Ensin laitettiin taiteltujen torttujen päälle yhdessä hilloa, ja kun se sujui hyvin, kokeilimme seuraavaa, vähän vaativampaa hommaa.
Poitsu pääsi joulutorttujen viralliseksi voitelijaksi, ja sehän sujui niin hyvin että sai tehdä lähes kaikkien voitelun aivan itse ilman apua! : )
Kun toinen pojista saikin taitella torttuja, niin tottakai toisellekin tuli tarve tehdä juuri sitä, ja kokeiltuamme sekin onnistui ihan hyvin, vaikka niistä tulikin vähän "omanlaisia". Ei niitä perinteisiä "hakaristin" näköisiä, kuten nyt on kovasti kohuttu...
Kuvassa (yläpuolella) näkyy vanhemman poitsun tekeleitä, eli nuo joissa ei ole hilloa laisinkaan. Kuulemma ovat parhaita sellaisina! : D
Vaihtelun vuoksi teimme kolmen (tai neljän, jos hillottomat lasketaan) makuisia torttuja. Muutaman perinteisen luumuhillolla, muutaman omenahillolla ja suurimman osan mustikkahillolla ja vaniljakastikkeella! NAM!
Olen kuullut joskus niinkin hulluja kysymyksiä, että miten jaksan omalla vapaa-ajallani ottaa aina viikonlopuksi meille hoitoon näitä pojuja. No, minulle kysymys on melko turha, sillä en keksi ainoatakaan syytä miksi EN haluaisi heitä meille, mutta keksin pitkän listan niitä syitä miksi haluan viettää aikaani näiden hauskuuttajien kanssa, ihan ikäväkin ehtii tulla aina välissä kun ei näe! Kuvatkin puhukoon puolestaan! : ) <3
Onhan he nyt söpöjä!
Muistelinkin että tuo vanhempi herra syö torttunsa paljaana :) hän on tehnyt minuun kyllä lähtemättömän vaikutuksen :D
VastaaPoistaKyllä! Ei hivvoa! :)
PoistaEn ehkä tiedä ketään johon hän ei ois jonkinnäköstä vaikutusta tehnyt! ^_^