Muuten koskemattoman lumen pinnalla näkyikin jo jonkin metsäneläimen jalanjälkiä, joita mieheni oli tietysti heti kuvaamassa. Kuva on vanhempieni pihalta.
Lumen lisäksi saimme jotain vieläkin parempaa! Auringon! Ainakin päiväksi, toivottavasti pidemmäksikin aikaa. Itse en ulos vielä päässyt ihailemaan Isoa Arskaa, mutta onneksi kameramieheni on aina valppaana kun kuvattavaa on lähistöllä!
Voi miten tuota ihanaa kuumottavaa möllyskää onkin voinut olla niin ikävä!
Pikkuruinen Nuudeli-mopedimmekin jaksoi viilettää ja fiilistellä lunta vähän aikaa, parin kolmen asteen pakkasessa, mutta asteiden noustua kymmenen miinusasteen yläpuolelle alkoi ilme muuttua ja tassut nousta kylmästä maasta. Eikai ole koira parkakaan tottunut kylmyyteen kun koko talvena ei olla pakkasta nähty (tunnettu).
<3
Kyllä se tuo lumi tekee maiseman niin kauniiksi ja tuo valoilmiö on niin tervetullut!
VastaaPoistaTodellakin, ja nyt alkaa jo pikkuhiljaa näkyä päivienkin pidentyminen! Ihanaa! :) Vielä kun saisi lunta niin paljon että päästäisiin ihan hiihtämään! Eikös kuukauden sisällä jo? ;)
Poista