Salainen Jouluystävä 2015

Ihanaa, se aika on taas alkanut! 

Joulun odotus!! 

Vuoden yksi ihanimmista ajoista, kun alkaa joulumieli kohota 

ja mieleen tulvia sekä muistoja edellisistä jouluista ja haaveita tulevista.

Elokuussa alkoi ilmoittautuminen Salainen Jouluystävä 2015 -rinkiin ja minähän ilmoittauduin jo toista kertaa. Viime vuonna oli ihana osallistua ja sain kipinän osallistua toistamiseen.

Tänään vihdoin koitti päivä jolloin sain ensimmäisen pakettini! Malttamattomana jo odottelin milloin se saapuu, ja vihdoin postilaatikossa oli pahvinen paketti suorastaan huutamassa minua.

Avasin sen, ja sieltä tupsahti aivan ihastuttavia pikku paketteja ja pieni kortti.

Kortissa luvattiin paketin sisältävän jotain minulle, jotain pikku pojulleni ja jotain koirallemme Nuudelille. Aivan ihania lahjoja.

Äidille turvaa vaunulenkeille ja jotain makeaa

 Pimeisiin syysiltoihin

Pimeän keskelle vähän valoa

Jäbälle varpaat lämpimiksi

Nuudelille

Aivan ihana paketti, nyt on menossa niin tiukka ruokavalio etten ihan heti päässyt iskemään hampaitani suklaaseen mutta enköhän joku päivä pidä jonkun herkkupäivän niin silloin saa levy kyytiä!!! Nuudeli saa omansa aamulla ja epäilen sukkien olevan jo pienet poitsulle 

mutta kyllä niitä käyttäjiä vielä toivottavasti tulee joskus ;) 

Kiitos paljon Salaiselle Jouluystävälleni! 

Seuraavaa pakettia innolla odotellen ja itse suunnitellen!!!

Syksyn satoa!

Niin se on syksykin jo pitkällä vauhdissa, ja nämä kuukaudet hujahtavat ohi ihan hetkessä täällä touhussa ja tohinassa. Ehdin jokunen aika sitten ottaa vielä kuvia kasvilaatikoista ennenkuin kylmät ilmat tulivat ja vähän veivät kasveilta vihreyttä ja vehreyttä. Tässä siis kuvia alkusyksyn sadosta:

Ihan vihreimmillään ne eivät olleet enää kuvaushetkellä, mutta täytyy sanoa että aakeanlaakealla pihamaallamme nuo laatikot kyllä hivelevät minun silmääni aina pihalla ollessa. Rakastan rehevyyttä ja on ihana nähdä oman kasvatuksen tulos joka päivä pihassa.

"Kaalilaatikosta" olemme saaneet satoa jo pitkän aikaa, kesästä saakka. Lehtisalaattia tuli jo aikaisin, ja myöhemmin olemme päässeet syömään lehtikaalia ja kyssäkaalia. Kyssäkaalia söimme aina lapsena siivutettuna keittiön pöydän ääressä, ja näin vuosien tauon jälkeen maku aiheutti melkoisia nostalgioita! Lehtikaalihan on älyttömän terveellistä ja sitä kannattaakin tunkea vähän joka ruokaan. Heh. Aion ensimmäistä kertaa nyt säilöä lehtikaalia talvenkin varalle.

Sieltä puskee palsternakkaa, ja tässä kun kurkkasin juureen, ei vielä kummoisia palsternakkoja ollut mutta vihreää puskee. Vielä on silti aikaa kasvatella juuriakin. Vasemmalla on ollut hernettä mutta se on jo mennyt huonoksi ja pitää kiskaista pois kun joutaa.

Kesäkurpitsoja on taas tullut hienosti, olemme saaneet niitä laatikoista omiin tarpeisiimme sekä myös lähes jokaisen kylästelijän mukaan olen loppukesästä saanut lykätä ison kesäkurpitsan kotiinviemisiksi. Tämän kesän uutuutena oli tavallinen keltainen pyöreä kurpitsa. Kävi niin hassusti että torilta ostettuani kuusi kesäkurpitsan planttua ja yhden kurpitsan plantun laatikoistani puski kuitenkin kolme kurpitsaa ja neljä kesäkurpitsaa!!! Ensin harmittelin että myyjä oli niin huolimaton ollut, mutta ei se enää harmita. Saanpahan kunnolla maistaa uutuuttani.

Maisseille taitaa käydä yhtä surullisesti kuin viime kesänäkin, eli jäävät kypsymättä. Ne pyrähtivät pituutta vasta ihan heinä-elokuun vaihteessa, ja tähkiä alkoi syntyä vasta syyskuun puolella. Tupsut pilkottavat tähkien päistä, mutta kyllä saa tänäkin syksynä maissit ostaa kaupan vihannesosastolta. Ehkä ensi kesänä.....

Porkkanasadosta tulee hyvä! Kurkistelin porkkanoidenkin juuria jo ja hienoja isoja porkkanoita on tulossa. Tämä alemman kuvan yksilö on yksi monista sateenkaariporkkanoista, joita on oransseja, valkoisia, liloja, keltaisia ym.. Jännä nähdä koko kirjo sitten kun nostan ne kaikki lokakuun puolella.

 Toisena uutena yritelmänä minulla oli tomaattia kasvusäkissä pihamme kuumimmalla seinällä, ja loppukesästä aloimme saadakin satoa vaikka kesä olikin huono ja kylmä. Ihana on vieläkin mussutella omia tomaatteja, ja hauskaa että pihastamme saa periaatteessa kaikki perussalaatin ainekset. Kurkkuakin oli kasvamassa kunnes varsi katkesi, mutta sain muutaman herkkukurkun syötyä.

Seuraavaksi ovatkin vuorossa loppujen satojen korjaukset ja kasvimaiden laitto talvikuntoon kunhan lokakuu pääsee käyntiin ja ilmat vähän viilenevät vielä. Se mielihyvä, mitä saa omilla käsillä tekemisestä ja siitä kun näkee keväällä vaivaa ja kesän ajan korjaa satoa ja tekee herkkuruokia koko vuoden omista antimista, on ihan mieletön ja lisäksi uskomattoman terapeuttista!! Saas nähdä mitä uutuuksia ensi kesäksi pitää keksiä.....

Pieni rakas 1v!!

Niin se vauvavuosi vilahti, vaikka yritin hidastaa ajankulua ja nauttia joka ikisestä pikku sekunnistakin. Ja niin nautinkin ja aion vastedeskin. Tuli aika järjestää pikkumiehelle yksivuotissyntymäpäivät ja kutsua rakkaat koolle juhlimaan. Tässä kuvia vauvelista aamulla kun herätimme hänet onnittelulaululla ja pakettien kanssa. Uninen pieni lahjojenavaaja <3

Ensireaktio kun annoin paketin revittäväksi :D

Paketin avaus oli varsin jännittävää puuhaa.

 Ja poju innostui heti kun tunnisti muskarista tutut soittimet paljastuvan paperin sisältä!

 Hienot keltaiset rytmimunat...

 ...ja punaiset marakassit!!

Sekä keltainen Nalle Puh -tamburiini ja laulava kirja!

Meillä onkin tuosta aamusta saakka soinut kaikin tavoin koko viikonlopun ajan milloin mikäkin, taitaa olla musikaalinen poika kasvamassa. Juhlia vietettiin lauantaina, ja poika saikin ihania lahjoja sukulaisilta. Yksi niistä oli mummulta ja papalta saamansa pihakeinu!!

Siitähän keinumista rakastava poika innostui ja ollaankin ahkeraan keinuiltu aina kun sateelta on ehditty. Muita ihania lahjoja olivat ksylofoni jota Onni osaa nyt jo soittaa itse, musta hieno potkumopo, nättejä astioita, hiekkalaatikolle Volvo-kuormuri, mummun tekemät housut, ämpärillinen mustikoita, paidan, pehmon, moottorisahan (tulee käyttöön "vähän" myöhemmin) ja rahaa.

Halusin hillityt koristeet juhliin, ja pohdiskelin muutamia vaihtoehtoja kunnes eräs ystävä suositteli blogista bongaamaansa ilmapallokoristelua. Joten tilasin äkkiä juhlapalloja netistä juhlamaailmasta ja Prismasta löysin 1-pallot.

Tykkään koristelun yksinkertaisuudesta tosi paljon. Laitoin olohuoneeseen samoja palloja ikkunaseinän matkalle roikkumaan.

Tarjottavana oli perinteisen kakun tilalla kesäistä pavlovaa.

Juhlien lapsivieraille ja tietysti sankarille itselleen oli aivan oma hedelmäkakku ilman lisättyä sokeria.

...ja vaikka mitä herkkuja!

Juhlat olivat todella onnistuneet ja kaikilla oli hauskaa, tosin sankari itse oli melko 

väsynyt ja välillä kiukkuinenkin, mutta uskon että poitsukin nautti 

kun sai olla huomion keskipisteenä ja ihana pieni synttärisankari!

Lauantaille sattui tosi ihana ilma joten mieheni kuvaili ulkonakin pikkuvierastamme Onnin serkkua.

Kiitos että seurasit meidän ihanaa ja spesiaalia päivää!
Äitinä muistelin koko syntymäpäivän ajan tunti tunnilta missä menin vuosi sitten, milloin supistukset alkoivat, milloin sain epiduraalin ja milloin sain vihdoin maailman suurimman lahjan syliini.
Itku meinasi tulla monta kertaa, koska saan vihdoin elää todeksi suurinta unelmaani!

Turhamaisuuksia.

Joskus täytyy vähän hemmotella itseään turhamaisuuksilla, joilla ei tässä arjessa periaatteessa ole mitään arvoa, mutta omaa mielialaa kohottavat huomattavasti! En ole tottunut kauheasti käyttämään rahaa ulkonäkööni, mitä nyt meikit ostan ja meikkailen kun kotoa poistun. Nyt kuitenkin kaipasin tähän kotoiluun ja kotiäiteilyyn jotain piristystä, ja saatuani vauvajuhlissa lahjakortin kauneushoitolaan, päätinkin käyttää sen perinteisen kasvohoidon sijaan irtoripsiin!

KYLLÄ, irtoripsiin! Noihin turhamaisuuden huipentumiin jotka jakavat mielipiteitä. Mutta ovat ne helpot. En voi muuta sanoa. Aamulla kun nousee sängystä, voisi mitään tekemättä jo lähteä kaupunkiin koska näyttää siistiltä ja huolitellulta. Tokikaan en näin tee vaan pesen naamani niinkuin aina ennenkin, mutta periaatteessa.

Kävin myös kampaajalla tasoittamassa vähän väriä, koska oma hiusvärini tummentoi monella monella asteella raskausaikana eikä ole enää mistäänpäin katsottuna vaalea, joten näytti vähän häröltä. Nyt väri on hyvä ja tasainen. Ja olo taas astetta naisellisempi vaikka peruslook kotosalla on yhä imetystoppi ja lökärit. Onpahan pää ainakin kunnossa.

Olen kyllä onnellinen pikku turhamaisuuksistani, ja ostin vielä kertakäyttökynnetkin kaupasta tulevia juhlallisuuksia silmälläpitäen.

Blogitauolle stoppi.

Tässä on ollut vähän tahatonta blogitaukoa jonkin aikaa jo, hiljaiseloa pidemmän aikaa. Päivissä riittää touhuttavaa ja on muka kiire vaikka oikeasti ei edes ole. Koitan ryhdistäytyä tässä ja ottaa tavoitteeksi edes kerran viikossa kirjoittelun, tiedä vaikka taas saisin bloggailun uuteen vauhtiin!

Niinpä päätin ottaa vastaan avoimen haasteen Satuelämää-blogista ja vastailla kysymyksiin, jotta pääsen taas vauhtiin.

 1. Miksi sinä kirjoitat blogia ja onko sinulla jokin tavoite blogillesi?

Aloin kirjoittaa blogia luettuani muutaman kuukauden ajan 

joitakin blogeja ja entisenä innokkaana päiväkirjojen kirjoittajana 

halusin itsekin päiväkirjanomaisesti kirjoittaa elämäni tärkeistä asioista.

Moni oli myös sanonut että pitää kirjoitustyylistäni niin 

sekin innosti kirjoittelemaan. Tavoitteena on tietysti saada lukijoita,

niitä on tällä hetkellä 16 rekisteröitynyttä mutta tiedän 

monia jotka lukevat sen lisäksi.

2. Onko olemassa jokin tv-sarja, jonka jokainen jakso on pakko nähdä?

Seuraan joitain sarjoja, mutta tällä hetkellä teeveestä ei tule mitään must see -sarjaa.

Edellisiä lempisarjojani on ollut paaaljon,mm. Gilmoren tytöt, Frendit, Pako, 

Criminal Minds, Valtiatar ja vaikka mitä, uusimpana tuore sarja Syke, jonka jatkoa innolla odotan. Perinteiset jokavuotiset Maajussille morsian ym. on myös nähtävä.

3. Onko sinulla aamuisin ja / tai iltaisin tietyt rutiinit, joita noudatat?
Kylläpä ne aika samallalailla ne aamut menee nyt kun vauvelin rutiinit on tulleet
aamuihin mukaan. Ennenkin olen ollut aika minuuttiaikatauluttaja aamuisin
koska haluan nauttia unesta viimeiseen mahdolliseen sekuntiin saakka.
Nousemme ylös, teen vauvalle aamutoimet, hän on syönyt aamutunneilla yleensä
joten sillä ei ole kiire. Käyn vessassa, syön aamupalaksi puuroa jonka mieheni on keittänyt töihin lähtiessään ja juon kahvit. Sitten aletaankin jo päivän puuhiin. :) Mukavia rauhallisia aamuja meillä kaksin kotona.

4. Vahvin luonteen piirteesi?
Aika vaikea arvioida itse, mutta kyllä melkein sanoisin vahvimmaksi empaattisuuden.
Välillä se menee ihan yliempaattisuudeksi mutta koen sen silti hyvänä luonteenpiirteenä. Toinen voisi olla positiivisuus, yritän ajatella asiat positiivisesti vaikka
se joissain tilanteissa voikin olla vaikeaa.

5. Onko joku luonteenpiirre, jota et voi sietää joko itsessäsi tai vain yleensä?
Monesti puhun ennenkuin ajattelen sanojeni vaikutusta tai kannattavuutta. En silti koe olevani "mitä sylki suuhun tuo" tyyppiäkään mutta joissain tilanteissa ehkä sanon vähän kärkkäästi ja mietin vasta sitten.

6. Koska olet käynyt viimeksi elokuvissa ja mitä kävit katsomassa?
Pari viikkoa sitten siskoni kanssa uutta näyteltyä Tuhkimoa. Olimme aivan lumoutuneita.

Sitä edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt pitkä tovi, varmaan raskaana n. vuosi sitten? Normaalisti käymme muutaman kertaa vuodessa, ehkä 3-8x.

7. Kuinka tärkeä on sinulle oma hyvinvointisi ja kuinka sitä ylläpidät?
Onhan se todella tärkeä asia, ja yritänkin syödä terveellisesti ja liikun vaihtelevasti. 
Välttelen lihavuutta ja aina kun lähtee pyöristymään niin panen sille stopin 
ruokavaliolla ja liikunnalla. Oma aika ja harrastus on myös omalle hyvinvoinnilleni
tosi tärkeää. Harrastuksiani ovat käsityöt ja lukeminen sekä lenkkeily, ja kaikkea niistä voin onneksi tehdä kotona eikä vaadi aina jonnekin lähtöä. Sen koen enemmän stressaavana. Rakastan myös puutarhahommia ja on ihanaa että ulkoilu vaikuttaa myös terveyteen!!

8. Haaveiletko joskus asuvasi ulkomailla ja jos niin missä asuisit?
Haaveilin ennen aina ulkomailla asumisesta, ja onneksi uskalsin opiskeluaikana repäistä ja lähteä ulkomaille kokeilemaan asumista ja kokemaan uusia asioita, sillä sain tyydytettyä ulkomailla asumisen kaipuuni ihan täysin. Ennen sitä en arvostanut Suomessa asumistani ja olin vakaasti sitä mieltä että olen vahingossa syntynyt väärään maahan ikuisen kaukokaipuuni takia, mutta asuttuani espanjassa ja pari kuukautta kolumbiassakin ja matkusteltuani mooonissa maissa olen kyllä onnellinen että asun Suomessa. Suomi on tosi hyvä paikka asua ja etelän maat saavat jäädä matkakohteiksi minulle. :)

9. Harrastatko käsitöiden tekemistä?
Harrastan, intohimoisesti!!! Neulominen on mukavaa syksyisin, ristipistotaulut koukuttavat kausiluontoisesti ja ompelu on ihan ykköslemppari. Ompelu on minun omaa aikaani ja tapani rentoutua. Se on myös paras stressinpurkukeino. Kun ahdistaa, ompelu vie ajatukset ihan muualle ja inspiraatio tulee tilalle. Toivonkin että pystyisin käsitöitä tekemään loppuelämäni. Selkäkipujeni takia se on välillä haastavaa.
 

10. Toteutumaton unelmasi ja vieläkö toivot sen toteutuvan?
Elämäni suurin unelma toteutui viime syksynä kun saimme pienen ihanan vauvan. Omasta perheestä olen haaveillut lapsesta asti, ja tämä on ollut unelmien täyttymystä. Haaveilen että saisimme lisää lapsia ja että saisin olla lasten kanssa kotona mahdollisimman pitkään, lapsuusaika on niin lyhyt kuitenkin. Unelmoin ylipäätään ihan tavallisesta elämästä. Elämästä itsestään. Haaveilen ja suunnittelen paljon, esimerkiksi pihaa mutta elän parasta aikaa suurinta unelmaani äitinä.

11. Olut, siideri vai viini?
Saunajuomana olut, terassilasillisella siideri ja ruoan kanssa viini. 
Kaikkia hillitysti. :)

Olen huono haastamaan ketään joten tämän haasteen saa ottaa vastaan jos joku haluaa kyselyyn vastata. Itse tykkään vastailla kyselyihin joten jos sinäkin haluaisit niin ole hyvä!

6kk; maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..

Pikkumiehen kuulumisia voisin kirjoitella pitkästä aikaa. Puolivuotissynttärit oli viime viikolla ja sen kunniaksi jäbän syöttötuoli kunnostettiin uudenveroiseksi. Kohta pääsee siihen istuskelemaankin kun vähän ensin treenaillaan. Kauheaa vauhtia kasvaa ja kehittyy, ja uusia taitoja ja ilmeitä tulee jatkuvasti. Nyt meillä jo ryömitään hieman ja hitaasti, päristellään jatkuvasti kieli ulkona suusta ja kiinteitäkin ollaan maisteltu kun puolen vuoden täysimetys ONNISTUI (jeejee!!) ja saatiin käsky alottaa "kunnon ruoka".

Tässä vähän tuoreita kuvia minimööstä.

Puolivuotias mussukka

Pieni ilopillerivauva 

Ja on muuten kauhia höpöttämään! Aina joku stoori tai laulu menossa

 Ja onpas sinne kaks hammastakin jo putkahtanut!!!

Puolivuotissynttäreiden kunniaks saatiin oikein kunnon flunssa, minä ja Onni. Murusella menee jo paremmin mutta itse olen vielä aika huonossa kunnossa. Eiköhän sekin tästä ala hellittämään ja kohtahan on jo kevät ja alkaa ilmakin lämpiämään! Jes! :)

Ihan uus ihanuus!!

Sain sen vihdoin! :) Jotain tuon tyylistä olen haaveillut pitkään tietämättä mitä kuitenkaan haluan! Nyt sen löysin paikalliselta kirpparilta alkuvuonna!

Talonpoikaiskaappi! Alunperin meinasin että se saa päätyä ompeluhuoneeseen, josta tulee vauvan huone sitten kun hän sellaisen tarvitsee, mutta kun se laskettiin odottelemaan lopullista sijaintiaan tuohon keittiön muurin eteen, se jotenkin kolahti. Siihen se kuuluu. Kuvan sijainnista sitä on hieman siirretty nyt oikeammalle ja näyttää paremmalta. Olen kyllä nyt niin onnellinen kaapin omistaja ettei rajaa! Kaiken lisäksi leivinlauta-ongelmani ratkesi tämän myötä (keittiössä ei sellaista ole eikä tilaa sille), sillä tuossa tason alapuolella on iso leivinlauta joka on lähes käyttämättömässä kunnossakin!

Joskus se onni on kiinni aika pienistä jutuista, jotka piristää sitä perusarkea.