Toinen: Korukutsujen tuotoksia!

Joskus harrastus voi karata käsistä, ja näin on tapahtunut eräälle Pirjolle. Korujen teko alkoi ensin viattomana näperryksenä, mutta tarvikkeita alkoi kertyä enemmän ja enemmän, ja meidän iloksemme hän hyödynsi taitonsa ja tarvikkeensa ja alkoi pitää korukutsuja. Näillä kursseilla/kutsuilla olen ollut jo monen monituista kertaa, tarkkaa lukua en tiedä mutta lähemmäs kymmentä se taitaa mennä.

Kutsuille saapuessa tapahtuu aina sama juttu: sekoaminen. Nähdessään sen helmien määrän ja väriskaalan sitä ihminen nousee jonnekin 3. ja 4. taivaan välille leijumaan ja leijailee ensimmäisen tunnin vain kierrellen ja katsellen erilaisia helmiä ja tarvikkeita. Kuulin tällä kertaa jonkun sanovankin "taidan olla paratiisissa?!" hämmentyneellä äänellä.

 

Laatikoittain helmiä, kiviä, värejä... erilaisia ketjuja, hopeahelmiä, ja vaikka mitä. Joululaulut (luonnollisesti) soivat taustalla Jouluradiosta ja näperrysaikaa oli 7 tuntia. Hyydyimme (tai budjetit paukkui yli) kuitenkin "jo" kuuden tunnin jälkeen ja pakkailimme tuotoksemme ihaniin rasioihin jotka saimme kutsujen päätteeksi tältä Pirjolta, "korukuningattarelta" joksi uusi koruystäväni hänet nimesi. Pitemmittä puheitta, tässä illan saldoa:

Ensimmäiseksi iskin silmäni ihanaan timanttiseen Dream- pätkään korurasiassa ja nappasin niitä heti pari kuppiini. Siitä tulikin sitten näemmä illan hitti, sillä niitä käyttivät todella moni kutsutuista, ja itsekin niitä ujutin muutamaan koruun.

Toisena syntyi tällainen helpohko yksinkertainen papuketjusta, lukosta ja parista yksityiskohdasta rakentuva "SNÖ" -tyylinen kaulakoru. Pidän siitä miten tuo dream "hukkuu" tuonne ketjun joukkoon, ei ole liian tyrkky ja näkyvä, mutta silti ihana yksityiskohta kun sen huomaa.

Seuraavaksi muistin bonganneeni työkaverini kaulassa jokin aika sitten ihanan "rypälekorun" jossa siis helmet ovat kuin rypäleet roikkumassa, ja tein tämän. Löysin pieniä sinisiä sydämenmallisia helmiä ja keräilin loput tarvikkeet koruun, renkaat sekä ketjun. Pidän tästä korusta jotenkin tosi paljon.

Rypälekorusta hypähdin luontevasti vielä toiseen rypälekoruun, paljonkin yksinkertaistetumpaan malliin. Sitä oli mukava tehdä eikä vienyt liikaa aikaa nyperrettyäni ensin vaikeampien kimpussa aikani. Ihastuin noihin valko-hopeisiin helmiin jo alussa ja katselin niitä kipossani pitkään pitkin päivää  miettien mitä niistä tekisin.

Ihan lopuksi päätin nopsaan tekaista vielä tuollaisen laukkukorun. Päätyy sitten mihin päätyy. Käyhän se avaimenperänäkin. Siihen tuli se samainen Dream- teksti helmillä koristeltuna, kristallipallero myös helmellä sekä joku sarvekas (poroksi haukkuivat mutta minusta muistuttaa enemmän peuraa tai kaurista tai jotain muuta solakkaa). Renkulaksi valikoitui HopeTrustLoveDream -rengas.

Osa valitsemistani helmistä jäi kipon pohjalle ja pakkasin ne mukaani ihanaan rasiaan.

Otin matskut mukaan myös pariin joululahjaan, sillä tykkään tehdä jotain itse lahjaksi. Kaikille ei aika riitä tehdä itse, enkä ole siitä mitään paineita ottanutkaan, mutta aina kun tulee joku ihminen jostain mieleen niin teen.

Tänä vuonna minulta ei tule ihan joulukalenterityyppistä joulukuuta, mutta sellaisen haasteen olen itselleni asettanut, että "kalenteriluukkuina" postaan joka päivä yhden blogikirjoituksen. Katsotaan miten tavoite toteutuu.

Joka naisen unelma?

For me: YES!

Esittelen teille nyt ihanan aarteeni, joka saattaa joidenkin mielestä olla hieman "överi", mutta minulle enemmän kuin tarpeellinen erään harrastuksenikin takia. Pitemmittä puheitta, tadaa:

Uudesta kodistamme puuttuu kokonaan kokovartalopeili (makkarin seinässä olevaa ed. asukkaiden peiliä en ota lukuun koska sitä en aikonut sinne jättää), ja yhtenä päivänä sähköpostiini tupsahti tarjousviesti tästä huonekalusta. 

Pidin heti kovasti ideasta, että peili ei olisikaan seinässä tai kaapin ovessa, vaan ihan erillisenä huonekaluna omilla jaloillaan. Peilissä on myös mukavia pieniä yksityiskohtia joista pidän.

Kaikista eniten tässä pidän kuitenkin siitä, mihin tuo koreasti kirjailtu avain minut johdattaa!!! Tämä EI nimittäin ole aivan tavallinen peili... 

...vaan peiliKAAPPI!!

Eikä mikä tahansa kaappi, vaan korukaappi! Edellä mainittu harrastukseni kun on korujen väkertäminen, niitä kertyy melkoisesti kaappeihin, laatikoihin, pöytien tasoille ja millon mihinkin solmuuntumaan keskenään. Problem solved! Olin aivan ihastuksissani postin tuodessa kuistillemme tämän ihanaisen tilaihmeen! Niin "pieni", mutta ratkaisee monta ongelmaa kerralla.

Korviksille on tilaa yllin kyllin, en usko että yhdeltäkään ihmiseltä löytyy noin paljon korviksia että kaikki paikat tulisivat täyteen, mutta enköhän minäkin niitä jonkin verran saa täyteltyä.

Koukkukorviksille on omat, ja nappikorviksille omat paikkansa.

Rannekoruille varattu aluekin on melko iso, joten sinne voi saada hyvinkin muutakin roikkumaan.

 Nyt vaan kaivamaan ne kaikki esiin jostain piiloistaan, kaikki kun tuntuvat olevan eri huoneissa eri laatikoissa ja säilytyspaikoissa...

Myös sormuksille varattu alue on todella suuri, mutta tajusin juuri, että samanlaisiin koloihinhan voi laittaa pieniä nappikorviksia, ja niin teenkin, sillä en usko "sormuskantani" kasvavan paljoa tuosta suuremmaksi enää.

Näistäkin viidestä säännöllisesti jokapäiväisessä käytössäni ovat vain alarivin sormukset, 

kihla- ja vihkisormus.

Kaulakoruille on oma rivinsä, jokseenkin pieni, mutta onneksi minulla on kaulakoruteline viime vuoden joululta, joten voin laittaa puolet tähän ja puolet siihen.

Toinen alaosa onkin sitten tehty pieniksi lokeroiksi jonne voi laittaa koruja, hiuskoristeita, kravatteja, mitä vaan mitä mieleen tulee eikä koukkuihin saa.

Ihan alhaalla on vielä kaksi pientä laatikkoa, jonne voi laittaa ehkäpä ne "salaisimmat" aarteet talteen.

Kovasti iloinen ja onnellinen olen tästä löydöksestäni. Vähän se makuuhuoneessa vielä hakee paikkaansa ja hetken harkitsin sen laittamista eteisen tikashyllyjenkin tilalle, mutta se ajatus tuli ja meni. Eiköhän kaikki tässä ajan kanssa löydä paikkansa kun kotiudutaan kunnolla ja rauhassa!

2. luukku; helmeilyä!!

Tänään olin itse järjestämälläni helmikorukurssilla koko päivän, yhdestä kuuteen. Turun suunnalta tuli jo tutuksi tullut "korunainen" Pirjo pitämään kurssia ja toi taas hirveät määrät materiaaleja mukanaan. Helmihimoissani en huomannut ottaa yhtään kuvaa helmirasioiden paljoudesta, mutta valmiista koruista muistin sitten jo kotona napsasta.

Päätin jo etukäteen, että tekaisen uuden avainnauhan/-ketjun työavaimelle. Jotenkin kyllästynyt jo pitämään kaiken maailman TVO- ja Talentia-avainnauhoja joita ilmaiseksi on jossain jaeltu aikanaan. Olen kovasti tyytyväinen lopputulokseen, josta tuli ruskea-musta-hopea.

Avainketjun jälkeen huomasin ystäväni tekevän kännykkäkorua, ja tekaisin itsekin sellaisen, minä kun en ole ikinä moista omistanut, ja olin jo löytänyt ihania Swarovskin kristalleja yhdestä korista....

 Hauskan pikkukoristuksen jälkeen aikaa oli vielä tunteroinen, ja muistin vakaan päätökseni kurssille ajaessa... Että tekisin edes yhden jouluisen korun! Niinpä totesin ettei tunnissa ehdi enää kaulakorua väsäämään, joten tein rannerenkaan löydettyäni kolmerivisen korun lukon!!!!!!!!!! :)

Käytin rannekoruun mustia hieman kimaltelevia, punaisia sekä hopeisia kimallushelmiä. 

Hopeiset kolmijakoiset välikappaleet ovat ihania, pienin "timantein" 

koristeltuja hopeapalkkeja.

Erikseen ostamilleni irtohelmille sain vielä kurssin lopuksi hauskan vaaleanpunapallollisen korurasian.

Aika tuntuu aina loppuvan kesken, ja inspis jatkuu muutaman päivän jälkeenpäinkin. Jospa itsepäisyyspäivänä kokoonnutaan perheen naiset kyhäämään lisää koruja! :)