Syysterveiset Lankojärveltä!!

Teimme perinteisen syysreissun Pelloon tänä vuonna jo hieman aikaisemmin kuin yleensä. Tarkoitus oli mennä vasta syyslomaviikolla, mutta asiat kääntyivätkin niin ettemme olisi silloin enää voineet mennä. Niinpä lähdimme matkaan 2. päivä lokakuuta ja yövyimme matkalla hotelli Raahehovissa. Vapaana ei ollut kuin törkyhintainen sviitti, mutta kipujen vuoksi jouduimme sinne jäämään. Harmitti oikein jäädä vain muutaman tunnin unosille hienoon 80 neliön lukaaliin saunan ja muiden herkkujen kera. Jäi saunomatta ja aamulla jatkettiin matkaa.

Puolenpäivän jälkeen olimme perillä Pellon Lankojärvellä. Koska ehdimme olla mieheni kotopaikassa vain "pidennetyn viikonlopun", päätimme ottaa suht rennosti, viettää aikaa perheen kanssa ja nähdä joitakin tuttuja mitä nyt ehtii.

Mies lähti kuvaamaan vähän väliä maisemia ja tunnelmia ulkona ja keräsinkin niistä omat suosikkini mukaan tänne.

Perjantaina tehtiin perinteeksi muodostunut reissu Äkäslompolon Selvään Pyyhyn syömään pienellä kuuden hengen porukalla. "Selviksen" hampurilaiset ovat kaikki ihan huippuja ja sesonkiaikaan niiden kanssa saa valita bataattiranskalaiset normaalien sijasta. Nyt niitä ei vielä ollut tarjolla ja muukin menu oli melkoisesti suppeampi. Ehkä talvella päästään uudelle reissulle, ehkä ei.

Haaveissamme on ollut löytää oma "kesämökki" Pellon seudulta, kuitenkin sen kokoinen johon voisi majoittaa vierailijoitakin myöhemmin. Voitaisiin siellä sitten majoittua ympäri vuoden milloin sinne matkustettaisiinkin. Mieheni tykkäisi esitellä kotiseutuaan minunkin perheelleni ja täkäläisille kavereilleen mutta majoitustilaa on hieman vähänlaisesti. Yksi aivan ihana vanha torppa on aivan lähellä "kotopaikkaa", mutta se ei valitettavasti ole myynnissä. Kuvailemassa on silti käyty..... :)

Muitakin ihanan idyllisiä vanhoja rakennuksia tuli kuvailtua.

 Pääsin tutustumaan ensimmäistä kertaa elämässäni lampaiden kerinnän suureen urakkaan. Lampola sijaitsee melko kaukana asuinrakennuksesta, ja olikin melkoinen naurun ja hämmästyksen sekoitus avatessani ulko-oven, kun hirveä jumputus ja poppi raikasi pihaan saakka. En ollut tietoinen keritsijöiden mukanaan tuomista valtavista ghettoblastereista ja hymy huulilla seurasin tietä uusimpien hittien suuntaan.

"Odotushuoneessa"

Keritsijöitä oli kaksi, toinen oli irlantilainen ja toinen Uudesta Seelannista. Tahti oli ihan valtava, jos villa oli helposti irtoavaa sorttia, ei yhteen lampaaseen mennyt minuttiakaan, jos oli vähän tiukemmassa, siinä saattoi pari kolme minuuttia vierähtää. Mutta musiikin tahtiin lampaita meni kuin liukuhihnalla keritsijälle ja taas seuraavaa kehiin.

Hienon näköistähän se oli ja keritsijät saavat kyllä kaiken arvostuksen minulta, ei ollut helppo homma keriä muutamansataa lammasta yhdessä lyhyessä työpäivässä. Loppuun vielä video, en saanut vauhdikkainta kerintää nauhalle, mutta tässä vähän makua touhusta...

Pieni youtube-video kerinnästä.

Mukavaa työviikkoa kaikille!!!