Olen haaveillut omasta kukkapenkistä kauemmin kuin omasta talosta. Lapsuudenkodissani kukkapenkkejä on ympäri pihaa monta erilaista, ja lapsena saimme jokainen lapsi myös oman kukkapenkin pihalle jota vaihtelevasti jaksoin hoitaa....
Koska kasvimaat olivat kaksi ja puoli vuotta sitten tähän kotiin muuttaessa prioriteetti numero yksi, kukkamaat saivat odottaa vuoroaan.
Ensimmäisenä kesänä teimme puutarhalaatikot ja kylvimme ruohoa jotta perusnäkymä saadaan näyttämään kivalta, ja viime syksynä oli ensimmäisen kukkapenkin vuoro.
Kutsuin äitini apuun ja rajasimme tulevan kukkapenkin alueen nauloilla ja langalla,
ja kaivoimme pinnan pois.
Teimme penkin pussimullalla, ja istutimme suht tiheästi erilaisia syyssipuleita koko matkalta.
Kaikki oli hyvin kunnes lumi suli ja se alkoi....
Kaikki oli hyvin kunnes lumi suli ja se alkoi....
..myyrien ja jänisten yhteishyökkäys!
En tiedä toimivatko kimpassa vai vuoroin, mutta sen jälkeen kun sipulit
puskivat pintaan ihania vihreitä lehtiään, joka yö alkoi kadota sipuleita muutama kerrallaan,
sekä ylä- että alakautta! Nakerrettuja sipulinpaloja penkassa pienten suloisten tassunjälkien vieressä, ja ammottavia päättymättömiä onkaloita syvälle multaan... Ai että otti päähän! Otti päähän niin paljon että melkein jo vedin penkin sileäksi ja istutin nurmikon takaisin, mutta päätin kuitenkin yrittää taistella inhoittavia vihollisiani vastaan.
Kysyin äidiltäni miten voisin karkoittaa puput ja myyrät, ja hän oli juuri nähnyt facebookin puutarharyhmässä vinkin, jolla moni oli onnistunut karkoituksessa. Niinpä tartuin tuumasta toimeen: hain trimmausjätettä eli nypittyjä koirankarvoja, sekä ystäväni kampaamosta leikattuja hiuksia ja aloin ujuttaa molempia karvoja sipulien väliin, alle, sivuille, kukkapenkin reunalle ja joka puolelle tasaisesti niin että koko penkki oli "karvoitettu". Näissä karvoissa olevan vieraan eläimen/ihmisen hajun pitäisi karkoittaa nämä pihani tuholaiset. Jäin jännityksellä seuraamaan vaikutusta, ja ihme kyllä seuraavana yönä ei kadonnut yhtään sipulia, eikä seuraavanakaan!
Kuitenkin taas niitä alkoi huveta, mutta tällä kertaa enää vain alakautta. Niinpä hain kaupungin puutarhamyymälästä Siemen Florasta myyränkarkoitustabletteja ja tiputtelin koloihin aina uusien ilmestyessä ja törkin niitäkin sipulien lähelle. Ystäväni pupu (tai orava) taas ilmeisesti piti niiden mausta sillä niitä oli rouskuteltu myös penkistä jonain öinä, mutta vihdoin pahin ongelma oli ohitettu eikä sipuleita kadonnut enää kuin satunnaisesti.
Tässä vaiheessa huomasin kaikkien krookuksien maistuneen parhaalta, ja ainoastaan tulppaanien kukkivan. Muutenkin penkki näyttää melko säälittävältä verrattuna istuttamiemme sipuleiden määrään, mutta keksin jotain taas syksyllä. Ehkä laitan pelkästään tulppaaneita tai kaveriksi muita sipuleita jotka eivät maistu myyrille. Ei ole helppoa tämä kukkien kasvatus!
Joka tapauksessa olen nauttinut suunnattomasti näistä muutamasta kauniista tulppaanista, ja Onnikin haluaa "attomaan kuttia" joka päivä. Pieni tuleva puutarhurinalkuni <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti