Toinen: Korukutsujen tuotoksia!

Joskus harrastus voi karata käsistä, ja näin on tapahtunut eräälle Pirjolle. Korujen teko alkoi ensin viattomana näperryksenä, mutta tarvikkeita alkoi kertyä enemmän ja enemmän, ja meidän iloksemme hän hyödynsi taitonsa ja tarvikkeensa ja alkoi pitää korukutsuja. Näillä kursseilla/kutsuilla olen ollut jo monen monituista kertaa, tarkkaa lukua en tiedä mutta lähemmäs kymmentä se taitaa mennä.

Kutsuille saapuessa tapahtuu aina sama juttu: sekoaminen. Nähdessään sen helmien määrän ja väriskaalan sitä ihminen nousee jonnekin 3. ja 4. taivaan välille leijumaan ja leijailee ensimmäisen tunnin vain kierrellen ja katsellen erilaisia helmiä ja tarvikkeita. Kuulin tällä kertaa jonkun sanovankin "taidan olla paratiisissa?!" hämmentyneellä äänellä.

 

Laatikoittain helmiä, kiviä, värejä... erilaisia ketjuja, hopeahelmiä, ja vaikka mitä. Joululaulut (luonnollisesti) soivat taustalla Jouluradiosta ja näperrysaikaa oli 7 tuntia. Hyydyimme (tai budjetit paukkui yli) kuitenkin "jo" kuuden tunnin jälkeen ja pakkailimme tuotoksemme ihaniin rasioihin jotka saimme kutsujen päätteeksi tältä Pirjolta, "korukuningattarelta" joksi uusi koruystäväni hänet nimesi. Pitemmittä puheitta, tässä illan saldoa:

Ensimmäiseksi iskin silmäni ihanaan timanttiseen Dream- pätkään korurasiassa ja nappasin niitä heti pari kuppiini. Siitä tulikin sitten näemmä illan hitti, sillä niitä käyttivät todella moni kutsutuista, ja itsekin niitä ujutin muutamaan koruun.

Toisena syntyi tällainen helpohko yksinkertainen papuketjusta, lukosta ja parista yksityiskohdasta rakentuva "SNÖ" -tyylinen kaulakoru. Pidän siitä miten tuo dream "hukkuu" tuonne ketjun joukkoon, ei ole liian tyrkky ja näkyvä, mutta silti ihana yksityiskohta kun sen huomaa.

Seuraavaksi muistin bonganneeni työkaverini kaulassa jokin aika sitten ihanan "rypälekorun" jossa siis helmet ovat kuin rypäleet roikkumassa, ja tein tämän. Löysin pieniä sinisiä sydämenmallisia helmiä ja keräilin loput tarvikkeet koruun, renkaat sekä ketjun. Pidän tästä korusta jotenkin tosi paljon.

Rypälekorusta hypähdin luontevasti vielä toiseen rypälekoruun, paljonkin yksinkertaistetumpaan malliin. Sitä oli mukava tehdä eikä vienyt liikaa aikaa nyperrettyäni ensin vaikeampien kimpussa aikani. Ihastuin noihin valko-hopeisiin helmiin jo alussa ja katselin niitä kipossani pitkään pitkin päivää  miettien mitä niistä tekisin.

Ihan lopuksi päätin nopsaan tekaista vielä tuollaisen laukkukorun. Päätyy sitten mihin päätyy. Käyhän se avaimenperänäkin. Siihen tuli se samainen Dream- teksti helmillä koristeltuna, kristallipallero myös helmellä sekä joku sarvekas (poroksi haukkuivat mutta minusta muistuttaa enemmän peuraa tai kaurista tai jotain muuta solakkaa). Renkulaksi valikoitui HopeTrustLoveDream -rengas.

Osa valitsemistani helmistä jäi kipon pohjalle ja pakkasin ne mukaani ihanaan rasiaan.

Otin matskut mukaan myös pariin joululahjaan, sillä tykkään tehdä jotain itse lahjaksi. Kaikille ei aika riitä tehdä itse, enkä ole siitä mitään paineita ottanutkaan, mutta aina kun tulee joku ihminen jostain mieleen niin teen.

Tänä vuonna minulta ei tule ihan joulukalenterityyppistä joulukuuta, mutta sellaisen haasteen olen itselleni asettanut, että "kalenteriluukkuina" postaan joka päivä yhden blogikirjoituksen. Katsotaan miten tavoite toteutuu.

1. Adventti ja ihana joulukuun aloitus!

Niin se joulukuu sieltä tuli ja jo olen sitä odottanutkin. Olen tosi jouluihminen ja rakastan tätä joulunalusaikaa jolloin saa vähän hössöttää ja panostaa kodin joulukuntoon koristeluun, enkä ymmärrä lainkaan sitä kauheaa stressiä mistä ihmiset höpöttävät joka vuosi. Itse aloitan lahjojen oston jo reippaasti ennen joulukuuta niin ettei niitä tarvitse panikoida enää aatonaattona, ja muistakin joulutouhuista olen tehnyt sellaisen päätöksen, että teen niin paljon kuin jaksan, eikä ole mikään katastrofi jos jonain vuonna jää joku asia tekemättä tai joku huone siivoamatta vähän huonommin, vaikka teenkin joka joulu isomman siivouksen, kuten jo lapsuudenkodissanikin tehtiin ja tehdään yhä.

En ole koskaan ollut kovin innoissani adventtipäivistä, ne nyt ovat vain lukeneet kalenterissa. Vasta tänä syksynä blogeja  lukiessani innostuin erilaisista adventtikynttilöistä mitä kaupoissa on (tosi vähän) ja ihmiset ovat itse askarrelleet. Siksi halusin täksi jouluksi itsellenikin moiset, ja kyllähän se tuo oman kivan lisänsä joulunodotukseen kun voi noin konkreettisestikin laskea montako sunnuntaita vielä on jäljellä.

Ensin adventtikynttilät päätyivät makuuhuoneen senkin päälle talvisen laavukuvamme viereen (kuvattu Pellossa hiihtoreissulla), mutta mies oli sitä mieltä että liikaa palavat siellä sitten ilman valvontaa ja siirsi ne pianon päälle olohuoneeseen (kuvien ottamisen jälkeen).

Lähes koko tämän ensimmäisen adventtipäivän vietin korukutsuilla ystäväni ja entisen kämppikseni Marin luona. Mukanani oli uusin tuttavuuteni Ansku. Teimme hurjasti ihania ja hyvin erilaisia koruja; minun korukippani näytti kovin merelliseltä sinisine korukivineen, kun taas Anskun kippa oli kuin karkkikippa värikkäine helmineen ja kivineen. Silti saldoni oli kovin hopeapainotteinen. Huomenna kuvia niistä! Päivän aloitin kuitenkin (heti puolenyön jälkeen) leipomalla kutsuille lupaamiani suklaamuffinsseja.

Nämä nimeomaiset muffinssit ovat siskoni maankuuluja bravuureja, enkä niistä aivan samanlaisia saanutkaan tehtyä...ehkä jäi puuttumaan juuri se salainen ainesosa, mutta kovasti niistä silti tykättiin.

Ihanaa joulukuun ensimmäistä päivää!

Voi ko romanttist!

Niinkuin meilläpäin sanotaan, "kauhjan romanttistaki" on ollut tässä parin viikon aikana kiireen keskellä. Yhtenä iltana tullessani myöhään kotiin juostuani asioilla ja kutsuilla koko päivän, mieheni yllätti minut.

Hän oli väsäillyt yhteistä herkkuamme, lättyjä! Pakkohan se oli luistaa karppauksesta ja syödä ja nautin kyllä! Päälle vähän sokeria (aijaijai) ja vaahterasiirappia ja avot! <3

Olimme myös sopineet treffi-illan tiistaiksi kun miehelläni oli vapaapäivä ja aikaa järjestää jotain mukavaa. Ohjelma oli minulta salassa, ja töistä tullessani lähdimme suoraan Poriin. Vähän jo matkalla arvelinkin suuntana olevan virallisen ensitreffi-ravintolamme Martinan, ja niinhän se olikin. Martinan possua naamariin ja pari tuntia shoppailua ja kiertelyä jo melko jouluisessa Porin keskustassa ja sitten kotiin nukkumaan jotta jaksaa taas seuraavan työpäivän, mikä kyllä sitten meni melko unessa vaikka ajoissa olimmekin kotona...... mutta piristää kummasti parisuhdettakin moiset "treffit" aina silloin tällöin.

Viimeisin yllätys tuli nyt aivan juuri viikonlopun alussa kun odottelin miestä kotiin töistä, ja sitten oven kolahtaessa minut kutsuttiinkin eteiseen vastaan.

Kukkiahan sillä oli kädessään ja riemastuin kovasti, viime kerrasta onkin jo aikaa kun kukkia sain, vielä näin ilman syytä.. :)

Kimpussa oli lempikukkani, lilja! Lisäksi pinkkejä neilikoita joita oli hääkimpussanikin. Lilasta en niin kovasti välitä mutta tuossa kimpussa sekin oli ihan kiva.

Rakkaudellista viikonlopun jatkoa kaikille!

Tutkimusmatkaajat

Tänään meillä oli töissä kahden koulun oppilaiden pikkujoulujuhlat, joiden jälkeen sekä oppilaat että henkilökunta pääsi kotiin jo 12-13 välillä. Ajaessani töistä kotiin ajattelin jokseenkin henkisesti pitkän päivän jälkeen rötkähtäväni sohvalle tietokoneen maailmaan, mutta auringon paistaessa niin kauniisti pienessä pakkasessa päätinkin lähteä kotiin päästyäni koiran kanssa tutkimusmatkalle kodin lähistölle. Pikkujoulujuhlissa nimittäin pääsin pitkästä aikaa soittamaan viulua. Se oli mukavaa, mutta myös raskasta koska vähän jännitin soittamista pitkän tauon jälkeen. Meillä oli opettajista koottu bändi joka soitti kun laulettiin yhteislauluja. Mutta kotiin päästyäni ajattelin, että kun olemme tähän mennessä kierrelleet vain autolla lähiteitä, nyt lähden liikkeelle jalan ja oli vielä paras mahdollinen lenkki-ilma.

 kirpsakka pikkupakkanen näkyi myös pienissä vesilammikoissa

Siispä vaihdoin vaatteet ja koiran intoillessa vieressä keräsin kameran ja koirannamit taskuun ja lähdimme ulos. Meiltä on noin kaksi kilometriä matkaa läheiselle järvelle kun jatkaa "kotitietä" suoraan eteenpäin.

ihanat auringonsäteet

Tienlaidan maisemat vaihtelevat kovastikin matkan aikana, välillä on laakeaa peltoa, kun taas välillä nousee korkea metsä molemminpuolin tietä. Nautin niin paljon siitä, että vaikka asumme kilometrin päässä "keskustasta", olemme kuitenkin ihan landella ja varsinkin kun lähtee tietä toiseen suuntaan, ei tule mitään muuta kuin luontoa vastaan.

Muutaman sadan metrin päästä kotoamme lähtee iän vanha Kirkkopolku ja sitä pitkin pääsee myös kodalle jonne näemmä matkaa on 1,7km. Mieleni teki mennä kurkistamaan sinnekin jo, mutta sovimme mieheni kanssa että sinne mennään sitten yhdessä. Saa nähdä jos vaikka ensi viikolla ehtisimme "itsenäisyyspäivälomalla" kun meille tulee kaksi poitsua hoitoon. Makkarat ja mehut vaan mukaan ja retkelle!

 Voi kuinka tuota auringonvaloa on ollut välillä ikävä täällä pimeässä...

Kamerahan hyytyi jo alkumatkasta kun en ole muistanut sitä ladata, mutta ehdin saada muutamia kuvia, ja kännykällä on otettu "huonompilaatuiset"...

Sanotaan, että naava on harvinaistumassa koko ajan, sillä se ei viihdy siellä missä ilma on saasteista. Ilokseni olen huomannut, että meidän metsissä täällä naavaa on todella paljon, ja ihan omalla takapihallakin sitä on puissa! Ei olla siis ainakaan pahimmin saastuneella alueella/maassa.

Yhdellä metsäaukealla "Eino-myrskyn" tuhot näkyivät selvästi, puita oli juurineen kaatunut kymmenisen ihan yhdeltä silmäykseltä. Meidän pikku metsästä ei kaatunut onneksi yhtään puuta, mutta ihan muutaman metrin päästä rajalta oli jo yksi kumossa.

Nuudeli oli innoissaan mukana, välillä juoksi edellä, välillä jäi haistelemaan ja juoksi täyttä kiitoa minut kiinni perästä huomattuaan etten pysähtynytkään. Annoin Nuden olla ihan vapaana, sillä se ei ole koskaan karannut tai lähtenyt mihinkään, ja tottelee heti huutaessa. Ulkona se pakkaa olemaan niin innoissaan että välillä menee ihan kirmailuksi ja pyörimiseksi (mopsit yleensäkin pyörivät ympyrää aina ollessaan kovin innoissaan ja tämä kyseinen yksilö on sitä melko usein ja herkästi!! :D ), mutta käskettäessä kävelee kauniisti jalan vieressäkin. Tämän tien varressa meidän talon jälkeen ei asu enää ketään, tien päässä on vain kesämökkejä joten näin talvemmalla uskaltaa senkin puolesta pitää vapaana! Saavuttiin järvelle, jossa pysähdyimme ihailemaan ja hengittelemään.

vastakkaista rantaa

"ulappaa"

 Ihan ei ehditty ennen auringonlaskua rantaan, ja takaapäin se olisi paistanutkin, mutta ihailtiin silti kirkasta taivasta ja tyyntä järveä. Siinä on jotain sellaista rauhallisuutta mikä pysäyttää hetkeksi. Viluinen Nuudeli ei kuitenkaan antanut pysähtyä liian pitkäksi aikaa ja jatkettiin matkaa jotta saatiin lämpö pysymään yllä.

Matkalta olisi löytynyt paljonkin kivaa kuvattavaa, yksityiskohtiakin mutta koska olimme lenkillä, en jäänyt tihrustamaan joka ikistä heinänkortta vaikka mieli teki.

Pääsimme vielä valoisalla kotiin, ja jostain kumman syystä päätin laittaa neljän jälkeen saunan lämpiämään ja saunoin oikein pitkän kaavan mukaan jalkakylpyineen päivineen. Illan sitten rauhoitin rentoutumiselle ja kuuntelin kun mies koki selvästi kovaa luomisen tuskaa säveltäessään pianolla kappaletta. :D Hienohan siitä kuitenkin tuli, vaikka itse hän taisi olla liian kriittinen tuotoksensa suhteen... Miehet! Itselläni on viikonloppuna tiedossa serkkutytön ylioppilasjuhlat sekä sunnuntaina pitkästä aikaa korukutsut, jossa pääsen väkertämään koruja uuden peilikaappini täytteeksi! ;)

Mukavaa viikonloppua!!

Pikkuneiti kylässä!

Vaikka nyt alkaakin jo seuraava viikonloppu, kirjoittelen silti vielä viime viikonlopun kohokohdasta! Nimittäin saimme ensimmäiset yövieraat uuteen kotiimme viime viikonloppuna. Veljeni, hänen vaimokkeensa Laura ja heidän lapsensa, tädin kultamussukka Alice tulivat meille pariksi päivää viettämään aikaa ja veljeni tekemään meille kylpyhuoneremppaa. Enpä tiedä montaa parempaa tapaa viettää viikonloppua kuin ihanan pienen vauvelin kanssa!

Pari päivää tuli vietettyä enimmäkseen tuolla lattian tasossa, ja näyttää muuten maailma ja oma kotikin melko erilaiselta lattianrajasta katsellen. Alice tutustui myös ensimmäistä kertaa lähemmin Nuudeli-koiraamme.

Ja hyvinhän se meni. Nuudeli oli vähän päällekäyvän innokas aluksi, mutta Allun näytettyä kuka määrää (mm. repimällä korvasta ja törkkimällä) Nuudelikin osasi jo käyttäytyä paremmin eikä joka suusta kuulunut vähän väliä "Nuudeli EI!"

Mieheni on vannoutunut valokuvaaja ja räpsii jatkuvasti kuvia ollaan sitten missä tahansa. Nytkin hän näki tilaisuutensa koittaneen meidän naisten lähdettyä ruokakauppaan. Veljeni hääri kylpyhuoneen kimpussa ja pikkuneiti jäi miehelleni siksi aikaa hoitoon. Sitten alkoi kaverikuvaukset!
Videopätkiä ja hauskoja "kaverikuvia" oli vaikka ja kuinka kamerassa kun palasimme ja hauskaa heillä kuulemma oli ollut.

Tietysti käytiin myös "tiluksia" esittelemässä vieraille, ja Allulla tulikin uni alta aikayksikön ja kuistin pielessä tuli vaunuissa hyvin uni. Sillä välin käytiin pienellä kävelyllä... vai juoksulla (minun ja Nuudelin osalta ainakin)?

Vauvelin heräiltyä ja ulkoiltuamme oli ihana mennä takaisin sisälle lämpimään ja tietysti ängin mukaan vaipanvaihtopuuhiin silittelemään pehmoista vauvaihoa! <3 AH!! Jos jostain nousee vauvakuume entisestään niin tällaisista visiiteistä!

Kaikenkaikkiaan ihana viikonloppu oli, ja toivoin vaan että se olisi kestänyt vielä hieman pidempään. Pienen kanssa ei tarvitse olla edes sen kummempaa suunnitelmaa, aika vaan kuluu touhutessa ja hihitellessä hassuja ilmeitäja uusia ääniä ja "sanoja" omalla vauvakielellä...
Ja olihan se mukava illalla ihan vain rentoutua porukalla, ilmeiden syytä en tiedä... :D