Leffahylly kuntoon!

Olen jo pidemmän aikaa katsonut olohuoneessa sijaitsevan elokuva-/kirjahyllymme sekaisuutta ja alunperin siistien rivistöjen päälle pinoiksi kasautuvia uusia hankintoja... Vähän väliä päätän ottaa homman työn alle ja tyhjentää hyllyt mutta laiskuus on voittanut jo liian monta kertaa. Tänään vihdoin mieheni lähtiessä töihin ja siivotessani asuntoamme päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja panna toimeksi.

Olemme asuneet tässä vuokra-asunnossa vuodesta 2011, ja muistan aluksi lajitelleeni elokuvat genren mukaan toimintaan, romanttisiin, draamaan jne.. Jossain vaiheessa kyllästyin siihen etten ikinä löytänyt oikeaa elokuvaa kun monissa saattaa olla tyylilajina Draama/Romantiikka, tai Kauhutrilleri ja mitä ihmeellisimpiä sekoituksia, ja päätin raa-asti laittaa kaikki lajit "sekaisin" mutta muuten vähemmän sekaisin eli aakkosjärjestykseen. Sittemmin olemme tehneet uusia elokuvahankintoja elokuvien suurkuluttajina ja -rakastajina, ja ne ovat ikävästi kasaantuneet pinoiksi pisin poikin kirjahyllyä.

Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen ja aloin tyhjentää hyllyjä lokero kerrallaan viereiselle sohvalle ja pyyhkiä pölyjä.

Pelkästään eri tv-sarjoista kasaantui melkoinen kasa. Kaikki on kertaalleen katsottu (paitsi mieheni Sydämen asialla -sarja, josta en itse niin kovin välitä...) mutta muutaman vuoden kuluttua voi aina aloittaa uudelleen kun osa tapahtumista on unohtunut.

Sain vihdoin kaikki elokuvat pois hyllyistään ja aakkostettua pinoihin.

(Kuvassa muutama ehdottomasti lempielokuvistani: The Notebook,
Paistetut vihreät tomaatit, Ps. I love you..)

Sitten oli aika lajitella vielä uudet hankinnat aakkostettuihin kasoihin. Sehän ei kauaa vienyt. Paremminkin seuraava osuus vaati aivotyötä, elokuvien mahduttaminen siististi jo ennentään täynnä olleeseen hyllyyn. Niinpä jouduin karsimaan osan kirjoista muualle, ja päädyinkin siirtämään kaikki keittokirjat keittiön puolelle, sana- ja matkailukirjat kirjoituspöydän laatikoihin ja loput mahtuivatkin ihan hyvin jo. Jätin hieman ilmaa joillekin hyllyille, jottei heti tarvitse olla uudelleen järjestelemässä vaikka uusia elokuvia tai kirjoja tulisikin hankittua.

Tältä näyttää lopputulos. Mielestäni sata kertaa siistimpi kuin lähtötilanne. 

Uudet sijaintinsa löysivät:

Lastenohjelmat ja -elokuvat

 Lastenkirjat

 Hömppäromaanini mahdutin kaikki samaan lokeroon pinoamalla

Sekä meillä niin kovin vähän käytössä olevat Playstation-pelit.

Nyt pystyn paremmin rentoutumaan sohvallakin kun ei koko ajan silmäkulmassa ole häiritsevän sotkuinen kirjahyllyn irvitys.. Eikä se kunnollinen pölyjen pyyhkiminenkään kaikista pikku hyllyistä ja hyllyntäytteistä pahaa tee näin allergiselle astmaatikolle. Jos henkikin kulkisi paremmin taas hetken. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Lehmänaivokasvi

Päätinpäs kirjoittaa näin sairaslomapäivieni kuluksi olohuoneemme nurkasta löytyvistä omituisuuksista.

Tarina alkaa vuoden 2010 ex tempore matkastani Kolumbiaan. Pääsin maistamaan paljon erikoisia ja -laisia hedelmiä suurilta hedelmäbasaareilta ja viimeisenä iltana ostin suuren vihreän hedelmän, jonka syötävän sisuksen tekstuurin ja ulkonäön perusteella nimesin Lehmänaivokasviksi unohdettuani oikean nimen välittömästi. Hedelmän sisus oli valkoista höllyvää niljakasta massaa, joka tuntui suussa kovin limaiselta, mutta maistui todella hyvältä.

Otin siemeniä ison pussillisen talteen, ja "salakuljetin" ne matkalaukussani Suomeen aikomuksena antaa ne tuliaisiksi äidilleni joka pitää kovasti erilaisten kasvien kasvattamisesta. Vanhemmillani kasvoi jo valmiiksi appelsiinipuita, vesimeloneja, viinirypäleitä ja isäni risteyttämiä hauskoja puita. Kun saavuin kotosuomeen lehmänaivokasvin siemenineni, äitini kylvi niitä varmaan kymmenisen siementä itämään, ja niiden idettyä sain itselleni alkuja kotiin kasvamaan.

Tuttavien kysyessä kasvin nimeä vastasin aina lehmänaivokasvi koska en oikeaa nimeä tiennyt enkä oikein tiennyt kuinka olisin sitä selvittänytkään. Koitin markettien erikoisten hedelmien luetteloista selailla ja etsiä hedelmän nimeä sitä löytämättä.

Pari vuotta kasvateltuani "lehmänaivokasveja" päätin googlettaa ja tutkailla nettiä niin kauan että löydän oikean nimen. Päädyin kahteen tulokseen, joko se olisi Granadilla jonka sisus muistutti ulkonäöltään tuntemani hedelmän syötävää osaa, tai Guanabana, joka ulkonäöltään oli enemmän tutun näköinen, mutta sisus taas oli liian kiinteä ollakseen minun lehmänaivokasvini.

Granadilla

Pikku-Granadilla

Guanabana

Guanabana

Loppujen lopuksi sain asian ratkaistua (koska hedelmää omat kasvini eivät ole tuottaneet ja tuskin tulevat koskaan tuottamaankaan) vertaamalla oman kasvustoni lehtiä Guanabanan ja Granadillan lehtiin.

Granadillan lehti

Guanabanan lehti

Ja voittajaksihan selvisi ilman muuta Guanabana kiiltävine sileine lehtineen...

 Vihdoin Lehmänaivokasvi sai oikean nimensä, Guanabana! Mutta jostain syystä itse antamani nimi oli niin juurtunut suuhun, että vielä tänäkin päivänä kutsumme mieheni ja äitini kanssa niitä Lehmänaivokasveiksi. Tuskinpa ne koskaan tulevat puuksi kasvamaan, koska tarvitsisivat kovin trooppisen kostean ja kuuman tilan kasvaakseen, mikä Suomessa on melko hankala toteuttaa kotioloissa, mutta onpa niiden kasvua ja eloa hauska näinkin seurata. Kesähelteellä ajattelin nopeuttaa murusten kasvua ja laitoin ne hetkeksi parvekkeelle suoraan auringonvaloon, mutta se oli virhe...

Ilmeisesti sisällä tähänasti viihtynyt kasvi ei kestänyt ollenkaan suoraa auringonporotusta vaan paloi läpi samantien. Onneksi en koko päivää niitä siellä pitänyt, muuten kaikki lehdet olisivat ehtineet mennä "pilalle" ruman näköisiksi. Saa nähdä vaikka parinkymmenen vuoden päästä bloggaisin saaneeni ensimmäisen hedelmän....... tai sitten en! :)

Turhamaisuuksia...

En käy kovin usein hemmottelemassa itseäni kasvo- tai muissa hoidoissa, itseasiassa muistan viimeksi olleeni kasvohoidossa joskus 17-vuotiaana. Jouluna sain lahjaksi mieheltäni lahjakortin "Enkelin hohde" -kasvohoitoon Kauneus Aarenille Raumalla, ja nyt koitti vihdoin aika mennä lunastamaan pieni hemmotteluhetkeni.

Kauneushoitola sijaitsee kauniissa Vanhassa Raumassa, josta olen täällä ennenkin kirjoittanut. Minusta Vanhan Rauman talot ovat vielä idyllisempiä sisältä kuin ulkopuolelta, ja on aina mielenkiintoista kurkata rakennusten sisätiloihin ja kuvitella miten ne ovat joskus olleet asuinrakennuksia ja joidenkin ihmisten koteja.

Hoitaja johdatti minut yläkertaan, ja tunnelmaltaan sekä sisustukseltaan rauhallisessa huoneessa soikin jo valmiiksi rauhoittava rentoutusmusiikki. Istuin hoitotuoliin ja rentouduin. Ennen hoidon aloittamista hoitaja kestovärjäsi ripseni, mikä vähän kirvelsi, mutta onneksi se helpotti nopeasti. Hoitoon sisältyi puhdistusta, kuorintaa ja hierontaa. Lopuksi kasvoille levitettiin vielä vihreä leväpohjainen naamio, jonka annettiin vaikuttaa 20 minuuttia ja hoitaja poistui siksi aikaa jättäen minut rentoutumaan huoneeseen musiikin kera.

Olisinkin varmasti nukahtanut, ellen olisi tyhmästi kieltäytynyt peitosta jalkojeni päälle, ja kärsinyt vilua koko rentoutumisen ajan. Naamiokin oli viilentävä, joten lämpöä ei herunut siitäkään. Kuikuillessani ympärilleni olisiko viltti/peitto jossain lähellä, kimmahti hiussuoja pois hiuksiltani ja hartioita lämmittävät pyyhkeetkin meinasivat pudota, mutta sain juuri kiinni ennenkuin tipahtivat alas. Hoito oli kuitenkin todella ihana ja rentouttava, ja hoitajalla oli niin hyvä myyntipuhe, että ostin kuorinta-aineen lähtiessäni ja päätin alkaa käydä kasvohoidossa hemmoteltavana tästä lähtien 2-3 kertaa vuodessa. Hoitajani oli mukava ja ammattitaitoinen. Kuvassa toinen vasemmalta.

Eikä tässä vielä kaikki, eräs tuttuni on laittanut kynsiäni kesästä asti, ja nyt jo kolmannen kerran. Hän alkoi keväällä harjoitella geelikynsien tekoa, osti välineet ja on harjoitellut lähinnä omilla kynsillään, mutta tarvitsi kipeästi koekaniinia, joten ennenkin kynsikaniinina olleena ilmoitin voivani tulla. Ensimmäiset kynnet kesällä olivat toooodella pitkät hopeapäiset bling bling -kynnet. Pidin niistä kovasti, mutta melko epäkäytännölliset ovat minulla niin pitkät. Toisiin laitoimme vaaleanpunaiseen heijastavaa kimalletta kärkiin ja lyhensimme ja pyöristimme hieman mallia. Ne olivat täydellisen mittaiset, kunnes työt alkoivat. Nyt kun eilen menin huollattamaan jälleen kynteni, katsoin omien kynsieni kasvaneen jo niin pitkiksi vanhojen geelien alla, että pyysin häntä viilaamaan geelit ja tipit pois, ja laittamaan seuraavat ihan oman kynnen päälle. Löysin tällaisen kuvan malliksi netistä.

En kuitenkaan halunnut noin paljon timantteja, enkä kirkkaita vaan värillisiä.. Niinpä sainkin pinkit timantit muutamaan kynteen ja lopputulos näytti tältä:

Peukaloiden timantit eivät kuvissa näy, mutta kaikenkaikkiaan olen kovasti tyytyväinen lopputulokseen, ei uskoisi ettei mimmi ole tehnyt kuin muutamat kynnet vasta. Ja näillähän saa tehtyäkin mitä vaan, jopa takakopan avattua! Jei!

Muistakaahan tekin hemmotella itseänne aina silloin tällöin, se virkistää kovasti!

Polttarihulinaa!!

Onpas vierähtänyt aikaa viime kirjoituksestani! Syitä on oikeastaan kaksi: töiden alkaminen ja työrytmiin pääseminen, sekä ihanaisen pikkusiskoni polttareiden suunnittelu ja toteutus! Siskoni Tiuku on menossa naimisiin vasta helmikuussa, mutta tahdoimme pitää polttarit jo ajoissa, kun ilmat ovat vielä lämpimät ja jää aikaa tehdä häitä varten tarvittavat polttarikansio ja -video huolella. Olen saanut kunnian olla toisena kaasona häissä, ja innoissani odotankin jo ohjelmien suunnittelua ja muuta näperrystä. En halua paljastaa liikaa bloggauksessa, vaan häävieraat saavat lukea paremmin polttareiden kulusta polttarikansiosta hääjuhlassa, mutta lyhyesti kuvaan mitä teimme. Haimme siis siskoni töistä viime perjantaina, ja puimme Täydellisten Naisten Bree Van De Campiksi koska Tiuku kavereidensa mukaan on kuin ilmetty Bree, ilmeisesti luonteeltaan sillä ulkonäössä ei samankaltaisuuksia kovasti ole. Lopputulos näytti tältä:

Breen tehtäviin kuului muunmuassa nalkutusnäytteiden anto kaupungilla, itsetehtyjen muffinssien myynti (alla), tehtävärata sekä avioliitto-ohjeiden pyytäminen.

Päivä kului todella nopeasti, ja koska illanviettomökkimme sijaitsi Naantalissa, osan porukasta piti lähteä tuntia aiemmin ajamaan kohti Turkua koristelemaan mökki ennenkuin morsmaikku saapuisi paikalle. Saimmekin jo valmiiksi kauniin mökin oikein todella kauniiksi.

Mökki oli seurakunnan leirikeskuksen mökki Tuominiemi, jonne mahduimme hyvin koko porukalla yöksi.

Kun morsmaikku vielä myi muffinssejaan Raumalla ja Naantalissa, me koristelimme mökin kymmenin kynttilöin, pöytäliinoin, katoimme pöydän ja valmistelimme ruoat. Kun saavuimme Naantaliin, siellä satoi kaatamalla, mutta sateen tauottua minä ja melkein-kälyni Laura kävimme laittamassa saunapolun valmiiksi rantaan asti ulkotulin reunustettuna.

Mökki oli jo itsessään melko tunnelmallinen, joten ulkokuori ei tarvinnut ulkotulien, lyhtyjen ja kynttilöiden lisäksi muuta koristusta.

Teimme tottakai morsiamelle myös perinteisen morsiussaunan kaikkine hauskoine osineen (hiustenpesu kananmunilla, selänpesu jauhoilla ja suolalla, saunan ympärijuoksu entisten ihastusten nimiä huutaen, morsiamen selän vihdonta morsiusvihdalla, piikikäs havuvaltaistuin jne..). Koristelimme saunankin kynttilöillä ja vaaleanpunaisilla lakanoilla. Teimme myös vihdan itse paikanpäällä ja sidoimme sen kauniilla viininpunaisella nauhalla jonka löysin vasta kotoani.

Morsiussauna meni hyvin, ja iltaa olisi voinut jatkaa jutustellen vaikka kuinka pitkään elleivät kaikki olisi olleet niin poikki päivän menosta. Niinpä painuimme pehkuihin ja morsiamen tietämättä valmistauduimme henkisesti seuraavan päivän koitoksiin. Morsmaikku itse luuli polttarien olleen tässä, ja kertoikin aamulla herättyään harmitelleensä mielessään polttareiden päättymistä. Aamulla kuitenkin herätimme jälleen Tiukun uuteen polttariaamuun New York -kappaleella. Sehän sitten olikin lauantaipäivän teema. Kuorimme hänestä kunnon nyciläisen kosmopoliitin, ja istuimme aamubrunssille.

Brunssilla oli vastapaistettuja croissantteja hillolla, vesimelonia, leipää, ja edellisen illan jämiä eli pikkupizzoja, viinirypäleitä ja pikku naposteltavia. Tottakai nyciläiseen brunssiin kuului myös lasi kuohuvaa.

Brunssin ja maailman kiireisimmän mökinsiivouksen jälkeen riensimme Turun keskustaan kohti burleskitanssituntia. Se oli ÄLYTTÖMÄN hauskaa! Saimme nauraa vedet silmissä itseämme ja toisiamme ja opettajaa, ja samalla oppia oikeaoppisen korkokengilläkävelytyylin sekä monia muita asioita joita en tässä nyt mainitse... ;D

Tässä vielä koko polttariporukkamme. Itse morsian on kuudes vasemmalta leopardikengissään, sinertävässä mekossa ja pinkin käärmeennahkalaukun kera. Asuista saatan kirjoittaa erillisen bloggauksen vielä myöhemmin, niin hyvin ne onnistuivat!! Ja kaikki ekologisesti kirpparilta!
Pystyin kirjoittamaan viikonlopusta vasta tänään koska kamerani muistikortti oli Lauralla, jolla oli pikkuisen parempi kamera mukana kuin minulla ja näin ollen annoin korttini lainaan hänelle. Hän sen postitti minulle alkuviikosta joten päätin odotella kuvia ennenkuin kirjoitan.

Niinpä tänään postiluukusta luiskahti mystinen kirje nimelläni kirjattuna.

"Heippa! Täsä olis ny nää polttarikuvat heei! Lovella, Laura :)"

Ihana, ihana kirje sai hymyn huulille ja viimeistään naurun kun näin miten rakkaudella hellästi muistikortti oli paketoitu ja kääritty.

Pumpuliinhan se oli kääräisty ja kaikki kuvat olivat tallessa ja hyvinvoivia! Kiitos helläkätisyydestä Laura ja postin tädit ja sedät!