Aurinkoa hiihtolomalla!!

Hiihtoloma taitaa olla jo puolivälissä, mutta vielä kerkeää tehdä monta asiaa. Olen yrittänyt levätä (siinä onnistuen, yöunieni pituus taitaa olla jo yleinen vitsi täällä pohjoisen perukoilla), ja uskon vihdoin nukkuneen univelkani pois, sillä tänään herätessäni olin ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen virkeä! Ihana tunne.

Jo viikonloppuna mieheni ystävä soitti jos haluaisimme lähteä heidän kanssaan grillaamaan "takapihan" metsään. Niinpä reippaina lähdimme poroaitaukseen pitämään poroille seuraa ja grillaamaan makkaraa.

Juuri paikalle päästyämme pääsin todistamaan vaarallista mutta surkuhupaisaa tapahtumaa kun mieheni kaveri kaasutteli toisen kaverin uudella moottorikelkalla menettäen sen hallinnan ja suhauttaen suoraan puuta päin lentäen sarvien yli komeassa kaaressa. Mahtoi sattua mutta mitäs kaasutteli holtittomasti. Pakko siinä oli nauraa kun varmistui ettei äijälle käynyt mitään.

Paikalla oli meidän lisäksemme pari pariskuntaa lapsineen. Lisää hauskoja tapahtumia oli luvassa eilen Lankojärven jäällä lähdettyämme itsejärjestettyyn pilkkikisaan kisaamaan. Ilma oli niin kaunis kun se vaan talvisäällä voi olla, jäällä koskematon lumi kimalteli kävellessämme kelkkajälkeä pitkin etsien hyvää pilkkipaikkaa.

Paikka löytyi kun löytyikin ja tällä kertaa poikkeuksellisesti lunta oli niin paljon jäällä että jouduimme kaivamaan lapiolla puolisen metriä saadaksemme jään esille. Vasta sitten pääsimme kairaamaan pilkkireikää.

Mieheni sytytti nuotion pilkkireikien lähelle jotta nälän tullessa nuotio on lähellä ja pääsemme välillä lämmittelemäänkin tunnottomia varvasraukkoja.

Sehän siitä kyllä löysi tiensä jään pinnalle sulattaen lumet ympäriltään ja altaan, mutta jäätä se ei kauheasti kerinnyt sulattaa sillä jään pinnassa oleva vesi sammutti palavia puita sitä mukaa kun ne niin alas pääsivät. Mukanamme ollut bolivialainen nainen ei ihan hevillä uskonut että jäälle voi oikeasti tehdä nuotion. :)

Hienosti paistuivat makkarat ja kalaakin tuli, tosin itse en saanut ainuttakaan sinttiä, vaan Rovaniemeltä kisaamaan tullut Heikki sai kaksi kalaa voittaen koko kisan.

Meitä muita pyrkyreitä:

Boliviasta Espanjaan muuttanut ja nyt Pellossa
työskentelevä Nadia oli toki viluissaan
mutta koko ajan innokas pilkkijä.

Voi tuota jännittävää koloa josta niiiiin odotimme suuren kalasaaliin humpsahtavan...

Ehkä ensi vuonna! :D

Siinä kalastellessamme näimme kelkkareitillä kuuluisan hiihtäjän Eero Mäntyrannan (idolini) ajattamassa kilpaporojaan kelkan kanssa. Jännittävää, eikö?! :D

Nyt alkaa selvästi jutun aiheet olla loppumaisillaan joten lopettelen tähän. Toivottavasti loppulomankin ajan ilmat suosivat meitä ja muita lomalaisia.

Mukavaa loppuhiihtolomaa kaikille!!! 

Ihanin ystävänpäivä!! <3

Tähän astisen elämäni ehdottomasti paras ystävänpäivä oli tänään!

Ensinnäkin, viime perjantaina minusta tuli täti valloittavan kauniille pikku prinsessalle, joka kuvassa isänsä eli veljeni sylissä:

 

Lisäksi tänään kotiutuessani töistä, minua odotti mieheni kyhäämä yllätys!!

Vino pino lättyjä keittiön pöydällä odottamassa syöjäänsä, lilan värinen orkidea paketissaan sekä

ensi viikoksi pilkkivavat molemmille. En ole koskaan saanut kummempia ystävänpäivälahjoja, ja nämä tuntuivatkin yltiöihanilta! Lisänä oli vielä kortti joka on oikeastaan valokuva. Kuvassa olemme minä ja mieheni katselemassa tähdenlentoja pimeällä ulkona ja kuvan takana teksti, katothaan aina yhessä tähtiä! <3 

Orkidea kuulemma siksi että kaksi edellistä näyttivät jo vähän tuhoontuomituilta...... :D

Ensi viikollahan on kouluissa hiihtoloma, ja mekin lähdemme Pellon Lankojärvelle mieheni kotipaikkaan "lomailemaan", eli käytännössä lomittamaan eli lammasfarmareiksi! 

Tällä kertaa pääsen minäkin mukaan ruokkimaan ja touhuamaan, jännityksellä odotan joko astma olisi siinä vaiheessa, että pystyn ongelmitta osallistumaan kaiken heinän keskellä.

Lempilampaani "Kotivalo" meni ja kuoli viime vuonna, joten pitänee valita uusi lempilammas, ehkä karitsoista tällä kertaa niin sitä ehtii pitääkin kauemmin kuin vuoden.

Kuitenkin jotta loma ei menisi ihan kokonaa työksi, ehdotin että pidämme pilkkikisat järvellä, ja ehdotus saikin kannatusta joten odotettavissa on hurja taisto! ;) Kuulin, että Pellossa harjoittelijana työskentelevä espanjalainenkin tyttö/nainen saattaa osallistua kisoihin, joten saatan päästä höpisemään pitkästä aikaa espanjaa, IHANAA!!!

Siihen liittyen, töissä keskiviikkona oppilaat saivat musiikintunnilla esittää toiveita kappaleista joita haluavat kuulla, ja lopuksi minultakin kysyttiin toive. Paniikkiratkaisuna ehdotin päässäni pyörivää muutaman vuoden takaista hittikappaletta, mutta tässä se minkä olisin halunnut kuunnelluttaa jos nimi olisi tullut mieleeni... :) Aivan ihana kappale, joka kertoo miten rakastaessa toivoo ettei kukaan saa enää hänen omaa rakastaan itkemään, toista voi ymmärtää hiljaisuudessakin ja että mikään ei veisi ikinä rakkautta ja elämäniloa.. Vähän ehkä jonkun mielestä dääpydäätä mutta minusta todella kaunis kappale.

  Nythän se sopii täydellisesti tähän ystävänpäivään, sillä kyseessä on rakkauslaulu!

Rentouttavaa lomaa kaikille joilla sellainen on!

Ja tietysti rakkaudellista ystävänpäivänloppua!!! <3

Ikävää ja kiirettä..

Tosiaan, kiirettä on pitänyt viime päivät...
Mies joutui lähtemään töiden perässä pohjoiseen kotikulmille lammasfarmariksi pariksi viikoksi, ja itse jäin kotiin ikävöimään. Pariviikkonen oli järkyttävää ikävöinnin ja unettomuuden aikaa, mutta nyt asiat ovat palanneet normaalitilaan, vihdoin! :)

Itse en päässyt ihania lumimaisemia näkemään, mutta nappasin muutaman hienon kuvan miehen kamerasta näytille:

Vähän ehkä kadehdin kun hienot revontulet leiskuivat JUURI sillä reissulla jolle en päässyt mukaan... Kuitenkin joka kerta olen toivonut ne näkeväni ja aina ennen ollaan yhdessä käyty.

No, viime viikonloppuna oli tarkoitus kirjoitella tänne, mutta sekin kului töiden merkeissä. Meille tuli tuttu poitsu hoitoon koko viikonlopuksi, ja mukavasti aika kuluikin touhuskellessa. Lauantaina sain vielä kaksi lisälasta hoidettavaksi ex tempore, ja sunnuntaina lähdimme grillailemaan Mudaisiin merenrantaan ja nappasimme Nuudelin vakiolenkittäjätyttösen matkalta kyytiin Nuudelia viihdyttämään. Makkarat olivat herkullisia, ilma kaunis, ranta täynnä lenkkeilijöitä ja mukava tunnelma. Huippu sunnuntai. Nuudelilla reissussa oli vain yksi ajatus johon keskittyä:

Illalla kun poitsu oli haettu ja pääsimme takaisin kotiin, rysähdin vaan sohvalle ja otin "evät levällään" lunkisti koko loppuillan, aivan veto pois. Mutta mukavaa oli! :)

Kaalia ja combattia!!

Pitkään jääkaapissa lojunut kaali kohtasi tänään loppunsa (ainakin aiemmasta olotilastaan). Kaali on yksi lempiruoka-aineistani, ja koska nyt ei ollut aikaa eikä viitsimystä väsätä kaalikääryleitä, jotka ovat ehdottomasti ykkösjuttu mitä kaalista saa aikaan, päätin tehdä ihan vaan kaalimuusia.

Moni on kysynyt että mitä ihmeen kaalimuusia, mutta perusperiaate on täysin sama kuin perunamuusissa, ainoastaan perunan tilalla on kaali. Myöskään maitoa kaalimuusi ei välttämättä vaadi, mutta voi sitä siihenkin laittaa makua hieman pehmentämään. Eroa perunamuusin valmistukseen on siinä, että kaalia pitää keittää huomattavasti kauemmin, yli tunnin vaikka sen olisi pilkkonut kattilaan pieniksi suikaleiksi niinkuin itsekin aina teen. Ei se silti sen enempää vaadi omaa aikaa, senkun viskaisee kaalit kattilaan ja painuu itse omiin touhuihinsa tunniksi, ja reilun tunnin päästä voi vähän alkaa käännellä kiehuvassa vedessä pehmenneitä kaalisuiruja. Kaalin ollessa tarpeeksi pehmoisaa se survaistaan survimella mössöksi, hetkeksi takaisin hellalle, joukkoon aimo nokare oivariinia, hieman suolaa ja AVOT!  Aiettä kun tulee hyyyyväää!!! <3

Tänään päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja raahata puolen vuoden aikana vähän lihomaan päässyt ruhoni Bodycombatiin. Olipa vaan hyvä fiilis pitkästä aikaa potkia ja hakata oikein kunnolla. Saas nähdä miten huomenna käsi nousee.....

Kuntosumpun tiskillä yhden ryhmäliikuntavetäjän kysyessä combatin jälkeen minulta mitä pidin tunnista, totesin vain että mukavaa oli, mutta kyllä näin pitkän tauon jälkeen mikä tahansa liikunta tuntuu ensin raskaalta. Uskaliaasti kuitenkin ostin heti kymppikortin, ja täällä sen julkaistuani ja ryhmäpainetta itse itselleni luodessani uskon siellä nyt käyväni ahkeraan.

Tämä viikko menee aikalailla nuottiprojektiin. Minua pyydettiin ensi perjantaina soittamaan viulua hautajaisiin, ja "tilaaja" toivoi kolmea kappaletta: Viimeiset veneet, Rakkaus on lahja Jumalan sekä Niin kaunis on maa. Pyysin ihanaista kälyäni säestämään ja laulamaan, ja löysimme kahteen kappaleeseen nuotit, mutta molemmat olivat auttamatta väärässä sävellajissa. Niinpä huomenna otan projektiksi kirjoittaa nuotit oikeaan sävellajiin ja aloittaa treenaamisen jotta hautajaisissa soitto olisi niin herkkää ja kaunista kuin toivomuksissa onkin. Saas nähdä miten combatista kipeytyneet lihakset ja viulunsoitto sopivat yhteen.... Onneksi vielä ollaan kuitenkin vasta alkuviikossa!

Karppikorppuja ja treffit

Olen suunnitellut täksi illaksi treffit mieheni kanssa, mutta töistä päästyäni päätin nopsaan pyöräyttää uudesta leipomuskirjastani löytämäni ohjeen Biscotteja.

 Sain tosiaan vanhemmiltani joululahjaksi tämän loistavan uuden karppaajan leivontakirjan: Leivo arkeen ja juhlaan ilman sokeria ja vehnäjauhoja. Reseptit vaikuttavat todella herkullisilta, ja nyt kun minulla on tarvittavat aineet lähes mihin tahansa kirjasta löytyvään leipomukseen, on niitä mukava väsäillä vapaa-ajalla.

Ohje oli naurettavan helppo, ensin pitää sekoittaa kuivat aineet kulhossa, sitten lisätä vain munat ja sekoittaa.

Taikina kahteen osaan, tangoiksi uunipellille ja vartiksi uuniin. Sen jälkeen leikkasin tangoista vinopaloja, ja laitoin ne vielä reiluksi puoleksi tunniksi "korppuuntumaan" ja kuivumaan uuniin. Tuoksu oli hyvä, mutta maistamaan pääsen vasta huomenna...

...sillä illalla pitikin jo lähteä treffeille keilaamaan ja syömään ravintolaan!!! :) <3

Karppaajan herkkuelämää..

Pääsin vihdoinkin kokeilemaan leivonta-aineita, jotka viime viikolla hain postista. Töissä oppilaat tekivät eilen mokkapaloja, ja sen innoittamana päätin tehdä vähemmän hiilarisia suklaaneliöitä.

Sain pari pikku apulaista kylään, kun isäni soitti ja kysyi josko voisin vahtia pikkusisaruksia illan lentopalloharkkojen ajan. Äkkiähän se sitten parilla lisäkäsillä tuli taikina valmiiksi vispattua ja vatkattua.

Ohjeessa käskettiin vielä pilkkoa taikinan joukkoon 1 dl haluamiaan pähkinöitä; valitsin saksanpähkinät.

Ja ei kun pelli uuniin...

Odotteluaika pohjan paistuessa uunissa oli piiiiiiinaaaaavaaaa!!! Varsinkin kahden kärsimättömän apulaisen kanssa odotellessa! Kuorrutteen suklaat sain nopeasti pilkottua, Nuudeli sen sijaan otti iisisti pöydän alla, kuitenkin koko ajan tarkkaavaisena mahdollisista lattialle tippuvista ruoka-aineista. :)

Taikinan tuoksu herätti minun nenässäni huomattavia ennakkoluuloja ja epäilyksiä näistä karppiaineista, mutta vilkaistuani uuniin, ja huumaavan suklaisen tuoksun levittyä keittiöön vakuutuin ainakin pohjan olevan syötävää!

Kun suklaapiirakka VIHDOIN oli "jähmettynyt" kuorrutettuna, maistoimme palaset, ja totesin että nämä suklaaneliöt ovat todellinen menestys! 

Saksanpähkinä sopi täydellisesti taikinaan, ja kunhan totun tumman suklaan makuun, nämä tulevat tappamaan monet makeanhimot karpatessani! :) Ja voihan päällistä kokeilla eri merkkisten tummien suklaiden kanssa, josko löytyisi vielä "omempi" maku.

Postipakettien taisto

Tämä päivä on mennyt sairastelusta toipuillessa. Päivällä olin tekemässä koruja vanhempieni luona äitini ja siskoni kanssa, ja teinkin tähänastisen lempikaulakoruni vaaleansinisistä ja suklaanruskeista helmistä, ja korussa on vielä iso vaaleansininen kiviriipus. Kuvaa tullee ehkä myöhemmin.

Kotiin päästyäni havaitsin kaksi postin saapumisilmoitusta!!!!
Toinen oli osoitettu minulle ja hihkuin riemusta tajutessani sen olevan YesDeliltä, josta viime viikolla tilasin vähän tarvikkeita karppileivontaan. OI KYLLÄ! Nyt alkaa uusi aika, karppiaika. Päätin alkaa heti toteuttamaan uudenvuoden lupaustani niihin muutamaan liikakiloon viitaten, ja koska tunnistan itsessäni sen faktan, etten pysty olemaan ilman herkkuja, yritän tyydyttää makeanhimoni karpaten. Sain äidiltäni joululahjaksi (toivottavasti loistavan) karppileipomiskirjan, ja katsoin tarvittavien aineiden listan ja tilasin. Klik klik vaan ja parin päivän päästä paketti oli jo postissa. Nopsaa toimintaa! Ottaen huomioon, että välissä on ollut vain yksi arkipäivä ennen tätä päivää.

Toinen paketti oli lähetetty miehelleni, eikä minulla ollut kyllä hajuakaan mikä se voisi olla. Mitään hän ei minun tietojeni mukaan ollut tilannut, enkä muistanut kuulleeni mistään salaisesta joululahjalähetyksestäkään.

Paketit noudettiin postista, ja riemukseni sekä ikäväkseni mieheni nimellä, mutta meille molemmille suunnattu paketti oli aito sveitsiläinen suklaakonvehtirasia!!!!! AHHH!!! Se siitä karppaussuunnitelmasta, mutta ehtiihän sitä aloittaa huomennakin... ;)

Sieltähän se paketti oli matkannut Sveitsistä saakka, mieheni kotipaikan sveitsiläisten mökkinaapurien lähettämänä mukana joulutervehdys. Konvehdit olivat vähän menneet sekaisin lennolla, ja mieheni koottua tämän "palapelin" pääsimme maistelemaan ja nautiskelemaan.

JA NYT, tämä kirjoituksessani jostain syystä ikävästi varjoon jäänyt TOINEN paketti, ensimmäisen perivihollinen joka sisältää niitä terveellisiä herkkuaineksia... 

Mukana on kaikkea leipomuksiin tarvittavia aineita, jauhoja, karppisokeria, psylliumjauhetta jne jne jne..

 

 Ja lisänä muutama pieni testipaketti karppinäkkäriä, -spagettia ja -pizza-aineita. Sormet syyhyävät päästä kokeilemaan ihania reseptejä, mutakakkua, muffineja ja keksejä! :)

Huomenna ohjelmassa muunmuassa joulualennuksien tsekkausta ja muutaman kirppiksen kiertoa...