Junaan päästyämme rinkkoinemme ja vihreine "tiimitakkeinemme" matka alkoi tuntua todella reilireissulta, vaikka meitä kovasti ihmetytti se, ettei ketään ollut kiinnostunut reililipuistamme, junalipuista, passeista tai meistä ylipäätään. Olisimme päässeet pari maata ilman passeja ja lippuja, sillä myöskään Helsinki-Vantaan kentällä passeja ei kysytty kertaakaan...
Juna-asemilla odottelua reissulla oli paljon ja tuntikaupalla, mutta hyvässä seurassa ja hyvän musiikin kera ne kyllä kuluivat ihan kiitettävän nopeasti.
Ranskasta Sveitsin puolelle päästyämme olimme aivan ällistyneitä maan vihreydestä!!! Se oli jotain ennennäkemätöntä. Vihreyttä oli vain kaikkialla minne katsoi, eri sävyissä ja muodoissa. Sveitsiä parhaiten kuvaava adjektiivi on ehdottomasti VIHREÄ! Ranskan ja Sveitsin rajan erotti jo junassa yhdestä pikku yksityiskohdasta; talojen rakennustyyli muuttui AIVAN täysin:
If you know what I mean!
Tässä kuva naapurustostamme, jossa siis majotuimme neljän yön ajan. Yövyimme mieheni sveitsiläisten tuttujen (heidän mökkinaapurinsa pohjoisessa) luona, ja päivisin he veivät meitä eri paikkoihin katsomaan nähtävyyksiä ja päiväretkille. Heidän asuinkylänsä Freienstein oli pieni suloinen kylä Zürichin lähellä.
Ensimmäisen reissun teimme Euroopan suurimmalle vesiputoukselle. Ei siis korkeimmalle niinkuin itse luulin sinne matkatessamme, vaan suurimmalle siinä mielessä että sen läpi virtaa eniten vettä. Kuten Pariisissakin, koko Sveitsissäoloaikamme satoi vettä eikä sinisestä taivaasta ollut tietoakaan muutakuin unissa.
Alimmassa kuvassa mukana meidän "isäntäpariskuntamme", Jürg ja Rosie.
Vesiputouksen ääni oli korviahuumaavaa kuohuntaa ja teki kyllä vaikutuksen. Matkasimme vesiputouksen alla olevalle pienelle näköalasaarelle putousveneellä katsomaan maisemia "hiukan" lähempää. Vähän selkäpiitä karmi mennä niin lähelle kuohuvaa putousta mutta piti vain luottaa että työntekijät osaavat hommansa.
Vesiputousseikkailun jälkeen kävimme vielä kiipeämässä kattojen ylle läheisessä kylässä ylhäällä keskellä kylää sijatsevalle linnakukkulalle.
Tietenkin kävimme myös tutkimassa linnan sisältä ja pelleilyksi se sitten meni...
Seuraavana päivänä päätimme lähteä sateesta huolimatta vaeltamaan läheiselle joelle. Joen varressa kulki parikin vaellusreittiä, ja valitsimme ns. "vihreämmän" reitin puuston alla.
Uskomattoman kaunista puustosta teki mielestäni se, että ainoastaan puiden lehdet eivät tehneet kaikesta vihreää, vaan lähes kaikkea pitkin (seiniä, puunrunkoja, kiviä, kallioita...) kiipesi ylös murattiköynnöksiä toistensa lomissa ja päällekkäin. En vaan pystynyt lopettamaan luonnon ihastelua.
Vihreää, vihreää, vihreää ja vihreän jälkeen vielä vähän vihreää... Eipä sadepäivät niin haitanneet, vaikka kaipaus aurinkoon oli koko ajan taka-alalla mielessä. Sääennusteet näyttivät lähinnä sadetta sadetta ja sadetta, ja aloimmekin miettiä jo jatkammeko matkaa suunnitelman mukaan vai lähdemmekö auringon perään.. :) Huomenna tullee toinen osa Sveitsistä!
Joonas löysi sisäisen majavansa!
...siirappia siirappia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti