Häämatka osa 6, Ranska & Espanja; läpikulkumatkalla!

Vihdoin saimme jättää Milanon taaksemme, kokosimme kimpsumme ja kampsumme romanttisesta majapaikastamme rappujen alta ja seuraavan kahden päivän sisällä matkasimme Nizzan kautta Figueres-nimiseen kylään Espanjan puolelle saakka. Milanon yön jälkeisenä matkustuspäivänä olimme aivan poikki sekä henkisesti että fyysisesti uni painoi päälle, mutta junia piti vaihtaa niin tiuhaan tahtiin, ettei saanut kunnolla nukahdetuksi edes junassa. Kuvia ei tuolta väliltä ole juurikaan, eikä myöskään Nizzasta. Sen verran otimme illalla (pitkien päiväunien jälkeen hotellilla) kuvia, että saimme talletettua uusien tuttaviemme, suomalaisen pariskunnan kasvot kameraan. Ehdin hotellilla juuri vaihtaa bikinit päälle (ensimmäistä kertaa koko lomalla), kun huomasin auringon menevän pilveen ja sitten alkoikin melkoinen ukkos-sademyrsky. Ranta jäi näkemättä jälleen. Illalla kauppareissulla tosiaan törmäsimme suomalaiseen meidän kanssa samanikäiseen pariin, tukimme kaupan käytävää parisen tuntia vaihtamalla reissukuulumisia, ja sovimme että treffataan puolen tunnin kuluttua kiinalaisen ravintolan kulmalla ja etsitään joku kuppila missä voimme jatkaa jutustelua. Se oli kuin vertaistukiterapiaa, juttelimme n. yhteen saakka yöllä, yhteensä kuutisen tuntia. Vaihdoimme reilikokemuksia, haukuimme italialaisten liikennettä, työntekoa, kielitaitoa ja mitä kaikkea... Täysin terapeuttisessa mielessä tietysti ;)

Täytyy sanoa että illan terapeuttisuudesta huolimatta seuraavan aamun herätys oli ehkä edellistäkin tuskallisempi, sillä edellisen yön valvominen kylmällä lattialla, ja lyhyeksi jäänyt viimeyö eivät olleet mitenkään aamumieltä nostattavia. Tämä jos mikä testasi liiton kestävyyttä. Kiireellä ehdimme aamun 8.55 lähtevään junaan, joka oli ILMAINEN koko matkan Nizza-Barcelona välillä. Suora se ei toki ollut, vaan vaati 4-5 vaihtoa välillä, mutta tämä/nämä "linja" oli suunniteltu reilaajille ilmaiseksi, muista olisi joutunut maksamaan muutaman euron paikkamaksut. Eihän matka ihan niin jouhevasti mennyt kuin luulimme ratatöiden takia, ja osan matkaa, mm. jättimäisen Marseillen läpi jouduimme matelemaan ruuhka-aikaan ilmastoimattomalla bussilla täyshelteellä. Tottakai pitkät housut ja takit päällä  kun aamulla auringosta ei ollut tietoakaan vaan sadetta tuli vaihteeksi taivaan täydeltä. Matka kuitenkin sujui suht joutuisasti kirjaa lueskellen, musiikkia kuunnellen ja jutustellen, välillä nukahdellen.

Port Bou oli Ranskan ja Espanjan raja-asema jolla vaihdoimme junaa.

  Vihdoin viimein illan hämärtyessä jo saavuimme pieneen espanjalaiseen kaupunkiin nimeltä Fiegueres. Aluksi kävelimme jotain syrjäkatua pitkin ylöspäin ja ihmettelimme kun YHTÄÄN hotellia ei näkynyt missään, mutta lopulta hetken seikkailtuamme löysimme ns. "keskustaan" jossa oli ihana puistoaukio, ja sen laidalla pieni Hotel Rambla. Hinta ei ollut paha, joten maksoimme seuraavan yön sinne.

Hurjan nälkäisinä löysimme mukavan ravintolan puistoaukion toiselta laidalta ja onneksemme listassa oli aivan TAVALLISIA ruokia, perunaa, lihaa, munia, salaattia! Ensimmäistä kertaa reiluun kahteen viikkoon, pullan, vehnäleivän, pastan ja pizzan mussuttamisen jälkeen tavallinen kunnon ruoka maistui aivan taivaalliselta!!! Jopa perunatortilla vaikken perunasta muuten välitä.

Seuraavana aamuna lähdettiin koluamaan Figueresin katuja ja ihastuimme jostain syystä pieneen kaupunkiin kovasti!

Kohta muistimmekin että Figueres on Salvador Dalin kotikaupunki, ja hänen museonsakin jostain päin kaupunkia varmasti löytyisi. Itse olisin halunnut mennä tutustumaan paremminkin sisälle, mutta miestä ei huvittanut ja hintakin oli muka liian kallis...PYH! Tyydyimme kuitenkin ihailemaan surrealistista taidetta vain ulkoa. 

Museon ympärillä oli paljon Dalin taideteoksia ja kiertelimme niitä katselemassa ja kuvailemassa.

Olen aina pitänyt Dalin valuvista kelloista, ja niitä löytyikin kaikissa muodoissa lähiputiikeista ja museon muistomyymälästä. Teki mieli ostaa muttei tässä vaiheessa raaskinut kanto-ongelman vuoksi.

 Päätimme pysyä Figueresissa vielä toisenkin yön, ja jatkaa vasta sitten matkaa kohti Barcelonaa ja Madridia. Eksyimme vahingossa myös torille toisena päivänä, sekä "omalla" keskusaukiollamme järjestettiin jokin kuntopyöräilytempaus illalla. Musiikki soi hullun lujaa, aivan kuin meillä olisi ollut stereot täysillä omassa huoneessa hotellissa ollessamme  ja ihmiset spinnailivat isossa ryhmässä minkä jaksoivat.

Olen ennenkin haaveillut omasta WV New Beetlestä, mutta tällä reissulla niitä on tullut niin paljon vastaan että olen aivan rakastunut niihin. Päätimmekin, että kotosuomessa aletaan katsoa minulle hyvää Beetleä, vaaleankeltaista tietysti.. ;) Täytyy se olla jotain haaveita kotonakin ettei masenna niin sitten kotiinpaluu reissun loputtua.

<3