Jumppiksia ipanalle.

Jumppis, jumppari, jumpsuit, haalari, onepiece... rakkaalla lapsella on monta nimeä mutta itse käytän jumppista. Ne vaan ovat niin hirmu käteviä heittää päälle ja alkaa päivän touhuihin. Sisällä menee hyvin leikkiasuna talvellakin kun lattiat ovat vähän viileämmät ja muksu kierii leikeissään. Ulkona taas se suojaa auringolta ja estää hiekan päätymisen housuihin, paidan sisään, vaippaan jne.. Jumppis sopii vauvalle ja isommalle lapselle ja onkin mielestäni yksi suloisimmista vaatekappaleista. Alkuvuoden aikana olen ommellut jo useamman jumppiksen, ensin tein muutaman putkeen ihan harjoituksenkin vuoksi sillä halusin kehittyä vetskarin ompelussa. Nyt se sujuukin jo useimmiten lähes ongelmitta. 

Olen ommellut jumppiksia tähän mennessä kahdella eri kaavalla. Toinen on OB 4/12 tuttu vinovetskajumppis ja toinen kaverilta saatu perusjumppiskaava jostain todella vanhasta lehdestä. Kaveri kutsuu sitä retrokaavaksi :)

Nämä on tehty sillä retrokaavalla, ja mielestäni niistä tuli ihania!
Kankaat ovat Metsolan pupu tupunat ja Ainolan hillaherkku.

Tässä jumppiksia in action:

Tämä retrokaava on ihana ja tulen sillä varmasti tekemään lisää jumppiksia kun nämä jäävät pieniksi.

Toinen tekemäni jumppiskaava oli Ottobre-lehdestä 4/12 ja niitä olen tehnyt jo aiemminkin täällä ja täällä. Tein myös yhden Metsolan ihanasta tähtikankaasta mutta se on ehtinyt jo lähteä eteenpäin seuraaville vauvoille käyttöön enkä tainnut muistaa ottaa siitä kuvaa.

Kangas on Verson puodin hurmurin serkku ja olen aivan rakastunut tähän!

Pikkumies ihastui (ilmeestä huolimatta) myös jumppikseensa ja on muutamat päiväunet viileämpinä päivinä jo se päällä nukkunut. Varmaan vasta syksymmällä pääsee kunnolla käyttämään jos tämä kesä tästä lämpenee :)

Mitä isä edellä, sitä poika perässä!

On aivan ihana seurata tuon pikku taaperon kasvua ja kehitystä isoksi pojaksi.

Jo puolitoistavuotiaana poika oli kyllä niin pojan prototyyppi kuin olla ja voi. Lempijuttuja nykyään 1v 9kk iässä ovat koneet. Kaiken maailman erilaiset koneet. Kaivinkoneet, autot, pyöräkuormaajat, junat, bussit, koneet joiden nimiä minä en edes tiedä ja niistä puhutaan koko ajan.

Toinen kova juttu on "hommien" tekeminen.
Aina pitää saada olla mukana hommissa. Joskus äidinkin kotihommissa mutta erityisesti isin "miesten" hommissa. Kun minä teen ruokaa, Onni kokkaa pikku keittiöllään. Kun siivoan, Onninkin pitää saada oma rätti tai vaihtoehtoisesti hakee huoneestaan oman leikki-imurinsa ja alkaa imuroida.
On niin ihana puuhata ja touhuta yhdessä, ja ulkoilukin on mielekkäämpää nyt kun poju leikkii ja touhuaa innoissaan, välillä omissakin oloissaan minun tehdessä vaikka puutarhahommia samalla.

Kun isi tekee haravointihommia ja kuljettaa lehtiä metsään, Onnimanni tekee samaa, vaikka kuinka olisi muusta ollut puhe. 

Jos isi hakee "puijaijaa" eli puita, Onni ottaa oman pienen pärekorinsa ja menee mukaan, täyttää pärekorinsa sytykkeillä ja marssii isin vierellä ylpeänä sytyttämään takkaa sisälle.

Välillä tuntuu että sydän halkeaa kaikesta ilosta ja rakkaudesta jota tuo pieni poika elämäämme tuo päivittäin, ja on ihana seurata ja odottaa mitä seuraavaksi on vuorossa.

Ompelukset blogiunohduksessa

Törmäsin kauppareissulla työkaveriin, jota en ollut nähnyt aikoihin. Hän kysyi ohimennen, vieläkö ompelen ihania lastenvaatteita ja olenko päivittänyt blogiin niitä. No en kyllä ole, ja se harmittaa. Siksi päätin päivittää ompeluidenkin osalta blogin ajan tasalle ja laittaa vähän kuvia viimeisistä teelmyksistäni.

Olen kova kiertelemään kirppiksiä ja yleensä bongailen pojalle seuraavaa kokoa varastoon aina kun hyväkuntoisia vaatteita tulee vastaan. Nyt kun kartoitin keväällä vaatetilannetta, huomasin ihmeekseni hamstranneeni hirveät määrät shortseja, mutta t-paitoja ja niiden päälle vetoketjullista pitkähihaista ei ollut juuri ollenkaan. Niinpä kaivoin kangasvarastojani ja panin saumurin surraamaan. Osa on vielä tekovaiheessa mutta nämä sain yhtäkkiä laneilla aikaiseksi.

Paapiin ihanan minttu Siiri ja Myyry on odottanut kaapissa jo pitkän tovin vaatteeksi pääsyään, ja minusta se sopi täydellisesti kesäpaidan kuosiksi!

Alkuvuonna eräs ompeluryhmämme jäsen piti kotonaan kangaspenkojaiset ja sieltä bongasin tämän ihanan leppäkerttu-interlocktrikoon jonka näin heti sieluni silmin peruspertsateepparissa, ja sellainen siitä tuli.

Ylemmän kuvan vihreä vastaa enemmän oikeaa sävyä, ihanan raikas ruohonvihreä. Näihin raglan-teeppareihin käyttämäni kaava on Brave Firemen OB 3/13.

Halusin tehdä jotain hieman peruspertsasta poikkeavaakin, ja totesin etten ole tehnyt ikinä vielä taskuja lastenvaatteisiin joten etsin Ottobreistani taskullisen shortsiasun kaavaa ja sellaisen löysin OB 3/13 nimellä Star-Star leikkipuku! 

Kankaaksi valitsin Paapiin ihanan jota olen myös hautonut kangaskaapissani jo pitkän tovin.

Taskut onnistui hyvin ja asu muutenkin! Nyt vaan niitä hellekelejä kehiin! 

Loppuviikoksi on onneksi lupailtu tosi lämmintä!

Ostin yhdeltä lanikaverilta tällaisia silitettäviä kokomerkkejä muutamassa koossa ja toistaiseksi olen ollut todella tyytyväinen. Pysyvät hyvin eivätkä hierrä pientä pehmoista niskaa niinkuin karheat kangasmerkit.

Lempikankaakseni jo ompeluharrastuksen alussa valikoitui tämä Verson puodin Tuutti-kuosinen joustocollege. Se on yksi melko ensimmäisistä kangashamstrauksistani, josta tein Onnillekin jo ensimmäiseksi kevääksi ihanan jumppiksen, johon meinasin laittaa linkin tästä mutta selattuani lähes koko blogihistoriani läpi huomasin etten jostain todella kummallisesta syystä ole siitä postannut ollenkaan vaikka se oli kaikkien aikojen lempivaatteeni vauvavuoden aikana!!! Niinpä laitan siitä kuvan nyt tähän.

Ihastuin tuohon niin että halusin tehdä siitä Onnille nyt kesäksi vinovetskahupparin ja valitsin kaavan Stardust (OB 4/13) koossa 92, mutta muokkasin sitä hieman. Koko osoittautui mielestäni enemmän 98 vastaavaksi, mutta väliäkös hällä, menee syyshuppariksi sitten! Kangasta minulla on jäljellä vielä niin paljon että siitä riittää pariinkin vaatteeseen vastaisuudessa joten ei hätää lempikankaan loppumisesta.

Ompelu on minulle eräänlainen henkireikä tässä välillä niin hektisessä ja toisaalta hyvinkin rytmiltään samaa toistavassa arjessa. En kaipaa reissuja pois kotoa ja irti arjesta (joskus tietysti), tai muita irtiottoja lainkaan niin paljoa kuin hetkiä ompelukoneeni seurassa ja joskus kokonaista ompelupäivää jolloin ei tarvitse ajatella mitään muuta kuin omia ompeluksia ja suunnitella uusia.

Mikä on sinun henkireikäsi tai tapasi irrottautua arjen pyörästä?

Terveisiä blogitauolta!

Heippa lukijat!

Olen pitänyt pidemmän tauon blogin päivittämisestä. Osittain vahingossa ja osittain tarkoituksella. Elämä todella vilkkaan puolitoistavuotiaan kanssa on hektistä ja sitä rauhallista "omaa" aikaa ei kauheasti ole aina. Illalla kun nappulan saa nukkumaan, onkin jo niin poikki ettei aivot pysty kirjoitustyöhön vaan sohvan kutsu on liikaa ja kaikki illat menevät kodin siistimiseen, television katseluun ja virkeämmät illat ompeluun. Niinpä päätin olla itselleni armollinen ja jättää osan harrastuksista sivuun hetkeksi, siksi aikaa että elämä tasaantuu, ja nauttia tästä hektisestäkin elämänvaiheesta täysillä.

 Nyt elämän tahti on kuitenkin vihdoin vähän rauhoittunut ja tuo ihanainen taapero osaa ja jaksaa leikkiä itsekseenkin jo joitain aikoja, joten äidilläkin jää enemmän aikaa muille touhuille eikä illallakaan ole niin piipussa. Minulla on monia ideoita uusiin blogiteksteihin ja tässä alan niitä pikkuhiljaa kirjoitella ja postailla.

Luvassa on alkuvuoden ompelusten esittelyä (obviously), uusia valtauksia viljelyksissä ja kasvimaalla, remppahaaveita ja -suunnitelmia, ruokakokeiluja ja ihan tätä tavallista elämää ja lapsiperheen arkea. Kesä inspiroi minua ihan valtavasti moneenkin asiaan, ja valon lisääntyminen vaikuttaa minuun tosi paljon: jaksan enemmän, innostun enemmän ja saan aikaa enemmän!

Ihanaa alkavaa kesää!!

Pieni rakas 1v!!

Niin se vauvavuosi vilahti, vaikka yritin hidastaa ajankulua ja nauttia joka ikisestä pikku sekunnistakin. Ja niin nautinkin ja aion vastedeskin. Tuli aika järjestää pikkumiehelle yksivuotissyntymäpäivät ja kutsua rakkaat koolle juhlimaan. Tässä kuvia vauvelista aamulla kun herätimme hänet onnittelulaululla ja pakettien kanssa. Uninen pieni lahjojenavaaja <3

Ensireaktio kun annoin paketin revittäväksi :D

Paketin avaus oli varsin jännittävää puuhaa.

 Ja poju innostui heti kun tunnisti muskarista tutut soittimet paljastuvan paperin sisältä!

 Hienot keltaiset rytmimunat...

 ...ja punaiset marakassit!!

Sekä keltainen Nalle Puh -tamburiini ja laulava kirja!

Meillä onkin tuosta aamusta saakka soinut kaikin tavoin koko viikonlopun ajan milloin mikäkin, taitaa olla musikaalinen poika kasvamassa. Juhlia vietettiin lauantaina, ja poika saikin ihania lahjoja sukulaisilta. Yksi niistä oli mummulta ja papalta saamansa pihakeinu!!

Siitähän keinumista rakastava poika innostui ja ollaankin ahkeraan keinuiltu aina kun sateelta on ehditty. Muita ihania lahjoja olivat ksylofoni jota Onni osaa nyt jo soittaa itse, musta hieno potkumopo, nättejä astioita, hiekkalaatikolle Volvo-kuormuri, mummun tekemät housut, ämpärillinen mustikoita, paidan, pehmon, moottorisahan (tulee käyttöön "vähän" myöhemmin) ja rahaa.

Halusin hillityt koristeet juhliin, ja pohdiskelin muutamia vaihtoehtoja kunnes eräs ystävä suositteli blogista bongaamaansa ilmapallokoristelua. Joten tilasin äkkiä juhlapalloja netistä juhlamaailmasta ja Prismasta löysin 1-pallot.

Tykkään koristelun yksinkertaisuudesta tosi paljon. Laitoin olohuoneeseen samoja palloja ikkunaseinän matkalle roikkumaan.

Tarjottavana oli perinteisen kakun tilalla kesäistä pavlovaa.

Juhlien lapsivieraille ja tietysti sankarille itselleen oli aivan oma hedelmäkakku ilman lisättyä sokeria.

...ja vaikka mitä herkkuja!

Juhlat olivat todella onnistuneet ja kaikilla oli hauskaa, tosin sankari itse oli melko 

väsynyt ja välillä kiukkuinenkin, mutta uskon että poitsukin nautti 

kun sai olla huomion keskipisteenä ja ihana pieni synttärisankari!

Lauantaille sattui tosi ihana ilma joten mieheni kuvaili ulkonakin pikkuvierastamme Onnin serkkua.

Kiitos että seurasit meidän ihanaa ja spesiaalia päivää!
Äitinä muistelin koko syntymäpäivän ajan tunti tunnilta missä menin vuosi sitten, milloin supistukset alkoivat, milloin sain epiduraalin ja milloin sain vihdoin maailman suurimman lahjan syliini.
Itku meinasi tulla monta kertaa, koska saan vihdoin elää todeksi suurinta unelmaani!

6kk; maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..

Pikkumiehen kuulumisia voisin kirjoitella pitkästä aikaa. Puolivuotissynttärit oli viime viikolla ja sen kunniaksi jäbän syöttötuoli kunnostettiin uudenveroiseksi. Kohta pääsee siihen istuskelemaankin kun vähän ensin treenaillaan. Kauheaa vauhtia kasvaa ja kehittyy, ja uusia taitoja ja ilmeitä tulee jatkuvasti. Nyt meillä jo ryömitään hieman ja hitaasti, päristellään jatkuvasti kieli ulkona suusta ja kiinteitäkin ollaan maisteltu kun puolen vuoden täysimetys ONNISTUI (jeejee!!) ja saatiin käsky alottaa "kunnon ruoka".

Tässä vähän tuoreita kuvia minimööstä.

Puolivuotias mussukka

Pieni ilopillerivauva 

Ja on muuten kauhia höpöttämään! Aina joku stoori tai laulu menossa

 Ja onpas sinne kaks hammastakin jo putkahtanut!!!

Puolivuotissynttäreiden kunniaks saatiin oikein kunnon flunssa, minä ja Onni. Murusella menee jo paremmin mutta itse olen vielä aika huonossa kunnossa. Eiköhän sekin tästä ala hellittämään ja kohtahan on jo kevät ja alkaa ilmakin lämpiämään! Jes! :)

Harrastuksia.

Aloin jo aika pian vauvan synnyttyä suunnitella mitä kaikkea kivaa keksimme yhdessä jo vauvavuoden aikana, kun vauva ei varsinaisesti vielä itse leiki niin paljon. Vauvauinti tuli heti mieleeni ja nyt vihdoin tämän vuoden alussa toiveikkaana ilmoittuduimme ensi sunnuntaina alkavaan vauvauintiin. Osallistujat arvottiin, joten saimme jännittää tiistaihin saakka pääsemmekö mukaan. Iltapäivällä vaunulenkillä puhelimeni soi ja sain kuulla että olemme ryhmässä! Olen ihan intoa piukassa, ja jännittääkin. Keskiviikkona oli infotilaisuus, jonka jälkeen kävimme ostamassa Onnille pienenpienet siniset muumi-uikkarit. Niitä piti tietenkin sovittaa kaupassa ja voi sitä riemua kun meidän pieni sumopainija-kroppainen vauveliini näki itsensä muumi-kokouikkareissa peilistä. Kikatus alkoi aina vaan uudestaan. Mitä mahtoi miettiä :D

Toinen harrastus tälle keväälle alkoi tänään. Nimittäin vauvamuskari! Olin vähän myöhään liikenteessä kun muistin vasta joulukuun viimeisien päivien aikana etten ole soittanut muskarista. Yritin soittaa mutta turhaan. Lomalla olivat.
Niinpä tammikuun alussa puhelimeni soidessa aamulla kahdeksan jälkeen (jolloin TODELLAKIN nukumme vielä sikeästi Onnin kanssa) en uskaltanut olla vastaamattakaan kun en tiennyt kuka vieraasta numerosta soittaa. Vastasin ja muskaristahan se. Hän oli palannut töihin ja huomannut sähköpostini ja halusi soittaa välittömästi, sillä vauvamuskarissa oli enää yksi paikka vapaana ja pitihän Onnin sinne päästä ennenkuin joku vie sen nokan edestä. Voi miten ihanan ajattelevainen täti siellä! Niinpä Onni sai paikan, vaikkakin hieman vanhempien (5-8kk) ryhmästä. 4,5kk hän oli nyt muskarin alkaessa joten eiköhän me joukkoon sopeuduta.

Ja oli kyllä ihana vauvamuskari! Jos tästä äitiydestä ja kotiäitiydestä voi vielä enemmän nauttia kuin tähän asti niin nyt kyllä on sellainen olo että olen löytänyt sen mitä olen kaivannutkin. Ihana nähdä muita mammoja ja vauvoja ja päästä jutustamaan. Muskari kestää kaksi tuntia, ensimmäinen tunti on musiikkileikkejä ja liikuntaleikkejä vauvojen kanssa, ja toinen tunti sitä varten että vauvat saavat touhuta ja temmeltää lattialla lelujen seassa ja me äidit juoda kahvia ja jutustella keskenämme. Odotan kyllä paljon näiltä harrastuksilta, ja jännitänkin vähän sunnuntaita. Onneksi mies tulee myös vauvauintiin joten voimme yhdessä nauttia koko perheen kesken yhteisestä ajasta.

Kuvat on napattu internetin ihmeellisestä maailmasta eivätkä siis ole meidän muskarista. Sieltä sitten myöhemmin.

Ihanuuksia OB:ssa!

Minulle tulee kaksi ompelulehteä kestotilauksella; Suuri Käsityölehti on tullut jo pari vuotta, ja Ottobren äitini tilasi minulle joululahjaksi. SK:ssä on paljon kaavoja aikuisille ja muutama lapsille, kun taas OB on jaettu niin että neljä numeroa vuodessa on ainoastaan vauvojen ja lasten kaavoja ja kaksi numeroa naisten kaavoja. Tuohon SK:een olen ollut pitkään jo tosi pettynyt; ihan ihme malleja eikä ollenkaan sellaisia ihan perustavallisia käyttövaatteita, joten päätin lopettaa sen tilauksen. Niitä saa kirjastosta lainaan ja jos niin hyvä numero tulisi että olisi oikein useampi toteutettava malli niin sen saa irtonumeronakin ostaa kaupasta!

Ottobre taas on melko uusi tuttavuus ja siihen olen hyvinkin tyytyväinen. JOKAISESSA lehdessä on toteutettavia malleja ja aivan ihania vaatteita jotka osa on hyvinkin helppo tehdä ja osassa on vähän haastettakin. Ja suloisia pieniä yksityiskohtia jotka voi joko tehdä tai jättää tekemättä. Eilen postiluukusta kolahti molemmat lehdet!

SK:stä löysin yhden ihan kivan näköisen mekkosen, jota saatan jopa kokeillakin.

Noissa on vaan se vikana että kaavoja pitää lähes aina muokata, ja välillä aika paljonkin että vaatteesta saa istuvan. Monet pussittavat joka puolelta. Vaatii siis pitkää pinnaa ja hermoja, jotka välillä ovat hieman kadoksissa ainakin allekirjoittaneella kaavojen suhteen!

Ottobre ei pettänyt taaskaan! Uuden OB:n avaaminen on kuin karkkipussiin kurkkaisi! Paljon on kaikkea ja aina on mukana niitä parhaimpiakin herkkuja! Tässä pari näytettä.

Tältä aukeamalta heti pääsevät testiin nuo ihanaiset housut vas. yläkulmassa. Aivan ihanan malliset!

Tältä aukeamalta ajattelin tehdä molemmat. Vasemmalla olevan haalarin ulkokäyttöön vaunupäikkäreille ja oikeanpuoleisen ihanan leikkihaalarimallin haluan myös testata. Näyttäisivät juuri sopivilta malleilta Onnille, jolle ei mitkään makkarankuorivaatteet sovi.

Painunkin tästä piirtämään housukaavoja, kuvat lopputuloksesta tulevatkin tuota pikaa! ;)