Viidestoista; kolmas adventtisunnuntai!

Viikonloppu on mennyt kiireisissä merkeissä, ensin perjantaina konsertti, lauantaina Leipäkirkko, jossa olin mukana soittamassa viululla joululauluja sekä illalla pikkujoulut naisten kesken, ja tänään seurakunnan joulujuhlat ja kuskailua. Huhhuh! Tuntuu vähän kuin viikonloppua ei olisi ollutkaan.

Ehkä se tästä viikon päästä helpottaa kun alkaa loma enkä ole sinne ottanut mitään ylimääräistä touhua ja tohinaa, vaan ihan lomailua ja rentoilua.

Hyvää 3. adventtia kaikille!!

Neljästoista; Ihastuttava joulukonsertti a'la Loiri!

Lähdimme eilen illalla VIHDOIN Vesku Loirin joulukonserttiin "Sydämeeni joulun teen".
Minun sydämeeni tuli kyllä joulu tuli ja olikin jo. Voi että mikä ääni ja tulkinta! AH!
En ala sen enempiä löpisemään kun jokainen voi itse kuunnella ja liikuttua kumpaan suuntaan sitten liikahtaakin! : )

 

Paikkamme olivat eturivissä, mutta kamera oli jäänyt kotiin niin kännykkäkamerakuvat nyt ovat mitä ovat! Kaikenkaikkiaan jäi kuitenkin aivan ihana tunne konsertista!

Kiitos ihanalle Loirille kauniista tulkinnoista!! <3

Viides; joululevyjä.

Olen hirveän huono ostamaan cd:itä, ja koska nuorempana sain enemmän ja vähemmän laillisesti lähes kaiken musiikin ladattuna suoraan koneelle, jotenkin on levyjen ostaminen jäänyt. Nyt kuitenkin naituani tuon lainkuuliaisen miehen, hän on kovasti minua moralisoinut laittoman musiikin kuuntelusta, ja opettanut ostamaan aina haluamani levyt. Joululevyjä minulla muutama on jo ennestään, Elviksen Blue Christmas, joitain lastenlauluja, viime jouluna ostamani sekajoululevy jossa on uusin tuttavuuteni, yllättävän hyvä Tauskin kappale Jouluterveisiä taivaasta, sekä sitten koneella enemmänkin joulukappaleita. Ihan pitkäaikaisin suosikkilevyni on ollut Celine Dionin These are the special times, mutta sitäkään ei ole levynä minulla ollut ennen, kuin nyt sen löydettyäni halvalla.

Hankin kaksi uutta joululevyä, ja tässä ne ovat:

 

Juurikin se Celine Dionin maailman ihanin levy, sekä jo etukäteisfiilistelyksi (13.12 ollaan menossa konserttiinsa) Vesa-Matti Loirin Sydämeeni joulun teen -levy. Molemmat ovat niin herkkiä ja tunnelmallisen hyviä, että tippa linssissä saa kuunnella. Ei siis missään nimessä autolevyjä, minkä kävin jo kerran autossa toteamassa Veskun soidessa! : D

Mieskin oli tilannut kaksi uutta levyä, Raskasta joulua, sekä Jarkko Aholan joululevyn, "raskaampaa" tyyliä siis. Pidän kyllä niistäkin, mutta ehkä silti enemmän perinteisen tunnelmallisista. Nuo raskaammat toki sopivat autoilumusaksikin, eivät nukuta eivätkä nyyhkytytä niin paljoa. Vaikka Varpunen jouluaamuna nyt laittaa aina alahuulen väpäjämään vaikka sen esittäisi Rölli.

Tänään vietin töiden loputtua jo 12.15 koko loppupäivän Turussa huonekaluliikkeitä kierrellen. Haluan ehkä muuttaa Turkuun! No, ehkä se menee niihin ei toteutettaviin haaveisiin ainakin vielä pitkäksi aikaa, mutta aivan ihania liikkeitä koko Turku täynnä, siitä kuvia myöhemmin.

Huomenna onkin jo itsenäisyyspäivä ja itsenäisyyspäiväkujeet! Jee, vapaapäivä ja ystävät! :)

Neljäs; joulukoristeita ja/vai musisointia?

Odotin koko marraskuun lopun että saisin vihdoin joulukuun ensimmäisenä pukea kotimme jouluasuun, laittaa huoneisiin hillitysti mutta myös näyttävästi joulukoristeita, ja nyt esittelen sen teille!

Tähän saakka olen päässyt valmisteluissani. YKSI kynttelikkö. Säälittävää!

Turha se on alkaa selitellä, mutta jos vähän kuitenkin: kiirettä on pitänyt, melkein joka päivä taas tällä viikolla olen ollut kotona vasta lähempänä yhdeksää, enkä silloin enää ole todellakaan alkanut koristaa kotia vaan syönyt ja painunut pehkuihin. Mikä sitten aikaani on vienyt..... Mm. tänään tämä:

Olen viime aikoina lupautunut soittamaan jo melko monessa eri kokoonpanossa eri joulujuhlissa, mikä on siis pelkästään ihanaa koska pääsee vihdoin tauon jälkeen kunnolla soittamaan, mutta aikaa se vie. Kun yksistä juhlista pääsee niin seuraaviin jo aletaan treenata. Tänäänkin illalla minulla oli ensimmäiset harjoitukset ensi viikon Leipäkirkkoa varten. Monta tuntia tahkottiin ja hienoltahan ne joululaulut kuulostivat jo lopuksi, mutta työtä on vielä. Ja samalla pitäisi jo alkaa harjoitella seurakunnan joulujuhlasoittojakin varten, mitä ei olla vielä edes aloitettu. Huh!

Pianisti sekä laulaja

Kitaristi sekä pikku tontut (eivät kuulu esitykseen)

Vaikka joka joulu soivat lähes samat joululaulut ja aina niitä soitellaan eri kokoonpanoilla, niin joka kerta ehkä suurimman ajan vie kappaleiden sovitus yhteen. Täytyy myöntää että tähän kokoonpanoon olen niin tyytyväinen että odotan jo seuraavia harjoituksia innolla. Ryhmässämme on siis piano, kitara, jonkunnäköinen rummunläpsytin, laulu sekä kerrankin kolme jousisoitinta, viulu, alttoviulu sekä sello!! Joululauluihin jos johonkin sopii jousisoitinten tunnelmointi, mutta kyllä se sovitus aikaa viekin kun koittaa miettiä kaikille kolmelle soitot jotka soivat vielä yhteen hyvin.

Ennestäänkin melko merkityissä nuoteissa oli lopuksi jo sellaisia merkintäsotkuja, että seuraavat tunnit menevät varmaan niitä tulkitessa. Heh. Lähdenkin tästä nukkumaan ja tutkimaan seuraavia hieroglyfejä ehkä uniini.

Toinen: Korukutsujen tuotoksia!

Joskus harrastus voi karata käsistä, ja näin on tapahtunut eräälle Pirjolle. Korujen teko alkoi ensin viattomana näperryksenä, mutta tarvikkeita alkoi kertyä enemmän ja enemmän, ja meidän iloksemme hän hyödynsi taitonsa ja tarvikkeensa ja alkoi pitää korukutsuja. Näillä kursseilla/kutsuilla olen ollut jo monen monituista kertaa, tarkkaa lukua en tiedä mutta lähemmäs kymmentä se taitaa mennä.

Kutsuille saapuessa tapahtuu aina sama juttu: sekoaminen. Nähdessään sen helmien määrän ja väriskaalan sitä ihminen nousee jonnekin 3. ja 4. taivaan välille leijumaan ja leijailee ensimmäisen tunnin vain kierrellen ja katsellen erilaisia helmiä ja tarvikkeita. Kuulin tällä kertaa jonkun sanovankin "taidan olla paratiisissa?!" hämmentyneellä äänellä.

 

Laatikoittain helmiä, kiviä, värejä... erilaisia ketjuja, hopeahelmiä, ja vaikka mitä. Joululaulut (luonnollisesti) soivat taustalla Jouluradiosta ja näperrysaikaa oli 7 tuntia. Hyydyimme (tai budjetit paukkui yli) kuitenkin "jo" kuuden tunnin jälkeen ja pakkailimme tuotoksemme ihaniin rasioihin jotka saimme kutsujen päätteeksi tältä Pirjolta, "korukuningattarelta" joksi uusi koruystäväni hänet nimesi. Pitemmittä puheitta, tässä illan saldoa:

Ensimmäiseksi iskin silmäni ihanaan timanttiseen Dream- pätkään korurasiassa ja nappasin niitä heti pari kuppiini. Siitä tulikin sitten näemmä illan hitti, sillä niitä käyttivät todella moni kutsutuista, ja itsekin niitä ujutin muutamaan koruun.

Toisena syntyi tällainen helpohko yksinkertainen papuketjusta, lukosta ja parista yksityiskohdasta rakentuva "SNÖ" -tyylinen kaulakoru. Pidän siitä miten tuo dream "hukkuu" tuonne ketjun joukkoon, ei ole liian tyrkky ja näkyvä, mutta silti ihana yksityiskohta kun sen huomaa.

Seuraavaksi muistin bonganneeni työkaverini kaulassa jokin aika sitten ihanan "rypälekorun" jossa siis helmet ovat kuin rypäleet roikkumassa, ja tein tämän. Löysin pieniä sinisiä sydämenmallisia helmiä ja keräilin loput tarvikkeet koruun, renkaat sekä ketjun. Pidän tästä korusta jotenkin tosi paljon.

Rypälekorusta hypähdin luontevasti vielä toiseen rypälekoruun, paljonkin yksinkertaistetumpaan malliin. Sitä oli mukava tehdä eikä vienyt liikaa aikaa nyperrettyäni ensin vaikeampien kimpussa aikani. Ihastuin noihin valko-hopeisiin helmiin jo alussa ja katselin niitä kipossani pitkään pitkin päivää  miettien mitä niistä tekisin.

Ihan lopuksi päätin nopsaan tekaista vielä tuollaisen laukkukorun. Päätyy sitten mihin päätyy. Käyhän se avaimenperänäkin. Siihen tuli se samainen Dream- teksti helmillä koristeltuna, kristallipallero myös helmellä sekä joku sarvekas (poroksi haukkuivat mutta minusta muistuttaa enemmän peuraa tai kaurista tai jotain muuta solakkaa). Renkulaksi valikoitui HopeTrustLoveDream -rengas.

Osa valitsemistani helmistä jäi kipon pohjalle ja pakkasin ne mukaani ihanaan rasiaan.

Otin matskut mukaan myös pariin joululahjaan, sillä tykkään tehdä jotain itse lahjaksi. Kaikille ei aika riitä tehdä itse, enkä ole siitä mitään paineita ottanutkaan, mutta aina kun tulee joku ihminen jostain mieleen niin teen.

Tänä vuonna minulta ei tule ihan joulukalenterityyppistä joulukuuta, mutta sellaisen haasteen olen itselleni asettanut, että "kalenteriluukkuina" postaan joka päivä yhden blogikirjoituksen. Katsotaan miten tavoite toteutuu.

Tutkimusmatkaajat

Tänään meillä oli töissä kahden koulun oppilaiden pikkujoulujuhlat, joiden jälkeen sekä oppilaat että henkilökunta pääsi kotiin jo 12-13 välillä. Ajaessani töistä kotiin ajattelin jokseenkin henkisesti pitkän päivän jälkeen rötkähtäväni sohvalle tietokoneen maailmaan, mutta auringon paistaessa niin kauniisti pienessä pakkasessa päätinkin lähteä kotiin päästyäni koiran kanssa tutkimusmatkalle kodin lähistölle. Pikkujoulujuhlissa nimittäin pääsin pitkästä aikaa soittamaan viulua. Se oli mukavaa, mutta myös raskasta koska vähän jännitin soittamista pitkän tauon jälkeen. Meillä oli opettajista koottu bändi joka soitti kun laulettiin yhteislauluja. Mutta kotiin päästyäni ajattelin, että kun olemme tähän mennessä kierrelleet vain autolla lähiteitä, nyt lähden liikkeelle jalan ja oli vielä paras mahdollinen lenkki-ilma.

 kirpsakka pikkupakkanen näkyi myös pienissä vesilammikoissa

Siispä vaihdoin vaatteet ja koiran intoillessa vieressä keräsin kameran ja koirannamit taskuun ja lähdimme ulos. Meiltä on noin kaksi kilometriä matkaa läheiselle järvelle kun jatkaa "kotitietä" suoraan eteenpäin.

ihanat auringonsäteet

Tienlaidan maisemat vaihtelevat kovastikin matkan aikana, välillä on laakeaa peltoa, kun taas välillä nousee korkea metsä molemminpuolin tietä. Nautin niin paljon siitä, että vaikka asumme kilometrin päässä "keskustasta", olemme kuitenkin ihan landella ja varsinkin kun lähtee tietä toiseen suuntaan, ei tule mitään muuta kuin luontoa vastaan.

Muutaman sadan metrin päästä kotoamme lähtee iän vanha Kirkkopolku ja sitä pitkin pääsee myös kodalle jonne näemmä matkaa on 1,7km. Mieleni teki mennä kurkistamaan sinnekin jo, mutta sovimme mieheni kanssa että sinne mennään sitten yhdessä. Saa nähdä jos vaikka ensi viikolla ehtisimme "itsenäisyyspäivälomalla" kun meille tulee kaksi poitsua hoitoon. Makkarat ja mehut vaan mukaan ja retkelle!

 Voi kuinka tuota auringonvaloa on ollut välillä ikävä täällä pimeässä...

Kamerahan hyytyi jo alkumatkasta kun en ole muistanut sitä ladata, mutta ehdin saada muutamia kuvia, ja kännykällä on otettu "huonompilaatuiset"...

Sanotaan, että naava on harvinaistumassa koko ajan, sillä se ei viihdy siellä missä ilma on saasteista. Ilokseni olen huomannut, että meidän metsissä täällä naavaa on todella paljon, ja ihan omalla takapihallakin sitä on puissa! Ei olla siis ainakaan pahimmin saastuneella alueella/maassa.

Yhdellä metsäaukealla "Eino-myrskyn" tuhot näkyivät selvästi, puita oli juurineen kaatunut kymmenisen ihan yhdeltä silmäykseltä. Meidän pikku metsästä ei kaatunut onneksi yhtään puuta, mutta ihan muutaman metrin päästä rajalta oli jo yksi kumossa.

Nuudeli oli innoissaan mukana, välillä juoksi edellä, välillä jäi haistelemaan ja juoksi täyttä kiitoa minut kiinni perästä huomattuaan etten pysähtynytkään. Annoin Nuden olla ihan vapaana, sillä se ei ole koskaan karannut tai lähtenyt mihinkään, ja tottelee heti huutaessa. Ulkona se pakkaa olemaan niin innoissaan että välillä menee ihan kirmailuksi ja pyörimiseksi (mopsit yleensäkin pyörivät ympyrää aina ollessaan kovin innoissaan ja tämä kyseinen yksilö on sitä melko usein ja herkästi!! :D ), mutta käskettäessä kävelee kauniisti jalan vieressäkin. Tämän tien varressa meidän talon jälkeen ei asu enää ketään, tien päässä on vain kesämökkejä joten näin talvemmalla uskaltaa senkin puolesta pitää vapaana! Saavuttiin järvelle, jossa pysähdyimme ihailemaan ja hengittelemään.

vastakkaista rantaa

"ulappaa"

 Ihan ei ehditty ennen auringonlaskua rantaan, ja takaapäin se olisi paistanutkin, mutta ihailtiin silti kirkasta taivasta ja tyyntä järveä. Siinä on jotain sellaista rauhallisuutta mikä pysäyttää hetkeksi. Viluinen Nuudeli ei kuitenkaan antanut pysähtyä liian pitkäksi aikaa ja jatkettiin matkaa jotta saatiin lämpö pysymään yllä.

Matkalta olisi löytynyt paljonkin kivaa kuvattavaa, yksityiskohtiakin mutta koska olimme lenkillä, en jäänyt tihrustamaan joka ikistä heinänkortta vaikka mieli teki.

Pääsimme vielä valoisalla kotiin, ja jostain kumman syystä päätin laittaa neljän jälkeen saunan lämpiämään ja saunoin oikein pitkän kaavan mukaan jalkakylpyineen päivineen. Illan sitten rauhoitin rentoutumiselle ja kuuntelin kun mies koki selvästi kovaa luomisen tuskaa säveltäessään pianolla kappaletta. :D Hienohan siitä kuitenkin tuli, vaikka itse hän taisi olla liian kriittinen tuotoksensa suhteen... Miehet! Itselläni on viikonloppuna tiedossa serkkutytön ylioppilasjuhlat sekä sunnuntaina pitkästä aikaa korukutsut, jossa pääsen väkertämään koruja uuden peilikaappini täytteeksi! ;)

Mukavaa viikonloppua!!

Pieni valoilmiö

Meille ilmestyi viikonloppuna ihana valoilmiö pikkuruiseen ikkunaan!

Tarkkasilmäisimmät saattavat sen jo nähdä valoisassa kuvassa, mutta valaisen hieman. Oikeanpuoleisin pikkuruinen ikkuna on siis kodinhoitohuoneen ikkunamme, joka näytti mielestäni niin kovin orvolta ja yksinäiseltä, mitäänsanomattomalta tuolla sivussa, ja kaupassa törmäsin aivan ihanaan jouluvaloon, jonka näin heti mielessäni juuri tuota pikkuista ikkunaa koristamassa!

Sisäpuolelta se näyttää tältä. Alapuolella on Nuudeli-koiruutemme valtakunta peteineen, leluineen ja vesikuppeineen. Hän ei ole siisteintä mallia!

Pihamme ja talomme ulkovalaistus ei tällä hetkellä ole kovin vahvalla pohjalla, talon seinässä on yksi lamppu, ja pihassa "ringissä" on tämä yllä oleva pihavalaisin. Metsän ympäröimänä kun asumme, olen kaivannut ensimmäisestä päivästä saakka lisää valoa ulos. Kuistin pieliin tulemme hankkimaan molemmille puolille lamput, ja ulkorakennuksen seinään liikkeentunnistimella toimivan tehokkaan valon. Josko saataisiin piha vähän valoisammaksi. Mutta itse päätin aloittaa tällä pienellä jouluvalolla.

Kyllähän pienikin jo ilmettä muuttaa kummasti! Olen viimeisen päälle jouluihminen, rakastan joulua ja siihen liittyviä perinteitä, joulukoristeineen päivineen. En kuitenkaan kestä sitä, että joka vuosi joulunvietto ja -markkinointi aloitetaan aina vaan aiemmin ja aiemmin. Tänä vuonna sain heinä-elokuun vaihteessa ensimmäisen katalogin postiluukusta. Talvikuvasto, jossa mainostettiin viimeisillä sivuilla jouluvaloja. Samaan aikaan kun itse kävin vielä ottamassa aurinkoa ja kuljin hellemekko päällä. Ei näin! Kuitenkin annoin itselleni nyt luvan laittaa jo tuon valon, se kun ei mielestäni ole ollenkaan liian jouluinen. Ja kai marraskuussa jo saakin vähän alkaa fiilistellä! Kunhan ne joululaulut eivät raikaisi ihan vielä kaupoissa joulupukkien jakaessa karkkeja!

Nyt kun ikkunoissa ei vielä ole juurikaan kaikissa verhoja, ja sisällä kaaos pienenee hyvin pikkuhiljaa, on ihanaa että ulkoapäin näky on hyvinkin seesteinen. On mukava tulla kotiin joka on valaistu ja voi miten iloiseksi yksi pieni valokoriste voi ihmisen tehdä. Ehkä tässä on tällaista uuden kodin huumaa menossa, kaikki tuntuu ihanalta vaikkei kaikki vielä toimisikaan tai olisi valmista.

Ihanaa syksyä kaikille vaikka pimeää onkin!
Valaistaan toistemme päiviä! <3