Ompeluterapiaa käsityölanien merkeissä!

Viimeinen viikko on mennyt vähän allapäin, viikko sitten sain kuulla työpaikaltani erään oppilaamme menehtyneen. Kyllä se veti mielen todella synkeäksi ja sai minut itkemään monen monituista kertaa. Asiaa ei vieläkään oikein ole täysin ymmärtänyt saati hyväksynyt, mutta kai se aika tekee tehtävänsä vaikka ikävä jää..

Näissä mammahormonihöyryissä ei parane päästää mieltä liian synkäksi, jotta sieltä pääsee poiskin, joten olen terapioinut itseäni ompelemalla. Se on minulle itselleni terapiaa parhaimmillaan, ja saa ajatukset pois arjen kiireistä hetkeksi ja nauttia luomisen ilosta.

Lauantaina meillä oli pienimuotoiset ompelu- ja käsityölanit perheen naisten kesken. Käsityö-lisäys siksi että kaikki eivät ommelleet vaan osittain myös neuloivat. Lanit järjestettiin minun luonani, ja mieheni oli lupautunut viettämään isä-poika -laatuaikaa vauvan kanssa sen päivän. Paikalla oli tietenkin minä, äitini, siskoni ja kälyni. Toinen kälyni ei päässyt paikalle, mutta ehkä ensi kerralla.

En huomannut ottaa ollenkaan kuvia lanien aikana, joten esittelen vain omat tuotokseni tässä. Aloitin pitkäaikaisesta projektistani, puikkopussukasta! Kankaat tähän ostin viime vuonna Tampereen Kädentaitomessuilta (joihin muuten suuntaamme jälleen ensi viikolla), ja vasta nyt sain aikaiseksi ottaa pussukan työn alle. Tällainen siitä sitten tuli:

 Kangas on ihanaa käsityöaiheista ruskeaa puuvillaa, ja vuoriksi laitoin samaa kangasta mutta vaalean beigenä.

Ei siinä liian kauaa nokka tuhissut kun tuon teki, vaikka alkuun jouduin miettimään vaiheiden järjestyksiä ihan tosissaan, sen verran on aikaa siitä kun olen viimeksi laukkua tai pussukkaa ommellut. Ja onneksi äiti oli auttelemassa kun tuli tenkkapoo. Ei muuta kuin puikot pussiin ja neulomaan...kun kerkiää!

Seuraavaksi päätin iskeä Ruskamekko-kaavan kimppuun. Kaavathan olin piirtänyt jo etukäteen ettei laneissa tarvitse alkaa sellaisia nyhertämään. Kankaan valinta olikin vaikein. Olin pari päivää pessyt vimmatusti kankaitani jotta valitsemani kangas on sitten varmasti pestynä, kun en osannut valita etukäteen.

Vaihtoehtoja oli onneksi vain pari, sillä mekkoon kangasta meni parisen metriä, eikä minulla ihan kaikkia niin paljoa ole tullut ostettua. Pohdin pitkään lintukankaiden välillä, keltainen vai harmaa, mutta yksimielisellä päätöksellä muut lanittajat päättivät puolestani ja valitsin harmaan. Tällainen minun Ruskamekostani sitten tuli:

Olen todella tyytyväinen itse lopputulokseen, ja tämä tulee varmasti käyttöön!

Inspis jäi päälle, tottakai, ja jatkoin heti seuraavana päivänä itseni terapiointia. Ja sitä seuraavana, ja sitä seuraavana...

 Joten tänään, kun aamupäivällä Onni nukahti pikku päikkäreilleen, syöksyin ompelukoneen kimppuun ja tuloksena oli tämä ihana keltainen Tintti-paita MIW-kaavalla.

Olen aiiiivan rakastunut tähän kankaaseen ja paitaan, ja kangasta onnekseni jäikin vielä yllin kyllin jotta saan siitä jotain muutakin tehtyä vielä. Tätä kangastahan ei enää mistään saa, kun Linnel lopetti myyntinsä, joten minun pitää tarkkaan harkita mihin kankaani käytän! Mieskin sanoi että tämä on kankaistani hänen suosikkinsa. Pitäisikö yllättää ja kyhätä vaikka kalsarit isänpäivälahjaksi. ;D

Ihania onnenhetkiä postista!!!

Viime aikoina on ollut elämässä sen verran tapahtumaa ja surua, että pienen pienet yllätykset tuovat päiviin ihania onnenhetkiä. Ihan pienen ajan sisällä nyt postiluukusta tuli ensin ohut pieni kirjekuori, jossa leimat sanoivat sen tulleen saksasta. Hieman ihmettelin kun en mitään ole sieltä tilannut eikä mieskään. Avasin kuoren, ja sieltähän tuli kaksi suurta riemua tuottavaa liuskaa ulos.

Ilmeisesti Lippupisteen liput kierrätetään jostain kumman syystä sieltä kaukaa kautta meidän tilaajien postilootiin, tiedä häntä, mutta jonkin aikaa sitten tilaamani liput Vesa-Matti Loirin joulukonserttiinhan siellä olivat!!! Kesällä ollessani töissä PoriJazzeilla, pääsin fiilistelemään ihan eturiviin ja backstagelle Loirin uutta "hoikentunutta" soundia niinkuin itse sitä kutsun, ja kyynelehdin ihan liikutuksesta kuunnellessani tulkintoja. Äijä oli tosissaan laihtunut ihan järkyttävän määrän kiloja, oli ihan normaalin suomalaisen tukevan vanhanherran kaliiperia tätä nykyä! Ja sen kuuli kyllä laulustakin. Ääni tuli syvältä "sielusta saakka" eikä ollut tunkkaista ja rohisevaa mitä on viime vuodet vähän jo pakannut olemaan. Ahh, ihan sielu lepäsi kuunnellessa ja tippa tuli linssiin vaikka itse olin kovaan ääneen nauramassa ennen jazzeja että jopa on sunnuntailla "pääartisti".. Todellinen pääartisti! Mutta niin sain niellä sanani ja mykistyä ihastuksesta. Niinpä heti kun kuulin Veskun tulevan joulukuussa Raumalle vetasemaan joulukonsertin, ostin liput itselleni ja miehelle (saatiin vieläpä eturiviltä vaikken ollut skarppina ostamassa ekana myyntipäivänä) vaikka hinta oli karmiva... Parempi vetää Sylvian joululaulut ja Tulkoon joulu sitten tunteella! ;)

Toinen erityisesti mieltäni lämmittävä paketti tuli eräänä sairaslomapäivänäni. Oikein pelästyin kun lötköimmät pyjamahousut jalassani tukka pystyssä makasin sohvalla ja ovikello soi... Kauhistellen vedin äkkiä lisää paitaa päälleni enkä ovisilmästä nähnyt mitään (oma vika, itse olin laittanut koristesydänkranssin tirkistysreiän päälle), ja avasin oven. Siellähän oli DHL:n postisetä kivan paketin kanssa ja pyysi minut nähdessään hieman kummistuneen huvittunut katse silmissään kuittausta. :D Näin heti pahvilaatikon kannessa tekstin jota vähän odotinkin: Kankaita.com.
Jännittyneenä avasin laatikon ja ihastuin toinen toisensa jälkeen ihanempiin kankaisiin!!!

Kankaat ovat lähinnä vauvanvaatteita varten, lähipiirissä kun on vauvateollisuus kasvusuunnassa selvästikin, ( :D ) mutta myös sisustustekstiileiksi meinasin paria kangasta.

Eikä sitä tiedä mitä niistä vielä keksin ja kehitän! Uudessa kodissamme (johon muuttoon aikaa enää reilu viikko, jännittävää) on minulle varattuna pieni makuuhuone josta saan muokata mieluisan ompelu-, näperrysnyherrys-, askarteluhuoneen itselleni. Olen odottanut ompeluhuoneen saamista niiiiiin kauan, että melkei halkean suunnitellessani vähän väliä huoneen sisustusta ja tyyliä. Sen olen päättänyt ettei huoneen tyyli ehkä ole aivan samaa "hillittyä" ja "turvallista" kuin muualla talossa, vaan sinne haluan jotain motivoivaa ja inspiroivaa ja ehkä vähän rohkeampia värejä tai kuoseja. Mitään en ole vielä hankkinut joten saas nähdä toteutuvatko villit haaveeni vai tuleeko sinne beiget seinät ja valkoiset kalusteet... :D

Onnenhetkien täyteistä syksyn jatkoa!!

Pikkujoulua, luopumista ja joulunooottelua!!

Onkin vierähtänyt muutama päivä viimeisestä kirjottelusta...
Viikonloppu kului pikkujoulujen ja lastenvahtimisen merkeissä, hauskaa oli molemmissa! Eilen kylästeltiin melkein koko perheen voimin vaarini luona, ja tänään olen viettänyt päivää vähän haikeissa merkeissä. Parivuotinen yhteistyösuhde loppui erittäin läheiseksi tulleen ihmisen kanssa, ja se veti mielen apeaksi. Tietynlainen luopuminen tämäkin...

Kuitenkin katse edessäpäin odottelen jo kovasti joulua ja suunnittelinkin tällä viikolla laittavani vihdoin jouluverhot ikkunaan!! Pimeys on joka päivä synkempää ja kynttilöiden kulutus on jo melko maksimaalista! :D Näinä pimeinä kaamospäivinä on pakko koittaa keksiä jotain mukavaa, ja odottelenkin jo ensi viikon pikku lomaa to-su, suunnittelemme miehenikin kanssa jotain mukavaa kahdenkeskistä, jotta pääsisi tästä arjesta irti paremmin! Eiköhän se tästä taas elämä valoistu ja arki palaa normaaliksi, jotkun päivät vaan ovat rankempia kuin toiset... Onneksi on ihana mies ja koti mihin palata ja jossa on hyvä olla! <3