Leiriviikonloppu takana ja elämä edessä!

IHANA IHANA leiriviikonloppu on takanapäin, päätimme mieheni kanssa lähteä piiiiitkästä aikaa leirille. Itse olen ollut viimeksi ns. OMALLA leirillä (en siis lastenleireillä avustamassa ja järjestämässä vaan ihan omanikäisille järjestetyllä leirillä) monta vuotta sitten, ja nyt kun kuulin että jokavuotinen Läpimurto-leiri jälleen järjestetään Turussa, otin asian puheeksi ja mieheni joka ei ole eläissään ollut nuorten/ nuorten aikuisten leirillä suostui lähtemään katsomaan. Leiripaikka on Sauvossa, Turusta vielä muutamakymmentä kilometriä eteenpäin metsän keskelle! Paikka on kaunis, ja koska päärakennukselta mökeille on melko pitkä kävelymatka, hyötyliikuntaakin tuli harrastettua. Lauantaina järjestettiin myös Survivor-kisat, joissa testattiin kilpailijoiden nopeutta, järjen leikkaamista, osumatarkkuutta ja notkeutta, kävi viikonloppu ihan liikunnasta! :D

Viikonloppu meni taas laittoman nopeasti, kavereita oli paljon koolla, saunottiin, juteltiin, oltiin yhdessä, SYÖTIIN, syötiin ja SYÖTIIN ja saatiin kaikki oppia tuntemaan sekä toisiamme että Jumalaa taas paremmin. En ole täällä tainnut uskostani kirjoittaakaan ennen, mutta ihan avoimesti olen uskossa ja olen aikoinani päättänyt elää elämäni tiettyjä arvoja kunnioittaen ja Jeesuksen esimerkkiä seuraten, enemmän ja vähemmän onnistuneesti sen enempää hihhuloimatta! :D

Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän on aikaa käytössä. Olen vielä todella nuori, mutta kun vertaan aikaa vaikkapa siihen mitä kymmenen vuotta sitten oli, vietimme kavereiden kanssa aikaa ihan huimat määrät, silti oli aikaa pitkille koulupäiville, läksyille, perheelle, kirjekavereille, ja vaikka mille. Vihdoin sai pyhittää koko viikonlopun vain kavereiden kanssa oleiluun ja oman itsensä tutkimiseen sekä uusiin ihmisiin tutustumiseen. Ruoka tuli valmiina, ei tarvinnut huolehtia kodista, lemmikistä, työstä ym. Silti kiireinen viikonloppu oli niin rentouttava, että ajattelin miten hyvä olisi työporukallekin joskus vain ottaa viikonloppu, vuokrata mökki metsästä ja ihan vaan olla ja tutustua. Ilman töihin liittyvää kiirettä ja stressiä. Miten se parantaisi nytkin jo hyvää työilmapiiriä ja ihmissuhteita, saati jaksamista töissä. :)

Leirillä oli myös veljeni vaimonsa kanssa, ja tänään keksimme rakkaan kälyni kanssa hauskan idean!!! Minulla kun on ihan vaaleat hiukset, ja kälyni, suomalais-intialainen kun on, omaa tummat, lähes mustat hiukset. Selailimme kännykästä erilaisia hauskoja ja kauniita kampauksia, ja vastaan tuli malli, jossa kahden naisen hiukset oli letitetty yhteen ranskalaiselle palmikolle! MAHTAVA IDEA!
Leirillä oli mukana lapsuudenystäväni Mirja, jonka letitystaidot olivat tiedossamme, ja ehdotimme välittömästi hänelle asiaa.

 Niin sitä sitten lounaan jälkeen istuttiin posket vasten poskea ja odoteltiin kun ebony ja ivory yhdistyivät! :D Kuvia ei huomattu ottaa tarpeeksi tapahtumasta, joten tämä luultavasti uusitaan vielä! Tässä kuitenkin jotain kuvasatoa:

Tekovaiheessa meinasi vähän niskat jäykistyä "krönöttäessä".

Niin ne pikkuhiljaa yhdistyivät ja saimme paljon huvittuneita katseita.

Lopputulos näytti tältä, ehkä ensi kerralla sekoitetaan vielä lisää jotta saadaan oikea raitaletti!

Eihän siinä käly-sotaa tullut vaikka kuva saattaa antaa niin ymmärtää! Kaikkein päällimmäksi viikonlopusta ja leiristä jäi mieleen ja muistoihin ihana yhdessäolo ja lämmin yhteenkuulumisen tunne. Ihan kuin perhe olisi kokoontunut ja lähentynyt. Rakkaus ja toivo tiivistyvät vkl opitun laulun sanoihin:

"Sitä aamua kaipaan

kun oon luonasi taivaassa.

Kun sun kasvosi nään,

pelko pois häviää

vapaana olla saan.

Ei enää kipua, vaivaa

kaikki vanha katoaa.

Kun kultakadut mä nään,

kyyneleet häviää.

Kotona olla saan."