Tunnelmavaloa!

Kun en pihan valaistukseen pysty nyt heti vaikuttamaan, olen lisäillyt sisälle ja vähän uloskin tunnelmavalaistusta. Aloitanpas ulkoa kun siellä olen ennenkin kuvaillut. Olen siis etsiskellyt kivoja lyhtyjä jo jonkin aikaa, ja joka paikassa tuntuu olevan nykyään vain metallisia halpisversioita (ei silti, toisiksi kivoin oli juuri Tiimarista löytynyt metallinen lyhty, vaikken sitä ostanutkaan), kun itse halusin ennemmin puisen. No kaikki kaupungin kaupat kierrettyäni postista tuli Masku Koti -liikkeen mainos ja siellähän oli vaikka kuinka valinnan varaa. Riensin kaupungin Maskuun, jossa pettymyksekseni minulle kerrottiin Koti -puolen liikkeen sijaitsevan n.40km päässä pienenpienellä paikkakunnalla Kauttualla. Huoh. Ajoin kuitenkin vielä iltamyöhällä sinne ja sieltähän ne kullat löytyi!!! <3

Masku Koti on valtava kauppa, jossa saisin varmasti kulumaan yli tunnin, mutta nyt äkkiä juoksin lyhtytarjonnan (joka muuten oli valtava) läpi ja valitsin heti ovensuussa bongaamani romanttiset, vähän erilailla koristellut ja muotoillut lyhdyt.

Pidän näistä kyllä tosi kovasti!!! Paikkansa ne löysivät ulko-oven sivuilta pylväiden edestä.

Valaistu kuva

 Realistinen kuva

 Nätithän ne on! Sisällekin sytyttelin kynttilöitä samalla kun mies viritteli takkaan tulta. Huoneet ovat kaikki vielä jonkinverran vaiheessa, olkkari, keittiö ja makkari vähemmän ja kaksi ylimääräistä makkaria vähän enemmän... Olohuoneen sohvat ja sohvapöytä raheineen saapuivat jo viime viikolla joten sinne on jo ihan kiva miettiä pikkusisustusta ja somisteluja kun isot jutut on jo paikoillaan! Tv-tasoa vaille valmiina.

Sohvapöytä vaatisi vielä jotain, en vain tiedä mitä. Ehkä jonkinlaista liinaa tai muuta, kun on niin laaja tuo pöytätaso. Kaipa se ajan kanssa siitä selkenee mitä mihinkin tarvitsee lisäillä, en jaksa ottaa stressiä moisista.

Pöydän alla on siis neljä kivaa istumarahia, ne halusin ehdottomasti meille koska olohuoneessa tarvitaan aina joskus enemmän istumapaikkoja, mutten tykkää siitä että huoneessa on liikaa kalusteita ja kaikki reunat ja seinät täynnä istuimia. Nyt ne on näpsäkästi "piilossa" pöydän alla aina kun niitä ei tarvita. Samalla verhoilulla on molemmilla sohvilla pari sohvatyynyä, jotta huoneen sisustus pysyisi yhdenmukaisena. Verhoiluahan on helppo muuttaa vaikka itse ompelemalla erilaisia päällisiä jos joskus alkaa tuo kuosi kyllästyttää.

Tuo kynttilänalunen on minulle tosi tärkeä, sillä olen todella joutunut näkemään vaivaa saadakseni sen itselleni kotiin. Tarina on melko pitkä mutta kerron sen suht lyhykäisesti. Tai yritän. Muutaman vuotta sitten espanjassa asuessani kävin paikallisessa Palabras de Poder -seurakunnassa lähes joka sunnuntaiaamuna, ja koska asuin aivan toisessa päässä Malagaa kuin srk sijaitsi, jouduin varaamaan 2-3 tuntia matkustukseen ehtiäkseni. Ensin piti kotoa kävellä bussipysäkille ja ottaa bussi numero 11 keskustaan, tähän piti varata varmuuden vuoksi 15 minuuttia. Matka bussilla kesti noin 15min. Sen jälkeen piti kävellä toiset 15-25 minuuttia juna-asemalle, ja ottaa juna aivan radan toiseen päähän saakka, matka kesti noin tunnin verran. Jos en ollut ihan hirmuisesti myöhässä aikataulusta, ostin aseman vieressä olevasta kahvilasta "pitufon" eli pienen rapeaksi lämmitetyn minipatongin sulatetulla juustolla ja kinkulla sekä kahvin aamiaiseksi. SEN JÄLKEEN loppumatkan suhteen tein valinnan aivan ajan mukaan. Jos bussit eivät olleet olleet ajallaan, ja oli hieman kiire, otin taksin kaupungin halki, siihen meni taas noin 10-15 minuuttia. Jos kuitenkin aikaa oli vielä hyvin jäljellä, kävelin usein rantakatua pitkin (reilu 30-40min) ja joskus kun aikaa oli ruhtinaallisesti, poikkesin rantabulevardin pieniin putiikkeihin ja kauppoihin hieman kiertelemään ja katselemaan. Kerran näin tehdessäni rakastuin tähän koristeeseen aivan silmittömästi!! Kävin sitä siellä hipelöimässä ja haaveilin josko sen saisin jollain konstilla Suomeen kuljetettua. Esine on todella raskas, ja keramiikkaa joten en voinut kuvitellakaan laittavani sitä matkalaukkuun ensinnäkin painonsa vuoksi, saati sitten rikkoutumisen vaaran vuoksi, halpakaan se ei ollut. Jossain vaiheessa sitten kuulin rekkakuskista, jonka kyytiin muutkin aikoivat laittaa matkalaukkuja Suomeen päin matkaamaan Euroopan halki, joten riensin ostamaan tämän ihastuttavan "vatin" ja jännäsin pääseekö se ehjänä "kotiin", mutta turhaan sillä ehjänä tuli ja tuolla se nyt pöydällä on kunniapaikalla! Eihän tämä niin lyhykäisesti näköjään tullutkaan.

Pianon päällistä

Pianonpäällinen on nyt toistaiseksi vähän sekalaista koristetta täynnä, sekin hakee vähän tyyliään, mutta noin se tuskin tulee jäämään. Keskellä ihana Pentikin kynttelikköni, sivuilla Ikean kynttilänalusilla pöytäkynttilät ja niiden sivuilla hääkuviamme.

Toivon kovasti että nyt isänpäiväviikonlopusta huolimatta ehtisin purkailla pahvilaatikoita pois edes jonkinverran. Enköhän tännekin ehdi silti viikonlopun aikana vielä päivittelemään.

Mukavaa viikonlopun alkua kaikille!!!

Häämatka osa 9, Espanja; Aurinkorannikkoa ristiin rastiin retkeillen (Malaga 2/2)!

Yritimme häämatkan viimeisen viikon aikana nähdä mahdollisimman paljon ympäristön kyliä ja kaupunkeja mitä ehdimme. Reililiput olivat menneet jo umpeen, mutta Benalmadenasta pääsi liikkumaan junalla ja bussilla todella helposti moniin paikkoihin. Viimeinen viikko oli todella kuumaa hellettä, ja vaikka se välillä tuntui jopa tukalan kuumalta, nautimme siitä täysin rinnoin! Ennemmin kuuma kuin viileä ja sateinen sää. Lähin paikka jonne matkasimme bussilla, oli Torremolinos. Se oli yhtä täynnä turisteja kuin aina ennenkin, mutta myös shoppailukatu oli yhtä ihana kuin viimeksi, ja suosikkini Lefties -niminen halpavaatekauppa jopa parempi!!! Olin edellisissä kaupungeissa kiertänyt jo kaikki muut suosikkikauppani, Pull&Bear, Stradivarius, Bershka, Pimkie jne......... Mutta nyt pääsin Leftiesille. Ah, oi onnea!

Samalla reissulla kävimme syömässä Torren parhaassa härkäravintolassa El Toro Azulissa. PETTYMYS!! Taso oli romahtanut ylellisestä uuniperunasta ja kasviksista pihveineen ja pippurikastikkeineen tämän näköiseksi:

Ranskalaiset!!! Siis ranskalaiset!! No, vieressä nököttävä vetinen pakastepapukasa ei myöskään parantanut annoksen ensivaikutelmaa, mutta positiivista oli, että kolme asiaa ravintolassa oli pysynyt ennallaan!

1. Herra el Toro tuijotti yhä yhtä intensiivisesti seinältä kuin ennenkin!

2. Hinta oli aivan yhtä korkea kuin ennenkin tasosta huolimatta!

3. Pihvin maku ei ollut muuttunut ollenkaan vaan se oli totaalisen 

taivaallinen makuelämys, yhä! Ehkä jopa paras pihvi 

mitä olen koskaan syönyt! Ihanaa!!!

Shoppailujen lisäksi mitä olin odottanut kuin kuuta nousevaa, oli päästä käymään iki-ihanassa Palabras de Poder -seurakunnassa, josta olen saattanut ennen kirjoittaakin. Se on Espanjassa oma kotiseurakuntani, jonne koen aina olevani tervetullut ja jonne minut on aina otettu vastaan juuri omana itsenäni ja se tuntuu niin läheiseltä minulle. Nyt en ollut päässyt pariin vuoteen käymään siellä, ja odotin ihan täpinöissäni pääsyä näkemään niitä monia tuttuja ja kavereita. Seurakunta sijaitsee konkreettisesti tien varressa Fuengirolasta Mijakseen. Olisikohan noin puolivälissä matkaa. Rakennus on vanha urheilukeskus tenniskenttineen ja uima-altaineen, ja tilat ovatkin huippuhyvät seurakunnan käyttöön.

Odottelua ulkorappusilla.

Seurakunnan aina yhtä innokas ruotsalais-espanjalainen pastori Juanito Jonsson.

Mika ja minä.

Paikalla oli yllätyksekseni myös suomalaisia tuttuja... :D

Kun kysyin mieheltäni tilaisuuden jälkeen mitä hän piti siitä, kehui pitäneensä, mutta ongelmana oli se kun varsin vitsikäs pastorimme kertoi vitsin (espanjaksi), 98% kuulijoista nauroi täysillä samaan aikaan kuin kääntäjä englanniksi kertoi saman, joten tämä 2% joka ei ymmärtänyt espanjan kieltä, jäi paitsi koko huumoriosuudesta. Muistin itse omanneeni saman ongelman 2009 kun aloin käydä Palabras de Poderissa. Sittemmin kun opin kieltä, ongelmaa ei enää ollut ja unohdin sen. 

Menimme pariin otteeseen myös talon omalle altaalle nauttimaan auringosta ja viileästä altaasta.

Seuraavana päivänä suuntasimme nokkamme kohti vuoristokylää nimeltä Mijas. Mijas on kauniin hohtavan valkoinen pienenpieni kylä vuoren laidalla. Pääsimme sinne bussilla, ja kierrettyämme turistikyliä suuntasimme heti pois turistien suosimalta aukiolta kohti paikallisten hiljaisia katuja. 

Idyllinen ravintola piilossa rapuissa matkalla ylös kylälle.

Ihanan valkoista!

Ja vanhanaikaista!

Ja väriäkin löytyi!

Kiipesimme Mijaksen kylän korkeimmalle näköalapaikalle katselemaan maisemia ja hikisen satojen rappusten nousun jälkeen ylhäällä kulkeva vilvoittava tuuli tekikin terää!

Kuvan hame on shoppailulöydökseni Madridin Italialaisesta vaatekaupasta.

Mijasta voin lämmöllä suositella ihan kaikille jotka aurinkorannikolla käyvät. Siellä on paljon kauniita katuja, rakennuksia, rappusia rappusten perään, näköalatasanteita ja iltaisin lepakoita! Shoppailuhulluhan ei shoppailusta saa tarpeekseen, ja näinkin pitkän tauon jälkeen oli odotettavissa armotonta kauppojen koluamista ihan miehen kyllästymiseen saakka. Saalis oli kuitenkin ruhtinaallinen, neljä ihanaa laukkua (yksi mammalle tuliaiseksi) sekä paljon ihania riepuja, toppeja ja paitoja. Luulin aluksi niiden kaikkien mahtuvan rinkkoihimme, mutta kun huomasimme sen olevan mahdottomuus, kävin ostamassa matkalaukun kiinakaupasta halvalla, ja tietysti myös täytteet siihen eli lisää vaatteita. Eipä tarvitse kesävaatteita shoppailla hetkeen. Seuraava kohteemme oli noin puolen tunnin junamatkan päässä Malagaan päin sijaitseva Plaza Mayor -niminen ulkoilmakauppakeskus. 

Kasvoissa lukee: "shoppailu on intohimoni"!

Halusin mainita kaikista lukemattomista shoppailupaikoistamme juuri tämän siksi, että löysin sieltä sisäisen harakkani halajaman hopean timanttisen lipaston!!! Vielä jonain päivänä sen haen sieltä kun omistamme omakotitalon jossa on kokonainen huone pukeutumista, vaatteita, kenkiä ja laukkuja varten.

Perinteiset kauppapelleilyt piti toki myös suorittaa!

Viimeinen kokopäivän reissu tehtiin Marbellan ökysatamaan Puerto Banukseen. Joskus siellä rakastuin erääseen Wokaway-nuudelipaikkaan ja sinnehän pitää päästä sitten joka reissulla. VAIKKA matka sinne kestää parikin tuntia, mutta ruoka on todellakin sen arvoista! Vielä selvitän kananuudelikastikkeen salaisuuden jonain päivänä! En olisi ehkä saanut kuitenkaan miestäni houkuteltua Marbellaan ihan vain nuudeleiden avulla, joten piti olla muutakin houkuttimena. Nimittäin ökyautot joita satama pursuaa, sekä ihanat huvipurret ja jahdit!! :) Ilmakin oli ihanan kuuma, joten hengailimme muutaman tuntia satamalla.

Oma lempparini! Ehdottomasti! 

Rantakatu on täynnä merkkiliikkeitä joissa en edes kehtaisi normaalivaatteissa mennä käymään sisällä. Lähinnä ykköset päällä siellä ihmisiä pyörikin parkkeerattuaan ensin Porschensa. :D

<3

Siihen loppui tämän reissun tarinat, tai eihän niistä tänne saanut puoliakaan, mutta jos sain annettua edes pienen ripauksen teille siitä mitä nähtiin ja koettiin häämatkareilillämme, olen tyytyväinen. Näin ollen lopetan nämä häämatkapostaukset (no okei, yks tulee vielä....) tähän lomafiiliskuvaan.

Häämatka osa 8, Espanja; Benalmadena (Malaga 1/2)!

Madridista lähtiessämme mietimme mikä olisi seuraava määränpäämme. Minun teki mieli mennä Malagan seutuville moikkaamaan parin vuoden tauon jälkeen kavereita jotka asuivat siellä, ja miehenikin piti ajatuksesta "seurata aurinkoa" yhä tympääntyneenä alkumatkan sateisiin. Ystäväni lupasivat majoittaa meidät olohuoneeseensa ja olimme toki tyytyväisiä kaikesta siihen liittyvästä, säästösyistä, siitä että käytössämme olisi vihdoin keittiö (KUNNON RUOKAA!!) ja suomeapuhuvaa seuraa! :D Tässä vaiheessa emme tietäneet päätyisimmekö vielä esimerkiksi Portugaliin tai kenties muualle, mutta päätimme jämähtää joksikin aikaa Benalmadenaan.

Halusin heti syömään yhteen lempiravintolaani Wokiin. Oikealla Mirkku,

pikku-Mika ja Jonathan joiden luona saimme asua.

 Malagan suuntaan matkatessamme päässäni pyöri vain yksi asia! RUOKA! Mietin ja suunnittelin jo valmiiksi missä kaikissa ravintoloissa ehtisimme käydä ja mitkä kaikki tahtoisin miehelleni esitellä. Asuin itse kyseisellä alueella muutama vuotta sitten, ja enimmäkseen silloisen kämppikseni Marin kanssa kolusimme ruokapaikkoja lähistöllä.

Kauhukseni huomasin että meillä on todella vähän ruokakuvia tältä alueelta, mutta tässä minusta ihan suorastaan taideteos mieheni tilaamasta pizzasta!

Oli ihana päästä hetkeksi "asettumaan" paikoilleen ilman stressiä seuraavasta siirtymästä ja hotellista ja aikatauluista. Aamuisin pikku-Mika herätti meidät siinä 9-10 välillä että ei stressiä ollut heräämisenkään suhteen. 

Pyykinpesun ihanuutta hienoissa maisemissa.

Parvekemaisemia

Heti ensimmäisenä päivänä oli pakko päästä vaikkakin iltasella VIHDOINKIN rannalle kävelemään ja tutkimaan paikkoja. Pääsimme asunnolta laskemaan katuja ja rappusia pitkin suoraan rantakadulle ja siitä hiekkarannalle.

Seuraavana päivänä saimme aurinkoakin paremmin näkyviin ja päätimme mennä ihan löhöämään rantaan. Päivä oli kuitenkin sen verran viileä, etten laittanut aurinkorasvaa kuin herkimmin palaviin kohtiin, ja jätin mm. vatsan kokonaan ilman sillä se ei ikinä pala eikä siihen sen puoleen aurinko tartukaan.

Ja seuraukset sain tuta jo samana iltana! Ja vielä viikon sen jälkeenkin!

Kärsivä (kantapäänkautta oppiva) rapu.

 Sen jälkeen ei toviin sitten aurinkoa otettukaan vaan sain tyytyä maisemien ihailuun ja kiertelyyn.

Pikkuista Nuudelia tuli ikävä joka kerta kun vastaan tuli mopsi....

Olen aina rakastanut merenrantoja. Suomessakin merenrannat ovat kauniita, mutta erityisesti etelä-euroopassa merenrannat ovat vieneet sydämeni. Kaikkein kauneimmat merenrannat näin karibianmerellä, mutta silti sydän kaipaa aina Välimerelle. Tämä oli mieheni ensimmäinen kerta Välimerellä, ja hän sitä kovasti ihastelikin, jo Ranskan puolella junasta katsoessaan sinisyyttä. Kaikki siihen liittyvä, veden liplatus, auringon lämpö iholla, auringon tuoksu, hiekka- ja liuskekivirannat, aaltojen ääni niiden osuessa rantaan tai kallioon, ihan kaikki! Siitä ei vaan saa tarpeekseen. <3

Tätä rantakalliota tarkemmin katsoessa huomaa ettei pinta olekaan kalliota...

 ..vaan pieniä vierivieressä toisissaan kiinni olevia simpukoita!! Miksi?!

 Jalanjälkiä hiekassa... <3

Taas ne samat paparazzit liikenteessä!

 Benalmadenassa siis nautimme olostamme ihan rauhassa (kolmen viikon viilettämisen jälkeen), söimme hyvin, aina lounaan "kotona" laittaen kunnon ruokaa ja illalla ulkona ihanissa ravintoloissa. Rannalla ehdimme ottaa aurinkoa alkuviikolla sen kerran, ja viimeisenä reissupäivänämme toisen kerran kun palovammat alkoivat parantua. Tiedän, ihosyöpäriski nousee ja rasvaankin vastedes tunnollisesti jopa sen vatsan joka minut tällä kertaa petti pahemman kerran palaessaan. Mirkun ja Jonathanin luona oli hyvä asua, mukavia ystäviä, ihana Mika ja meitä varsinkin öisin spurttailuillaan viihdyttänyt Simba-kissa. Huisku-kissa olikin vähemmän näkösällä. Simba keksi myös hauskoja juttujaan aina, kuten ahtautui kenkälaatikkoon.

Sain ennen reissua mieheltäni 1v. hääpäivälahjaksi matkaa varten Piin elämä -pokkarin, jota luin ahnaasti alkureissun ajan ja olin sen saanut luettua jo muistaakseni Italian puolella. Mirkun ja Jonathanin luona pääsimme ensimmäistä kertaa nauttimaan koti-3D -leffasta ja katsoimme (yllätys) Piin elämän! Pidin kirjasta ihan hulluna ja sen jälkeen elokuva tuntui tosi pliisulta, vaikka täytyy sanoa että tosi hienosti leffa oli tehty silti! Ihmettelen silti miksi monet parhaat kohdat oli jätetty pois tai sivuutettu ihan lyhyellä kohtauksella. Niinhän se silti aina on... Kirja on poikkeuksetta parempi kuin elokuva. Vain Taru Sormusten Herrasta tekee poikkeuksen. Kuitenkin, elokuvan jälkeen mieheni alkoi nimittää Simbaa Richard Parkeriksi (joka on siis kirjassa ja elokuvassa olevan tiikerin nimi) ja yhäkin puhumme Simbasta Richard Parkerina, ehkä ikuisesti! :)

Ja lopuksi vielä iloinen Mika-jäbä! <3