Pakkaamista, pakkaamista, pakkaamista...

Sanoinko pitäväni muuttamisesta? 

Jotenkin ilmeisesti aika kultaa muistot aina muuttojen välissä, sillä tänään pakattuani äitini kanssa koko keittiön ja olohuoneen jo aiemmin, olen aivan poikki, oli pakko ottaa päiväunetkin ennen kuin illalla lähdin ystäväni kanssa kahvilatreffeille purkamaan tuntoja ja parantamaan maailmaa. Kovasti tehokkaita oltiin kyllä äitini kanssa, mutta ehkä vähän huono pakkauskaksikko kun kumpikaan ei olisi terveydentilansa puolesta saanut nostella laatikoita tai raskaita esineitä ja jatkuvasti jompaakumpaa vihloi ja kolotti mutta niin vaan pakattiin koko keittiö!

Kuvassa oleva olohuoneen sohvamme on ollut asunnossa jo ennen meitä. Ostimme sen edellisiltä asukeilta, koska se sopi väriltään kovasti hyvin olohuoneen muuhun värimaailmaan, vaikka se olikin kovasti kissojen raapima reunoiltaan. Uuteen kotiimme sohva ei sovi millään lailla, väriltään eikä malliltaan ja halusimme kuitenkin jotain uuttakin taloomme, joten laitoin sohvan facebookin myyntirinkiin ja ilokseni sitä oli parin tunnin kuluttua jonottamassa jo 5-6 ihmistä. Toisen jonottajan kanssa tehtiinkin sitten kaupat ja huomenna hakevat sen pois. On tuosta facebookista paljon apuakin vaikka joskus sen haittapuoletkin tulevat esiin. Luultavasti huomenna alammekin (tai lähinnä mies) pinota valmiiksi pakattuja laatikoita sohvan paikalle olohuoneen nurkkaan jotta asunnossa pystyy liikkumaan. Tällä hetkellä liikkuminen on vähän kuin labyrintissa kun laatikoita väistelee ja kiertelee päästäkseen toiseen päähän kämppää makuuhuoneesta vessaan tai keittiöön.

Huomisessa postauksessa annankin jo ihan pikku tirkistyksen siihen mitä moni lukijoista on jo kysellyt ja odotellut. . . . mitäköhän jännää?! ;)