Siunausjuhla

Viime lauantaina 4.10 pidimme pienokaisemme siunausjuhlan vanhempieni luona. Kutsuimme vain perheet paikalle, eli isovanhemmat, tädit ja enot. Postitin pari viikkoa sitten kutsut, jotka näyttivät tältä:

Löysin kutsuun ihanan pienen runon, joka sai minut kyynelehtimään samantien ja koska pojun nimikin siellä vilahti, valitsimme yksimielisesti sen.

Oman lapsen, pienen linnun

kannoin alla sydämen.

Nyt on onni täydellinen

kun syliini saan ottaa sen.

Tunnen käden, pienen, hennon,

tunnen posken pehmeän.

Voisiko olla kauniimpaa

kuin alku uuden elämän.

Niinpä juhlapäivä koitti lauantaina, ja saavuimme paikalle hyvin hyvin hyvin väsyneinä, sillä en ollut nukkunut oikeastaan koko viikkona juuri lainkaan pienten ja suurempienkin vastoinkäymisten takia, joista kirjoittelen ihan oman postauksensa jottei tämä mene ihan synkistelyksi. Kuitenkin, tärkeintä oli että pääsimme juhliin. Sinne pääsivät saapumaan lähes kaikki kutsumamme vieraat, ja oli ihana päästä esittelemään suvun uusin tulokas kaikille. Juhlapaikkana oli siis vanhempieni koti.

Vauveli sai pukeutua oikein juhlabodyyn tietenkin, ja facebookin Name It -kirppikseltä löytyi hieno valkoinen kauluspaitabody missä oli päällä liivi. Aijettä miten komia poika tuli!

Juhlan alkuun heti toivotimme tervetulleiksi vieraat, ja paljastimme pidemmittä puheitta pojun nimen. Hänestä tuli:

  

ONNI SEBASTIAN

Onnin siunauspuheen piti seurakuntamme pastori, ja siunaamassa mukana oli myös toinenkin pastori. Puhe oli niin liikuttava ettei mamman pokka pitänyt ja kyyneleet valuivat sekä puheen että siunauksen aikana pitkin poskia. Hanat aukesivat todella kun veljeni vaimo sekä siskoni mies esittivät kappaleen Mestaripiirros (Anna Puu). Voi voi. Kun sen kappaleen joskus muinoin kuulin ensimmäistä kertaa, päätin heti että tuo kappale tulee minun vauvani siunausjuhlaan esitettäväksi ja kysyin jo silloin veljenvaimoa sitä esittämään - ja hän lupautui.

 Otimme TO-DEL-LA paljon yhteiskuvia, ja tässä kuva pikku onnista vanhempineen ja isovanhempineen. vasemmalta oikealle äijä-faari, mummo, isi, äiti, Onni, mummu ja pappa.

Piti ottaa kuva myös ylpeistä kahden lapsen isovanhemmista, eli minun vanhemmistani. Veljeni tyttö onkin jo puolitoistavuotias, mutta saa kivalla ikäerolla leikkikaverin meidän Onnista kunhan poju vähän kasvaa. Ja malttamattomana tyttö sitä odottaakin, ei meinaan saanut millään pidettyä halejaan ja pusujaan kurissa kun vauhtiin pääsi. Ja arvatenkin me molemmat mammat (tytön ja Onnin) kyynelehdimme vuolaasti hokien "emmää kestäää".

Halusin suuren juhlan kunniaksi panostaa tarjoiluunkin, ja vaikka jouduin (sain) viikolla sattuneen takaiskun vuoksi delegoimaan lähes kaiken ihanille apukäsille (sisko, äiti ja käly), tarjoilu oli varsin onnistunut, ja koska herkuthan ovat yksi juhlien tärkeimmistä jutuista, niistä on nyt yllin kyllin kuvia!

Koko herkkupöytä, vasemmalla makeaa ja oikealla suolaista.

Pöydän herkullisin; Onni-kakku, sokerikuorrutettu vadelmakakku, mmmmm..

Iki-ihanat babybebe-leivokset <3

Siskoni luomus, porkkanakakku.

Veljen vaimon leipoma marjaisa brita-kakku granaattiomenalla.

Suolaisella puolella piirakoiden lisäksi voileipäkakku.

Väsymys voitti pienen juhlasankarinkin kesken juhlien, eikä ihmekään viimeaikaisten valvomisten jälkeen. Kotona kuitenkin sunnuntaina kurottiin univelkoja koko perheen voimin, kun isi ja Onni torkahtivat molemmat sohvalle ja vetelivät hirsiä pitkän aikaa.

 Aivan ihanat juhlat oli, kaikin tavoin onnistuneet!! <3