesti "katsomaan kohti taloa" ja samalla myös aurinkoa kohti. Nyt ne näkyvät hieman etupihaan ja tiellekin, osittain kyllä autotallin takana piilossa. Tykkään kovasti laatikoiden ulkonäöstä ja mielestäni niistä tuli tosi siistit! Ylpeä olen tuosta ukostani!!!

Maan epätasaisuuden ja kivikkoisuuden takia laatikoita ei kuulemma ollut mikään helpoin saada suoraan ja tasaisesti toisiinsa nähden, mutta kaupungista kotiin palatessani ne olivat mielestäni niin suorassa kuin niitä voi saadakaan! Kauhean itsekriittinen pakkaa vaan olemaan tuo miekkoseni välillä. Laatikoiden välit ja ympäristö ovat vielä siistimättä, ja osa laatikoista täytetäänkin vasta tämän ja ensi viikon aikana, mutta ei niillä kiire olekaan koska en kuitenkaan voisi laittaa kurpitsoja ja muita "herkkiksiä" vielä ulos. Saavat nauttia olohuoneen ikkunalla lämmöstä vielä hetken aikaa.

Tänään VIHDOIN oli minunkin vuoroni päästä hommiin ja iskeä multasormeni laatikkoon! En olisi ihanampaa kylvösäätä voinut saada, sillä aurinko porotti täydeltä taivaalta ja hyvin pian selvisi että vaatevalintani (mustat verkkarit ja takki) oli todella väärä! Ensin lähti takki, ja tovin kuluttua muutkin turhakkeet ja palasin ulos capreissa ja bikiniyläosassa. Mahdoin olla näky mahani kanssa mutta nautin ainakin täysillä lämmöstä!

Tänään kylvin herneet (kolmea eri lajia), porkkanat (kahta eri lajia), punajuuret (kahta eri lajia) ja rucolan. Huomenna vuorossa ovat sipulit jotka tulevat porkkanoiden kanssa samaan jotta kutsumattomat vieraat pysyvät poissa. Loput saavat kasvaa vielä sisällä ja odottaa pari viikkoa vuoroaan. Olen jo nyt niin innoissani kasvimaastani. Minulla on lapsena ollut aina oma kasvimaa kotona, ja nyt monen vuoden tauon jälkeen on ihana taas seurailla kasvua!

Varmasti palaan tähän aiheeseen vielä monesti kesän aikana, ja muutakin pihaprojektia tälle kesää on tulossa. Yritän silti ottaa rennostikin välissä, jotten rasita nyt kroppaani liikaa.. eiköhän sekin onnistu suht helpolla jos ilmat pysyvät yhtä nätteinä kuin tänään! Baden-badeniin vaan löhöämään maha pystyssä ja hömppäromaania nokan alle! Avot!

Ensimmäinen äitienpäivä!

Tämä postaus tulee nyt viikon myöhässä, mutta haluan sen silti kirjoittaa koska aihe on minulle nyt niin tärkeä ja lähellä sydäntä. Itse olin sitä mieltä, ettei vielä äitienpäivää meillä vietetä kun pikkuinen on vielä masussa, mutta mies oli päättänyt jo toisin. Koitin sanoa, että eikö sen aika olisi vasta ensi vuonna, että enhän minä vielä periaatteessa ole äiti (vaikka niin jo koenkin), niin mies sanoi samantien "shhh, olepas hiljaa, tommosia puhuta kun vauva kuulee!" Niinpä, äitienpäiväaamuna minut herätettiin tämän ihanan aamiaisen kera:

Kurkut ja juustotkin oli sydämen muotoon veistelty, oi että!

Pohjoisessahan (josta mieheni on kotoisin) eivät valkovuokot vielä kuki äitienpäivänä kun useasti on lumikin maassa osittain, joten hän ei ollut tietoinen täkäläisestä valkovuokkoperinteestä, mutta kuultuaan siitä etsi paikan mistä niitä saa ja kävi aamuvarhaisella koiran kanssa noukkimassa ne minun vielä nukkuessa. En kestä miten herttaista!!!

Ja ehkä ihanimpana kaikista: hän oli hankkinut tulevalle mammalle eli minulle vielä lahjankin, eikä mitä tahansa lahjaa vaan itse kyhäämänsä ja suunnittelemansa t-paidan minun lempiväreissäni!

Mies oli töissä suunnitellut ja piirustanut tuon kuvan, ja kirjoittanut siihen beibimme "nimen" eli Minimöö sydämen sisään. T-paita on hieman reilun kokoinen mutta kuulemma suunniteltukin niin että kesän helteillä mahdun siihen isommankin masun kanssa. En ehkä kestä tätä onnea! <3

Maltan tuskin odottaa mitä isukki ja Minimöö keksivät sitten kun pikkuinenkin on jo maailmassa suunnittelemassa isukin kanssa ylläreitä! :)

Uusi harrastus: kerran viikossa neulatyynynä.

Kyllä vaan, vajosin epätoivossani niin alas, että tuttavan suositellessa akupunktiota jo neljä kuukautta jatkuneeseen raskauspahoinvointiini otin selvää mistä sellaista meidän läheltä saa, ja soitin ajan itselleni. Eihän se mitään alas vajoamista ollut, mutta niin aluksi ajattelin. Pidin sitä ihan vihoviimeisenä vaihtoehtona mutta todellisuudessa olin jo täysin luopunut toivosta ja psyykannut itseni henkisesti selviämään raskauden loppuun saakka pahoinvoinnin kanssa.

Neuloja laitettiin yhteensä yhdeksän, neljä jalkoihin, neljä käsiin ja yksi keskelle mahaa pystyyn. Raskausaikana on tosi tarkkaa missä kuussa saa mihinkin iskeä niitä neuloja jottei vauvalle aiheudu mitään väärää eikä vahingossa käynnistä jotain synnytystä.... :D Nyt olen käynyt kaksi kertaa pisteltävänä, ja en voi muuta kuin suositella! Ensimmäisen kerran jälkeen oksetus hävisi, mutta aamupalan jälkeen oli pientä kuvotusta parisen tuntia, ja toisen kerran jälkeen sekin hävisi. Nyt aamuisin ei ole minkäänlaisia oloja, sen enempää mitä ennen raskauttakaan. Aivan uskomatonta! Vieläkin on vaikea tajuta että alle kaksi viikkoa sitten makasin vielä aamulla heräämisen jälkeen sängyssä pari tuntia keräämässä itseäni ja väkisin pitämässä aamupalaleipää mahassa tahdonvoimalla nousten vasta 11-12 aikaan, ja nyt voin nousta sängystä ihan milloin haluan, 6.30 on aikaisin kun olen "joutunut" tai "saanut" herätä ja voida hyvin. Mahtava fiilis! Onhan raskaus tuonut muita kolotuksia ja vaivoja jo, mutta silti tämä tuntuu todelliselta riemuvoitolta! Olen täynnä energiaa ja intoa ja jaksan tehdä asioita ihan erilailla kuin ennen.

Ehkä tämä on nyt sitten sitä keskiraskauden hehkua! :)

Vappuja!

Niin se vappu taas tuli ja meni! Yhtä nopeasti kuin aina. Meillä vappuaattoa vietettiin rauhaisasti kotosalla ja päätimme kokeilla munkinpaistoa, sillä kumpikaan meistä ei ole eläissään tehnyt munkkeja. Olin VARMA että munkit epäonnistuvat aivan kuten kaikki pulla- ja sämpyläyrityksenikin, mutta innolla aloin valmistaa taikinaa joka näyttikin kohoavan ihan kiitettävästi.

Työnjako oli seuraavanlainen: minä pyörittelin reiät munkkeihin, paistoin ne ja mies sokeroi. Ja homma toimi saumattomasti! :) Oltiin huipputiimi mutta ihmeteltiin siinä kiireessä että miten ihmeessä joku ehtii tehdä tuon kaiken yksin...

Hommissahan oli luonnollisesti koko ajan mukana sammutuspeite, sillä luottamus toimiimme ei ollut huipussaan, todellakaan!!!

 Vasemmalla pellillä on ensimmäisiä munkkeja, joista näkee että ajoitus ei ehkä ollut vielä hioutunut täysin optimaalisen kohdilleen, mutta melko pian löytyi hyvä rytmi ja oikeanvärisiä munkkeja saatiin iso kasa aikaan. Onhan ne omalaatuisen muotoisia mutta onkos sillä sitten väliä, sitä paitsi mielestäni ne rapsakat pikku ulokkeet ovat just parhaita!!!

Ja eikun simat esiin ja munkkien kimppuun!!!

Ja suureksi hämmästykseksi NE ONNISTUIVAT!!!!
NAM NAM NAMMMM!!! Niitähän syötiin samantien parit ja saatiin mahat kipeiksi, mutta ihaninta oli että maku oli juuri sellainen kun toivoinkin, niistä tuli päältä rapeita ja sisältä pehmoisia! Oi oi. Miehen kanssa juteltiin illalla masut täynnä ja todettiin, että on kyllä kummankin elämän paras vappu, monenmoisia vappuja on tullut nähtyä ja koettua mutta jotenkin tämä perheidylli vei voiton, eikä kumpikaan kaivannut mitään muuta lisäksi vappuun! Illalla katsottiin telkkaria ja käytiin saunassa, ihanan rauhallista ja "perinteistä" vapunviettoa ilman riehumista ja rälläämistä.

Ja tulihan niitä munkkeja niin paljon että jätettiin osa syötäväksi ja ison kasan pakastin jotta niitä voi pakkasesta sitten sulatella aina kun mieli tekee. Masuasukki vaan tuntuu innostuvan niin kovasti aina kun munkkia syön etten kovin usein viitsi alkaa, se potkuttelu kun kestää älyttömän kauan ja iskut on melko koviakin jo. Kivaahan se on mutta kohtuus kaikessa, potkuissakin ;)