Iki-ihana Il Divo!! <3

Eilen vihdoin koitti se kauan odotettu ilta, Il Divon konsertti Helsingin Hartwall-areenalla. Liput on kutkuttaneet jo viime vuoden puolelta makkarin pöydällä odotushermoja, ja nyt, vihdoinkin päästiin lähtemään matkaan.

 Menomatka autolla sujahti hetkessä. Unohdin ottaa Il Divon levyn mukaan autoon, joten matkasimme täydessä hiljaisuudessa (keskustelua lukuunottamatta) kohti unelmaa. Muistan kun ensimmäisen kerran kuulin mooooonta vuotta sitten Il Divon kappaleen, ihastuin heti kappaleessa kumahtaneeseen matalaan baritoniin. Törmäsin ihan sattumalta kyseiseen kvartettiin, sillä vuosien takaisen joulun tienoilla kuuntelin Celine Dionin joululauluja ja olin juuri ihastunut Celinen ihanaan kuulaaseen naisääneen, kun "I believe in you (Je crois en toi)" kappaleen mukana alkoivat laulaa nämä neljä miesääntä. Riensin tottakai heti etsimään netistä lisää tätä ihanaa musiikkia, jonka tyyliä en vielä osannut erottaa. Kuuntelin kaikki siihenasti ilmestyneet kappaleet ja olin lumoutunut! Vilunväreet nousivat iholle kuunnellessani oopperamaista laulua, "kailotusta" niinkuin mieheni ja moni muu sanoo, mutta kyyneleet silmissä kuuntelin myöhemmin lempikappaleiksini muotoutuneita "Isabel", "Unchained Melody" ja "Regresa A Mi" jossa pidän myös ihanasti tunnelmallisesta musiikkivideosta.

Tietysti nuorena tyttösenä minuun iski myös tummien etelänmiesten ulkonäkö, jonka olen sittemmin todennut AIVAN liian lipeväksi ja imeläksi makuuni.... :D Mutta täytyy sanoa, että nyt istuessani omalle numeroidulle paikalleni areenan sivulla, tunsin sen saman jännityksen ja ihastuksen tuohon ääninelikkoon minkä ensi kertaa kappaleita kuunnellessani. Jännitystä on tosi vaikea kuvailla, mutta parhaiten se kuvastuu sanoista odotus, vapina, kutkutus, onni... Kun sitten vihdoin valot himmenivät ja ensimmäiset sävelet kajahtivat hallissa, tunnistin sen heti Titanicin tunnussäveleksi "My heart will go on".. Vähän kliseinen, mutta todella vaikuttava alku! Taustatauluilla liplatti aallot, ja Il Divo -odotusjännitystunnelma yhdistettynä Titanic-nostalgiaan oli tarpeeksi saamaan silmät kostumaan jo kättelyssä. Yhtyeen oma orkesteri alkoi soittaa ihanaa melodiaa, ja neljä tummapukuista miestä käveli rauhallisesti valomeren keskeltä lavalle.

Kappale kappaleen jälkeen sain lumoutua muistoja herättävistä balladeista ja uusista menevämmistä kappaleista.....koko ajan odottaen kohokohtaa, Isabelia.

Saimme kuulla juuri niitä parhaita, ja vanhempiani miellytti varmasti erityisesti cover-versio Elviksen kappaleesta "Can't help falling in love".

Kuvia en kauheasti ottanut konsertista, ensinnäkin koska istuimme niin kaukana, että sumu ja hämäryys häiritsi kuvatarkkuutta, ja halusin ihan rauhassa nauttia suurimmasta osasta konserttia. Muutaman videonkin sain napattua kamerallani, todeten että videoissa äänenlaatu on ihan huippua ja kuvalaatu parempi mitä kaukaa kuvatuissa kuvissa! Rakastan kameraani! :D Tässä itse kuvaamani video kappaleesta "Every Time I Look At You".

Yksi konsertin kohokohdista oli, kun miehet mustissa alkoivat laulaa"I will always love you" -kappaletta. Se ei sinällään liity millään ihmeellisellä tavalla elämääni, mutta on lempisarjani lempijaksostani lempipätkä, jonka olen katsonut monta kymmentä kertaa itkien.

Konsertin päätöskappale oli Andrea Bocellin "Con Te Partiro", joka tuli viimeistään edellisvuonna tutuksi suomalaisille Putous-hahmo Munamiehen esittäessä herkän tulkintansa siitä ko. sarjassa.

Tämäkin video on itse konsertissa kuvaamani. Videoiden pienentäminen vähän sumensi kuvaa, mutta ääni onkin tärkein! :) Tätä konserttia tulen varmasti muistelemaan vielä usein! <3