Aamulla herätessä maisema suoraan sängystä (ylin kuva) oli aivan mieletön! Keskimmäisessä näkyy maisemaa suoraan parvekkeelta kuvattuna ja alakuvassa hotellimme omaa "rantaa" ja idyllinen laituri. Kuvat puhukoon puolestaan. Ensimmäinen päivä tosiaan menikin sitten siihen, että ensin etsimme paikallista sairaalaa jotta pääsin lääkärille, sen jälkeen etsimme auki olevaa (sunnuntaina) apteekkia joka löytyi sitten 30km päästä sairaalalta ja busseja saimme odotella yhteensä sinä sunnuntaina ainakin neljä tuntia plus bussimatkat.
Kipiä Maikki oottelloo linjuriautoja....
Paikallinen "sairaala".
Sairaalahan oli tuollainen sympaattinen pieni kivilinna, johon mennessämme odotimme kohtaavamme englantia puhuvan valkotakkisen lääkäri-ihmisen. Totuus oli karumpi!
Sairaalan pihalla oli tupakalla pari naista, joista toinen näytti vähän "kadun naiselta" rönttäisissä vaatteissaan ja riutuneen näköisenä imien tupakkaansa kuin viimeistä päivää, ja toinen oli selvästi vastaanottotäti. Oletin lääkärin odottavan sisällä, mutta EI, tämä hampsuinen nainen nousi, tumppasi tupakkansa, kaivoi avaimet taskustaan ja vei meidät vastaanottohuoneeseen. APUA!!!!!!!
Englantia ei pahemmin tullut ja elekielellä siinä sitten selostin mikä vaivasi ja antibiootit sain, vaikka ihan varma en ollut ennenkuin apteekissa mikä lääke oli määrätty ja mihin vaivaan! Siitä selvittiin ja lääke helppasi oloa jo seuraavana päivänä. Pienenä miinuksena oli se, että lääke oli melko tuju, ja selosteessa kiellettiin olemasta auringon kanssa "kosketuksissa" ja silloin sattui olemaan koko reissun ensimmäinen lämmin aurinkopäivä. Aina ei voi voittaa!
Sairaalan pihalla oli tupakalla pari naista, joista toinen näytti vähän "kadun naiselta" rönttäisissä vaatteissaan ja riutuneen näköisenä imien tupakkaansa kuin viimeistä päivää, ja toinen oli selvästi vastaanottotäti. Oletin lääkärin odottavan sisällä, mutta EI, tämä hampsuinen nainen nousi, tumppasi tupakkansa, kaivoi avaimet taskustaan ja vei meidät vastaanottohuoneeseen. APUA!!!!!!!
Englantia ei pahemmin tullut ja elekielellä siinä sitten selostin mikä vaivasi ja antibiootit sain, vaikka ihan varma en ollut ennenkuin apteekissa mikä lääke oli määrätty ja mihin vaivaan! Siitä selvittiin ja lääke helppasi oloa jo seuraavana päivänä. Pienenä miinuksena oli se, että lääke oli melko tuju, ja selosteessa kiellettiin olemasta auringon kanssa "kosketuksissa" ja silloin sattui olemaan koko reissun ensimmäinen lämmin aurinkopäivä. Aina ei voi voittaa!
Järvi-, vuori- ja kylämaisemia ei voinut kuin ihastella ja koittaa vangita kauneus kuviin siinä tuskin kuitenkaan täysin onnistumatta. Jos kuvista kuitenkin näkisi edes vähän millaisissa paikoissa pyörimme.
Uimassa ei käyty tulehdusteni takia, joten käytiin vaan hymyilemässä rannalla. :D
Teki mieli ostaa reissusta joku taulu muistoksi, mutta se sitten jäi kun sitä olisi joutunut käsissään kantamaan koko matkan... ehkä ensi kerralla!
Garda-järven kauneutta lentokoneiden lennellessä yltä.
Kylän nimi, jossa olimme, oli Malcesine.
Hieman tervehdyttyäni pääsimme kiertelemään paremmin lähikyliä ja nauttimaan intohimomme kohteesta eli SYÖMISESTÄ erilaisissa ravintoloissa ja mieheni iloksi jäätelöbaareissa! :D
Lähdimme yhtenä päivänä toteuttamaan myös pyöräilyhaavettani ja otimme hotellilta ilmaislainapyörät allemme ja polkaisimme liikkeelle. Pyörät olivat täysin rämät, mieheni pyörästä oli toinen poljinkin irti, mutta niillä viiletettiin viereiseen pikkukylään maisemia ihastelemaan kuitenkin.
Eipä Gardasta ole oikein muuta sanottavaa kuin ihanat ihanat ihanat maisemat, PALJON saksalaisia (ei netissä turhaan lukenut että Garda on Saksan suurin järvi :D ), pieniä idyllisiä pikkukyliä joita voisi koluta päiviä ja nätit säät. Suosittelen kyllä. Löysin Malcesinen kylästä ihanan astiakaupan, josta sitten lopuksi ostinkin siskolleni ylioppilaslahjaksi pastalautasia ja itselleni juustolautasia jotka postitin Suomeen. Siskon lautaset olivat kaikki kunnossa mutta omistani oli kaksi mennyt postissa säpäleiksi. Kaksi kuitenkin säästyi!
Kaikesta sairastelusta ja alkuajan tuskasta huolimatta Gardalta jäi paljon hyviä muistoja ja hyvä mieli, sinne varmasti joskus vielä mennään. Kyllä ne maisemat, hyvät ilmat ja ihmisten avuliaisuus (Gardalla, ei Italiassa yleensä) vaan niin paljon tekivät. Päätin myös että Malcesinen astiakauppaan vielä jonain päivänä palataan ja silloin tullaan omalla autolla niin että saan ostaa niin paljon astioita kuin autoon mahtuu! ;)
Loppukevennys:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti