Kel onni on, se onnen kät.. paljastakoon!!! :)

Eipä tätä onnea ole enää hetkeen pystynytkään kätkemään, vaikka sananlasku niin kehottaisikin!

KYLLÄ! Elämäämme on ensi elokuussa tulossa suuri onni, ilo, rakkaus ja uusi ihana ihmeellinen asia, VAUVA! <3

Eilen aurinkoisena naistenpäivänä mieheni ehdotti että ajaisimme merenrantaan kuvailemaan ja nappaamaan muutaman kuvan ulos pömpähtäneestä masustakin, vaikka se kovin pieni vielä onkin.

Minut paremmin tuntevat tietävät minun poteneen vakavaa vauvakuumetta jo hyvin pitkään (n.18 vuotta), joten on sanomattakin selvää miten ihana ja odotettu se raskaustestin positiivinen tulos oli meille. Plussatestin teimme joulukuussa aatonaattona ja se oli kyllä kaikkien aikojen paras joululahja. Kuukauden päästä ollaan jo puolivälissä raskautta, nyt viikkoja on kertynyt 15+3 ja viimeisten parin viikon aikana maha on pullahtanut niin esiin ettei sitä enää piilossa pidetä, eikä ole tarvettakaan.

Ultrassa käytiin varmistamassa pikkutyypin olemassaolo jo viikolla 8+, ja siellähän heilui oikein vilkas pieni ihmisen alku. Ei meinattu mittaa saada kun vauhtia oli niin kovasti vain kolmen sentin mittaisella pallopäällä. Myöhemmässä ultrassa viikolla 12 tyypillä oli mittaa jo huimat kuusi senttiä, mutta vauhtia entistä enemmän ja kääntyilyintoa niin että juuri kun kuvasta näki miten päin hän on, olikin jo intoutunut pyörähtämään kasvot alaspäin, joten kuva on niin epätarkka että jätän laittamatta!

Olemme molemmat niin onnesta soikeina, että koko ajatusmaailma tuntuu pyörivän tämän ihanan tulokkaan ympärillä, ja koitammekin nauttia odotusajasta mahdollisimman paljon, se kun tuntuu etenevän niin hurjaa vauhtia! :)

Tämän paljastuksen jälkeen tulen varmasti kirjoittamaan pienokaisesta ja odotuksesta useaan otteeseen, mutta nyt olen niin täpinöissäni tästä etten pysty enempään.

Täällä siis tästä lähtien oloistaan huolimatta koittaa kirjoittaa mahdollisimman usein onnellinen odottava tuleva äiti! <3

Sinne jäi tipaton alkuvuosi!

Postauksen otsikko saattaa olla hieman harhaanjohtava, osittain, mutta totta se on! Tipatonta on jatkunut tähän viikkoon saakka (ja tietyssä merkityksessä jatkuu yhä), mutta tällä viikolla se päättyi ihan lääkärin kehoituksesta.

Niin siinä vaan kävi, että vaikka mitään vakavaa ei toki ole tapahtunut, veriarvoissa oli sen verran häikkää ja vointi niin heikko, että päädyin "tipatukseen" yhdeksi illaksi sairaalan puolelle. Mutta tosiaa ei onneksi mitään vakavaa.

Eihän minun ruipelokädestäni meinannu löytyä suonia ollenkaan ja niin ohuet että piti joku vauvaneula vissiin pistää ennenkuin kanyyli saatiin paikoilleen, peukalonvarteen kun kämmenselän suoni oli ensin ruhjottu kipeäksi. Ei hauskaa! Taas otettiin putkikaupalla verta ja muita testejä ja sitten menikin ilta maatessa ja pussia vaihdettiin.

Ihana ihana mies pääsi töistä viiden aikaan, ja halusi tulla piristämään vaimoa tuoden aivan ihanan lohdutuslahjan mukanaan, kelta-valkoisen kesäisen käsilaukun!!! Päädyin kuitenkin vaihtamaan sen, kamala ja tunteeton vaimo kun olen, sillä olen jo pitkään etsinyt laukkua joka sopisi uuteen takkiini, jossa olisi tarpeeksi pitkä hihna olan yli ja joka olisi käytännöllinen. Enkä vaan nähnyt ihanaakin ihanampaa kassia kuitenkaan jokapäiväisessä käytössä, jonkalaiseksi mies sen oli tarkoittanut. Sovimme siis että voin käydä vaihtamassa sen haluamaani malliin ja vähän neutraalimpaan väriin (sainhan viime vuonna synttärilahjaksi jo yhden aivan ihanan keltaisen laukun ) ja tänään sen kävin vaihtamassa.

Helppo tehtävä se ei ollut, oli niin monta ihanaa laukkua, mutta tämä yksi malli minut ihastutti, ja kun en osannut päättää kumman värin otan, päädyin ottamaan molemmat sillä ne sai sen alunperäisen laukun hinnalla molemmat.

Tuo ruskea laukku on vähän ruskeampi mitä kuvassa näyttää, mutta siis aivan ihana malli! Sopivat molemmat täydellisesti vihreän takkini kanssa, ja minkä kanssa vaan kun ovat maanläheisiä värejä molemmat.

Kyllähän tuollaiset huomaavaisuudet aina ilostuttaa vaikka olisi mikä olo, olen tosi onnellinen tuosta ukostani, vaikka välillä semmoinen perus pohjoisen yrmy onkin! :)  Niin sekin välillä yllättää, ja on aina tukena vaikka mikä tulisi. Minusta näillä vois mennä naistenpäivänkin, mutta saa nähdä tuleeko sillon vielä jotain lisälahjusta. Halusi kannustukseksi ja lohdutuslahjaksi ostaa laukun kun olen kuulemma niin urheasti jaksanut oloineni.

Tämä punainen on siitä kiva, että se menee ympäri vuoden. Sopii meinaan syksyyn, talveen, kevääseen ja jopa kesään tarpeeksi pirtsakan värinen. Ja miksei tuo ruskeakin mutta enemmän näen tämän punaisen kesäreissuilla keikkumassa mukana. Oi, ja ei muuten ole enää pitkä aika siihen kesäänkään enää! Kevättä mennään jo kovaa vauhtia eteenpäin, täälläpäin Suomea ainakin paistaa jo aurinkokin niin lämpimästi parhaina päivinä että pian alkavat kukkaset nousta tienvarsilla.

Kevätfiilistelyä!!!

Eihän se kevät sieltä vielä ole tullut eikä varmasti tulossakaan, mutta täytyy myöntää, että tänään oli kyllä koko aamupäivän ihan keväinen olo. Aurinko paistoi, linnut lauloi niin että sisälle asti kuului vaikkei varmasti ollut yksikään luukku auki tässä huushollissa, ja muutenkin ulkona näyttää ihan siltä että kohta saa odotella jo leskenlehtiä. Minulla lähti heti ulos vilkaistessani mielikuvitus laukkaamaan mitä kaikkea haluan meidän pihalle tehdä kun kevät ja kesä koittaa. Kaikkea ei toki toteuteta heti eikä välttämättä edes tämän yhden kesän aikana, mutta haaveita pitää olla! ;)

Talomme etuosaa reunustaa tällainen paksuista parruista tehty, miksikäs sitä nyt kutsutaan, reunus.  Mielestäni idea on ihan hyvä, ihmettelen vain miksi se on tehty kun siihen ei koskaan ole ilmeisesti mitään istutettu, tuollaisenaan se on mielestäni kovinkin turhan oloinen. Uskon, että tämä on ensimmäisiä tuunauskohteita tulevana keväänä. Saimme vanhemmiltani joululahjaksi tuon ihanaisen lintujenruokintamökin, ja se löysi paikkansa keittiön ikkunan edustalta, että pystyy keittiön pöydän ääreltä seurailemaan lintujen touhuja. Toistaiseksi on ollut melko hiljaista, kun taas takapihan talipallot hupenevat silmissä. Senkin takia tämä edusta kaipaisi jonkinlaista suojapusikkoa. Olen miettinyt matalaa havukasvia, talon varjopuolella kun on, mutta saa nähdä mitä siihen vielä löytyy!

Etupiha on koko tonttimme kaljuin kohta. Tuo ympyrä on kyllä tosi kätevä, pystyy auton kanssa kiertämään ja tuo paljon lisää parkkialuettakin vieraille. Kuitenkin tuo keskiympyrä on aika lohdutttoman näköinen tuon yksinäisen puskansa kanssa. Siihen olen ajatellut jotain vähän värikkäämpää, ehkä pientä asetelmaa missä voisi olla joku koristekin. Tai sitten vaan multaa kasa ja kukkamaa. Sekin on ihan täysin vaiheessa mietintämyssyssä. Menen nyt keväällä huhtikuussa puutarhamessuille Tampereelle, jos vaikka sieltä tarttuisi jotain ideaa mukaan. Ympyrän ulkopuolellakin oleva alue on tuota samaa kaljua kallion päällystää missä kyllä onneksi ruoho kasvaa. Sinne laitamme luultavasti tulevaisuudessa leikkimökin ja muuta lapsille (ensin hoito-, sitten omille) suunnattua leikkitouhupaikkaa.

Kuvasta näkee varmaan vähän huonosti, mutta autotallin kulmalle ovat edelliset asukkaat jättäneet kunnon kökön hiekkaa. Se tulee häviämään siitä ensi kesänä, luultavasti osa hiekkalaatikkoon jonka meinasimme rakentaa tuohon autotallin läheisyyteen (niin että se näkyy sisälle) ja osaa jos tarvitaan havukasvien alustaksi. En jotenkaan pidä pihassa tuollaisista "keskeneräisyyksistä" ja näyttävistä kasoista väärissä paikoissa... :D

Tämä sivu talosta on tielle päin. Se ei paljoa uudistusta kaipaa, vaikka ajattelin että pari omenapuuta voisi istuttaa tälle puolle pihaa. Terassi kiertää tästä sivulta takapihalle ja sen betonilattian päälle aiomme hankkia jonkinnäköisen laudotuksen tai irtipaloja joista saa kivasti koottua nätin lattian. Tuo kun on niin kauhean kolkko ja kylmä jalalle. Reunaan saatan miettiä pientä kukkapenkkiä (olen kukkapenkkien suuri fani), tai sitten vaihtoehtoisesti vain kukkalaatikoita kaiteen reunalle, sekin voisi olla nätti.

Takapihalle tulee myös jotain, mutta sillä ei ole kiire. Uskon, että se ei välttämättä ole tämän kesän juttu, kun koko takapiha on vielä vähän käsitteen tasolla. Terassi saa pienen muodonmuutoksen kun ilmojen vähän lämmettyä aion maalata nuo kaiteet ja tolpat valkoisiksi.

Siitä takapihan käsitteestä... Se kun näyttää toistaiseksi tältä, ajattelimme laajentaa pihaa tuonne metsikön puolelle pikkuisen, karsia turhia risuja, kaataa muutaman puun ja tehdä sinne ns. alapihan. Sitä pitää kuitenkin vielä katsoa ja mittailla kuinka pitkälle, kun haluamme kuitenkin säilyttää omaa metsääkin tarpeeksi. Tämä kuva on siis otettu terassin luota.

Kun se kevät kuitenkin luultavasti vielä antaa odottaa itseään ainakin parin kuukauden verran, on meillä onneksi ystävänpäivän johdosta tullut kukkaloistoa sisälle.

Tämän suloisen kimpun sain mieheltäni ystävänpäivänä, syrän ja kaikki. Aika imelä, mutta eikös ystävänpäivänä olekin lupa olla vähän siirappisempi.

Nämä tulppaanit sai kun saikin MIEHENI töissä pomoltaan. Olin hieman huvittunut kun hän tuli valtavan kimppunsa kanssa kotiin, mutta pomo kun oli kahdelle muulle työntekijälle (molemmat naisia, pomo mies) ostanut kukkia, hän oli ajatellut että pakko se on kolmannellekin antaa tasapuolisuuden vuoksi. Silti aika hauskaa. Tykkään kyllä kovasti tulppaaneista.

Sellaista haaveilua täällä. Ja kaikenlaista muutakin haaveilua. Verho-ostoksille pitäisi päästä, sillä puolet kotimme ikkuinoista ovat yhä ilman verhoja, mutta ehkä tässä kevään aikana nekin. Nyt mennään jaksamisen ja voinnin mukaan.

Hauskaa talvilomaa kaikille joilla sellainen nyt on!!!

Ihanaa ystävänpäivää!!

Tulin nopeasti kännykällä toivottamaan kaikille (melkein ajoissa) oikein hyvää ystävänpäivää ja muistetaan muistaa niitä ystäviä muulloinkin kuin yhtenä päivänä vuodessa!! ♡

Ulkoilua talvisäässä..

Vihdoinkin ne pakkaset laskivat sen verran että pystyy tekemään vähän pidempääkin lenkkiä tuon meidän ihanaiset mutta ah niin kermaperseisen koirulimme kanssa. Tänään eka kertaa lähdimme ulos ilman että talppasin Nuudelin tassunpohjat kylmänestotahnalla ja talvitakin rimpuilua jne, ja voi sitä riemua kun pieni pääsi kirmaamaan täysillä sydämensä kyllyydestä lumessa ja rantatietä oikein spurttailemaan. Hyvä mielihän siinä itselläkin tuli katsellessa. Minä sauvoin kävelysauvoineni perässä (fysioterapeuttini kehoitus aloittaa sauvakävely selkäni tulevaa kunnossapitoa varten).

Tämä oli eniten paikallaan oleva kuva jonka hirmujuoksijasta sain otettua! Kertonee jotain vauhdin määrästä! :D

Oikein harmitti kun koko päivän oli oikein kaunis aurinkoinen sää, mutta pääsimme lähtemään lenkille vointieni, kameran akun ja aikataulujen vuoksi vasta vähän ennen pimeää, joten kuvat ovat jokseenkin sinisävyisiä, kun pari tuntia aiemmin olisi näkynyt vielä ihanat auringonsäteet.  Mutta ehkä saan ikuistettua ne jonain toisena päivänä.

Niin se on koko maa täälläkin lumen peitossa vaikkei sitä niin kovasti ole vielä tuprutellut. Vähän aina välillä. Jotenkin niin hienon näköistä pelloillakin kun viimekesän korret ovat taipuneet lumen painosta, kaikki hauskasti kumartuneena samaan suuntaan..

Tarkoitus oli taas suunnistaa ihan järvelle saakka, mutta alkoi niin paljon hämärtää että käännyimme jo pikkuisen ennen rantaa takaisin kotiinpäin. Pääsimme kuin pääsimmekin kotiin juuuuri ennen pimeää. Ei tarvinnut vainoharhaisena harhailla pimeillä metsäteillä rapinoita kuunnellen.

Täällä aika on käynyt vähän pitkäksi pitkällä sairaslomalla jonka loppua ei näy toistaiseksi, mutta olen koittanut vointien mukaan nyt tehdä kotona töitä ja tekemättömiä tehtäviä sekä siskoni häitä varten ohjelmaan liittyviä järjestelyjä (häät, jotka muuten ovat jo alle kahden viikon kuluttua, hui!) jottei ihan menisi sohvaperunana olemiseksi. Kaipaan kyllä jo töihin, ja sen aika taas tuleekin, toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin!

Ihanaa ja kirpakkaa talvea ja nautitaan nyt, kohta se on taas kevät ja sitten KESÄ!!! <3

TALVI? JOKO JO?

Siltä se nyt vaan näyttää vakavasti, että meillekin se talvi olisi tänä viikonloppuna tulla tupsahtanut! IHANAA! Tuntuu kuin olisi herännyt jostain talvihorroksesta valon tullessa takaisin. Tämä kuukausien pimeys saa kyllä mielenkin synkäksi ja olon vetämättömäksi, joten valo oli enemmän kuin tervetullutta!

Muuten koskemattoman lumen pinnalla näkyikin jo jonkin metsäneläimen jalanjälkiä, joita mieheni oli tietysti heti kuvaamassa. Kuva on vanhempieni pihalta.

Lumen lisäksi saimme jotain vieläkin parempaa! Auringon! Ainakin päiväksi, toivottavasti pidemmäksikin aikaa. Itse en ulos vielä päässyt ihailemaan Isoa Arskaa, mutta onneksi kameramieheni on aina valppaana kun kuvattavaa on lähistöllä!

Voi miten tuota ihanaa kuumottavaa möllyskää onkin voinut olla niin ikävä!

Pikkuruinen Nuudeli-mopedimmekin jaksoi viilettää ja fiilistellä lunta vähän aikaa, parin kolmen asteen pakkasessa, mutta asteiden noustua kymmenen miinusasteen yläpuolelle alkoi ilme muuttua ja tassut nousta kylmästä maasta. Eikai ole koira parkakaan tottunut kylmyyteen kun koko talvena ei olla pakkasta nähty (tunnettu).

On se vaan niin "kermaperse" tuo meidän puudeli-Nuudeli, mutta olkoon! Onhan se kuitenkin ihana kylmästä ulkoilmasta sisälle palattua päästä omaan lämpöiseen petiin tuhisemaan!

<3

Jouluaattokuvia!

Lähes puolentoisra viikon blogitauon jälkeen on aika palata sorvin ääreen, nyt onkin ollut kyllä niin paljon äksöniä ja ohjelmaa, etten olisi ehtinytkään kirjoitella. Haluan vielä laittaa muutaman kuvan jouluaatosta. Sen pitemmittä puheitta,

Tällä kertaa mammankaan luona ei ollut aitoa kuusta niin monien allergian vuoksi, mutta muovinen ajaa asiansa ihan yhtä hyvin! ;) Ja lahjoja oli sopivasti, isolle porukalle.

Uusi kokeiluni, hedelmäinen joululeipä teki hyvin kauppansa ja veljeni vaimokkeineen tilasi niitä seuraavaksi joululahjaksi ison kasan.

Jouluruoka, jota tänä jouluna odotin eniten: lohimedaljongit!!! NAM!

Paketit avattiin taas samaan aikaan porukalla, ja voi hymyjen määrää!! :)

Minäkin sain toivomani muumi-kannun!! <3

Joulun päätähti Alice-neiti vietti elämänsä ensimmäistä joulua, ja alkoi loppuvaiheessa päästä jo repimisen riemuunkin, ehkä ensi jouluna vielä paremmin. Taisi olla kyllä

tämän joulun suurin lahjarohmu! ; )

Ihanaisen babyn lahjojenavaamisprojektistakin on kuvia, mutta ne ovat äitini kamerassa, joten ne saattavat tulla myöhemmin johonkin joulun muistelopostaukseen!

Ulkona ei kovin jouluiselta näyttänyt, sieltä joulutunnelmaa ei kyllä saanut, mutta jokaisen sydämessähän se onkin. Antamisessa ja saamisessa, perheen kesken pelailussa ja ajan viettämisessä, keskinäisessä rakkaudessa ja siinä joulun aidossa merkityksessä, Kristuksen syntymäjuhlassa! 

IHANAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!