Iki-ihana Il Divo!! <3

Eilen vihdoin koitti se kauan odotettu ilta, Il Divon konsertti Helsingin Hartwall-areenalla. Liput on kutkuttaneet jo viime vuoden puolelta makkarin pöydällä odotushermoja, ja nyt, vihdoinkin päästiin lähtemään matkaan.

 Menomatka autolla sujahti hetkessä. Unohdin ottaa Il Divon levyn mukaan autoon, joten matkasimme täydessä hiljaisuudessa (keskustelua lukuunottamatta) kohti unelmaa. Muistan kun ensimmäisen kerran kuulin mooooonta vuotta sitten Il Divon kappaleen, ihastuin heti kappaleessa kumahtaneeseen matalaan baritoniin. Törmäsin ihan sattumalta kyseiseen kvartettiin, sillä vuosien takaisen joulun tienoilla kuuntelin Celine Dionin joululauluja ja olin juuri ihastunut Celinen ihanaan kuulaaseen naisääneen, kun "I believe in you (Je crois en toi)" kappaleen mukana alkoivat laulaa nämä neljä miesääntä. Riensin tottakai heti etsimään netistä lisää tätä ihanaa musiikkia, jonka tyyliä en vielä osannut erottaa. Kuuntelin kaikki siihenasti ilmestyneet kappaleet ja olin lumoutunut! Vilunväreet nousivat iholle kuunnellessani oopperamaista laulua, "kailotusta" niinkuin mieheni ja moni muu sanoo, mutta kyyneleet silmissä kuuntelin myöhemmin lempikappaleiksini muotoutuneita "Isabel", "Unchained Melody" ja "Regresa A Mi" jossa pidän myös ihanasti tunnelmallisesta musiikkivideosta.

Tietysti nuorena tyttösenä minuun iski myös tummien etelänmiesten ulkonäkö, jonka olen sittemmin todennut AIVAN liian lipeväksi ja imeläksi makuuni.... :D Mutta täytyy sanoa, että nyt istuessani omalle numeroidulle paikalleni areenan sivulla, tunsin sen saman jännityksen ja ihastuksen tuohon ääninelikkoon minkä ensi kertaa kappaleita kuunnellessani. Jännitystä on tosi vaikea kuvailla, mutta parhaiten se kuvastuu sanoista odotus, vapina, kutkutus, onni... Kun sitten vihdoin valot himmenivät ja ensimmäiset sävelet kajahtivat hallissa, tunnistin sen heti Titanicin tunnussäveleksi "My heart will go on".. Vähän kliseinen, mutta todella vaikuttava alku! Taustatauluilla liplatti aallot, ja Il Divo -odotusjännitystunnelma yhdistettynä Titanic-nostalgiaan oli tarpeeksi saamaan silmät kostumaan jo kättelyssä. Yhtyeen oma orkesteri alkoi soittaa ihanaa melodiaa, ja neljä tummapukuista miestä käveli rauhallisesti valomeren keskeltä lavalle.

Kappale kappaleen jälkeen sain lumoutua muistoja herättävistä balladeista ja uusista menevämmistä kappaleista.....koko ajan odottaen kohokohtaa, Isabelia.

Saimme kuulla juuri niitä parhaita, ja vanhempiani miellytti varmasti erityisesti cover-versio Elviksen kappaleesta "Can't help falling in love".

Kuvia en kauheasti ottanut konsertista, ensinnäkin koska istuimme niin kaukana, että sumu ja hämäryys häiritsi kuvatarkkuutta, ja halusin ihan rauhassa nauttia suurimmasta osasta konserttia. Muutaman videonkin sain napattua kamerallani, todeten että videoissa äänenlaatu on ihan huippua ja kuvalaatu parempi mitä kaukaa kuvatuissa kuvissa! Rakastan kameraani! :D Tässä itse kuvaamani video kappaleesta "Every Time I Look At You".

Yksi konsertin kohokohdista oli, kun miehet mustissa alkoivat laulaa"I will always love you" -kappaletta. Se ei sinällään liity millään ihmeellisellä tavalla elämääni, mutta on lempisarjani lempijaksostani lempipätkä, jonka olen katsonut monta kymmentä kertaa itkien.

Konsertin päätöskappale oli Andrea Bocellin "Con Te Partiro", joka tuli viimeistään edellisvuonna tutuksi suomalaisille Putous-hahmo Munamiehen esittäessä herkän tulkintansa siitä ko. sarjassa.

Tämäkin video on itse konsertissa kuvaamani. Videoiden pienentäminen vähän sumensi kuvaa, mutta ääni onkin tärkein! :) Tätä konserttia tulen varmasti muistelemaan vielä usein! <3

Kevätuudistuksia ja karppileipien vertailua..

 On niin ihanaa kun ilmat on muuttuneet paljon keväisemmiksi ja aurinko on paistanut joka ikinen päivä pian parin viikon ajan. Aamullakin tuntuu jopa lähes virkeältä töihin lähtiessä. :) 

Tällä viikolla päätin kävästä läheisessä Honkkarissa ostamassa pari viherkasvia kevään lisäpiristykseksi. Siellä olikin joitain euron planttuja rivipäin ja valitsin kolme mieluisinta.

Kaksi laitoin uusimman orkidean viereen pöydälle ja yhden maustehyllylle työtasolle. Nyt on keittiössä enemmän vihreää sekä työtasolla, että pöydän päässä. 

Olen tässä karppaillessani vertaillut koko ajan melkoisesti eri tuotteiden hiilaripitoisuuksia, ja se alkaakin pikkuhiljaa tympiä. Olisi mukava jo saada sellainen vakiosatsi mitä aina voi hakea kaupasta, ilman että sihrustaa hiilareita pikkuruisista etiketeistä...
Nyt on kaupoissa tietääkseni neljää eri "karppileipää", joista olen testannut nyt kaikkia! Kaksi vaaleaa, ja kaksi tummaa leipää.

Vaaleista en välitä kyllä kummastakaan, molemmissa on joku todella outo sivumaku joka oikeastaan kyllä on ihan se ainut maku. Koitin käyttää näitä Karppisen sämpylöitä hampurilaisessa, mutta maku ei peittynyt tarpeeksi. Taisivat jäädä yhden kerran maistiaisiksi.

Tummista leivistä toinen ei juurikaan maistunut ruisleivältä, ihan hyvältä kyllä. Tämä kuvan leipä taasen oli aivan kuin normaali reissumies.... eivätkä hiilarimäärätkään niin matalat olleet.
Kokeiluista viisastuneena päätin vastedes ostaa joskus harvoin Skarppi ruikkaria ruisleipähimotukseen, mutta pääsääntöisesti tehdä leipäni ihan itse! :)

Niin valmistui kaksi pellillistä ihania juustoisia ja seesaminsiemenisiä mantelileipäsiä. Maku on niin ihana, ettei väliin tarvitse laittaa välttämättä kuin margariinia ja avot! <3 Toki pikku siivu leikkelettä tuo mukavan lisäsilauksen! Taidanpas mennä nytkin haukkasemaan siivut iltapalaksi.

Niin se aika vaan rientää, että enää on alle kaksi kuukautta häämatkamme, eli kuukauden Interreilin alkuun. Tämä on pitkäaikainen haave, jonka päätimme toteuttaa nyt kun häistä on kulunut vuosi ja ollaan saatu säästettyä tarpeeksi. Reittiä on suunniteltu ja käännelty ja väännelty ja muokattu lukuisia kertoja, ja vihdoinkin se on saavuttanut ainakin lähes lopullisen muotonsa. Siitä myöhemmin lisää, mutta alkupiste on päätetty. Ja se on:

Tällä viikolla on koluttu netistä kaikki mahdolliset Pariisin lennot ja hotellivaihtoehdot, ja jo alkuviikosta varasimme suoran lennon Helsingistä Pariisiin toukokuun puoliväliin, ja eilen VIHDOIN teimme päätöksen lopullisesta hotellivalinnasta. Ongelmitta se ei sujunut, sillä Pariisi on jaettu 20 kaupunginosaan, emmekä tienneet yhdestäkään mitään. Aivan keskustan hotellit olivat niin järkyttävän hintaisia, ettei niitä uskaltanut katsoakaan, mutta rajattuamme kovasti kehutun Montmartren pois sen kaukaisen sijainnin takia (ajattelimme liikkua mahdollisimman paljon kävellen) sekä levottomat alueet, päädyimme 15. kaupunginosaan. Hotelliltamme on Eiffeltornille reilun kilometrin matka, ja muutenkin melko hyvällä sijainnilla. Ja toki metrolla pääsee helposti mihin vain haluaa mennä. Uskon, että neljän päivän kaupunkilomalla ehdimme nähdä edes muutamia paikkoja paremmin. Pariisin suunnitelmista lisää myöhemmin.

En ole kovastikaan viime aikoina kirjoitellut tänne, ja sillä on osittain ollut jopa hyvä syy. :D
Tykkään viikonloppuisin miettiä, mitä tänne kirjoittelisin seuraavalla viikolla, mutta nyt viikonloput on olleet niin täynnä lastenvahtimishommia, etten ole suonut ajatustakaan blogille, ikävä kyllä.
Töissä olen saanut vähän noottia siitä etten ole päivitellyt täällä, mutta jos nyt saisin ryhdistäydyttyä.
Tässä siis viikonlopputunnelmia edellisiltä viikonlopuilta...

Aurinkoa hiihtolomalla!!

Hiihtoloma taitaa olla jo puolivälissä, mutta vielä kerkeää tehdä monta asiaa. Olen yrittänyt levätä (siinä onnistuen, yöunieni pituus taitaa olla jo yleinen vitsi täällä pohjoisen perukoilla), ja uskon vihdoin nukkuneen univelkani pois, sillä tänään herätessäni olin ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen virkeä! Ihana tunne.

Jo viikonloppuna mieheni ystävä soitti jos haluaisimme lähteä heidän kanssaan grillaamaan "takapihan" metsään. Niinpä reippaina lähdimme poroaitaukseen pitämään poroille seuraa ja grillaamaan makkaraa.

Juuri paikalle päästyämme pääsin todistamaan vaarallista mutta surkuhupaisaa tapahtumaa kun mieheni kaveri kaasutteli toisen kaverin uudella moottorikelkalla menettäen sen hallinnan ja suhauttaen suoraan puuta päin lentäen sarvien yli komeassa kaaressa. Mahtoi sattua mutta mitäs kaasutteli holtittomasti. Pakko siinä oli nauraa kun varmistui ettei äijälle käynyt mitään.

Paikalla oli meidän lisäksemme pari pariskuntaa lapsineen. Lisää hauskoja tapahtumia oli luvassa eilen Lankojärven jäällä lähdettyämme itsejärjestettyyn pilkkikisaan kisaamaan. Ilma oli niin kaunis kun se vaan talvisäällä voi olla, jäällä koskematon lumi kimalteli kävellessämme kelkkajälkeä pitkin etsien hyvää pilkkipaikkaa.

Paikka löytyi kun löytyikin ja tällä kertaa poikkeuksellisesti lunta oli niin paljon jäällä että jouduimme kaivamaan lapiolla puolisen metriä saadaksemme jään esille. Vasta sitten pääsimme kairaamaan pilkkireikää.

Mieheni sytytti nuotion pilkkireikien lähelle jotta nälän tullessa nuotio on lähellä ja pääsemme välillä lämmittelemäänkin tunnottomia varvasraukkoja.

Sehän siitä kyllä löysi tiensä jään pinnalle sulattaen lumet ympäriltään ja altaan, mutta jäätä se ei kauheasti kerinnyt sulattaa sillä jään pinnassa oleva vesi sammutti palavia puita sitä mukaa kun ne niin alas pääsivät. Mukanamme ollut bolivialainen nainen ei ihan hevillä uskonut että jäälle voi oikeasti tehdä nuotion. :)

Hienosti paistuivat makkarat ja kalaakin tuli, tosin itse en saanut ainuttakaan sinttiä, vaan Rovaniemeltä kisaamaan tullut Heikki sai kaksi kalaa voittaen koko kisan.

Meitä muita pyrkyreitä:

Boliviasta Espanjaan muuttanut ja nyt Pellossa
työskentelevä Nadia oli toki viluissaan
mutta koko ajan innokas pilkkijä.

Voi tuota jännittävää koloa josta niiiiin odotimme suuren kalasaaliin humpsahtavan...

Ehkä ensi vuonna! :D

Siinä kalastellessamme näimme kelkkareitillä kuuluisan hiihtäjän Eero Mäntyrannan (idolini) ajattamassa kilpaporojaan kelkan kanssa. Jännittävää, eikö?! :D

Nyt alkaa selvästi jutun aiheet olla loppumaisillaan joten lopettelen tähän. Toivottavasti loppulomankin ajan ilmat suosivat meitä ja muita lomalaisia.

Mukavaa loppuhiihtolomaa kaikille!!! 

Ihanin ystävänpäivä!! <3

Tähän astisen elämäni ehdottomasti paras ystävänpäivä oli tänään!

Ensinnäkin, viime perjantaina minusta tuli täti valloittavan kauniille pikku prinsessalle, joka kuvassa isänsä eli veljeni sylissä:

 

Lisäksi tänään kotiutuessani töistä, minua odotti mieheni kyhäämä yllätys!!

Vino pino lättyjä keittiön pöydällä odottamassa syöjäänsä, lilan värinen orkidea paketissaan sekä

ensi viikoksi pilkkivavat molemmille. En ole koskaan saanut kummempia ystävänpäivälahjoja, ja nämä tuntuivatkin yltiöihanilta! Lisänä oli vielä kortti joka on oikeastaan valokuva. Kuvassa olemme minä ja mieheni katselemassa tähdenlentoja pimeällä ulkona ja kuvan takana teksti, katothaan aina yhessä tähtiä! <3 

Orkidea kuulemma siksi että kaksi edellistä näyttivät jo vähän tuhoontuomituilta...... :D

Ensi viikollahan on kouluissa hiihtoloma, ja mekin lähdemme Pellon Lankojärvelle mieheni kotipaikkaan "lomailemaan", eli käytännössä lomittamaan eli lammasfarmareiksi! 

Tällä kertaa pääsen minäkin mukaan ruokkimaan ja touhuamaan, jännityksellä odotan joko astma olisi siinä vaiheessa, että pystyn ongelmitta osallistumaan kaiken heinän keskellä.

Lempilampaani "Kotivalo" meni ja kuoli viime vuonna, joten pitänee valita uusi lempilammas, ehkä karitsoista tällä kertaa niin sitä ehtii pitääkin kauemmin kuin vuoden.

Kuitenkin jotta loma ei menisi ihan kokonaa työksi, ehdotin että pidämme pilkkikisat järvellä, ja ehdotus saikin kannatusta joten odotettavissa on hurja taisto! ;) Kuulin, että Pellossa harjoittelijana työskentelevä espanjalainenkin tyttö/nainen saattaa osallistua kisoihin, joten saatan päästä höpisemään pitkästä aikaa espanjaa, IHANAA!!!

Siihen liittyen, töissä keskiviikkona oppilaat saivat musiikintunnilla esittää toiveita kappaleista joita haluavat kuulla, ja lopuksi minultakin kysyttiin toive. Paniikkiratkaisuna ehdotin päässäni pyörivää muutaman vuoden takaista hittikappaletta, mutta tässä se minkä olisin halunnut kuunnelluttaa jos nimi olisi tullut mieleeni... :) Aivan ihana kappale, joka kertoo miten rakastaessa toivoo ettei kukaan saa enää hänen omaa rakastaan itkemään, toista voi ymmärtää hiljaisuudessakin ja että mikään ei veisi ikinä rakkautta ja elämäniloa.. Vähän ehkä jonkun mielestä dääpydäätä mutta minusta todella kaunis kappale.

  Nythän se sopii täydellisesti tähän ystävänpäivään, sillä kyseessä on rakkauslaulu!

Rentouttavaa lomaa kaikille joilla sellainen on!

Ja tietysti rakkaudellista ystävänpäivänloppua!!! <3

Ikävää ja kiirettä..

Tosiaan, kiirettä on pitänyt viime päivät...
Mies joutui lähtemään töiden perässä pohjoiseen kotikulmille lammasfarmariksi pariksi viikoksi, ja itse jäin kotiin ikävöimään. Pariviikkonen oli järkyttävää ikävöinnin ja unettomuuden aikaa, mutta nyt asiat ovat palanneet normaalitilaan, vihdoin! :)

Itse en päässyt ihania lumimaisemia näkemään, mutta nappasin muutaman hienon kuvan miehen kamerasta näytille:

Vähän ehkä kadehdin kun hienot revontulet leiskuivat JUURI sillä reissulla jolle en päässyt mukaan... Kuitenkin joka kerta olen toivonut ne näkeväni ja aina ennen ollaan yhdessä käyty.

No, viime viikonloppuna oli tarkoitus kirjoitella tänne, mutta sekin kului töiden merkeissä. Meille tuli tuttu poitsu hoitoon koko viikonlopuksi, ja mukavasti aika kuluikin touhuskellessa. Lauantaina sain vielä kaksi lisälasta hoidettavaksi ex tempore, ja sunnuntaina lähdimme grillailemaan Mudaisiin merenrantaan ja nappasimme Nuudelin vakiolenkittäjätyttösen matkalta kyytiin Nuudelia viihdyttämään. Makkarat olivat herkullisia, ilma kaunis, ranta täynnä lenkkeilijöitä ja mukava tunnelma. Huippu sunnuntai. Nuudelilla reissussa oli vain yksi ajatus johon keskittyä:

Illalla kun poitsu oli haettu ja pääsimme takaisin kotiin, rysähdin vaan sohvalle ja otin "evät levällään" lunkisti koko loppuillan, aivan veto pois. Mutta mukavaa oli! :)

Kaalia ja combattia!!

Pitkään jääkaapissa lojunut kaali kohtasi tänään loppunsa (ainakin aiemmasta olotilastaan). Kaali on yksi lempiruoka-aineistani, ja koska nyt ei ollut aikaa eikä viitsimystä väsätä kaalikääryleitä, jotka ovat ehdottomasti ykkösjuttu mitä kaalista saa aikaan, päätin tehdä ihan vaan kaalimuusia.

Moni on kysynyt että mitä ihmeen kaalimuusia, mutta perusperiaate on täysin sama kuin perunamuusissa, ainoastaan perunan tilalla on kaali. Myöskään maitoa kaalimuusi ei välttämättä vaadi, mutta voi sitä siihenkin laittaa makua hieman pehmentämään. Eroa perunamuusin valmistukseen on siinä, että kaalia pitää keittää huomattavasti kauemmin, yli tunnin vaikka sen olisi pilkkonut kattilaan pieniksi suikaleiksi niinkuin itsekin aina teen. Ei se silti sen enempää vaadi omaa aikaa, senkun viskaisee kaalit kattilaan ja painuu itse omiin touhuihinsa tunniksi, ja reilun tunnin päästä voi vähän alkaa käännellä kiehuvassa vedessä pehmenneitä kaalisuiruja. Kaalin ollessa tarpeeksi pehmoisaa se survaistaan survimella mössöksi, hetkeksi takaisin hellalle, joukkoon aimo nokare oivariinia, hieman suolaa ja AVOT!  Aiettä kun tulee hyyyyväää!!! <3

Tänään päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja raahata puolen vuoden aikana vähän lihomaan päässyt ruhoni Bodycombatiin. Olipa vaan hyvä fiilis pitkästä aikaa potkia ja hakata oikein kunnolla. Saas nähdä miten huomenna käsi nousee.....

Kuntosumpun tiskillä yhden ryhmäliikuntavetäjän kysyessä combatin jälkeen minulta mitä pidin tunnista, totesin vain että mukavaa oli, mutta kyllä näin pitkän tauon jälkeen mikä tahansa liikunta tuntuu ensin raskaalta. Uskaliaasti kuitenkin ostin heti kymppikortin, ja täällä sen julkaistuani ja ryhmäpainetta itse itselleni luodessani uskon siellä nyt käyväni ahkeraan.

Tämä viikko menee aikalailla nuottiprojektiin. Minua pyydettiin ensi perjantaina soittamaan viulua hautajaisiin, ja "tilaaja" toivoi kolmea kappaletta: Viimeiset veneet, Rakkaus on lahja Jumalan sekä Niin kaunis on maa. Pyysin ihanaista kälyäni säestämään ja laulamaan, ja löysimme kahteen kappaleeseen nuotit, mutta molemmat olivat auttamatta väärässä sävellajissa. Niinpä huomenna otan projektiksi kirjoittaa nuotit oikeaan sävellajiin ja aloittaa treenaamisen jotta hautajaisissa soitto olisi niin herkkää ja kaunista kuin toivomuksissa onkin. Saas nähdä miten combatista kipeytyneet lihakset ja viulunsoitto sopivat yhteen.... Onneksi vielä ollaan kuitenkin vasta alkuviikossa!