Seuraavana Gardan jälkeen vuorossa oli Verona, tuo traagisen rakkauden kaupunki. Veronasta ei ollut kovin paljon odotuksia etukäteen, halusin vain välttämättä käydä katsomassa Julian parveketta, ja kiertää Julian kodin jos se ei ole kovin kallis. Löysimme pienen kävelyn ja kyselyn jälkeen sopuhintaisen hotellihuoneen ja asetuimme sinne. Huone oli sisustettu melko ällöromanttiseksi pikkukukkapäiväpeittoineen, mutta sehän vain sopi Veronan tunnelmaan! Yhdellä seinällä oli ihanat pienet ikkunaluukut, kirjaimellisesti. Näkymä ei ollut häävi, joten pidimme luukut kiinni.
Lähdimme samantien kävelemään ja kiertelemään Veronaan. Ensin löytyin ihanaakin ihanampi shoppailukatu, ja ostinkin jotain pientä. Kauhean suurta ei tässä vaiheessa vielä uskaltanut ostaa sillä kaikki pitäis jaksaa kantaa mukanaan selässä vielä seuraavat alle pari viikkoa.
Joillain toisillakin matkaajilla oli "tiimitakit".
Pretty!!
Lainapyöriä oli täälläkin pikkukaupungissa.
Colosseum...eiku...
Löytyihän se Julian parveke sitten vihdoin viimein, opaskylttejä seuraillen. Siellä oli "muutama" muukin ihminen ja piha oli pieni joten... Julian kotiin oli törkeän kallis sisäänpääsymaksu joten jätimme sen väliin suosiolla.
Tehtävä, etsi minut kuvasta..
Julian parveke Pihan seinää
Kiertelimme loppupäivän katuja ja isoa aukiota ja kävimme kahvilassa syömässä pikku voileipäkroisantit sekä torilla tekemässä hippilaukkulöydön sekä pelleilemässä naamioiden kanssa.
Näettekö innostuksen määrän?
Söpöjä papparaisia puistonpenkillä
Ja niin jatkui matkamme seuraavana aamuna kohti Venetsiaa. Ajattelimme tehdä vain päiväreissun sinne, jättää rinkat säilöön johonkin jos sellainen löytyisi tai jäädä yöksi jos siltä tuntuisi. Venetsiaan saavuttuamme (ja maksettuamme törkeät hinnat junista vaikka reililipun piti kattaa kaikki) aurinko porotti täysillä ja kahvipäänsärky alkoi tehdä tuloaan. Menimme lähimpään kahvilaan jossa ulkona kahvin hinnaksi luki 2.60 mutta kas kummaa kun maksun hetki koitti, se olikin 4€. Alkoi ottaa molempia melko rankasti päähän italialaisten huijaus ja vedätys. Sama mihin meni (Gardalla tätä ei ollut onneksi), joka paikassa kiskottiin ylihintaa, kukaan ei puhunut englantia eikä tiennyt omaa toimenkuvaansa työssään. Kiertelimme rinkkoinemme katuja eteenpäin ja tällaista kuvasatoa saimme:
Kaduilla oli paljon muusikkoja keräämässä ropoja ja viihdyttämässä ihmisiä.
Hauskannäköistä oli kun talot olivat aivan kiinni toisissaan mutta ihan eri tyylillä rakennettu, eri värisiä, erilaisia parvekkeita jne.
Ehkä vähän väsyneet reilaajat...
Totesimme muutaman tunnin kierrettyämme olevamme liian väsyneitä kiertämään kauemmin, emmekä tunteneet sen kummempaa vetoa jäädä Venetsiaan pidemmäksi aikaa ja etsiä hotelleja, joten ostimme matkaevääksi kirsikoita, ja suuntasimme kohti juna-asemaa.
Hyppäsimme Milanon junaan tarkoituksenamme mennä lentokentälle (Veronan juna-aseman kiva pyörätuolipappa neuvoi että niin on kaikkein halvin päästä Espanjaan, junalla kestäisi päiviä ja maksaisi mansikoita), ottaa ensimmäinen halpalento ja suunnata Barcelonaan.
Suunnitelma ei aivan toteutunut, ilmeisesti Veronan juna-asemapapalla ei ollut harmainta hajua nykypäivän lentojen hinnoista Milanossa, ja käytiin sit (40€ matkat) Milanon lentokentällä toteamassa ettei meillä ole todellakaan kiinnostusta maksaa monta sataa n. tunnin lennosta, ja palattiin Milanon juna-asemalle. Koko Italia otti molempia päähän tässä kohtaa, ja päätettiin että miten vaan nopeimmin päästään pois maasta ja eteenpäin niin sinne mennään. Juna-asemalla näytti melko huonolta tilanne, kello alkoi lähestyä puoltayötä pikkuhiljaa kun lentokenttäreissukin oli vienyt 3-4h. Yhteen yöjunaan meinattiin mennä, mutta se olisi maksanut normaalihinnan, lähelle pariasataa euroa niin ei menty. Masennus ja lamaannus ja ahdistus ja totaaliväsymys alkoivat iskeä, itkukin taisi mulla tulla kun ei keksitty mitä tehtäisiin ja tuntui TODELLA epähäämatkalta sillä hetkellä. Hotellia ei uskallettu siihen aikaan yöstä enää lähteä metsästämään koska bussista näimme että lähimmät olivat melko kaukana, eikä junia mennyt joten päätimme ottaa aamulla kuuden jälkeen junan Ranskaan päin, ja en olisi uskonut näin käyvän tällä HÄÄmatkalla, mutta seuraava yöpymispaikkamme oli kuin olikin....
...Milanon juna-aseman rappusten alla!!!!! Tsädääää!!! Siellä oli kylmä, siellä haisi (koska nurkka oli täynnä tupakantumppeja), siellä oli allergiaa (pölyallergia; aseman ainoa nurkka jonne ei menty siivousvälineillä) ja kovaa! Mutta yö nukuttiin "makoisasti" n.4-5 tuntia, jonka jälkeen todella "virkeinä" jatkettiin matkaa POIS Italiasta!
Aamunäkymä suoraan "sängystä"! Ei aivan Gardan veroinen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti